keskiviikko 24. elokuuta 2016

Onneksi meillä menee hyvin

Itketään nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.
Suomessa oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli 14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1 prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.
Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden” puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.
Oikeampi työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin 2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä, kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.
Niin ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.
Toisaalta TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista. Kertojana nyt Kauppalehti."
Viime sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.
Ja kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron kuukausipalkalla ja asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton – yksi meidän suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä, sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin Pohjois-Haagassa. Vuokra on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi vaikea saada.”
Työsopimussuosituksen mukaan noin pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja, lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei edes laitakaupungin yksiössä.
Työ on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla, tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät ”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetukiSinne ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.
Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet” sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon.  Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000. 
Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan pyörittämiseen että kehittämiseen.
Toisaalta ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se joka jäi Tarastilta mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?
Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin. Onneksi.

Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä

Toivottavasti meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset, korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme. 


PS.
Haluan alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme. Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.
PPS.

Jos aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja Nuorisosäätiö, Meidän 15 miljardin puoluetuki, Hallitusohjelma tai vaikkapa Tulosvastuuta

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

markkinataloudessa työpaikkojen määrä vastaa aina markkinatalouden tarvetta. Työttömyyttä ei varsinaisesti ole, on vain liikaa ihmisiä. On väestöpolitiikan ja menneiden aikojen emämunaus, että Suomeenkin on siitetty tämä valtava työttömien armeija samaan aikaan kun teollinen tuotanto on siirretty halpamaihin ja tämä sekä automaatio on korvannut työpaikat. Sillä tuotantotavalla ja globalisaation asteella mikä meillä oli 50 vuotta sitten, Suomessa olisi täystyöllisyys. Ei yksikertaisesti ole käsitetty, että työvoiman tarve on pysyvästi vähenevä. Mutta siitä huolimatta, on hoettu väestönkasvun välttämättömyyden mantraa, oltu huolissaan alhaisesta syntyvyysluvusta ja ollaan sitä edelleenkin.

Ei ole koskaan ollut varsinaista talouskasvua, on vain ollut väestönkasvua ja kuviteltu, että näin saatu kulutuskysynnän nousu on se talouskasvu. Näen, että ainoa keino nykysuuruisen väestön työllistämiseksi olisi työn jakaminen, siirtyminen 6 tunnin työpäivään ja vastaavasti alemmalla palkalla. Tämä antaisi kohtuullisen toimeentulon nykyistä suuremmalle väestönosalle ja vähentäisi palkkasubventioiden (= sosiaaliapu) tarvetta. Ja samalla pidettäisiin väestönkasvu matalalla tasolla ja sopeuduttaisiin näin siihen jatkuvaan tilanteeseen, että työpaikkojen määrä on vähenevät. Nyt kuitekin ns. talousviisaat ehdottavat matalapalkkausta yhteiskunnan subventioilla: siis annettaisiin veronmaksajien hoitaa osa työnantajien kulusta ja näin hoitaa tuottavuus kuntoon. Vähän samantapainen homma kuin hölmöläisten peitonjatkaminen.

Trump USA:ssa mesoo nyt saman aiheen ympärillä kun lupaa työtä globalisaatiota vähentämällä. Globalisaatio kun sillä tarkoitetaan työpaikkojen viemistä halpamaihin, merkitsee orjuuden uutta muotoa jonka establishmentit kaikissa länsimaissa näyttää hyväksyneen taloudellisena välttämättömyytenä. Kirkkokaan ei inahda tämän farisealaisuuden edessä, vaan osaltaan toimii myös näin kansainvälisen suurkapitaalin vankkureiden aisankannattajana. Globalisaatio ja sen aiheuttama työttömyys on tabu, jonka olemassaolosta ei toistaiseksi juuri ole näkyvää yhteiskunnallista keskustelua. Globalisaatio on kuin hiljaa etenevä syöpäsolu, joka nakertaa sisältäpäin länsimaisen yhteiskunnan rakenteita.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Ja kyllähän meillä osataan peittoa jatkaa ja valoisuutta seiniä repimällä lisätä. Jälkimmäisellä tarkoitan mm. talousviisaiden halua tehdä talkoo- ja muu vapaaehtoistyö "laittomaksi" ja saattaa se vähintäänkin kaikkien mahdollisten veroseuraumusten piiriin.

Mutta tuosta väitteestäsi talouskasvun ja väestönkasvun suhteesta. Tuskinpa ne synonyymeja ovat? Olisivat paremmin, jos väestön tarpeet olisi opitmaalisen tasaisesti tyydytetty kaikissa suhteissa. Mutta kun tarpeetkin vaihtelevat, vaikkapa esimerkiksi ajan ja paikan suhteissa. Jo yksin tiedon lisääntyminen lisää myös mahdollisuuksia ja se taas kulutusmahdollisuuksia. Ei kaikkea vielä ole keksitty eikä kaikki keksittykään toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla tai teholla.

"Globalisaatio on kuin hiljaa etenevä syöpäsolu, joka nakertaa sisältäpäin länsimaisen yhteiskunnan rakenteita." Tuota kai yleensä lähtökohtana pidetään? Ongelmaksi mielletään tällöin globalisaation nopeus ja kyvyttömyytemme kehittää rakenteitamme uuteen tilanteeseen sopiviksi. Ja vastakkaisista väitteistä huolimatta, globalisaation avulla on pystytty nostamaan köyhyydestä ja kurjuudesta enemmän ihmisiä ja kansakuntia kuin kehitysavulla konsanaan.

On varmaan hyvä muistaa, että globalisaation ongelma on pitkälti muutosvastarinnan, sosiaalisten innovaatioden hitauden ja pelisääntöjen muuttamisen hitauden seurausta? Ja lopullinen ongelma tulee ensisijassa kansallisen tulonjaon epätasaisuudesta, emmekä sitäkään hallitse.

Muutoksen vauhti on liian kova. Muutosvastarinnan vitka kasvava. Ja koska aina on niitä joilla menee hyvin ja niitä joilla menee huonommin yhteiskunnallinen kitka on tähän mennessä aika-ajoin räjäyttänyt yhteiskunnat ja niiden rakenteet taivaan tuuliin. Selkein mieleen tuleva esimerkki täällä meillä päin on Rooman valtakunnan hajoaminen ja sitä seurannut pimeä Keskiaika. Siihen aikaan islam ja musulmaanit edustivat inhimillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kärkeä. Vaan mennyttä on sekin.

Mistä mahtaa löytyä kehityksen uusi johtotähti? Kiinasta, Venäjältä vaiko Intiasta?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

ajatus väestönkasvun ja talouskasvun riippuvuudesta ei ole omani, sen on esittänyt eräässä näkemässäni haastattelussa Douglas Tomkins https://en.wikipedia.org/wiki/Douglas_Tompkins. Diggaan häntä tässä niinkuin niin monessa muussakin asiassa.

Ilmeistä on, että niin talous- kuin väestönkasvunkin rajat ovat jo saavutetut, koska ne ovat resurssiriippuvaisia (öljy, vesi, maatalous- ja laidunmaan riittävyys). Ja maailmaan ei juurikaan saada mahtumaan enää lisää krääsää, koska ne jotka tämän krääsän hikipajoissa valmistavat, eivät ole kykeneviä ostamaan sitä, mitä tuottavat. Saattaa olla niin, että länsimainen työttömyys on myös oire tästä kääntyvästä syklistä.

+++ Mistä mahtaa löytyä kehityksen uusi johtotähti? Kiinasta, Venäjältä vaiko Intiasta? +++

Käsitykseni on, että ei mistään. Taloudellinen kasvu ei resurssien rajallisuudesta johtuen voi jatkua hamaan tappiin. Hubbertin käyrä - vaikka se kuvaakin öljyntuotantoa - on mielestäni globaalia muutosta kuvaava tärkein apparaatti. Sen toteutunutta nousuvaihetta ovat noudattaneet globaali väestönkasvu ja ilmastonmuutos, joka taas rajoittaa väestönkasvua. Hubbertin käyrä on nyt lakikohdassaan ja tämän merkittävimmän resurssin, halvan öljyn aika on auttamattomasti ohi. Iso sykli on kääntymässä alaspäin eikä krääsää enää mahdu markkinoille (= köyhien maiden ostovoiman puute). Hyvä lukemisto näiden asioiden ymmärtämiseen on mm. tämä http://richardheinberg.com/museletter . Suhdanteet ovat edelleen nousevia ja laskevia, mutta siten, että seuraava nousu on oleva aina vaatimattomampi kuin edeltäjänsä. Väestöpaineet ryskyvät Euroopan rajoilla ja mahdollisesti tulevat romahduttamaan länsimaisen hyvinvointivaltion elämänmenon. Kurjuutta ja köyhyttä on siis luvassa, sotiakin. Näissä olosuhteissa ja osana globaalia järjestelmää, en näe "kristallipallostani" mitään paranemista suomalaiseen työttömyyteen, ainoana ratkaisuna näen olemassaolevan työn jakamisen, muutoin ei yhteiskuntamme stabiilius ole vakaalla pohjalla.

tutkija Pohjanmaalta



Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Kuten viimeisimmät suuret "sivilisaatiot" Rooma, Islam ja Kiina ovat osoittaneet; aika aikansa kutakin. Kun jossain ensin sammuu yksi, syttyy muualla toinen. Ja muut painuvat unholaan....

Maapallon resursseja voi kuluttaa vain yhden maapallon verran. Uusiutumattomiakin voi onneksi kierrättää, niiden käyttöä tehostaa ja siten hankkia ainakin lisää aikaa. Mutta vain rajallisesti, toki.

Toisaalta krääsää käyttävät eniten ns. länsimaat, siis me. Eikä meitä kuitenkaan ole kuin miljardi kaksi. Lopuilla viidellä on vielä tarpeita. Ihan perustarpeitakin tyydyttämättä. Vaikka ajatus ei itseäni viehätä, meidän sammuminen on muiden mahdollisuus.

Ostovoima taas tasaantuu nykyisen rahakäsityksen mukaan painamalla lisää rahaa. Tai oikeastaan luomalla lisää velkaa. Nykyajattelun finanssipolitiikan keskiössä oleva "trickle down" periaate kyllä korjaantuu aikanaan. Valitettavasti vasta kurjuuden, köyhyyden ja sotienkin seurauksena. Eliitti ei muuhun suostu. Työn uudella jakamisella on sama ongelma. Kukapa sitä olisi valmis myöntämään, että oma erinomaisuus ei välttämättää se menestymisen keskein elementti? Ja luopuminen tekee useimmille hyvin, hyvin kipeää.

Ei yhteiskuntamme stabiilius enää ole vakaalla pohjalla. Liian paljon on jo möhlitty. Kunhan tässä rimpuillaan. Mahdolliset hallinnon/eliitin väkivaltaiset pakkotoimet voivat korkeintaan hidastaa kehitystä.

Mutta ei maailma tähän lopu, ellemme sitä itse taivaan tuuliin possauta.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

tähän aihepiiriin liittyy myös professori Tere Vadenin loppulamaa käsittelevä kirjoitus

http://www.netn.fi/sites/www.netn.fi/files/loppulama-kesae2011.pdf

Kantsii lukea ja mietiskellä.

tutkija Pohjanmaalta