Yrityksille suunniteltu veroale on päätöntä, ideologista roskaa.

Kesäkuussa kauan sitten kirjoitin pelureiden pankkijärjestelmästä, Pankkijärjestelmä sanoi POKS. Pelureiden Ponzi-pyramidi . Selvittääkseni itselleni ja lukijoilleni rautalankamallilla mitä raha on, liitiin siihen linkin realistisesta kuvauksesta tavasta, jolla raha syntyy. Kummatkin ovat ihan ajankohtaista asiaa, edelleen.

Viimeistään ne osoittivat minulle, että talous- ja rahapolitiikka eivät ole rakettitieteitä ollenkaan. Ne ovat käyttäytymistieteitä. Meidän - siis Sinun, minun ja Hentun Liisan - ja kaikkien heihin verrattavissa olevien - käyttäytymisestä silloin on kysymys. Ja siitä päätellen, mitä hallituksemme taas suunnittelee, mikään tässä maailmassa ei suomalaisen lammaslauman toimintatapoja muuta. 

Hallituskaavailee yrityksille mittavaa veroalea – keskustan ajaman suunnitelman toivotaan vauhdittavan investointeja päivän Pravda. Taas kerran, ties kuinka monennen, poliitikot nostavat kätensä ylös ja huutavat apuun mannaa taivaalta oman ideologiansa profeettojen opinkappaleita toistellen. 

Oma kommenttini oli seuraava:

”HELIKOPTERIRAHAKIN toimii tehokkaammin.

Kuinka monta kertaa vielä hallitus/hallitukset ja siis kepulit ja kokikset, haluavat hakata päätämme seinään? Kyse nimittäin on meidän päistämme. Kyse on meidän verorahoistamme, jotka jälleen kerran halutaan siirtää yksityisen sektorin yrittäjien ja yritysten taskuihin. Se ei edelleenkään ratkaise kansakunnan ongelmista ensimmäistäkään; ei kysyntää, ei työllisyyttä, ei heikkenevää huoltosuhdetta, ei tuotekehitystä eikä varsinkaan kansakuntaa rapauttavaa henkistä lamaa.

Maassa tarvitaan työtä ja tekemistä, ei enää moneen kertaan virheelliseksi todettuja ideologisia poppakonsteja. Nyt sekä EKP että hallitukset syytävät rahaa elinkeinoelämään - "sijoitusmarkkinoille" - siinä toivossa, että rahat jossain vaiheessa valuvat kysynnäksi ja työksi. Sitten joskus. Mutta tällä tavalla ei työttömyys tule poistumaan eikä kysyntä kasvamaan.

Yritykset investoivat - ja työllistävät - vain, jos ne näkevät sen ainoaksi tai parhaaksi keinoksi kasvattaa omaa tulosta. Siksi kysyntää pitää kasvattaa tarjoamalla mahdollisimman suoraviivaisesti työtä niille, joilla ei juurikaan ole muuta mahdollisuutta, kuin panna palkkarahat suomalaiseen kulutukseen. Kulutuksen kasvun lisäksi se on oiva tapa palauttaa usko suomalaisen talouden mahdollisuuksiin. 

Avainsana on NEW DEAL. Ajateltakoon asiaa – kuluttajien kasvavaa palkkatuloa - vaikka uutena palvelusetelisovellutuksena. Kuluttajien kysyntä ohjaa yrittäjien investointeja.”Tai niin sen siis pitäisi markkinataloudessa toimia.

Vaan ei se toimi. Kun työpaikat katoavat ihmiset joutuvat siirtymään tukien avulla elämiseen, sillä eläminen on yksilön pakko. Kaikki leikkaaminen, tervehdyttäminen, saneeraaminen jne. jne. on tarkoitettu kilpailukyvyn palauttamiseksi ja sen on ohjauduttava yritysten ja yrittäjien tuloksi. Samalla kuitenkin kysyntä pienenee ellei valtio, kunta tai vastaava tule apuun; tuilla. 

Kun valtion vastuullisuus kansalaisistaan, kaikesta huolimatta, on ainakin julkisissa kommenteissa demokratian ja entistä vapaamman median - vaikka vain somen myötä - kasvanut, tuet mahdollistavat syrjäytetylle kansalaiselle edes selviytymisen. Mutta samalla esimerkiksi myönnetty asumistuki siirtyy asuntojen hintoihin ja vuokrien suuruuteen, niitä nostaen. Ja samalla suoraan asuntojen rakennuttajien ja vuokranantajien taskuun.

Kritiikittömästä markkinaliberalismista on viime vuosina annettu syntyä Ainoa Oikea Totuus, aksiooma, jota ei voi eikä saa kyseenalaistaa.

Siitä taas palasi mieleeni Nick Hanauer, jonka epäonniseeseen yritykseen saada viestinsä julki TEDissä kiinnitin huomiota tuoreeltaan joskus 2012. Tästä muuten kirjoitinkin artikkelissani Tarvitaan uusi "Talvisodan ihme".

Tämä plutokraatiksi itsensä identifioiva ja arkkikapitalistina itseään pitävä nuori mies puhui mielestäni asiaa jo silloin.Nyt puuttuessaan eriarvoisuuden globaaliin kasvuun ja sen seurauksiin vieläkin laajemmin ja analyyttisemmin vielä enemmänkin.

Nickin Talikot ovat ns. länsimaisissa demokratioissa todella kulman takana. Paitsi Suomessa. Jytkyjenkin aika on, karseiden opetusten seurauksena onneksi kuitenkin ohi.