Kun viime lauantaina - siis vain kolme päivää sitten - Turkista uutisoitiin, että vallankaappauksen uhreja ei ollutkaan noin sata vaan kolme sataa ja, ottaen huomioon edellisen kirjoituksen johtopäätöksen Erdoganin ikiomasta pitkien puukkojen yöstä aloin jo toivoa, että pahin oli takana. Olin väärässä jälleen.
Nyt alkaa käydä ilmeiseksi, että AKTn/Erdoganin puhdistusten kohteena ovat yhteiskunnan kaikki mahdolliset väestöryhmät; sotilasjohto, poliittiset vastustajat, tuomarit ja nyt viimeksi opettajat. Kieltämättä nyt eivät ensimmäisinä tule mieleen A. Hitlerin toimet valtansa sementoimisessa vaan hengenheimolaisensa J. Stalinin näytösoikeudenkäynnit 1930-luvun puolivälissä. Odotan vain mielenkiinnolla milloin Ankarassa alkavat lääkäreiden summaariset massapidätykset.
Kuten jo maailmansotien välinen aika osoitti, sen paremmin demokratiat kuin kansainvälinen yhteisö yleensäkään ei pysty näitä kiihtyvällä vauhdilla eskaloituvia tilanteita rauhanomaisesti ratkaisemaan. Olihan siellä silloin muitakin messiaita; Duceja, Antonescuja, Francoja, Pätsejä, Horthyjä, Śmigły-Rydzejä jne. jne. Kun kansalliset ja kansainväliset poliitikot ovat, oman pyrkyryytensä ja vastuuttoman kompromissailunsa seurauksena ajaneet itsensä mahdottomuuksien nurkkaan saavat massat taas ratkaista. Ja hehän kyllä huutavat valtaan Messiaansa olipa tämän nimenä sitten Putler tai Erdogan, Pen tai Orbán, Trump tai Soini. Ja eniten tästä he itse ja heidän lapsensa kärsivät.
Jos ihan oikeasti haluaisimme välttää sen, minkä meidät - suuria ikäluokkia edeltävä sukupolvi ja sukupolvet - joutuivat läpi käymään ja kestämään, ei ainakaan minulle enää tule mieleen rauhanomaisia keinoja Euroopan historian toistumista estämään. Vaan mitäpä sitä korpraali kentsun murheita kantamaan. Ja toisaalta mikään ei takaa, että toistuminen tällä kertaa johtaa maanosamme ja maamme kannalta edes nykyisen kaltaiseen, sittenkin suhteellisen siedettävään lopputulokseen.
Annetaan näiden kaiken maailman arabien ja muiden mutakuonojen tappaa toisensen intifaadoissaan ja muissa uskonsodissaan, jotka me olemme alkuun saattaneet,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti