Onneksi meillä menee hyvin

Itketään nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.

Suomessa oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli 14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1 prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.

Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden” puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.

Oikeampi työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin 2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä, kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.

Niin ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.

Toisaalta TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista. Kertojana nyt Kauppalehti."

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tyo-liian-kallista---temn-kansliapaallikko-ehdottaa-rajua-muutosta/Nc6ycm7N

Viime sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.

Ja kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron kuukausipalkalla ja asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton – yksi meidän suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä, sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin Pohjois-Haagassa. ”Vuokra on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi vaikea saada.”

Työsopimussuosituksen mukaan noin pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja, lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei edes laitakaupungin yksiössä.

Työ on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla, tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät ”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetuki. Sinne ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.

Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet” sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon.  Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000. 

Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan pyörittämiseen että kehittämiseen.

Toisaalta ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se joka jäi Tarastilta mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?

Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin. Onneksi.

Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä

Toivottavasti meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset, korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme. 

PS.

Haluan alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme. Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.

PPS.

Jos aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja Nuorisosäätiö, Meidän 15 miljardin puoluetuki, Hallitusohjelma tai vaikkapa Tulosvastuuta