Otsikko on mielenkiintoinen ja haastava (taisi muuten olla ihailemani Tom Petersin kirjan nimi:) mutta tyhjä sivu? Vai eikö noita menestystekijöitä enää mielestäsi olekaan?
Jaa\'a. Nyt kysyit miljoonan taalan kysymyksen. Kunpa tietäisinkin vastauksen tai edes jotain pieniä viitteitä sinnepäin. En tiedä.
Mutta jos nyt jotain luettelisin tähän mitä mieleen tulee:
Puuta ja toistaiseksi puhdasta (ja eksoottista) luontoa meillä on runsaasti. Vuodenaikojen vaihtelua - ja eksoottisimpia niistä ehkä talvi ja kaamos ja sitten vuorostaan juhannuksen aika ja yötön yö. Koulutustasomme ja työmoraalimme on yleisesti ottaen korkeita. Olemme juroja. Rehtejäkin kai olemme ellei nyt näitä viimeaikaisia korruptiojuttuja korruptiogalluppeja lasketa.
Ja vaikka en hirveästi hurraakaan \"World Design Capital 2012 Helsinki\":lle niin kyllä meidän muotoilua arvostetaan maailmalla kovasti.
Muistan kun kerran Kreikassa ihailin sikäläisille heidän arkkitehtuurinsa marmorirakennelmia ja kivilattioita niin sikäläiset vuorostaan kertoivat ihailevansa meidän lämpimiä puulattioita ja paneleita. Ja päädyimme siihen että me usein ihailemme sitä mitä meillä ei ole. Päädyimme keskustelussa että lämpimässä ilmanalassa on totuttu kiveen ja sitten taas meillä kylmässä on totuttu lämpimään puuhun.
Ja vientiinhän meidän pitäisi pyrkiä edelleen. Maailmanlaajuiselle lamalle tai taantumalle tuskin voimme yksin yhtään mitään mutta luulisi maailmalla meidän kokoisen kansan ylivertaiseen osaamiseen perustuville tuotteille tai palveluille riittävän asiakkaita. Ei me niin paljon tarvittaisi. Kun lueskelen Intian tai Kiinan kokoisten talousmahtien nykyisiä kasvulukuja jopa nykyisen laman aikana luulisi meillekin joku pieni nurkkaviipale (olisiko tuo kännös englannin käsitteelle \"niche\") löytyvän vaikka emme olisikaan mikä halpistyövoiman maa - mutta ei meillä elätettäviäkään ole samanlaisia määriä.
Teollisesti puusta valmistettuja energia- ja ympäristöystävällisiä valmistettuja halpistaloja - vaikkapa jotain pienkerrostalojakin. Meillä valmistettavat puutalot on globaalisti ajatellen aikamoisia luksusomakotitaloja. Aina noista joku puhuukin. Tekoja vain tuntuu olevan vähän. Isoja toimijoita tuntuu vain kiinnostavan edelleen betonilaatikoiden rakentaminen - jos nyt laman aikaan sekin kai yskii.
Mutta miten noista edellytyksistä saataisiin tehtyä voita leivän päälle koko kansalle niin siihen minulla ei ole valmist avastausta. En ole kyllä pohtinutkaan kun omalle reviirilleni on kuulunut enenmmänkin leivän hankkiminen itselleni ja lähipiirilleni. Kai sitä minunkin pitää alkaa omaltakin osalta enemmän ajatella (Think Big!) Kennedyn jo maanittelemalla tavalla \"And so, my fellow Americans, ask not what your country can do for you; ask what you can do for your country\".
Mutta isoja on ongelmat pienellä ihmispäällä ratkottaviksi ;)
Jokaisella meistä on pää. Eikö noiden koossa niin järin suuria eroja liene?
Ehkä designiä arvostetaan? Mutta en ole havainnut, että design olisi meitä missään vaiheessa edes osaksi elättänyt ja sattuneesta syystä lasken sen yhtä illusooriseksi ja ajoittaiseksi elättäjäksi kuin matkailun ja päivittäistavarakaupan.
\"Luulisi ylivertaiseen osaamiseen perustuville tuotteille tai palveluille riittävän asiakkaita?\" Niin luulisi. Vaan missä ne ovat? Ja mitä ne ovat? Itsekin uskon uusiin tapoihin käyttää puuta tai puita, vann missä on osaaminen? Misä ovat tuotteet?
Me tiedämme , että \"Ei me niin paljon tarvittaisi.\" Ja varmasti tällaisen mittatappiokokoluokan valtion \"ylivertaiseen osaamiseen perustuville vientituotteille tai -palveluille riittäisi asiakkaita. Vaan mitä me osaamme ja missä ovat maksavat asiakkaat?
No joo. Ihan totta se, että aika samankokoiset päät meillä kai lienee. Ja vanhan vitsin tavoin voin todeta, että mitä Luoja on antanut kaikille riittävästi? No älyä tietenkin koska niin kovin harva väittää että hänellä olisi siitä puutetta. Mutta ehkä kun tuolla vallan kahvassa ja ytimessa ministerien tavoin pitkään istuu tulee jonkinlainen omnipotentti ja grandioosi tunne omasta ymmärryksestä, taidosta ja jonkinlaisesta ylemmyydestä.
Eräs kansanedustaja sanoikin kerran eräästä kollegastaan (ilkeästi mutta aika totuudenmukaisesti) että hänelle on hiukan noussut päähän aivan kuin Luoja olisi hänelle muita fiksumpana antanut suorastaan velvollisuudeksi ohjata ja johtaa tyhmempiä ja ymmärtämättömämpiä kansalaisia.
En minäkään tarkoittanut että design tai matkailu meitä yksin elättäisi. Tai edes tuo puutalorakentamiaen osaaminen tai sen ja sen tuotteiden vienti. Eli yritin vain luetella eräitä heti mieleeni tulevia osatekijöitä. Niitä menestystekijöitä - mutta ei suinkaan kaikkea mitä tarvitaan menestykseen.
Helsingin uusyrityskeskusken johtaja taisi muutama päivä sitten tv-haastattelussa sanoa aika hyvin että monen uuden yrityksen ongelma ei ole osaaminen vaan myynti- ja markkinonti. Muistan itsekin sen yrittäjäajoiltani vaikka myinkin asiantuntijapalveluja, jossa sillä muulla kuin myyntiosaamisella oli paljon suurempi merkitys. Mutta olisin suuresti arvostanut jos olisin löytänyt itselleni parin vastaamaan myyntityöstä.
Jos meillä puuttuu paljon osaamistakin niin paljon meiltä varmaan puuttuu myyntitaitoa kun kansainvälisille markkinoille mennään. Ei taida oikein olla suomalaiselle luonteenlaadulle luonnostaan istuvaa työtä. Uskon että jo naapurimme ruotsalaiset osaavat sen meitä paremmin.
Ja tuolla kansainvälisillä markkinoilla ei riitä että me olla hyviä. Meillä pitää olla sitä excellence\'iä eli ylivertaista osaamista. Parhaat kullakin alalla aina pärjäävät ja kuorivat kerman pois päältä.
Muistan erään yritysjohtajan näkemyksen kun hän asiakastyytyväisyysmittauksissa havaitsi asiakkaiden lievähkön tyytymättömyyden hintoihin mutta erittäin tyytyväisiksi ostamiensa palvelujen laatuun. Hän vain hymyillen totesi että silloinhan hinnat ovat olleet paikallaan. Hän olisi ollut huolissaan jos asiakkaat olisivat olleet tyyväisiä hintoihin. Osoitus loogisesta johdonmukaisuudesta ja myös johtajan strategisesta ymmärryksestä - minusta aika harvinaista monella isollakin johtajalla.
Voisiko olla niin, että me vaatimattoman pienen kielialueen kunkut jäämme \"osaavampien\" jalkoihin, koska emme juurikaan puhu emmekä pukahda? Olemmeko liian tottuneet siihen, että \"kyllä hyvä tuote itsensä myy\"? Mutta väitänpä, että nyt alkaa olla korkea aika myydä. Ja ihan mitä tahansa, jos täällä pohjoisessa aiotaan jatkossakin elellä.
Tuo \"erään yritysjohtajan näkemys\" olisi ihan hyvä opetus meille kaikille.
En mainitsemaasi kirjaa tunne, alkuperäisen toki, mutta eikö olekin kaameaa havaita, että kriittinen arvio alkuperäisestä osoitti alkuperäisen kirjan yritykset \"luusereiksi\". Olisiko sen nimi sitten ollut \"In Search of Stupidity\"?
Mutta mitä se kertoo kuvitelmastamme, että talouselämä, yhteiskunta tai edes politiikkamme taipuu meidän, eli kansalaisten tahtoon?
Search for stupidity, after all, could reveal where we have gone \"wrong\", and knowing the wrong, we, at least open the road for which could be the \"right\".
Tässä http://www.dazzle.fi/index.html erinomainen konsulttiyhtiö joka painottaa juuri noita tärkeitä menestystekijöitä. Tunnen yritystä ja sen filosofiaa. Ja heillä on paljon mielenkiintoista aineistoa ihan sivustollaankin. Kannattaa tutustua.
On the one hand what \"is\", and on the other what \"is not\", although it just as well could be, are equally important in specifying where the optimal road to a future of sustainable growth under diminishing resources will lead us.
14 kommenttia:
Otsikko on mielenkiintoinen ja haastava (taisi muuten olla ihailemani Tom Petersin kirjan nimi:) mutta tyhjä sivu? Vai eikö noita menestystekijöitä enää mielestäsi olekaan?
Taitaa olla niin, että etsinnästäni huolimatta en ole niitä löytänyt.
PS.
Mutta ehkä jonain päivänä vielä ne etsin? ;-)
Unohtui tuosta edellisestä kysyä. Mitkä sinun mielestäsi ovat menestystekijöitämme?
Jaa\'a. Nyt kysyit miljoonan taalan kysymyksen. Kunpa tietäisinkin vastauksen tai edes jotain pieniä viitteitä sinnepäin. En tiedä.
Mutta jos nyt jotain luettelisin tähän mitä mieleen tulee:
Puuta ja toistaiseksi puhdasta (ja eksoottista) luontoa meillä on runsaasti.
Vuodenaikojen vaihtelua - ja eksoottisimpia niistä ehkä talvi ja kaamos ja sitten vuorostaan juhannuksen aika ja yötön yö. Koulutustasomme ja työmoraalimme on yleisesti ottaen korkeita. Olemme juroja. Rehtejäkin kai olemme ellei nyt näitä viimeaikaisia korruptiojuttuja korruptiogalluppeja lasketa.
Ja vaikka en hirveästi hurraakaan \"World Design Capital 2012 Helsinki\":lle niin kyllä meidän muotoilua arvostetaan maailmalla kovasti.
Muistan kun kerran Kreikassa ihailin sikäläisille heidän arkkitehtuurinsa marmorirakennelmia ja kivilattioita niin sikäläiset vuorostaan kertoivat ihailevansa meidän lämpimiä puulattioita ja paneleita. Ja päädyimme siihen että me usein ihailemme sitä mitä meillä ei ole. Päädyimme keskustelussa että lämpimässä ilmanalassa on totuttu kiveen ja sitten taas meillä kylmässä on totuttu lämpimään puuhun.
Ja vientiinhän meidän pitäisi pyrkiä edelleen. Maailmanlaajuiselle lamalle tai taantumalle tuskin voimme yksin yhtään mitään mutta luulisi maailmalla meidän kokoisen kansan ylivertaiseen osaamiseen perustuville tuotteille tai palveluille riittävän asiakkaita. Ei me niin paljon tarvittaisi. Kun lueskelen Intian tai Kiinan kokoisten talousmahtien nykyisiä kasvulukuja jopa nykyisen laman aikana luulisi meillekin joku pieni nurkkaviipale (olisiko tuo kännös englannin käsitteelle \"niche\") löytyvän vaikka emme olisikaan mikä halpistyövoiman maa - mutta ei meillä elätettäviäkään ole samanlaisia määriä.
Teollisesti puusta valmistettuja energia- ja ympäristöystävällisiä valmistettuja halpistaloja - vaikkapa jotain pienkerrostalojakin. Meillä valmistettavat puutalot on globaalisti ajatellen aikamoisia luksusomakotitaloja. Aina noista joku puhuukin. Tekoja vain tuntuu olevan vähän. Isoja toimijoita tuntuu vain kiinnostavan edelleen betonilaatikoiden rakentaminen - jos nyt laman aikaan sekin kai yskii.
Mutta miten noista edellytyksistä saataisiin tehtyä voita leivän päälle koko kansalle niin siihen minulla ei ole valmist avastausta. En ole kyllä pohtinutkaan kun omalle reviirilleni on kuulunut enenmmänkin leivän hankkiminen itselleni ja lähipiirilleni. Kai sitä minunkin pitää alkaa omaltakin osalta enemmän ajatella (Think Big!) Kennedyn jo maanittelemalla tavalla \"And so, my fellow Americans, ask not what your country can do for you; ask what you can do for your country\".
Mutta isoja on ongelmat pienellä ihmispäällä ratkottaviksi ;)
IsoIgor
Jokaisella meistä on pää. Eikö noiden koossa niin järin suuria eroja liene?
Ehkä designiä arvostetaan? Mutta en ole havainnut, että design olisi meitä missään vaiheessa edes osaksi elättänyt ja sattuneesta syystä lasken sen yhtä illusooriseksi ja ajoittaiseksi elättäjäksi kuin matkailun ja päivittäistavarakaupan.
\"Luulisi ylivertaiseen osaamiseen perustuville tuotteille tai palveluille riittävän asiakkaita?\" Niin luulisi. Vaan missä ne ovat? Ja mitä ne ovat? Itsekin uskon uusiin tapoihin käyttää puuta tai puita, vann missä on osaaminen? Misä ovat tuotteet?
Me tiedämme , että \"Ei me niin paljon tarvittaisi.\" Ja varmasti tällaisen mittatappiokokoluokan valtion \"ylivertaiseen osaamiseen perustuville vientituotteille tai -palveluille riittäisi asiakkaita. Vaan mitä me osaamme ja missä ovat maksavat asiakkaat?
No joo. Ihan totta se, että aika samankokoiset päät meillä kai lienee. Ja vanhan vitsin tavoin voin todeta, että mitä Luoja on antanut kaikille riittävästi? No älyä tietenkin koska niin kovin harva väittää että hänellä olisi siitä puutetta. Mutta ehkä kun tuolla vallan kahvassa ja ytimessa ministerien tavoin pitkään istuu tulee jonkinlainen omnipotentti ja grandioosi tunne omasta ymmärryksestä, taidosta ja jonkinlaisesta ylemmyydestä.
Eräs kansanedustaja sanoikin kerran eräästä kollegastaan (ilkeästi mutta aika totuudenmukaisesti) että hänelle on hiukan noussut päähän aivan kuin Luoja olisi hänelle muita fiksumpana antanut suorastaan velvollisuudeksi ohjata ja johtaa tyhmempiä ja ymmärtämättömämpiä kansalaisia.
En minäkään tarkoittanut että design tai matkailu meitä yksin elättäisi. Tai edes tuo puutalorakentamiaen osaaminen tai sen ja sen tuotteiden vienti. Eli yritin vain luetella eräitä heti mieleeni tulevia osatekijöitä. Niitä menestystekijöitä - mutta ei suinkaan kaikkea mitä tarvitaan menestykseen.
Helsingin uusyrityskeskusken johtaja taisi muutama päivä sitten tv-haastattelussa sanoa aika hyvin että monen uuden yrityksen ongelma ei ole osaaminen vaan myynti- ja markkinonti. Muistan itsekin sen yrittäjäajoiltani vaikka myinkin asiantuntijapalveluja, jossa sillä muulla kuin myyntiosaamisella oli paljon suurempi merkitys. Mutta olisin suuresti arvostanut jos olisin löytänyt itselleni parin vastaamaan myyntityöstä.
Jos meillä puuttuu paljon osaamistakin niin paljon meiltä varmaan puuttuu myyntitaitoa kun kansainvälisille markkinoille mennään. Ei taida oikein olla suomalaiselle luonteenlaadulle luonnostaan istuvaa työtä. Uskon että jo naapurimme ruotsalaiset osaavat sen meitä paremmin.
Ja tuolla kansainvälisillä markkinoilla ei riitä että me olla hyviä. Meillä pitää olla sitä excellence\'iä eli ylivertaista osaamista. Parhaat kullakin alalla aina pärjäävät ja kuorivat kerman pois päältä.
Muistan erään yritysjohtajan näkemyksen kun hän asiakastyytyväisyysmittauksissa havaitsi asiakkaiden lievähkön tyytymättömyyden hintoihin mutta erittäin tyytyväisiksi ostamiensa palvelujen laatuun. Hän vain hymyillen totesi että silloinhan hinnat ovat olleet paikallaan. Hän olisi ollut huolissaan jos asiakkaat olisivat olleet tyyväisiä hintoihin. Osoitus loogisesta johdonmukaisuudesta ja myös johtajan strategisesta ymmärryksestä - minusta aika harvinaista monella isollakin johtajalla.
IsoIgor
Voisiko olla niin, että me vaatimattoman pienen kielialueen kunkut jäämme \"osaavampien\" jalkoihin, koska emme juurikaan puhu emmekä pukahda? Olemmeko liian tottuneet siihen, että \"kyllä hyvä tuote itsensä myy\"? Mutta väitänpä, että nyt alkaa olla korkea aika myydä. Ja ihan mitä tahansa, jos täällä pohjoisessa aiotaan jatkossakin elellä.
Tuo \"erään yritysjohtajan näkemys\" olisi ihan hyvä opetus meille kaikille.
In Search of Stupidity on tarkeampi kirja lukea kuin In Search of Excellence (jonka toinen kirjoittajista paljasti tekastuksi tilastojensa osalta).
excellence
En mainitsemaasi kirjaa tunne, alkuperäisen toki, mutta eikö olekin kaameaa havaita, että kriittinen arvio alkuperäisestä osoitti alkuperäisen kirjan yritykset \"luusereiksi\". Olisiko sen nimi sitten ollut \"In Search of Stupidity\"?
Mutta mitä se kertoo kuvitelmastamme, että talouselämä, yhteiskunta tai edes politiikkamme taipuu meidän, eli kansalaisten tahtoon?
Search for stupidity, after all, could reveal where we have gone \"wrong\", and knowing the wrong, we, at least open the road for which could be the \"right\".
Tässä http://www.dazzle.fi/index.html erinomainen konsulttiyhtiö joka painottaa juuri noita tärkeitä menestystekijöitä. Tunnen yritystä ja sen filosofiaa. Ja heillä on paljon mielenkiintoista aineistoa ihan sivustollaankin. Kannattaa tutustua.
Joo. Erinomainen konsulttiyhtiö... Tilaisuus huipentuu flappitaulun/muistilappujen latteuksiin, jotka oikein julkistetaan.. Hoh-hoijaa.
Karl
On the one hand what \"is\", and on the other what \"is not\", although it just as well could be, are equally important in specifying where the optimal road to a future of sustainable growth under diminishing resources will lead us.
IsoIgor
Kävin katsomassa vaan en tullut vakuuttuneeksi. (Vaan eihän minun enää tarvitsekaan. ;-) ) Itse vääntelin samanlaisia kalvoja 1970-luvun lopulla.
PS.
En katsonut esityksiä.
Lähetä kommentti