Soini halajaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. "Suomen puolustushallinto valmistelee kahdenvälistä sopimusta puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa."
Samaan aikaan Suomessa kipuillaan Sauli Niinistön nimiin - ainakin häneen nimeensä - liitettyä onnetonta transponder-aloitetta, joka on saanut Kremlin keisarin edustajan ehdottamaan kahden välisiä keskusteluja Itämeren valtioille paitsi ilmeisesti Suomelle, Saksalle ja Tanskalle. Ja puolustusministeri taivastelee puolustushallinnon leikkauslistojen kanssa; tavoitteeena nyt 200 henkilötyövuotta.
Kutsuilla kahdenvälisiin keskusteluihin Kremliin on sen verran huono kansainvälinen kaiku, ettei kukaan kutsutuista ilmeisesti lähde. Paitsi tarvittaessa Suomi. Vaikka kuulemma juuri tätä tulkintaa estämään puolustusministeriön kansliapäällikkö siirtää työvierailuaan Moskovaan syyskuussa.
Yhteistyösopimuksia, jopa puolustuksen alalla, voi olla kovin monen tasoisia. Meillähän niitä on tunnetusti ollut Neuvostoliiton ja jonkin vuoden myös Ruotsin kanssa. Viimeksi sellainen värkättiin puolisalassa Ison Britannian kanssa ja julkaistiin ajankohtana, jolloin kansalaisten kiinnostuksen ilmeisesti toivottiin keskittyvän muihin aiheisiin.
Nyt tätä sopimusta käytetään perusteena uudelle. Jotenkin tulee auttamatta mieleen, että persujen mielestä sotilaallinen liittoutumattomuus ei voi olla kansalisen selviytymisen strategia. Viimeistään Krimin jälkeinen imapiiri siis ilmeisesti pakottaa poliittisen johdon etsimään yhteistyökumppaneita näinä hämmentävinä aikoina. Taitavat helposti unohtua viisaudet Paasikiven muistomerkissä ja Kustaanmiekan kivitaulussa. Tai niistä ei vain välitetä. Tai niiden viisauteen ei edes uskota.
Tuskin tätäkään "Pidä ystävät lähellä mutta viholliset lähempänä." Vaikka myös meillä jos kellä, on valitettavan konkreettisa ja tuoreita kokemuksia niiden unohtamisen seurauksista.
Vaikka Putler on taatusti Sun Zuninsa lukenut samaa ei taida voida meidän päättäjistämme, siis ainakaan poliittisista päättäjistämme väittää. Ja kaikkien suurvaltoina itseään pitävien valtioiden johtajat, kuuluvat tiukaksi kokemassaan paikassa myös taatusti ryhmään äkkipikainen ja pitkävihainen.
Pitääkö meidän todella ja vielä ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästämme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti