Ei Suomen demokratiassa ole vikaa. Lähtökohtaisesti. Taitaa
vaan olla niin, että sen ”parasta ennen” päiväys on ylitetty? Sen taas
yksiselitteisesti aiheuttaa puolueiden ylikorostunut, parlamentarismin varjolla itseisarvoon nostettu asema.
Tämä taas estää kansanvallan toteutumisen nykyisin jopa siihen määrään, että
demokratiassamme kansanvalta estyy. Ja se taas aiheuttaa kiinnostumisen
vähenemisen politiikkaan yleensä, poliitikkoihin erityisesti ja oireilee mm.
kiinnostuksen puuttumisena äänestämiseen. Äänestäjillä kun ei ole syytä äänestää.
Se kun ei vaikuta missään.
Suomen Pravdan päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjoitti lauantaina
3.11. pääkirjoitussivulla kolumnin otsikolla Kansanvaltaa pitää hoitaa ja varjella.
Jos olisin taipuvainen sarkasmiin voisin hyvin väittää, että jokainen vaalien
jälkeen ilmaistava huoli, jokaisen vaalin jälkeen todetusta nukkujien määrän kasvusta on puhdasta
hurskastelua. Siis myös tämä. Sillä ainakin tähän mennessä mikään ei ole
muuttunut, koska kaikki muutokset on keskitetty hoitamaan oiretta – äänestysvilkkauden
laskua – ei syytä, kansalaisen äänen ja siis myös sen merkityksen häviämistä.
Keskeisimpinä syinä äänestysvilkkauden laskuun Pentikäinen
luetteli asiantuntijoina referoimansa henkilöiden esittämät mielipiteet: laiskuus, eriarvoistuminen,
vaihtoehtojen epäselvyys, epäluottamus ja protestointi. Olen itsekin valmis
erittelyn allekirjoittamaan, mutta mielestäni tärkeämpää olisi miettiä, miksi äänestäjät
kokevat, että heillä ei ole syytä äänestää?
Miltä kuulostaisivat seuraavat havainnot?
Ei kansanvalta voi toteutua, jos puolue saa perustuslain vastaisesti sitoa kansanedustajien (tai kunnanvaltuutettujen) kädet ja edellyttää jopa sanktioiden uhalla, toimimaan äänestystilanteessa oman kantansa vastaisesti. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/05/sauli-tai-kalli-nuorisosaatio-tai.html
Ei kansanvalta voi toteutua, jos puolueiden omat intressit kilpailevat kansalaisten intressien kanssa (tuet puolueiden Nuorisosäätiöille, Riihisäätiöille, Kunnon Paikoille, Settlementeille, Kvarteret Victorioille ...) lakeja säädettäessä ja tukia jaettaessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/08/joukossa-tyhmyys-tiivistyy.html
Ei kansanvalta voi toteutua, kun puolueet ovat tehneet taloutensa kansanvallasta riippumattomaksi päättämällä itse kuinka paljon verovaroistamme itselleen osoittavat.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus.html
Ei kansanvalta voi toteutua, jos puolue saa perustuslain vastaisesti sitoa kansanedustajien (tai kunnanvaltuutettujen) kädet ja edellyttää jopa sanktioiden uhalla, toimimaan äänestystilanteessa oman kantansa vastaisesti. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/05/sauli-tai-kalli-nuorisosaatio-tai.html
Ei kansanvalta voi toteutua, jos puolueiden omat intressit kilpailevat kansalaisten intressien kanssa (tuet puolueiden Nuorisosäätiöille, Riihisäätiöille, Kunnon Paikoille, Settlementeille, Kvarteret Victorioille ...) lakeja säädettäessä ja tukia jaettaessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/08/joukossa-tyhmyys-tiivistyy.html
Ei kansanvalta voi toteutua, kun puolueet ovat tehneet taloutensa kansanvallasta riippumattomaksi päättämällä itse kuinka paljon verovaroistamme itselleen osoittavat.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus.html
Ei kansanvalta voi toteutua, kun puolueiden ja kansanedustajien perustuslakien noudattamatta jättämisen sanktioista päättävät heistä riippuvainen oikeuskansleri ja perustuslakivaliokunnan nimellä heistä itsestään koostuva toverituomioistuin.
On hämmästyttävää, että niinkin koulutetut ihmiset, kuten artikkelissa esimerkkeinä mainitut voivat uskotella itselleen, että äänestämättä jättäminen voisi edes olla protestina tehokas. Siitä ei oikeasti välitä kukaan viikkoa - kahta pitempään. Ja kuitenkin, ainoa mitä äänestäjät kaipaavat on järkevä syy, miksi heidän kannatta äänestää. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/10/kuntavaalien-krapula.html
Siinä sitä samalla on toimenpiteiden yksityiskohtaista listaa.
5 kommenttia:
Valtioneuvos Axel Oxenstjärna varmaan hykerteli haudassaan Ruotsin Jäderissä, lähellä Fiholmia jos hänellä oli tilaisuus tutustua ministeri Lauri Tarastin mielipidekirjoitukseen tämän päivän Pravdassa.
Tarasti ehdottaa perustuslakiin muutosta, jolla äänestämisestä tehtäisi kansalaisvelvollisuus. Hän ei sentään ehdota, että äänestämisen laiminlyönnistä rangaistaisi, se seuraisi varmaan myöhemmin, hänen hengenheimolaistensa älynväläyksen seurauksena.
Hyvin on ministerismies ymmärtänyt demokratian keskeisimmän sisällön! Puolueiden äänestäjille säätämä pakko. Kas kun ei ehdota, että ideologioiden nyt hävittyä "kaikki työväenpuolueet yhtykää". Ei tarvitsisi äänestäjien enää vaivautua uurnille ollenkaan.
Tai miten olisi vaalivirkailijan pakollinen äänestyslippujen tarkastaminen ennen uurnaan laskemista? Onhan mahdollista, että äänestäjä muussa tapauksessa äänestää väärää numeroa, kirkkovenettä tai on peräti jättämässä tyhjän äänestyslipun.
Ei kai meidän tarvitse pelätä, että taas joku poliitikko suuressa viisaudessaan kutsuu Tarastin yhden miehen komiteaksi valmistelemaan perustuslain uudistusta? Samanlainen susi siitä tulisi, kuin hänen edellisestä selvityksestään vaalirahoituksesta.
Säälikää ennemmin vanhaa ministeriä ja jättäkää hänet vanhuudenlepoon.
Hakki
Tämän, mitä tähän nyt raapustelen, ei tarvitse olla demokratian tai mielipiteesi morkkaamista. On hyvin vaikeata keskustella asioista joihin ihmiset ovat samaistaneet itsensä ja politiikka, kuten tunnettua, on eräs ”tunneherkkä” subjecti. ”Hyväntekijät” poliittis/uskonnollisilla ”rintamilla” melkein poikkeuksetta rakentavat pyhimyksen renkaita ympärilleen, ja jos niitä loukataan, - ”Herra varjelkoon sellaisia syntisiä”. Näinhän pyhimykset ovat aina syntyneet ja demokratia on eräs ”pyhimykseen huntuun” kätketty ikoni jota Länsi jumaloi ja Itä halveksii.
”Kansan ääni” on syntynyt miljoonista, aivoomme istutetuista mielipiteistä, jota ”oikeutta” me sitten ”saamme käyttää vapaasti” - mikä sinänsä jo on oximoron, conditioned mielentila - ja minkä puitteissa me sitten olisimme ”vapaita” - käyttämään preconditioned mielipidettämme?
Ristiriitaisuus on demokratian peruolemus ja siitä voi hyötyä vain ne, joita me, toiveajatuksiin/uniin unohtuneet kansalaiset äänestämme. Saamme siitä näennäisen, joskin harhauttavan kuvan jostakin sellaisesta jota itse emme kykene tavoittamaan, ja siksi kuvittelemme tarvitsevamme välimiehen, politiikon. Jos kysyt virkamieheltä politiikon roolia asioiden hoidossa, niin he useimmiten eivät viitsi edes ottaa kantaa ja syy on ainainen sekasotku jonka politiikot saavat aikaan ristiriitaisten mielipiteittensä tuloksena.
Pitkälle viety ajatus - kuten demokratia - johtaa fixatioon ja useinkin saa uskonnollisen luonteen ja jonka puolesta sitten olemme valmiita jopa kuolemaan. Tuosta herää kysymys, onko mikään poliittinen, tai uskonnollinen mielipide muuta kuin tietämättömyydessä syntynyttä epätoivon ilmentymää jolle etsimme tukea sellaisesta jolla ei ole ”ruumillistumaa” ja jonka sitten itse rakesimme tyhjästä - epävarmuuden mielentilassa.
Karl
Tuon ensimmäisen kappaleen mahdollisesti itsellesi aiheuttamat "ongelmat" voit unohtaa. Sinulla on näkemyksesi ja mielipiteesi, minulla omani. Kun blogi on minun, voin minäkin halutessani erinomaisen helposti lopettaa keskustelumme. Tästä voi tehdä johtopäätöksen etten ainakaan vielä ole halunnut? ;-)
Sanot "demokratia on eräs ”pyhimykseen huntuun” kätketty ikoni jota Länsi jumaloi ja Itä halveksii." Saattaa olla tai sitten ei. Itse näkisin, että jakolinja kulkee enemmän fyysisessä/resurssien tai henkisessä voimassa ja vähemmistön tai enemmistön edussa ihmisyhteisön lähtökohtana. En kysymyksenä ilmansuunnista.
Voi lisäksi hyvinkin olla, että ihminen, pelkästään viettimaailmastaan osin jo irrottautuneena eläimenä, on ymmärrettävästi myös ristiriitainen eläin ja sen vuoksi aika lyhytjänteinen. "Parasta ennen" - päivä tulee kaikelle aikanaan. Ehkä liiankin nopeasti, ennen kuin sen kehitys on riittävän pitkälle ehkä jalostunut. Myös vähiten huonolle. Sen ehkä aiheuttaa henkilökohtaisen kilpailuvietin ja kunnianhimon ylenmääräinen ihannointi?
Demokratiasta, monarkiasta tai vaikkapa diktatuurista puhuessamme syyllistymme moneen yksinkertaistukseen ja pelkistykseen. Mutta ne eivät ole kolme valmista konseptia, toimivia demokratioita on varmaan yhtä monta erilaista kuin itseään demokratioina pitäviä valtioita? Sama koskee luonnollisesti myös noita kahta muuta.
Edellisen vuoksi olen oman arvomaailmani lähtökohdat rakentanut tuolle "fyysisessä/resurssien tai henkisessä voimassa ja vähemmistön tai enemmistön edussa" pohjalle. Uskon todella, että se on taviksen kannalta - ja taviksia meistä valtaosa aina on ihan määritelmän mukaan - vähiten huono "hallintohimmeli".
Ainakin ennen kuin joku minut muusta vakuuttaa (= "convince") olen ensisijaisesti kiinnostunut kehittämään demokratiaamme entistä toimivammaksi ja tehokkaammaksi.
Hakki
Ai, meninkö liian lähelle sitä ”punasta viivaa”? En tiedä kuinka on mahdollista sanoa mitään jostakin sellaista jonka katsomme ”ikiomaksi”? Keskustelun tarkoituksen näen olevan siinä, että mikä asiasta on totta, voitaisiin asettaa ensisijalle ja että keskustelun ydin olisi itse asia, eikä kuka näkee mitä ja miten näkee. Löydettyään tuon, mielipiteen varjoon jääneen factan, voisi vapauttaa ajatuksen mielipiteen sidonnaisuudesta. Mielipide ei perustu totuuteen, vaan henkilökohtaiseen taustamme kehyksissä piilevään kokemukseen.
Näemme asiat oman taustamme mukaan ja itse asian löytämiseen käytämme mielipidettä eräänlaisena keppihevosena. Mutta mennessä pitemmälle keskustelussa meidän tulee myös nähdä ettemme voi ”ratsastaa” keppihevosella kovinkaan kauan. Sellaisessa ratsastuskilpailussa ratsastaja joutuu kantamaan, ei vain omaa painoaan, mutta myöskin hevosensa. Omakohtaisesti en katso mielipidettä tärkeäksi abstruktisessa mielessä ja näin ollen, josta aikaisemassa jutussa kirjoitin, katsoit sen loukkaavaksi. Kuinka ollakaan, se ei ollut jutun tarkoitus! Teknillisissä ratkaisuissa mielipide on välttämätön työväline, muuten pelkkä kinan aihe abstructiivisessä ja siksi koko maailma riitelee keskenään.
Karl
Morkkaamisestahan minä. En oikein usko, että asiallisten (vaikkakin joskus minulle vähän turhankin korkealentoisten) kommenttien aikana kukaan pääsee lähellekään punakynääni.
Eipä ihmisellä mitään muuta omaa ole kuin mielipiteensä täysin siitä riippumatta mitä kautta hän on niihin päätynyt. Tässä taitaa todella olla meidän ajattelumme keskeisin ero. Sinä näet tai etsit sitä mikä on totta, minä taas olen vakuuttunut siitä, että varsinkaan ihmisten ollessa kyseessä, sitä tuskin on ja ainakin sillä on vähemmän merkitystä.
Väittäisin jopa, että useimmat - ainakin useat - nyt faktoina pitämämme ilmiöt osoittautuvat tulevaisuudessa mielipiteiksi, virheellisiksi mielipiteiksi.
Usko nyt hyvä mies jo vähitellen; en ole sanailumme/kirjoittelumme aikana vielä kertaakaan loukkaantunut. Mielipiteittesi osalta se olisi jopa mahdotonta. Ne voivat olla mielestäni virheellisiä monellakin tapaa, mutta miksi minä moisesta loukkaantuisin? Ja näin puolen maapallon takaa ei oikein kannata väkivaltaiseksikaan ryhtyä.
Mutta jos hetkeksi vielä palataan itse artikkelin asiaan.
Demokratian paras piirre kansanvallassa on se, että se antaa mallin päästä siististi (väkivallattomasti) eroon eliitistä silloin, kun enemmistö haluaa pois vallasta. Siis sen pitäisi antaa. Nyt se ei sitä enää anna ja tulevaisuudessa (ceteris paribus) vielä vähemmän.
Lähetä kommentti