lauantai 29. joulukuuta 2012

Kriisitoimialalle ei. Ei latin latia telakkoihin



On toimiala, joka on kriisissä. Tässä tapauksessa kyseessä on laivanrakennus ja tarkemmin vielä loistoristeilijät.

Harvat varustamot tilaavat uusia aluksia harvoin ja silloin tilaavat kaikki. Sitten kuluu taas muutama aika, että kukaan ei tilaa ensimmäistäkään. Mutta kapasiteettia riittää. Tämän seurauksena tilaajat voivat kilpailuttaa potentiaaliset toimittajat vereslihalle.Ja sen varustamot ovat tehneet jo aikaa sitten.

Ala ei ole ollut tuloksekas telakoille enää vuosiin. Työtä on toki saatu tuhansille, hetkeksi, mutta viime aikoina aina tappiolla. Jopa niin, että rakentajamaan veronmaksaja saa veroillaan osallistua Karibialla loistoristeilevää kukkahattupariskunnan lomailun kustannuksiin.

Nyt on jo siirrytty tukimiljoonien globaalille, valtiolliselle tasolle; valtioiden tarjouksia huudatetaan toisiaan vastaan yhden telakan puitteissa. Jos markkinat toimivat tilauksen saanut tekee roimat tappiot, joutuessaan ostamaan hävinneeltä osaamisen, jota sillä itsellä ei ole. Piirustuksista alkaen. Tappion kärsinyt saattaa nyt siis voittaa. Voittaja kirjaa tappiot Ranskan veronmaksajille.

Hallitus ja elinkeinoministeri olivat joutuneet puun ja kuoren väliin. 49 miljoonan tuet eivät riittäneet, ainakin 100 miljoonaa olisi pitänyt pottiin löytyä. Nyt sitten luvataan ummet ja lammet tukea muodostuneelle äkillisen rakennemuutoksen alueelle, vaikka äkillisyydestä ei ainakaan voi olla kyse. Johan Ilkka Suominen aikoinaan lahtasi Suomen telakkateollisuuden pari vuosikymmentä sitten.

Nyt aletaan sitten laatimaan telakkateollisuuden kehittämisohjelmia teollisuuden kääntämiseksi tulokselliseksi. Miljoonia kasataan koulutus-, tutkimus- ja kehittämisohjelmiksi aitoon kepuliin tapaan. Raotetaan vielä investointitukia, elinkeinotukia, innovaatiotukia ja ties mitä. Taas siis alamme hakata päätä seinään siksi, että emme halua hyväksyä alan rautaista logiikkaa, jokaisen tilauksen saavat maksaa rakentajamaan veronmaksajat. Topp nyt tykkänään.

Vaihtoehtoinen strategia:

Myydään, mutta kannattavasti Saint Nazairelle kaikki minkä se haluaa. Ja jos voidaan vaikuttaa asiaan, vielä vähän enemmän. Lopetetaan meille täysin tappiollisen teollisuuden hengissä pitäminen, kun se ei kerran tuitta hengissä pysy. Ei näin pienellä taloudella ole tällaisiin teollisuudenaloihin enää varaa. Pannaan kaikki kehitysrahat uuden, kannattava tuotannon kehittämiseen. Sellaiseen, joka tuo meille rahaa.


PS.

Ehkä hallitusherrat voisivat kertoa, mitä työtä maassamme tehdään heidän mandaattinsa päättyessä?

1 kommentti:

Latukka kirjoitti...

Telakkarakentaminen on hyvin järjetöntä.