Kun raha on aina velkaa, jonka joku on ottanut
vastattavakseen, ei lisää rahaa voi syntyä, ellei joku onnistu myymään lisää velkaa.
Jollekin, itse asiassa kenelle tahansa.
Jos yritykset eivät investoi, eivätkä ainakaan velkarahalla, rahaa syntyy vastaavaa määrä vähemmän. Jos yksityiset eivät voi, uskalla tai halua ottaa lisää velkaa, rahaa syntyy jälleen vastaava määrä vähemmän. Ja jos toinen tai molemmat maksavat pois velkojaan, rahan määrä pienenee edelleen. Näinhän helposti tapahtuu yhteiskunnallisen ja liiketaloudellisen epävarmuuden lisääntyessä. Kun kukaan ei osta ei kauppa käy eikä tavaroita valmisteta, lisääntyy vain työttömyys.
Mutta tämä on se tilanne, jossa Keynsiläisen talousteorian mukaan julkisen sektorin pitää alkaa elvyttämään. Onhan talous saatava tervehdytettyä. Mutta harvoinpa - varsinkaan julkisella sektorilla - on sukan varressa rahaa, eli siis kohdistamatonta ja sitomatonta velkaa, pahan päivän varalle. Joten se joutuu ottamaan uutta velkaa, jotta investoinnit ja sitä kautta valmistus, kauppa ja työllisyys saadaan taas vauhtiin.
Eli, jos yksityinen sektori ei kuluta on julkisen sektorin kulutettava, jos rahan halutaan yhteiskunnassa pyörivän. Ja pankkijärjestelmämme, siis niitä säätelevä lainsäädäntö pitää huolen siitä, että kaikissa tapauksissa pankkijärjestelmä – vaikkakaan ei välttämättä jokainen pankki - saa omansa, suhdanteista riippumatta.
Meidän markkinataloudessamme pyörivän rahan määrälle ei siis ole merkitystä sillä, kuka kuluttamispäätökset tekee, ei edes mihin kulloinkin otettu velka käytetään, kunhan lisää velkaa otetaan. Jos yksityinen sektori eli yksilöt, perheet, yritykset eivät ole valmiita ottamaan velkaa, poliitikot ottavat, sillä vain siten saadaan lisää rahaa.
Tätä miettiessäni piti selvittää Keynsin nimen oikeinkirjoitus. Ja samalla selvisi, miksi meidän kaikkien on pelastettava Kreikka ja Portugal. Ja tarvittaessa vielä Italia ja Espanjakin. Wikipediasta: "(Kirjassa) Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin vuonna 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu."
Kreikan, ja ehkä myös Portugalin, Italian ja Espanjankin ase- ja asemateriaalihankinnoista USAlle, Britannialle, Ranskalle ja Saksalle taitaa vielä olla liian suuri osa maksamatta?
Ja kyllä minä mielummin itse rahojeni käytöstäkin päätän, kuin päästän poliitikot velkaani lisäämään.
Jos yritykset eivät investoi, eivätkä ainakaan velkarahalla, rahaa syntyy vastaavaa määrä vähemmän. Jos yksityiset eivät voi, uskalla tai halua ottaa lisää velkaa, rahaa syntyy jälleen vastaava määrä vähemmän. Ja jos toinen tai molemmat maksavat pois velkojaan, rahan määrä pienenee edelleen. Näinhän helposti tapahtuu yhteiskunnallisen ja liiketaloudellisen epävarmuuden lisääntyessä. Kun kukaan ei osta ei kauppa käy eikä tavaroita valmisteta, lisääntyy vain työttömyys.
Mutta tämä on se tilanne, jossa Keynsiläisen talousteorian mukaan julkisen sektorin pitää alkaa elvyttämään. Onhan talous saatava tervehdytettyä. Mutta harvoinpa - varsinkaan julkisella sektorilla - on sukan varressa rahaa, eli siis kohdistamatonta ja sitomatonta velkaa, pahan päivän varalle. Joten se joutuu ottamaan uutta velkaa, jotta investoinnit ja sitä kautta valmistus, kauppa ja työllisyys saadaan taas vauhtiin.
Eli, jos yksityinen sektori ei kuluta on julkisen sektorin kulutettava, jos rahan halutaan yhteiskunnassa pyörivän. Ja pankkijärjestelmämme, siis niitä säätelevä lainsäädäntö pitää huolen siitä, että kaikissa tapauksissa pankkijärjestelmä – vaikkakaan ei välttämättä jokainen pankki - saa omansa, suhdanteista riippumatta.
Meidän markkinataloudessamme pyörivän rahan määrälle ei siis ole merkitystä sillä, kuka kuluttamispäätökset tekee, ei edes mihin kulloinkin otettu velka käytetään, kunhan lisää velkaa otetaan. Jos yksityinen sektori eli yksilöt, perheet, yritykset eivät ole valmiita ottamaan velkaa, poliitikot ottavat, sillä vain siten saadaan lisää rahaa.
Money, money, money
Tätä miettiessäni piti selvittää Keynsin nimen oikeinkirjoitus. Ja samalla selvisi, miksi meidän kaikkien on pelastettava Kreikka ja Portugal. Ja tarvittaessa vielä Italia ja Espanjakin. Wikipediasta: "(Kirjassa) Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin vuonna 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu."
Kreikan, ja ehkä myös Portugalin, Italian ja Espanjankin ase- ja asemateriaalihankinnoista USAlle, Britannialle, Ranskalle ja Saksalle taitaa vielä olla liian suuri osa maksamatta?
Ja kyllä minä mielummin itse rahojeni käytöstäkin päätän, kuin päästän poliitikot velkaani lisäämään.
2 kommenttia:
Hakki
Sinun rahatarina osoitti teknillisen puolen rahan kiertokulusta, mutta kuten tiedät, psykologiset tekijät, jotka ovat kaiken kurjuuden aiheuttajat, ovat asia aivan omaa loukkaansa. En tiedä voisinko sanoa siitä puolesta paljoakaan tekemättä ärsyttäviä vaikutteita Sinun omnipotent tuntemukselle yhteiskunnan toiminta tavoista, mutta, sanottakoon kumminkin hiukan.
Tiedämme elämäilmiön rakentuvan – kaikilla tasoilla – kilpailupohjaiselle toiminnalle johon myöskin kaikki kehittyminen on sidottu. Kuten tiedämme, kehitystapahtumassa, ollakseen jatkuvana mahdollinen, vanhan on ”kuoltava”. Turvallisuuden katsotaan ”asustavan vanhassa”, eikä sitä voi kieltää. Tämän päivän kulutustarvikkeet hankittiin eilen, tai ainakin pyrittiin hankkimaan. Jollei eilisen ponnistelut antaneet tarpeeksi tämänpäivän tarpeisiin, mentiin pankkiin hakemaan lainaa ja siitä hyvästä teosta pankkiiri sai elatuksensa koron muodossa. Kehityksen tuloksena systeemi kehittyi monimutkaisemmaksi, niin paljon, että me ”tavikset” emme kyenneet seuraamaan, tai emme halunneet seurata ”kehitystä” oman ahneutemme sokaisemina ja siitä tässä nyt sitten kärsitään - ei pankkiirien uhreina, vaan oman lyhytnäköisyyden sumentamina.
Vaikeuksista huolimatta, voimme, jos evolutio otetaan huomioon sellaisena kuin se esiintyy, olla jo tänään katsomassa valoisempaa huomista. Itsepetosta? Eihän suinkaan – meidän on vain opittava rakentamaan uudet henkiset puitteet joiden avulla sitten voimme kohdata huomisen vaatimukset. Se tunnetaan myöskin as ”invention in action”. Ihmisen aivon tuotetta on tämäkin Sony Vaio machina jonka avulla näitä vanhan aatoksia sinulle esitän ja toimii paremmin kuin omani.
Karl
Että oikein Vaio. Kateeksi käy. ;-)
"me ”tavikset” emme kyenneet seuraamaan, tai emme halunneet seurata ”kehitystä” oman ahneutemme sokaisemina ja siitä tässä nyt sitten kärsitään - ei pankkiirien uhreina, vaan oman lyhytnäköisyyden sumentamina." Mielenkiintoinen toteamus.
Valtaosa ei varmaan kyennyt - ei ollut osaamista, tai ei halunnut - ei ollut aikaa, mutta suurin osa siksi, kun se ei ollut pohde. Ja olihan meillä valittuna ja valtuutettuna osaavat edustajamme paikallisessa parlamentissa. Ja kun yleisnerojen aika on ollut ohi jo kauan, ei voida edellyttää, että kaikki keskittyisivät kaikkeen ja osaisivat kaiken.
Taisin ainakin yhden artikkelin monimutkaisuudelle aikoinaan uhrata. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2011/05/pienia-voittoja-katastrofaalisia.html "Syyttelyllä" ei kieltämättä pitkälle potkita, mutta onneksi kaiken minkä ihminen on maailmankuvaansa ja ajatuksiinsa ja korkeintaan paperille tai biteiksi rakentanut on, ainakin periaatteessa myös purettavissa ja muutettavissa. Hinta vaan saattaa muodostua hurjaksi.
Lähetä kommentti