Eagles fly singly
lauantai 7. maaliskuuta 2015
"En nyt lähde historiaa kertaamaan" sanoi fantastikko
Ensi viikolla julkaistavassa kirjassaan Suomen suurimmat bisnesmokat - tarinoita huippujohtamisesta nostavat Markku Kuisma ja Pekka Seppänen Nokian ja erityisesti kai sen silloisen pääjohtajan Jorma Ollilan päätöksen ostaa omia osakkeitaan 19 miljardilla eurolla ja mitätöidä ne vuosina 2003 - 2008, Suomen suurimmaksi business-mokaksi. Varsinkin, jos jälkiviisaasti otetaan huomioon, mihin kuntoon yhtiö Jorma Ollilan jäljiltä jäi, on helppo olla samaa mieltä.
Stora - Enson ja Jukka Härmälän eksursio valtaamaan maailman paperiteollisuusmarkkinoita vuonna 2000 ostamalla Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla, Soneran ja Kaj-Erik Relanderin päätös ostaa 4,3 miljardilla eurolla Saksan ja Italian ilmaa UMTS-kaupoilla, niin ikään vuonna 2000, kalpenevat NOKIAn ja Ollilan aikaansaannosten rinnalla. Jopa SKOPin ja Matti Ali-Melkkilän startegiapäätösten seuraukset Säästöpankkiryhmän ja sen keskuspankin SKOPin kasvattamiseksi SYPin ja KOPin vertaiseksi pankki-imperiumiksi 1980-luvun jälkipuolella taitavat jäädä toiseksi?
Mielenkiintoiseksi asian tekee kuitenkin se, että mm. SKOPin virheitten seurauksista Suomen taisi pitkälti pelastaa juuri Nokian käsittämätön nousu maailman johtavaksi kännykkäfirmaksi 1990-luvun lopulla? Nyt ei taida löytyä sitä onnellista sattumaa, jolla Suomi pelastettaisi mm. Nokian tuhoamisen seurauksilta? Ja että kaikki nuo kolme tapahtumaa vahvasti kytkeytyivät siihen yhteiskunnan tilaan, jotka moiset ratkaisut mahdollistuvat.
Oli ilahduttavaa havaita muutos, joka entisessä pääministerissäämme Jyrki Kataisessa on tapahtunut hänen siirryttyä komissaariksi Brysselin lihapatojen ääreen vain vajaa vuosi sitten. Ei ollut enää fantastisia päätöksia, eikä muitakaan perusteettomia väittämiä. No comments kaikissa mahdollisissa muodoissa, kun haastattelija kosketteli hänen kahta ministerikauttaan, niiden saavutuksia tai seurauksia.
Nyt hän näytti "uitetulta koiralta". Tuli mieleeni Orson Wellsin elokuva Mahtavat Ambersonit, kertomus köyhtyvästä mahtisuvusta, jonka on vaikea sopeutua asemansa ja aikakausien muutoksiin. Erityisesti päähenkilön George Minaferin lopulta toteutuva "comeuppense" antaa toivoa, joskin valitettavan myöhäissyntyistä siitä prosessista, jonka läpi Jyrki-boyn on vielä kuljettava. Mutta vähitellen todellisuus alkaa hänetkin tavoittaa. Eipä siitä kyllä hänelle, eikä meillekään enää mitään hyötyä tule.
Poliitikkojemme ja korostetusti viimeiset 8 vuotta vallassa olleen ja osin vieläkin olevan nappulaliigan toimien - siis fantastisen hallitusyhteistyön tulokset - todellisuus, toteutumattomat lupaukset, aikaansaadut ja niiden seuraukset tulevat painamaan yhteiskuntaamme vielä kauan. Siinä sitä olisi seuraava kunnioitettava ja kansakunnalle tärkeä tutkimus- ja julkaisuaihe historioitsijoille. Mitä nopeammin, sitä parempi.
Sillä ennen viimeisen 10 vuoden tapahtumien analysointi, syiden selvittämistä varsinkin niiltä osin, kun ratkaiseminen oli omissa käsissämme jopa vaalit ja niiden tulos ovat entistä selvemmin perusteetonta äänestäjien pettämistä, imagoleikkiä ja sattumankauppaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Mistä ihmeestä Sinä ammennat tuon yleistietosi. Harrastan noita samoja asioita yleisen yhteiskuntapolitiikan ohella, mutta noin punktillista osaamista minulla ei valitettavasti ole.
Prikulleen noin asiat ovat menneet.
Esimerkeissäsi on yhteisenä piirteenä se, että nämä maximokat kulminoituvat usein yhteen ihmiseen. Asiahan ei tietenkään ole niin yksinkertainen, mutta nämä vaikutusvaltaiset yksilöt olisivat voineet omalla auktoriteetillaan vaikuttaa asioihin toisinkin.
Mielenkiintoista olisi analysoida myös suomalainen ay-liike. Siinäkin annetaan kuva myönteisyydestä. Kuitenkin työnantajia ja yhteiskuntaa kiristämällä vaikutetaan
päinvastaisesti.
Erikoista on, ettet, hakki, ole ruotinut pahemmin ay-liikkeen ja työväenpuolueitten suhdetta. Siinähän on se demokratian moka ja symbioosi, jota ei pitäisi perlamentaarisessa järjestelmässä
hyväksyä. Jos oikein karkeaa kieltä käytetään niin meidän yhteiskuntajärjestelmässämme on ilmiö, jota ei ole edes Italiassa, vaikka siellä mafia vaikuttaakin.
Suomalainen korruptio on niin syvällä järjestelmässä, ettei sitä kukaan osaa edes arvostella.
Seuraavan hallituksen kokoonpano on taas kerran kahden ammattiliiton yhteisliitto. Kepu ja sossut jakavat taas sulle ja mulle-periaatteella sen mitä jaettavissa on.
Fun(deeraaja)
En usko, että Suomen ay-liikkeen historiasta vielä selvittämätöntä mielenkiintoa löytyy. Etujärjestö on etujärjestö ja niille on paaikkansa demokratiassa.
Sen sijaan ay-liikkeen ja demarien ja "maatalousapparaatin" ja kepun suhteissa löytyisi vielä kovastikin perkaamatonta kentää. Pohdehan meillä on, että juuri näiden kahden symbioottisen yhteisön toiminnan seurauksena meillä on puolueiden ja etujärjestöjen roolit sotkeentuneet siten, että tilannetta ei edes tunnuta hämmästeltävän.
Demareilla asia vielä on suhteellisen ilmiselvä mutta kepulien osalta sitäkin epäselvempi. Kummatkin toki aivan riittävän haitallisia kansankokonaisuuden kannalta tahollaan.
Niin kauan kuin elimme kartellitaloudessa, siis noin EU-jäsenyytemme alkuun asti symioosista oli jopa hyötyä suomettuneessa maassamme, ison veljen valvonnassa. EUn ja varsinkin Neuvostoliiton hajoamisen myötä siitä on kasvamassa syöpään verrattavissa oleva rasite, koska Kekkosen aika kuohi ja sitten suometti vähintään yhden sukupolven potentiaalisista polittisista johtajista ja opetti muille nöyristelyn ja nuoleskelun sekä "toimeliaan tekemättömyyden" hyödyllisyyden oman uran edistämisessä.
En voi kuin olla samaa mieltä kanssasi: "Seuraavan hallituksen kokoonpano on taas kerran kahden ammattiliiton yhteisliitto. Kepu ja sossut jakavat taas sulle ja mulle-periaatteella sen mitä jaettavissa on." Tosin sillä erolla, että ne jakavat kaiken. Senkin, mitä jaettavissa ei edes ole. Tulevaisuuden muotitermiksi nousseekin taas "hypoteettinen jakovara" punamullan tulkitsemana.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/04/jakovarassa-piisaa-eikun-jakamaan.html
Kuuntelen tässä parhaillaan jumalanpalvelusta Ylen ykköseltä ja jutun juoni tuntuu oleva, kuinka me voisimme hyötyä Jeesuksesta Kristuksesta.
Talouden sääntelyn purkaminen muuttaa ilmapiirin tällaiseksi ja veren täytyy virrata ennen kuin järjen käyttö tulee taas muotiin.
Jos ajatellaan mitä puolueille on tapahtunut sitten 70-luvun niin lottokansahan ne on vallannut. Niistä on tullut tyhmiä ja ahneita.
Kokoomus alkoi tavoitella suuruutta ja porvarit eli yrittävät pakenivat Kepuun, joka on huonompi reagoimaan yleisen mielipiteen kehitykseen. Nyt sillä on puolueohjelmaan merkitty, että kasvu löytyy kun mennään mukaan pörssikuplaan, ja porvarit etsivät toivoa Persuista.
Siellä vaanii SMP:n jäämistö, joka yrittää keksiä miten jytkyn tuomaa kannatusta voisi käyttää pelailemiseen.
Persut tuskin ehtii päähallituspuolueeksi ennen romahdusta ja Soini näkyy valmistautuvan korjaamaan muiden jälkiä, mutta itse puolue kaipaa suuruutta.
Yrityspuolen mokailun merkitystä ei toki pidä unohtaa, mutta sekin pitää muistaa, että koko Suomi mokailee ja se on puolueiden mokailu, mikä meidät lopulta upottaa suohon.
Satumainen on oikeassa. Yksityiset tyrivät miten tahtovat se on heidän ongelmansa. Sillä sektorilla heitetään tyrijä yli laidan ja jatketaan jos pystytään Puolueitten ja politiikkojen tyriminen on kansalta pois. Vaikka heitä heitellään alvariinsa he löytävät parempia virkoja ja toimia pääjohtajina ja EU-politiikkoina kuten Qatainen. Heistä me emme pääse eroon.
Keväällä vaali pitäisi käydä torakanmetsästyksen mentaliteetillä. Liiskaksi vaan kaikki jotka ovat veromaksajan verta juoneet
A no nymous
Hyvä ratekia tuo. Kerro millä tavalla ajattelit edetä ihan operatiivisella tasolla? Minä varaudun kirjoittamaan lippuun JOKU MUU. Sillä tavalla ne ehkä liiskautuvat. Muuta tapaa en löydä, ellet sitten vallankumouksen lauluja ala laulamaan. Tuskin ainakaan minua siihen mukaan saat.
Hakki,
+++ Minä varaudun kirjoittamaan lippuun JOKU MUU. +++
Ei tuo JOKU MUU kuitenkaan pääse eduskuntaan asioista päättämään. Äänesi on protesti, mutta ei siitä kukaan välitä, ei vaikka vastaavia ääniä olisi vaikka kuinka monta. Tämä kestoagendasi ei toimi. Entinen meno jatkuu. On puhtaasti akateemista ajatellan, että näiden äänien määrä olisi yli 50%. Ja vaikka olisikin, mitäs sitten? Hyväksytyt äänet ratkaisisivat ja entinen meno jatkuisi.
Mutta sikäli kannallesi sympatiaa, itse olen ajatellut jättää tyhjän äänestyslipun.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Kun en tiedä kumpaa onnitella, onnittelen kumpaakin. Hyvä me!
"On puhtaasti akateemista ajatellan, että näiden äänien määrä olisi yli 50%." Oli muuten puhtaan akateemista aikoinaan ajatella, että jytky olisi mahdollinen. Ja sitten yks´kaks se oli tapahtunut tosiasia, joka sotki vähintään yhden vaalikauden, luomatta mitään todellista uutta, kun kaikkien huomio keskittyi persuiluun.
Mutta kun jo 10% äänioikeutetuista on ilmeisesti suurin piirtein yhtä paljon kuin suurin puolue tulee saamaan annetuista äänistä, sen vaikutus on suurempi kuin jytkyn. Sen viesti poliitikkoja edustaville puolueille on selvä; aikanne on luettu.
Ja edelleen, mikä olisi tehokkaampi muutoksen katalysaattori? Täysimittainen kapina?
Vielä kerran onnitteluni.
Hakki,
+++ Oli muuten puhtaan akateemista aikoinaan ajatella, että jytky olisi mahdollinen. +++
Eri mieltä. Kansan yrpiintyminen oli tuolloin sellaista luokkaa, että en pitänyt sitä mahdottomana. Itsekin äänestin persuja ja Pohjanmaan lakeuksilla moni muu. Tässä ehtii vielä tulevan viiden viikon aikana tapantua monenlaista, niin että vieläkin suurempi jytky on oleva mahdollinen. Eikä vain akateemisesti vaan ihan realistisesti. Kansan mitta on aika täysi.
+++ Mutta kun jo 10% äänioikeutetuista on ilmeisesti suurin piirtein yhtä paljon kuin suurin puolue tulee saamaan annetuista äänistä, sen vaikutus on suurempi kuin jytkyn. Sen viesti poliitikkoja edustaville puolueille on selvä; aikanne on luettu. +++
Eri mieltä. Poliitikkoja edustavat puolueet elävät omaa todellisuuttaan tai paremminkin "todellisuuttaan" ja tuollaisenkin tilanteen jälkeen entinen meno jatkuu. Aina löytyy kataista selittämään tyhmälle kansalle muodostunut tilanne politiikalle edulisessa muodossa. Ja kansa uskoo. Suomalainen tyhmä kansa. Se mikä Ranskassa saa aikaan vallankumouksen saa Suomessa aikaan vaan hiljaista murinaa.
Ei suomalainen lammaskansalainen koskaan kapinaan nouse.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Valitettavasti olen kanssasi samaa mieltä; "Tässä ehtii vielä tulevan viiden viikon aikana tapahtua monenlaista, niin että vieläkin suurempi jytky on oleva mahdollinen." Ja totta puhuen Punamullan paluu ei kovin kaukana liene? Silloin olen valmis yhtymään toiseenkin arvioosi "Suomalainen tyhmä kansa. Se mikä Ranskassa saa aikaan vallankumouksen saa Suomessa aikaan vaan hiljaista murinaa." Ja tapahtumat vajaat 100 vuotta sitten aikaansaavat sen, että "Ei suomalainen lammaskansalainen koskaan kapinaan nouse." Oppivat "kerrasta" kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Sen vuoksi en hevin myöskään usko, että kansan mitan koolla sinänsä on väliä.
Poliitikkojen todellisuus on todella merkittävä tekijä. Jo nyt on puolueiden komento, kuri ja poliitikkojen tasapäistyminen vienyt siihen, että poliitikoiksi ei "kansakunnan toivot" enää ryhdy. Siksi meille näitä kaiken maailman broilereita pääsee pesiytymään koneistoon "päätöksiä tekemään", järjestelmää hyväkseen käyttämään ja rapautumista edelleen kiihdyttämään.
Mutta jossain vaiheessa tulee vastaan raja, joka ei ole ylitettävissä. Sen tyrkylle asettuvat joutuvat hyväksymään ja havaitsevat. "Writing on the wall" ie. "mene mene tekel upharsin" ( http://www.phrases.org.uk/meanings/the-writing-is-on-the-wall.html ). Uskoisin, ja niin ilmeisesti sinäkin, että tuo aika on lähellä? Ja sen ajan tulemiseen voi kansalainen vaikuttaa muullakin, kuin kapinoimalla. Tyhjä äänestyslippu on siihen pitkälti ainoa rauhanomainen keino.
Lähetä kommentti