Счастливого Рождества!

Täytyy varmaan olla kiitollinen siitä, että itärajamme takana on jo pitkään asustellut iso, rauhanomainen ja sivistynyt kansa? Mutta huolta tällaisen pienen, sivistymättömän ja militaristisen kansan edustajassa herättävät tuon kansan johtajien toistuvat omaperäiset toimet.

Tämä tuli taas kerran mieleen, kun Hesari uutisoi Venäjän FSBn ja SVRn kasvaneen agenttivärväilyn Suomessa, Virossa ja Ruotsissa. Eihän siitä niin kovin kauan aikaa ole, kun ilmeisesti jomman kumman aktiivinen toimija myrkytti entisen työtoverinsa Lontoossa juoman joukkoon sekoitetulla poloniumilla. Eikä siitä, kun valtion uusi Isä Aurinkoinen veti Makarovinsa kotelostaan. Tai siitä kun kaappauksen kohteeksi valittiin kokonainen laiva, Arctic Sea. Ja vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa itselleen, että Business is business ei rauhallinen rinnakkaiselo aina ensimmäiseksi tule mieleen itänaapurien toimien motiiveja arvioidessa.

Jatkuvana ihmettelyni aiheena on kuitenkin tuo Neitsytpolun, Vuorimiehenkadun, Ullankadun ja Tehtaankadun rajaaman tontin rakentaminen. Pahamainen Tehtaankatu, poliittisena terminä tuo Neuvostoliiton sosiaalisen realismin komein aikaansaannos Helsingissä kasvaa koko ajan.

Mahtaa Suomi olla Venäjän nykyiselle johdolle vielä suurempi ystäväkuin Neuvostoliitolle aikoinaan? Mihin ihmeeseen noin valtavaa lähetystöä oikein tarvitaan? Ja käytetään? Näin ystävien kesken.


PS.
 
Счастливого Рождества! Teillekin.