Osallistuin
eilen Tieteen päiville. Oikeastaan olin kuuntelemassa parin tunnin
alustuksia Helsingin Yliopistolla aiheesta ”Voiko maailmansota
olla sattuma – entä Suomen sisällissota”.
Tieteen päivän
teemana on Sattuma ja aihekokonaisuuksina Sattuma
tieteessä, Sattuma historiassa ja kulttuurissa, Sattuma
yhteiskunnassa ja politiikassa, Sattuma ihmisen elämässä,
Satunnaiset ilmiöt ja Vuorovaikutus. Suosittelen lämpimästi
osallistumista kaikkiin tilaisuuksiin olipa aihe melkein mikä
tahansa ja järjestääpä sen kuka tahansa, missä tahansa.
Uusi tapa tutustua kun pakottaa rassaamaan luutuneita vanhoja käsityksiä
ja asenteita ja istuttaa uusia ituja ja ajatuksia. Tänä
huolestuttavana aikana – keskellä kriisiä jälleen kerran – on
jotenkin ilahduttavaa havaita, että pitkälti juuri Sattuma on
kantanut meidät tännekin asti. Tosin vähintään kaksi "turhaa" Luovaa Tuhoa rikkaampina?
Jos
emme nyt ole huolissamme Kreikasta ja heidän demokraattisen vaalinsa
tuloksesta, olemme ehkä huolissamme Englannin tulevien vaalien
tuloksista ja sen vaikutuksesta EUn tulevaisuuteen? Tai ehkäpä
Venäjän tulevista aikeista Georgian, Moldavian tai Ukrainan
suhteen? Tai ehkäpä Venäjän tai Ranskan ajatuksista Venäjän
peruutettua Ranskan osallisuuden Moskova – Peking luotiradan
rakentamisesta, kun Ranska kieltäytyi toimittamasta sille Mistral
luokan maihinnousualuksia Mustalle- ja Itämerelle, Venäjän
liitettyä Krimin itseensä ja tuettua Donbasin separatisteja
taistelussa Kiovan hallitusta vastaan? Tai olisiko sittenkin
tärkeintä keskittyä ISISin joukoissa terroristikoulutuksen
hankkivien musliminuorien tulevien hankkeiden estämiseen Euroopassa?
Vai
olisiko syytä sittenkin huolestua enemmän siitä, että väitteiden
mukaan puolustuksemme uskottavuus vastaa puolueettomuusvakuutustemme
ja poliitikkojemme uskottavuutta? Ainakin tämä on meidän
kannaltamme konkreettinen huoli tilanteessa, jossa kukaan ei voi
väittää tietävänsä mitä Vladimir Stalinovytsh Putler
seuraavaksi aloittaa, tai edes mitä hänen päässään todella
liikkuu. Vai olisiko meidän sittenkin syytä keskittyä siihen, että
saamme aikaan kansan tahtoa vastaavan Eduskunnan vaaleissa,
maaliskuussa?
Vaan
mitä voimme kuvitella voivamme muuttaa tai edes muuttuvan? Mikään puolue ei tule – onneksi
– saamaan ehdotonta enemmistöä. Jytkypuolue taantuu aatteellisen
edeltäjänsä tavoin, eikä siihen tällä kerralla tarvittu edes
hallitusvastuuta.
Kykypuolueen kyvyt jouduttiin viimeisten 8 vuoden
aikana kokemaan raskaimman kautta, ja kevyttäkin köyhemmäksi
todettiin, vastuuttomuuden lisäksi. Tuloksena kauniista sanoista, fantastisia kuvia selkövoitoista
ja kuulevista korvista minkä seurauksena passiivisuuden ja vastuuttomuuden
leviäminen politiikasta Sari Sairaanhoitajien, Olli Opettajien ja muiden kansalaisten
arkipäivään.
Verkkosukkapuolue riisui sukkansa ja valjasti mielikuvat rautakourista ja muista raskaan työn tekijöistä (siis nyt jo suurelta osin pitkäaikaistyöttömistä) vaalivankkuriensa harhaanjohtajaksi. Parhaiten tuntuu tähän mennessä onnistuneen - sattumalta, suuressa hädässä ja valitettavasti - maan perämetsien miehiä edustava Kepuli.
Sekasorto maan syöksykierteessä olevassa taloudessa
jatkuu, eikä maasta edes löydy päättäjiä, jotka pystyisivät
muuta hokemaan kuin ”kansainvälistä kilpailukykyä sisäisellä
devalvaatiolla”.
Ja
vaikka tällaiselle tavikselle on itsestään selvää, että se mikä
tapahtui sille kuuluisalle mustalaisen hevoselle on tapahtumassa
meille meidän silmiemme edessä, tässä ja nyt, ellemme itsenäisenä
valtiona ota käyttöömme myös itsenäisen rahapolitiikan kaikkia
keinoja, ei yhteiskunnallemme tunnu mistään löytyvän uskottavaa
johtoa tekemään asioita kansakunnan intressin kannalta, eikä vain
oman itsensä tai puolueensa kannalta.
Eikä kyse enää ole yksin
johdon puutteesta, asiantuntemuskin tuntuu olevan pahasti hakusessa.
Vannomme kyllä osaamisen ja koulutuksen nimiin, mutta koulumme
homehtuvat, valmistuvat erityisosaajat valmistuvat työttömiksi,
ja kaiken suomalaisen työn teettäminen suomalaisella on tehty niin
kalliiksi, että siihen ei taviksella yksinkertaisesti ole varaa.
Maan
historian suurimmat, tukia itselleen ryövänneet puolueet Kepulit ja
Demarit tulevat ilmeisesti nostamaan punamullan jälleen uuteen
kukoistukseen, jonka seurauksena ….? Niin mitä?
Lisää
maataloustukia, aluepolitiikkaa, elinkeinotukia alueille joilla ei
nykymaailmassa ja -konsepteilla ole omaehtoisen toimeentulemisen
edellytyksiä? Lisää veroja, sääntöjä ja virkamiehiä tappamaan
sen viimeisenkin aloitteellisuuden, jota kansalaisista vielä ehkä
löytyy? Lisää julkisen sektorin velkaa, niin kauan kun sitä
vielä on maailmalta halvalla saatavissa? Ei tietenkään
investointeihin, ei edes työhön – paitsi julkiselle tai
kolmannelle sektorille, vaan ylläpitämään niitä puolueittemme itselleen
rakentamia ja rakastamia menoautomaatteja, joiden seurauksen olemme
vaikeuksiin itsemme ajaneet.
Että
silleen. Suomi kehittyy ja uudistuu? Edes sattumalta?
Vaan
mitä jäi ”käteen” tuosta Tieteen päivien luennosta? Maailmansota ei ollut
sattumaa vaan enneminkin Euroopan keskeisimpien valtioiden sisäisten
ja niiden välisten rakennemuutosten luonnollista seurausta. Erityisesti ”vanhojen ja vakiintuneiden suurvaltojen” Englannin,
Ranskan, Venäjän ja vasta syntyvän yhdistyneen Saksan
ristiriitaisista visioista, keskinäisistä epäluuloista ja
poliitikkojen tekemistä sitoumuksista. Ja luonnollisesti kansallisen
kunnian ylläpitämisen välttämättömyys ja pelko omien kasvojen
menettämisestä taisi olla se lopullinen syy tällekin sodalle, joka
lopettaa kaikki sodat?
Suomen
itsenäistyminen oli sitäkin enemmän samanaikaisten sattumien
seurausta. Ennen vuotta 1917 kesää ei oikeastaan kukaan Suomessa –
kiihkeimpiä nuoria aktivisteja lukuun ottamatta - edes ajatellut
itsenäisyyttä. Korkeintaan toivottiin - ne jotka yleensäkään yhteiskunnallisista asiosta olivat kiinnostuneita - Suomen aiempien oikeuksien palauttamista
autonomian aikaisiksi.
Olen aiemminkin ihmetellyt, mitä oikeastaan
Suomessa tapahtui kesällä 1917. Johtopäätöksenä nyt se, että
ei mitään. Hallitus, eli Tokoin senaatti, eli suomalaiset
puolueet ja poliitikot eivät tehneet mitään vaikka ympäristössä
ryskyi maailmansota ja silloinen emämaa – Venäjä – oli
hajoamassa ja keskellä vallankumousta.
Lähinnä kai ihmeteltiin, mitä pitäisi tehdä ja kenen? Miten tyypillisen suomalaista.
Ja niin kovin samanlaista kuin tilanteemme nyt? Tosin silloin
hajaannuksemme kesti ehkä vuoden, korkeintaan kaksi ja loppui
siihen, että saksalaista kuningasta ei Suomeen tullut vaikka kuinka
kruunua hänelle tyrkytettiin. Nythän tätä pelleilyä on kestänyt
vähintään vuodesta 2008. Eikä loppua näy.
Hajoamassa
ei ainakaan vielä nyt ole Venäjä, eikä maailmansodassa vielä
ole kukaan, mutta EU ja varsinkin sen valuuttaa euroa Saksa on jo
aktiivisesti hajottamassa köyhdyttämällä kaikki muut. Ja Suomi on taas kerran ajopuuna,
vastuuttoman johtonsa hylkäämänä.
Markku
Kuisman, joka muuten oli
yksi hyvistä alustajista, kirjan Sodasta
syntynyt nimi olisi
viimeistään nyt syytä muuttaa. Sattumasta
ja sattumalta syntynyt
kuvaa ehkä itsenäisyytemme alkua sittenkin paremmin? Vielä paremmin ehkä
tri Jukka Kemppisen
jo vuonna 2010 hyvin perustelema Sähläyksestä
syntynyt. Meistä
itsestämme ja johtajistamme huolimatta.
Taidanpa
tästä suunnata Tieteen päiville.
4 kommenttia:
"Sattuma korjaa satoa", kukahan sen nimisen kirjan kirjoitti?
Joillekin selvä harkittu teko tai johdonmukainen tapahtumasarja on "sattuma". Sattumaksi sanotaan tapahtumaa, joka yllättäen johtaa johonkin päämäärään.
Jos euron tuhoaa jonkun mielestä sattuma niin toteajalta puuttuu kyky rationaaliseen ajatteluun.Viimevuosien määrätietoisten päätösten lopputuloksena saattaa hyvinkin olla euron hajoaminen. Sikälihän se olisi sattumaa, että tarkoitus oli päinvastainen.
Jossakin perspektiivissä kaikki on sattumaa tai niitten summaa.
Suomen itsenäisyys saattaisi olla sattumien summa, mutta sattumahan se ei ollut. Itsenäisyydestä oltiin haaveiltu vuosisata ja sen haaveen pohjalta oli tehty propagandista taidetta jo vuosikymmenet. Bolseviikkienkään kannalta se ei ollut sattumaa, sillä olosuhteet vaativat heitä rauhoittamaan kaikki mahdolliset rintamaansa. Kyseisten asioitten yhtäaikaisuus saattoi olla sattumien summa.
Jos tieteen päivillä tyydytään tulkitsemaan tapahtumat sattumiksi niin silloin päivien nimi olisi syytä muuttaa nimeksi: Sattuma korjaa satoa.
Tässä on hyvä kirjoitus Kreikan lähdöstä eurosta.
Fun(deeraaja)
"Itsenäisyydestä oltiin haaveiltu vuosisata ja sen haaveen pohjalta oli tehty propagandista taidetta jo vuosikymmenet." - Ja höpö löpö.
Suosittelen, että investoit ajastasi siihen alustusten sarjaan, lähinnä kolmen ensimmäisen alustajan, johon juttu perustuu. Avoimin mutta kriittisin mielin. Ehkä kaikki ei sittenkään ollut ajassa sitä, mitä myytit meille nyt jälkiviisaasti kertovat?
http://video.helsinki.fi/Arkisto/flash.php?id=20370
Kumitonttu
Todella hyvä, kiitos siitä.
"Textbook theory suggests that a halving of energy costs should be cause for celebration, a tax cut for consumers. It is very different calculus when inflation is already zero, bond yields are plummeting to 14th century lows across the world, and market psychology is becoming "unhinged" - to use central banking vernacular."
Mr Draghi issued his own cri de coeur in Helsinki six weeks ago, laying out the "minimum requirements for monetary union". His prescription amounts to an EU superstate, with economic sovereignty to be "exercised jointly".
"His plea is Utopian. There is no popular groundswell anywhere for such a vaulting leap forward, and it would imply a technocrat dictatorship beyond democratic control if ever attempted. The northern creditor states have in any case spent the past four years methodically preventing any durable pooling of risk or any step towards fiscal union."
Vaan milläs saat yhden sattumapääministerin, hänen fantastisen valtionvarainministerinsä ja, vaalien jälkeen vielä verkkosukan ja muutaman pätkäpääministerin ja heidän puolueensa vastuuseen päättömästä tekemättömästä työstä kansakunnan ja EUn "pelastamiseksi"? Hehän kuulemma kuitenkin ovat kantaneet vastuun!
Valtakunnanoikeuteen ja mieluummin kadotukseenkin joutaisivat koko kööri!!
Ja seuraavaksi punamultaa! Voi ristus!!!
Lähetä kommentti