Korkeasti oppinutta professoria voivat häiritä 1930-luvun haamut. Joitakin meistä häiritsevät lisäksi 1940-luvun haamut. Kansalaisten kannalta ei viime kädessä ole tärkeintä, mistä esikuvat hankitaan vaan se, että yhteiskunta toimii. Laillisesti. Turvallisesti. Ennustettavasti.
Kun media rankaisematta puhuu ja kirjoittaa rikollisjärjestöistä, jää ihmettelemään, että edes rikos- ja prosessioikeuden professori ei katso, että laissa tai sen tulkinnassa olevia aukkoja ei tule tukkia. Kas kun ei lähde ehdottamaan rikollisjärjestöksi leimatulle, että lähtisi peräämään kunniansa puolesta oikeuteen.
Jos "siitä aikanaan keskusteltiin, pitäisikö kieltää tällaisen järjestön
jäsenyys, jonka piirissä rikoksia tehdään, ja tultiin siihen tulokseen,
että ei", olisiko aikaa järjestää asiasta uusi keskustelu? Ei laki ole muuttumaton raamatullinen laintaulu. Se elää yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti. Ilmeisesti rikollisjengit eivät vielä aiemmin käydyn keskustelun aikaan olleet merkittävä uhka yhteiskunnalle? Nyt ovat.
Liivien käyttö on ehkä professorin mielestä merkityksetöntä. Mutta varsin monen mielestä niiden käyttö koetaan todellisissa tilanteissa hyvinkin uhkaavana. Ja raa´an voiman, rikollisen yhteenkuuluvuuden ja potentiaalisen väkivallan brändinä niitä onkin pidettävä. Sellaisiksi ne osin on varmasti myös tarkoitettu. Kansalaisten aktiivista pelotteluako ei Suomessa haluta saada kuriin?
Rikollisjärjestö lienee organisaatio, joka harjoittaa rikollisuutta? Viimeistään organisaatio tekee siitä järjestäytynyttä. Siihen liittyvä tietää sen ja ymmärtää sen. Tai ainakin tätä voidaan pitää olettamana. Rikollisuuden mahdollisuus tulisi kai mieluiten ennalta ehkäistä? Se tulee meille kaikille, myös potentiaaliselle rikolliselle edullisimmaksi. Miksi ihmeessä siis pitäisi odottaa sitä, että ensin tehdään rikos?
Samaan asiakokonaisuuteen liittyy toinenkin ajankohtainen ilmiö. Järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit täyttävä, ammattimainen kerjääminen. Täysin siihen osallistuvien kansallisuudesta tai kansalaisuudesta riippumatta. EU-ministerin kannan vastaisesti kyseessä on kansallinen ongelma, ei EUn ongelma. Sitä ei ilmeisesti koeta suureksikaan ongelmaksi Romaniassa tai Bulgariassa tai vaikkapa Unkarissa? Se on kuitenkin ongelma Suomessa.
Suomessa ilmetessään rikokseen sovelletaan Suomen lakeja. Ne eivät luonnollisesti saa olla ristiriidassa EUn sopimusten kanssa. Jos ne eivät vastaa ajan vaatimuksia, ne on syytä päivittää. Ehkä puolueet muilta kiireiltään voisivat vaivautua?
Rikosten estäminen ei ole EUn määräysten vastaista toimintaa. Se on perisuomalainen jäänne kukkahattutätien maailmoja syleilevästä suvaitsevaisuudesta. Ehdottomasti väärin ymmärretystä suvaitsevaisuudesta.
PS.
En kannata kerjäämisen kieltämistä. Mutta kannatan järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan kieltämistä, tapahtuupa se minkä nimisen verukkeen alla tahansa.
PPS.
Kuinka luultavaa on, että romanialainen virkamies voi auttaa suomalaista virkamiestä Suomen lainsäädännön soveltamisessa romanian romaneihin? Tulkista saattaisi olla apua. Riittävän hyvin suomea ymmärtäviä, jopa puhuvia löytyy varmasti jo kerjäläisten aiemmista aalloista tänne jääneistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti