Soitellen sotaan, tässä kai keskeisin syy Suuren
Kuntauudistuksen nykytilaan? Näin
kommentoin Suomen Kuvalehden kirjoitusta Kuntauudistus- jäissä kunnes kapinakunnan kantelu on ratkaistu. Ja jatkoin; tehtyä tuskin saadaan
tekemättömäksi näillä askelmerkeillä? Nyt projektiin on jo saatu ladattua -
latautunut - niin suuria tunteita, ettei tästä enää synny progressiivista,
tulevaisuuttamme kehittävää kokonaisuutta.
Aivan ilmeisesti Osmo Soininvaara osuu aika kohdalleen
toteamuksessaan "Kuntauudistuksen fokuksen piti olla kaupunkiseuduissa:
kuntien keskinäisen epäterveen kilpailun suitsimisessa." Ja
”Kaupunkiseuduilla kunnat varastavat toisiltaan päivittäin ja pelaavat
keskuskaupunkeja pussiin. Tuloksena syntyy onnettoman huonoja kaupunkeja ja
kallista yhdyskuntarakennetta.” Nämä ovat niitä ratkaisuja, jotka ovat
kasaamassa Suomelle hyvin raskaaksi muodostuvaa peruskuormaa.
Ehkä paikallishallinnon uudistamisprosessin lähtökohtana olisi
Maakunnallisen itsehallinnon kehittäminen lopetettavan kunnallisen
itsehallinnon tilalle, sittenkin ollut tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto?
Mutta olemme vuosittain kasvattaneet julkisen sektorin
velkaa noin 10 miljardilla eurolla vuodessa. Ei varmaan ole perusteetonta, ja
ainakin suuruusluokaltaan kuvaavaa väittää, että sillä 10 miljardilla ylläpidämme julkisen
sektorin, erityisesti kuntien vastuulle kuuluvia pöhöttyneitä rakenteita? Ne
siis tulevat meille vähintään tuon 10 miljardia liian kalliiksi. Ja jos rahaa
pitäisi riittää muuhunkin, vielä paljon kalliimmaksi. Olisiko sittenkin ollut parempi luoda myös kuntapäättäjille ja virkamiehille kriisitietoisuus, ennen kuin "sotaan" pillit soiden lähdetään?
Tuohon Kaarlo Tuorian
osuuteen vielä kommentti. On kansalaisten kannalta äärimmäisen tervettä,
että oikeusoppineet alkavat kiitettävässä määrin osallistua, aiemmin lähes
yksinomaan puolueita edustavien poliitikkojen käymään keskusteluun
parlamentaarisen demokratiamme nykytilasta ja sen kehittämisen vaihtoehdoista.
Kuten Nalle Wahlroos vasta julkaisemassaan kirjassa
"Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle
julkistustilaisuudessa" parlamentarismin viimeisenä lukkona on oltava vahva perustuslaki, jotta vältytään enemmistön tyrannialta. Ja enemmistön tyrannian vaaroja korostaa myös Tuoria. Hänen mukaansa
"Suomi on parin viime vuosikymmenen aikana omaksunut eräänlaisen
enemmistöparlamentarismin äärimallin. ”Parlamentaariset komiteat on korvattu
yksittäisten ministereiden asettamilla työryhmillä, selvitysmiehillä sekä
virkamiesvalmistelulla. Kehitys menee huonoon suuntaan. Se näkyy lainsäädännön
tason heikkenemisenä.”
Tuorin mukaan (myös) hallitusohjelma on saanut kohtuuttoman suuren
painoarvon politiikassa." Onkin valitettavaa, että nykyinen puolueiden
parlamentarismi tuntuu, toimiakseen edellyttävän useiden kymmenien sivujen
kirjallista pakkopaitaa, josta sovitaan hallitusneuvotteluissa. Nykyisin tuota
kiveen kirjoitettua, pidetään seuraavan neljän vuoden ajan toteutettavan
hallinnoinnin breshneviläisen kivettymisen raamattuna. "Come hell or high water."
Mutta on kyllä oikeusoppineellakin sokea pisteensä. Sillä ei
"”Suomi ole kansanvaltainen
oikeusvaltio, emme voi väheksyä parlamentarismia ja demokraattisia
pelisääntöjä.” Suomi on puoluevaltainen oikeusvaltio, joka väheksyy, jopa ylenkatsoo kansalaisten parlamentarismia ja kansalaisyhteisön aidosti demokraattisia pelisääntöjä.
2 kommenttia:
Jos kuntien "epäterveen kilpailun" (en 100% yhdy Soininvaaran näkemykseen mikä on epätervettä) vaihtoehtona monopolialueen yhden oikean näkemyksen (=enemmistön näkemys) muodostama sanelupolitiikka niin mielelläni hyväksyn hiukan sitä epätervettäkin kilpailua. Kyllä sitä epätervettä puolta on kyettävä suitsimaan muillakin keinoilla kuin vain teettämällä yhdistettyjä jättikuntia ja uskolla että siitä automaattisesti seuraa joku suuruuden ekonomian tuottama tehokkuushyöty. Pieni on kaunista.
Igor
Pieni on kaunista. Mutta valitettavan usein liian kallista. On aivan ilmeistä, että nykyisen politbyrokraatisen demokratian puitteissa muita keinoja ei ole tarjolla? Ainakin sen aikaansaannoksena on jatkuvasti kasvava hallinnollinen läski ja supistuva tai supistettava palvelu, josta kansalaiset kuitenkin veronsa maksavat. Sillä on ollut riittävästi aikaa osoittaa sen tarjoamat, tehokkaammat vaihtoehdot.
Optimit eivät ole helppoja, kuten kaikki tiedämme.
Lähetä kommentti