lauantai 14. huhtikuuta 2012

Odotuksen aikana massat vaihtoon



Nokia korahtelee ennen loppua, Finnair liihottaa omalla tavallaan loppuaan kohti. 

Nokian olemme myyneet muille jo aikaa sitten.  Sen lähteminen voi olla yllätys vain päivämäärän ja mahdollisesti toteutustavan osalta. Todennäköisimmin se kohtaa loppunsa kuin elefantti, siis syödään pala kerrallaan. Ellei Finnairille tässä kansallisen osaoptimoinnin maailmassa käy samalla tavalla, sille käy kuin mustalaisen hevoselle. Vaikka ei se varsinaisesti nälkään kuole vaan, nykyisen liiketaloustieteen ihmepilleriin, ulkoistuksiin ja pienen valtion kansallisen kokonaisnäkemyksen puutteeseen. 

Vaan väliäkö tuolla enää? Lähes kaikki muu, mistä rahaa irti lähtee, on jo lihoiksi pantu, yhtä lailla julkisella ja yksityisellä sektorilla. Tehokkuuden, fokusoinnin ja säästämisen nimissä. Hetken aikaa meidän sopii vielä uskotella itsellemme, että investoinnit ulkomaille vielä Suomen elättävät. Mutta vain siihen asti kun havaitsemme, että niidenkin pääomien tuotto on joko siirretty turvaan eksoottisiin saarivaltioihin tai pelimerkeiksi tuottamaan omistajilleen parempien, entistäkin lyhyemmän aikajänteen tuloksien toivossa.

Valtiota pidämme vielä hetken yllä ottamalla lisää lainaa. Vuosittain noin 10 miljardia euroa lisää. Kuitenkaan siitä rahasta ei riitä edes terveydenhoitoon, sosiaalipalveluihin, koulutukseen eikä ylläpitämään sisäistä tai ulkoista turvallisuuttamme. Kumma juttu, vaikka verotuksen tasossa emme suinkaan ole niitä maailman lempeimpiä? Menee varmaan johonkin tärkeämpään, siis veromme ja tuo jatkuvasti kasvava velkataakkamme? 

Onneksi emme ole veneessä yksin? No mitä nyt Kreikka vähän keikkuu, Portugali lisää pelkoja, Espanjan tulevaisuus epäilyttää, Italia yrittää pysyä pinnalla, Irlanti mahdollisesti selviytyy ja Merkozy keskittyy pitämään huolta omien pankkiensa selviytymisestä ja selviytyy viimeistään sillä, että panee partnerit maksumiehiksi. Kunnon luokkayhteiskunnan periaatteitten mukaisesti Britannia saattaa niin ikään selvitä eriarvoisuutta edelleen kasvattamalla, ellei sitten ”massojen kapina” pääse yllättämään.

Mutta arabikevät tuottaa niitä heille, meille ja meille kaikille onneksi lisää, halvempia massoja. 

Massat vaihtoon vaan meilläkin.

4 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Muistelen lukeneeni ihan viime päivinä uutisen, että Nokian osakkeet olisivat palanneet takaisin entistä enemmän suomalaiseen omistukseen.

Hakki kirjoitti...

Ihan eilen itsekin huomasin, että enää noin 75% on ulkomaalaisomistuksessa? Enää noin 26%-yksikköä osake-enemmistöön. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät pitää suomalainen nostalgia huolen siitä, ettei enemmistöaseman saavuttamiseen kauan mene. Ellei Microsoft sitä ennen puoli-ilmaiseksi sitä itselleen lunasta?

Vaan mitä nyt sitäkään enää?

Anonyymi kirjoitti...

Ihan osuva artikkeli.

Suomihan ajautuu kovalla vauhdilla kohti jäävuorta ja ruorimies vain lisää vauhtia.

Teollisuus on lähtenyt osin johtuen ahneista omistajista, osin röhkeistä ammattilliitoista ja varmaan suurimmalta osin globalisaation aiheuttaman kovan kilpailun vuoksi.

Suomalaiset vain eivät tunnu käsittävän, että vanhat ajat eivät palaa, vaan elintasoa joudutaan pakostakin "sopeuttamaan" kilpailukyvyn lisäämiseksi. Velkaa ei voi loputtomiin ottaa lisää 10 miljardin vuosivauhtia. Valtion velka on jo tuplattu neljän viimeisen vuoden aikana.

Suomalaiset ovat hyvin koulutettua ja osaavaa väkeä. Ongelma vain on, että koulutettua ja osaavaa väkeä löytyy muualtakin ja he ovat valmiita työskentelemään kovempaa ja halvemmalla.

Toinen ongelma on tämä älytön byrokratian ja nippelimääräysten määrä Suomessa. Virkamiehet rakentavat elämästä Suomessa aina vaan kallimpaa ja hankalampaa. Nippelimääräysten tarkoitusperä on varmasti hyvä, mutta ne luodaan ilman minkäänlaista kustannusanalyysia (yleensä 1 % parannus 30% kustannusten nousulla).

Kansalaisten maksukykyä ja samalla välillisesti Suomen kilpailukykyä ei virkamiesten ilmeisesti tarvitse huomioida.

Tavallinen kansa tulee olemaan puun ja kuoren välissä työpaikkojen hävitessä ja elinkustannusten noustessa.

Koska palkkoja ei varmastikaan voi korottaa olisi järkevää tiputtaa elinkustannuksia karsimalla pykäläviidakkoa. Samalla virkamieskuntaa vapautuisi tuottavaan työhön.

Lisäksi yritystoiminnan kannattavutta on vain pakko lisätä jopa tavoilla, joita ammattilittojen on vaikea hyväksyä. Valtionjohdon kannattaa kysyä itseltään: Jos perustaisin oman pienyrityksen, perustaisinko sen Suomeen vai Viroon? Luulen, että valitettavasti Viro olisi monelle se taloudellisesti kannattavampi valinta.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi, kiitti kommentista.

"Teollisuus on lähtenyt osin johtuen ahneista omistajista, osin röhkeistä ammattilliitoista ja varmaan suurimmalta osin globalisaation aiheuttaman kovan kilpailun vuoksi." Oma malka toisen silmässä? Väittäisin, että verokiilasta Suomessa päättävät edelleen puolueet, jotka ohjeistavat Arkadianmäellä istuvat edustajansa painamaan "oikeaa" nappia.

Ei suomalainen palkansaaja ole millään mittarilla ylipalkattu, jos lähtökohdaksi otetaan käteen jäävä nettotulo. Eikä verokiilan perimmäinen syy ole hyvinvointivaltion kustannus vaan puolueiden ahneus. Olenpa tainnut aiheesta kirjoittaakkin.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/01/yhteiskunnassa-reduktion-aika.html

Noista nippelimääräyksistä ("Nippelimääräysten tarkoitusperä on varmasti hyvä, mutta ne luodaan ilman minkäänlaista kustannusanalyysia (yleensä 1 % parannus 30% kustannusten nousulla") tulee mieleeni englantilaisessa allakassani aikoinaan ollut ainoa suomalaiseksi mainittu sanontatapa: Do it today because tomorrow it might be prohibited.

Olenkin pitkälti samaa mieltä kanssasi. Me sallimme lainsäätäjiemme (=puolueiden) laatia lakeja, jotka tappavat kilpailukykymme.