Taasko yksi Case–Himanen? Vaiko uusi Team Finland? Paljonko Tumppi Andersin ja Juhanan "madonluvuista" maksaa?

Lama on korvien välissä muistan jonkun viisaaksi itsensä ylentäneen joskus tokaisseen. Siellähän se. Kun huonojen uutisten virta paisuu ja jatkuu viikosta ja vuodesta toiseen me ihmiset, sosiaalisina lammasmaisina laumasieluina alamme uskoa siihen mitä kuvittelemme näkevämme ja mitä kaikki joka tapauksessa todelliseksi todistavat ja toistavat. Sieltä ei sitten helposti noustakaan. Kun meillä vielä ollaan tilanteessa, jossa laumalta puuttu johtaja – demokraattisiksi itsensä uskovissa maissa siis uskottava ja lauman luottamusta nauttiva johto – kehitys voi mennä vain huonosta vielä huonompaan.

Kun asia pitkittyy se myös mutkistuu, väittää niinikään vanha viisaus. Kun vielä 7, 6 tai 5 vuotta sitten olisi ollut suhteellisen helppojakin tapoja ratkaista ja katkaista taloutemme katastrofalinen kehitys, nyt ei enää ole. Aika on jälleen tehnyt tehtävänsä. Onneksi meillä, edes niiltä osin kun me itse omilla toimillamme olisimme voineet kehitykseemme vaikuttaa, on nyt edes syntipukki, eli poliittinen koneistomme, erityisesti viimeisten kahden eduskuntakauden aikana. Yhtä kaikki; kusessa ollaan eikä todellisia, vaikuttavia ratkaisuja uskalla tehdä enää kukaan. 

Ei tänään kuultu mitään uutta taivaan alla; ”Suomen tilanne on vakava, kuvasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg yhdessä Juhana Vartiaisen kanssa tekemänsä raportin pääjohtopäätöstä. Näin verkkomedia Uusi Suomi otsikoi Tumpin tilaaman selvityksen julkistamisen sanomaa. – Tilanne on hyvin vaikea, saarna jatkui. ” 

Kun Suomi, kiitos EMU-jäsenyytemme on entistä selvemmin vain osa – vaikkei osavaltio - kokonaisuudesta, eikä tällä osalla maan johdon mielestä ole mahdollisuuksia vaikuttaa talouspolitiikkaan – eikä mielestään rahapolitiikkaan ollenkaan - seistään sitten vuodesta toiseen tumput suorina kuin ihmettä odottaen. Tai hypetetään kansakuntaa perusteettomilla väitteillä poikkeuksellisen merkittävistä, tosijämäköistä ja fantastisista tehdyistä ratkaisuista, jotka lähemmässä tarkastelussa paljastuvatkin perusteettomiksi toiveiksi, tietoiseksi harhaanjohtamiseksi tai suorastaan valehteluksi. Ja teetetään selvityksiä, joiden kaikkien viesti on koko ajan sama minkä ihan tavallinen tossunkuluttaja kyllä huomaa arkipäivässään; Suomen tilanne on vakava, hyvin vakava.

Taas kerran kolme pointtia - tai nyt tietä - löytänyt nykyinen fantastikko-pääministerimme Alexander Stubb (kok.)sanoo, että Vartiaisen ja Borgin esittelemä tie on se, jonka hän itse valitsisi. Toiset vaihtoehdot ovat velkaantuminen eli Kreikan tie tai nykyinen "kitkuttaminen" ja juustohöylällä leikkaaminen. 

Kreikan tiellä olemme olleet jo kauan. Se on tullut mahdollisuuksiensa päätepisteeseen jo edellisten fantistikkojen toimesta. Sille Tumpin ei kannata edetä. Se tie vie vain jatkuvaan lisävelkaantumiseen, siis muiden siivellä elämiseen, jos siihen yleensäkään mahdollisuutta tulevaisuudessa enää annetaan. Syynä jo yksinkertaisesti johtomme kyvyttömyys hoitaa hommaansa siten, että velkarahoitus osattaisi käyttää tuottaviin, mieluiten vielä työtä luoviin investointeihin, eikä suoraan puolueiden jakovaraan.

Kitkuttaminen ja juustohöyläily on osoittautunut lähinnä jatkuvaksi itsensä pettämiseksi, varsinkin kun sitäkin on jo vuosikausia toteutettu eri nimillä; vaikkapa säästöinä - leikkauksien, saneerauksen, ulkoistamisen, tehostamisen tai tuottavuuden parantamisen nimikkeen taakse verhottuna.

Kun kehittyneessä demokratiassa etujärjestöt vahtivat haukkoina ettei ainakaan oman porukan etuja leikata, eikä missään tapauksessa ainakaan, ellei kaikkien muittenkin etuja samalla mitalla ja samaan aikaan leikata, eihän siitä muuta seuraa kuin parhaimmillaan tuloksetonta puuhastelua ja poliitikkojen henkistä onaniaa. Huonoimmillaan seurauksena on laskun maksattamista niillä, jotka heikoiten puoltansa osaavat pitää. Eikä maassa enää kukaan heidän puoltaan, siis kansankokonaisuuden ja tavallisen veronmaksajan puolta pidä, kun puolueistakin on kehittynyt vain omia etujaan ajavia ja niiden säilyttämistä puolustavia etujärjestöjä.

Mitä Anders ja Juhana sitten ensitietojen mukaan ehdottavat?

Ensinnäkin on palautettava kilpailukyky. – Toiseksi, on välttämätöntä, että työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin uudistuksin.

Ihan hyviä linjauksia, mutta tuskin kovinkaan tuoreita, uusia, omaperäisiä, eikä missään tapauksessa aiemmin esittämättömiä. Siitä huolimatta ei varmaan ole syytä torpata etenemistä niiden suunnassa. Mutta tärkeintä on havaita, että ne voisivat rakentua myös muilta perustoilta kuin niiden esittäjien sisäisen devalvaation, siis ”köyhät kyykkyyn”- lähtökohdista. Vaikkapa, kuten muutama päivä sitten taisin kirjoittaa:

”Suomalaisen työn hinta kilpailukykyiseksi” erityisesti veroja ja henkilösivukuluja leikkaamalla.

• kansallinen maataloustuki poistetaan tasasuhtaisesti viiden vuoden aikana. Siis noin 200 miljoonaa jokaisena vuotena. Säästö yhteensä noin 800 - 1.000 miljoonaa euroa nykyiseen verrattuna.
• kunnallinen itsehallinto muutetaan maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Maakuntien tehtäviin kuuluvat kaikki nyt kunnille kuuluvat vastuut ja tehtävät. Säästöt samoin tasasuhtaisesti vuosittain siis karkeasti ottaen 10 % kuntien nykyisistä runsaan 20 miljardin henkilöstökustannuksista vuosittain 500 miljoonaa, lopputuloksena 2 miljardin säästöt nykytasosta. Koska kyse ei ole kuntien yhdistämisestä luovutaan myös viiden vuoden irtisaomisen suoja-ajasta.
• Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen. Tulonlisäys 200 miljoonaa euroa valtion budjettiin.
• elinkeinotukien puolittaminen 4 vuoden aikana tasasuhtaisesti tasolta 8,2 miljardia (josta avustuksia, lainoja ja takauksia tuiksi muutettuna 1,2 miljardia euroa ja verotukia 7 miljardia) tasolle 4 miljardia. Vuosittain 150 miljoonaa vähemmän avustuksia, lainoja ja takauksia ja verotulojen lisäystä noin 800 miljoonaa vuodessa.

”Työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin uudistuksin” toteutuu suurelta osin jo sillä, mitä edellä maakuntahallinnon, ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamisen ja elinkeinotukien puolittamisen osalta toteutetaan. Lisäksi

• luovutaan työttömien työllistämisen temppuvalikoimasta lakkauttamalla vuorotteluvapaajärjestelämä ja esimerkiksi ”pakollisesta” työelämään valmentavasta ”koulutuksesta” henkilöiltä, joiden työsuhteet joko ylittävät 10 vuotta tai ikä 50 vuotta.
• lyhennetään työttömyyskorvauksen enimmäisaika 400 vuorokauteen
• yritysten tarpeitten ja työntekijöiden osaamisen kohtaanto-ongelmat hoidetaan työttömien ”oppisopimuskoulutusta” kehittämällä lähtien vain työnantajien tarpeista ja työntekijöiden osaamisen lisäämistarpeista.

Tämän jälkeen elinkeinoelämän työvoimatarpeen tyydyttäminen ei enää ”muutamaan vuoteen" ole ongelma ollenkaan, kuten ei oikeastaan koskaan itsenäisen Suomen tähän astisessa, lähes 100 vuoden historiassa muutenkaan koskaan ole ollut.

Sitten voidaankin siirtyä keskeisimpien nykyisten ongelmien syitten poistamiseen. Suomen keskeisimmät ongelmat kun ovat yhteiskunnallisen johtajuuden puute, johdon kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä ja ratkaista kokonaisuuksia, kyvyttömyys yhteistyöhön ja riippumattoman asiantuntemuksen hyväksikäyttämiseen sekä kansakunnan kokoon nähden ylisuuri poliittinen johto-organisaatio. 

Hyvän lähtökohdan konkreettisille toimille tarjoavat seuraavat toimenpiteet:

• Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjoitusten määrästä.
• Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi. Sidonnaisuudet etujärjestöihin ilmoitettava jäsenyystasolta lähtien.
• Valtiosihteerijärjestelmästä luovutaan, ministerien erikoisavustajien määrää karsitaan vähintään puoleen nykyisestä, ministeriöiden määrä rajataan 12, lainvalmistelu palautetaan ”yksinomaan” virkamiesvetoiseksi ja siten virkamiesvastuiseksi. ”Yhden miehen” selvitysryhmiä tai komiteoita ei perusteta.
• Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ rikkomisen sanktiointi ja valvonta.
• Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi (tai mikä nyt sitten oikea sana yksityistämisen vastakohdaksi olisi) ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekkäisyydet poistetaan.
• Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennen kuin lait säädetään. Samoin menestymisen kriittinen seuranta. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa.

Mutta on sitä saatava resursseja ja katalysaattoreita yksityisen sektorin elinkeinojen ja erityisesti viennin kehittämiseen. Kilpailukyky kun edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että edes on jotain sellaista tarjottavana, josta joku ihan oikeasti haluaa jotain maksaa. Samoin suomalainen työ on tehtävä sen hintaiseksi, että sitä yritysten lisäksi haluavat ja pystyvät ostamaan myös yksittäiset kansalaiset. Tässä ainakin muutama toimepide, joilla uskoa tulevaisuuteen ja työtä voisi maahan luoda.

• Yritysten jakamattomat voittovarat, joita ei yrityksestä osingonjakona tai muutenkaan omistajille tulouteta, eivät ole yritysverotuksen kohteena.
• Yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittajuutta edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille enintään 1 henkilön työllistäville yrityksille myönnetään toiminnan alussa, esimerkiksi ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus jättää ilmoittautumatta alv-verovelvolliseksi, jos vuosittainen liikevaihto ei ylitä 50.000 euroa.

Varmasti tässäkin ohjelmassa on kehittämisen varaa, mutta ei eläkeläiseltä tavikselta kannata enempää odottaa. Ainakaan maksutta. Kyllä tällä alkuun päästään. Jos todellisuus halutaan nähdä sellaisena kuin se on. 

Teollisuuden, ei edes vientiteollisuuden etu yksin ole Suomen etu. Ei edes nykyisessä velkarahoitetussa rapakunnossamme. Se mitä tarvitaan on työtä ja uskoa tulevaisuuteen. Sen sijaan on toivottavasti vähitellen meille kaikille selvää, että elinvoimaisella kansakunnalla on olta elinvoimainen elinkeinoelämä? 

Mutta varoituksen sana; varsinkin välttämättömiin yksityisen sektorin vientiin suuntautuvien työllistävien toimenpiteiden osalta, kohdistuvatpa ne sitten teollisuuteen tai palveluihin, riskinä on aina se sama. Kerran perustetusta tuesta, edusta tai kiihokkeesta tehdään meillä helposti osa järjestelmää, jota ei kriittisesti sen jälkeen enää tarkastella. Siitä muodostuu uusi normi, uusi ikuinen ”maataloustulolaki”. Markkinatalous ei sillä tavalla voi kauan, eikä ainakaan rapautumatta toimia.

Kaikista keskeisin pohde nykyisessä taloudellisessa tilanteessamme ei kuitenkaan ole kilpailukyvyn puute, ei työntekijöille käteen jäävän palkan suuruus eikä missään tapauksessa työvoiman tarjonnan puute. 

Keskeisimmät ovat yhteiskunnallisen johtajuuden puute, puolueiden tahdon mukaisesti rakennettu ja parlamentaariseksi väitetty poliitinen järjestelmä, jossa kansalaisten tarpeet ja päätöksentekijöiden intressit ja kyvyt eivät kohtaa. Siksi muutosten on alettava juuri sieltä. Demokratian ja markkinatalouden perusteista.