Obaman SOTU 2015, Suomen SoTe ja uusi hyökkäys Ukrainaan?

Kovin on vaikeaa verrata USAn presidenttiä ja hänen suomalaisia vastineitaan. Järjestelmät ovat hyvin erilaisia, henkilöistä puhumattakaan. Kumpaan ensinnäkin verrata Suomessa; pääministeriin vai tasavallan presidenttiin? Näihin meidän neljään viimeiseen pääministeriin en suoraan sanoen kehtaa. Kahteen viimeiseen tasavallan presidenttiin vertaaminen saattaisi ehkä vielä jotenkin onnistua, ainakin nykyiseen. 

Tällaisia mietteitä syntyi, katsellessani eilen 21.1.2015 ap Barakin kuudennen SOTUn. Jos et nähnyt, suosittelen. Mielestäni siitä voi oppia paljon muutakin kuin englanninkieltä ja puhetaitoa. Siksi se nyt on tässä alla videona. 

 State of the Union 2015

Ymmärrän toki, että vuosittainen puhe kansakunnalle on isoa showta. Mutta varmaan se on muutakin? Joskus aikoinaan sitä itsekin kuuntelin vakavana ja keskittyneenä Tasavallan Presidentin uudenvuoden puhetta. But those days are past.

Tilaisuus rakentaa yhteisöä, kehua oman hallinnon aikaansaannoksia, määritellä prioriteetteja, asettaa uusia tavoiteita, motivoida kansalaisia, palkita kannattajia, vakuuttaa kaikille, että kaikesta huolimatta homma on hanskassa ... Siis hoitaa johtajan hommaa. Ja kyllä Barak osasi hommansa hoitaa. Oli kuin John F. Kennedy olisi henkiin herännyt.

Jenkkien ja edustajien toistuvat taputukset ja kannattamisen korostaminen ylös nousemalla, rytmitti hienosti puhetta ja viihdytti ainakin tällaista ulkopuolista tavista. Mieleen tuli auttamatta Moskovan Kreml tosin sillä erolla, että jälkimmäisessä kaikki taputtivat ja kaikki nousivat yhtä aikaan. Ja samalla piti oikein ihmetellä, miten heiltä kantti kesti. Ryhmäpainetta?

Viihdyttävää oli myös seurata kongressin puhemiehen John Boehnerin käyttäytymistä. Oikein selvästi näki, miten tarkkaan harkittuja hänen reaktionsa olivat vaikka vain kädet näkyivät. Hänen ensimmäinen seisomaan nouseminen taisi olla puolen välin jälkeen kohdassa 35.35, kun ylipäällikkö oli todennut sodan terrorismia vastaan jatkuvan. Sitä ennen käsiä oltiin väännelty ja käännelty jo monen monta kertaa. Samaan kiinnitin huomiota myös muutamien kuvattujen naisedustajien käytöksessä. Taisivat teekutsut siirtyä, puheen viestin pöyristyksestä johtuen, hetkeksi taka-alalle.

Samat kuitenkin ovat demokratian, ja siis jenkeissäkin edustuksellisen demokratian, ongelmat sekä siellä että täällä. Puolueiden, siellä siis republikaanien vihanpito kaikkea sitä vastaan, jota kaksipuoluehallinnossa vallassa oleva puoli, demokraattihallinto, ehkäpä vieläkin todellisemmin Barak Obama viime vuosina on edistänyt. Sairausvakuutuksista alkaen.

Ja kuitenkin; "this is not what we signed up for" kohdasta 52.26 alkaen.oli lähes samaa kuin Soininvaaran Osmon ihmetys taannoin, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti". Ja toivomus siitä, että hallituksen ja hallinnon pitää saada aikaan enemmän kuin sen, ettei se toimillaan aiheuta lisää vaikeuksia. (The government must do more than do no harm). Lupaus siitä, että (alkamani) politiikat jatkuvat ja niiden on jatkuttava niin kauan, kuin politiikka itse ei tule esteeksi. (These policies will continue to work as long as politics dont come in the way.)

Politiikasta on kuitenkin tullut demokratian toteutumisen ja kansalaisten asioiden hoitamisen este. Sekä siellä että täällä että hyvin monessa muussakin demokratiassa. Puolueiden ja poliitikojen uudellenvalinnan intressit ohittavat kansalaisten edellyttämien asiakysymysten ratkaisemisen. Emme siis mekään ole täällä yksin ongelminamme. Onneksi? 

Ratkaisu ei kuitenkaan ole demokratiasta luopuminen.Sen parasta ennen päivä ei vielä ole lähelläkään.  Demokratia-apparaatin rakennetta ja toimintatapaa on edelleen kehitettävä siten, että etujärjestöjen intressit, edut ja etujärjestöt itse, eivät tule kansalaisten demokratian lähtökohdaksi ja ajovoimaksi.  

Ja muutamia hajamietteitä päälle:

Mikä erottaa Sauli Niinistön Barak Obamasta? Kansanedustajakaverit uskalsivat kiusata Saulia vain yhdessä äänestyksessä (kyllä, siinä jossa voittajaksi saatiin JOKU MUU). Barakia on kiusattu jo vuosia ja vielä kaksi on edessä. Sitten ei enää.

Mikä erottaa Jyrki Kataisen Barak Obamasta? Molemmat kehuvat itseään ja aikaansaannoksiaan fantastisen suorasukaisesti ja paljon, mutta vain Jyrki-boy jätti jälkeensä taloudellisen katastrofin ja konkurssipesän.

Mikä erottaa Vladimir Putinin Barack Obamasta? Tai ehkä sittenkin mikä erottaa Venäjän presidentin USAn presidentistä? Jälkimmäisestä päästään ainakin siististi eroon kahden vuoden kuluttua.

PS.

Missä Sergei mahtoi puhetta kuunnella? Koti- vai hallintokaupungissaan? Kyllä, lähteen luotettavuus ja tiedon tasapuolisuus voi olla ongelma. Vaan tuskinpa. Todista toisin.