Suomessa on kuulema jo miljoona yli 65 vuotiasta. Näistä 5 - 10 % on alkoholin suurkuluttajia. Näin Suomen Pravdan video. Ja lisää on taatusti tulossa, sekä yli 65 vuotiaita että alkoholin suurkuluttajia. Varmasti kaikki työ heidän saamiseksi terveinä ja hyvinvoivina, myös eläkkeelle pääsemisen jälkeen ja pitämiseksi sellaisina on tarpeellista ja, on sitä vielä enemmän jatkossa.
Voisin kuvitella, että suurimman ongelmaryhmän muodostavat miehet. Heistä suurimman yksinäiset miehet, siis perheettömät. Vähän paremmin saattaa mennä "akattomilla" mutta "lapsellisilla". Vähiten ongelmallinen lienee se ryhmä, jonka akka ja sosiaaliset "velvoitteet" pitävät edes jollain tavalla kaidalla tiellä. Tämä ei kai ole turhan harhaista päättelyä?
Kuten tällä blogilla olen useampaankin kertaan mainostanut osallistun työnimellä 60+ "toimivaan" maailmanparannusyhteisöön, siis tapaamisporukkaan Helsingin kaupungin Meilahden virkistyskeskuksessa. Kaupungin osuus toiminnassa on antaa meille tila, jossa vertaistemme eläkeläisten lailla voimme joka maanantai klo 10.00 alkaen tuulettaa ajatuksiamme. Kaupungin panoksena riittää meille ihan hyvin lämmin tunnelmallinen tila, tarjolla oleva maistuva, edullinen kahvi ja pulla, sekä ylen ystävällinen henkilökunta.
Tapaamiset ovat täysin meistä itsestämme lähtöisin, mutta alusta lähtien vapaita kaikille kiinnostuneille. Alussa, noin 5 vuotta sitten meitä oli kolme vanhaa kaverusta, miehiä kaikki. Kävijöitä on tullut ja hävinnyt, nyt vaihtelevasti 6 - 12, heistä ainakin 3 naisia. Vain yksi joukostamme ei nauti alkoholia lainkaan - kuulemma elämä on opettanut - mutta en ole kenessäkään meistä havainnut liian alkoholinkäytön nousseen ongelmaksi asti.
Katsoessani tuota videota tuli mieleeni muutama asia.
- Miksi odottaa, että yksinäisestä eläköityvästä ihmisestä on tultava alkoholisti, ennen kuin hänen katsotaan tarvitsevan vertaistukea? Harva meistä haluaa "tarpeettomasti" liittyä alkoholiongelmaisten toimintaan.
- Miten saada erityisesti eläköityvät miehet pitämään kiinni elämästä myös eläköitymisen jälkeen ja hakeutumaan tarjolla olevaan "vertaistukeen" tai rakentamaan sen itse?
- Miten saada kunnat ymmärtämään, että me kaikki emme ole kiinnostuneita samoista asioista, emme kaikki toivo vain yhteislaulua, liikuntapiirejä, kirjallisuuspiirejä tai joogaa? Meille saattaisi kuitenkin ihan hyvin riittää tila, jossa tavata vertaisia ja muita esimerkiksi säännöllisesti kerran viikossa?
- Millä tavalla edistää eläkeläisten työllistymistä? En tarkoita pelkästään siirtymistä takaisin työelämään, enkä eläkeiän nostamista. Mutta moni varmasti mielellään tekisi hyvinvoinnillemme hyödyllisiä asioita yksin tai yhdessä muiden kanssa? Omilla ehdoilla, korvausta vastaan. Resurssina varsin potentiaalinen ja kasvava.
En ole vaatimassa uutta julkista palvelua eläkeläisille. Olen heittämässä ajatuksen, miten kehittää tuon eläkkeelle siirtyneen ja siirtyvän resurssin hyvinvointia ja terveyttä. Ja samalla saada tuo resurssi hyödyttämään meitä kaikkia.
2 kommenttia:
Hakki
Kuten tiedät, olemme laumaeläimiä ja laumassa on turvallisempaa kuin yksin. Laumaan hakeudutaan koska ilman laumaa turvallisuus pyyde jää täyttymättä ja ilman moista täyttymystä tunnemme itsemme tyhjiksi ja tyhjyys on epätoivoinen tila ja sitä tilaa välttääksemme hakeudumme seuraan. Mutta tuo seura tulee omata samoja työ ja ajatus suuntauksia, muuten emme voi tuntea samaistuneeksi ryhmän kanssa joka ei ole ”samalla tasolla” ja ilman tuota samanlaisuutta emme saa mitä ryhmän avulle olemme etsineet.
Kaiken elämän perussuunta on pyrkimys uusiutuvaan, eikä vain alinomaisesti toistuvaan, kuten kaikki muistinvarainen toiminto parhaimmillikaan voi olla. Paraskaan seura ei sellaista voi antaa, muutoin kuin ”hetkellisenä mielihyvänä” ja silloinkin vain niin kauan kuin keskustelussa on nähtävissä jotakin uutta ja rakentavaa. Tuota näkökykyämme voimistamme erinäisten stimulanttien avulla ja alkoholi on niistä ollut aina suosituin ja sen avulla pyrimme puristamaan viimeisimmätkin ”mehut” aivoistamme. Kaikilla stimulaateilla on samanlainen olemus, antaa hetkellinen hyvänolon tunne ja jatkuakseen se tarvitsee lisä-stimulusta, päätyen riipuvaisuuteen, alkoholismiin.
Olemme tuosta tietoisia, tosin pintapuolisesti ja siksi emme juuri koskaan mene asiassa itse asian ytimeen. Mennä syvemmälle käy ylivoimaiseksi, sillä haluamme varmuuden mikä tulos on, onko se mitä odotamme ja ja kun emme tiedä, voi tunnistaa sitä, olemme haluttomia - turvallisuus syistä - menemään syvemmälle. Mutta vain tietoisuus tietämättömyydestämme antaa mahdollisuuden tulla tietämään. Mutta, mutta, sekin on melkein mahdottmuus, sillä luulemme jo tietävämme ja siihen luuloon takertuneina emme voi koskaan nähdä luulojamme pitemmäle.
Karl
Jos nyt oikein ymmärsin perustelit varsin yksityiskohtaisesti, miksi poikapuoliset ihmiseläimet vetäytyvät aktiiviajan jälkeen omiin oloihinsa ja useat siitä sitten jatkavat kestoryypylle? Mutta kuten varmaan tiedät bensamoottorinkin kestoryypytys ainakin lisää kulutusta, kastelee kaasarin ja tehdä jatkon käynnistysyritykset turhiksi. Joskus ihan lopullisesti?
Kaikki eivät tässä maailmassa ole, eivätkä voikaan olla "oman tien kulkijoita". Ehdotuksellani peräänkuulutan erityisesti heidän hyvinvointiaan ja resurssiensa hyödyntämistä. Vaatisi varmasti vaivaa luoda yhteistoimintaverkko, joka samanaikaisesti toimisi sekä sosiaalisena "juttuseurana" että resurssina, joko maksuttomana tai maksullisena.
Voisin nimittäin kuvitella, että varsin moni olisi tyytyväisiä kun "löytyisi mielekästä ja miellyttävää tekemistä" eläkepäiviksi. Ei kävisi kuoleman odottelu liian pitkäveteiseksi, edes näinä pitenevän elinajan aikoina
Lähetä kommentti