Saksa irtaantuu EMUsta

Olemme kaikki kuulemma superhuolissamme siitä, mitä Kreikka tekee. Tai meidän kai pitäisi olla? Siis itse asiassa siitä, miten kreikkalaiset äänestävät eduskuntavaaleissaan. Suostuuko kansakunnan demokraattinen valintaprosessi taipumaan siihen, että Kreikka pysyy EMUn tai EUn jäsenenä? Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla siitä pohteissamme?

Siksikö, koska olemme pakottaneet Kreikan ottamaan vastaan miljardeja euroja uusia lainoja jo aiemmin ottamiensa vanhojen lainojen päälle? Vaikka hyvin tiedämme, että niillä rahoilla oli alun alkaenkin tarkoitus vain huolehtia siitä, että Kreikka pystyy vastaamaan aiemmin Saksan, Ranskan, Englannin ja USAn pankkeista ottamiensa lainojen hoitamisesta. Niitä lainoja noitten valtioiden pankit olivat, poliitikkojensa tukeminen avokätisesti jakaneet - ehkä jopa tuputtaneet - rahoittaakseen noitten maiden vientiä Kreikkaan.

Vai siksikö, että Saksan ja Ranskan päättäjät onnistuivat panemaan veronmaksajansa pankinjohtajiensa ja poliitikkojen huonojen rahoituspäätöstensä maksumiehiksi. Siis ennemmin, kuin antaa pankkiensa ja poliitikkojensa kantaa vastuunsa; pankkien markkinatalouden mukaisen vastuunsa ja poliitikkojensa edes sen fiktiivisen poliittisen vastuunsa? Eivätkä kummatkaan ole halunneet vastuuta itselleen ottaa. 

Sen sijaan he panivat maksumiehiksi sellaistenkin valtioiden veronmaksajat, joiden pankit tai vientiteollisuus eivät millään tavalla ole olleet tekemisissä Kreikan kanssa? No hyväuskoisia aina höynäytetään ja Tie helvettiin on päällystetty hyvillä euroilla.

Vai siksikö, että Kreikan kaatuminen ei enää uhkaa kaataa ja kaataa samalla koko läntistä finanssijärjestelmää konkurssiin, koska kuluneet vuodet ja EUn tekemät poliittiset ja talouspoliittiset sekä EKPn rahapoliittiset päätökset ovat tukeneet pankkijärjestelmää ja valtioitten budjetteja sadoilla, jopa tuhansilla miljardeilla euroilla? Vaikka työttömyyttä ja deflaatiota ovatkin edistäneet ja kysyntää ja investointeja estäneet.

Vai siksikö että Saksa, jonka elinkeinoelämä ja valtiontalous lähes ainoina EMUun kuuluvista valtioista on havainnut jo ulosmitanneensa kaiken, minkä se tällä taloussodan tavalla voi muilta EMU-mailta ulosmitata, valmistautuu itse EMUsta irtaantumaan? Sillä taas, että sen vaatiman austerity-politiikan noudattaminen on ajanut muutkin euromaat kannibalisoimaan omaa elinkeinoelämäänsä ja ylivelkaantumaan, ei taatusti sympatiaa sen paremmin Frankfurtissa kuin Berliinissäkään heru. ”Jokainen vastatkoon itse tekemistään ratkaisuista”.
 

Kaikki euron pelastamiseen tähän mennessä ohjatut sadat ja tuhannet miljardit ovat menneet toisaalta pankkien taseiden kaunistamiseen, toisaalta valtioiden velkataaan kasvattamiseen. Sijoittaminen on keskittynyt finanssisijoitteluun, sillä pankkien tarjoamat uudet finanssituotteet antavat tuottoa paremmin, enemmän ja nopeammin, kuin mikään mikä reaalimaalimaan kytkeytyy. Kysynnän kasvattamiseen ja uusien investointien aikaan saamiseen ne eivät ainakaan ole kohdistuneet. Toisaalta maailman suurimman kysyntämarkkina-alueen keskein ongelma on kysynnän katoaminen. Sen vaikutus ulottuu kauaksi itse Euroopan ulkopuolelle. Virtuaalirahan määrä ja osuus maailman kokonaisrahasta kasvaa jatkuvasti, kohta poksahtaakseen.

Vaan ketkä ovat tänne Suomeen ja sen politiikkaan jääneet vastaamaan tehdyistä ratkaisuista vaalien jälkeen? Sauli Niinistön uskomattoman vaalivoiton seurauksena vuonna 2007 alkaneesta Kokoomuksen ja sen puheenjohtajan Jyrki Kataisen kuningastien kulkijoista aika harva. Enneminkin voidaan puhua vastuun pakoilusta, olivatpa kyseessä sitten Kepun, Kokoomuksen ja Demareiden nokkamiehet ja naiset. Olemme jopa kahdesti saaneet nauttia pätkäpäämisteriyden kyseenalaisesta ihanuudesta, kun puolueet ovat katsoneet sopivaksi jättää pääministerivalinnat maassa puoluekokoustensa ja valtuustojensa ratkaistaviksi.


Lisätty 2. viimeinen kappale klo 10.25