torstai 22. tammikuuta 2015

Obaman SOTU 2015, Suomen SoTe ja uusi hyökkäys Ukrainaan?




Kovin on vaikeaa verrata USAn presidenttiä ja hänen suomalaisia vastineitaan. Järjestelmät ovat hyvin erilaisia, henkilöistä puhumattakaan. Kumpaan ensinnäkin verrata Suomessa; pääministeriin vai tasavallan presidenttiin? Näihin meidän neljään viimeiseen pääministeriin en suoraan sanoen kehtaa. Kahteen viimeiseen tasavallan presidenttiin vertaaminen saattaisi ehkä vielä jotenkin onnistua, ainakin nykyiseen. 

Tällaisia mietteitä syntyi, katsellessani eilen 21.1.2015 ap Barakin kuudennen SOTUn. Jos et nähnyt, suosittelen. Mielestäni siitä voi oppia paljon muutakin kuin englanninkieltä ja puhetaitoa. Siksi se nyt on tässä alla videona. 




 State of the Union 2015


Ymmärrän toki, että vuosittainen puhe kansakunnalle on isoa showta. Mutta varmaan se on muutakin? Joskus aikoinaan sitä itsekin kuuntelin vakavana ja keskittyneenä Tasavallan Presidentin uudenvuoden puhetta. But those days are past.

Tilaisuus rakentaa yhteisöä, kehua oman hallinnon aikaansaannoksia, määritellä prioriteetteja, asettaa uusia tavoiteita, motivoida kansalaisia, palkita kannattajia, vakuuttaa kaikille, että kaikesta huolimatta homma on hanskassa ... Siis hoitaa johtajan hommaa. Ja kyllä Barak osasi hommansa hoitaa. Oli kuin John F. Kennedy olisi henkiin herännyt.


Jenkkien ja edustajien toistuvat taputukset ja kannattamisen korostaminen ylös nousemalla, rytmitti hienosti puhetta ja viihdytti ainakin tällaista ulkopuolista tavista. Mieleen tuli auttamatta Moskovan Kreml tosin sillä erolla, että jälkimmäisessä kaikki taputtivat ja kaikki nousivat yhtä aikaan. Ja samalla piti oikein ihmetellä, miten heiltä kantti kesti. Ryhmäpainetta?

Viihdyttävää oli myös seurata kongressin puhemiehen John Boehnerin käyttäytymistä. Oikein selvästi näki, miten tarkkaan harkittuja hänen reaktionsa olivat vaikka vain kädet näkyivät. Hänen ensimmäinen seisomaan nouseminen taisi olla puolen välin jälkeen kohdassa 35.35, kun ylipäällikkö oli todennut sodan terrorismia vastaan jatkuvan. Sitä ennen käsiä oltiin väännelty ja käännelty jo monen monta kertaa. Samaan kiinnitin huomiota myös muutamien kuvattujen naisedustajien käytöksessä. Taisivat teekutsut siirtyä, puheen viestin pöyristyksestä johtuen, hetkeksi taka-alalle.

Samat kuitenkin ovat demokratian, ja siis jenkeissäkin edustuksellisen demokratian, ongelmat sekä siellä että täällä. Puolueiden, siellä siis republikaanien vihanpito kaikkea sitä vastaan, jota kaksipuoluehallinnossa vallassa oleva puoli, demokraattihallinto, ehkäpä vieläkin todellisemmin Barak Obama viime vuosina on edistänyt. Sairausvakuutuksista alkaen.

Ja kuitenkin; "this is not what we signed up for" kohdasta 52.26 alkaen.oli lähes samaa kuin Soininvaaran Osmon ihmetys taannoin, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti". Ja toivomus siitä, että hallituksen ja hallinnon pitää saada aikaan enemmän kuin sen, ettei se toimillaan aiheuta lisää vaikeuksia. (The government must do more than do no harm). Lupaus siitä, että (alkamani) politiikat jatkuvat ja niiden on jatkuttava niin kauan, kuin politiikka itse ei tule esteeksi. (These policies will continue to work as long as politics dont come in the way.)


Politiikasta on kuitenkin tullut demokratian toteutumisen ja kansalaisten asioiden hoitamisen este. Sekä siellä että täällä että hyvin monessa muussakin demokratiassa. Puolueiden ja poliitikojen uudellenvalinnan intressit ohittavat kansalaisten edellyttämien asiakysymysten ratkaisemisen. Emme siis mekään ole täällä yksin ongelminamme. Onneksi? 

Ratkaisu ei kuitenkaan ole demokratiasta luopuminen.Sen parasta ennen päivä ei vielä ole lähelläkään.  Demokratia-apparaatin rakennetta ja toimintatapaa on edelleen kehitettävä siten, että etujärjestöjen intressit, edut ja etujärjestöt itse, eivät tule kansalaisten demokratian lähtökohdaksi ja ajovoimaksi.  




Ja muutamia hajamietteitä päälle:

Mikä erottaa Sauli Niinistön Barak Obamasta? Kansanedustajakaverit uskalsivat kiusata Saulia vain yhdessä äänestyksessä (kyllä, siinä jossa voittajaksi saatiin JOKU MUU). Barakia on kiusattu jo vuosia ja vielä kaksi on edessä. Sitten ei enää.

Mikä erottaa Jyrki Kataisen Barak Obamasta? Molemmat kehuvat itseään ja aikaansaannoksiaan fantastisen suorasukaisesti ja paljon, mutta vain Jyrki-boy jätti jälkeensä taloudellisen katastrofin ja konkurssipesän.

Mikä erottaa Vladimir Putinin Barack Obamasta? Tai ehkä sittenkin mikä erottaa Venäjän presidentin USAn presidentistä? Jälkimmäisestä päästään ainakin siististi eroon kahden vuoden kuluttua.




PS.

Missä Sergei mahtoi puhetta kuunnella? Koti- vai hallintokaupungissaan? Kyllä, lähteen luotettavuus ja tiedon tasapuolisuus voi olla ongelma. Vaan tuskinpa. Todista toisin.


8 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Obamalla on tällainen väline kuin executive order, jolle ei ole Suomessa minkäänlaista vastinetta.

Niinistöllä ei ole sisäpolitiikkaan muuta yhteyttä kuin sananvapaus ja Stubb voi sumplia hallituksen tekemään esityksiä eduskunnalle.

Todellinen valta on puolueilla ja etujärjestöillä ja pikkuisen myös kansalla, mutta vastuu on keulakuvilla - siitä pitävät vallankäyttäjät huolen.

Puolueilla ja etujärjestöillä taas on keulakuvina puheenjohtajat ja sen semmoiset, jotka voidaan vaihtaa jos julkisuuskuva menee pilalle sen takia, ettei organisaatio hallitse tehtäviää.

Suomen tärkein henkilö on pönötystautia poteva politrukki, koska sille löytyy aina tärkeä homma, jossa se voi sotkea muiden asioita.

Näiden pyhien lehmien täytyy möhliä todella komeasti ennen kuin vastuun kantaminen tulee ajankohtaiseksi

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Jopa sitä ollaan aikaisin sorvin ääressä. :-) Sorvikin taitaisi vähitellen vaatia päivitystä.

Näin pienellä maalla ei yksinkertaisesti pitäisi olla varaa, ja kuten velkaantumisemme vauhti osoittaa ole varaa eikä järkeä ylläpitää vallattomia keulakuvia ja vastuuttomia vallankäyttäjiä.
Näin siitä huolimatta että ne ovat rälssin suurin toivo ja toimeentulon edellytys. Rälssin nykyinen toiminta voitelee organisaatiotamme nyt yhtä tehokkaasti, kuin hiekka rattaissa ja sokeri tankissa. Ainoastaa suomalaisten passiivinen flegmaattisuus ja usko auktoriteetteihin - sellaisina kuin ne koulussa esitettiin - estää täyden yhteiskunnallisen kapinan.

Obamalla on lisäksi älyä päässä, sydän tallella, tilanteen tajua ja kyky ottaa yleisönsä. Muistan aikoinaan puhuttelevan elokuvan Sally Stanfordista, San Fransiscolaisesta ilotalon pitäjästä, josta vanhoilla päivillään tuli Sausaliton pormestari.

Obamakin on varmaan lukenut hänen muistelmansa tai nähnyt saman elokuvan? Ainakin hän toimi Sallyn tavoin;

“If you're being run out of town, get in front of the crowd and make it look like a parade.”

―Sally Stanford

fun kirjoitti...

Suurin ero Obaman ja hakin luettelemien muitten politiikanpurijoitten välillä on näkyvä. Obama on heistä kaikkein terveimmän värinen. Muut ovat suorastaan anemisia häneen verrattuna. On ollut USA:n onni ja demokratian riemuvoitto, että maa sai Obamansa.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Raskas työ vaatii kuitenkin veronsa. Verrattuna aiempaan anemia on kyllä Barakilta terveimmän hehkeyden jo vienyt.

Oletko muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että hämmästyttävän moni POTUS aloittaa uransa terveyden perikuvana, mutta habituksen kruunaa valkoinen tukka pestin päättyessä? Ja sen, että tämä ei tunnu koskevan republikaaneja.

fun kirjoitti...

Joo, peilistä juuri huomasin!
Färjäämällähän tästä ongelmasta selviää. Toisin on läsipäitten laita.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Vanhenevat republikaanit värjää tukkansa, koska niiden mielestä on aina toivoa siitä, että joku kehittää kuolemattomuuden.

Demokraatit pyrkii vanhuudenhöperyyteen, ettei tarvitsisi ajatella koko asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

"mutta vain Jyrki-boy jätti jälkeensä taloudellisen katastrofin ja konkurssipesän."

Parempi tuokin kuin Obaman aikaan saannokset eli paljon kuolleita siviilejä drone iskuilla jotka on laajentuneet jo kattamaan melkein koko planeetan.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Eiköhän Barak saanut oman osansa pitkälti Yrjö Pensaan jättämänä langettavana perintönä? Sen lisäksi hänellä taisi olla jenkkiyhteiskunnan kantaville voimille - punaniska republikaaneille sopimaton ominaisuus, ihon väri.

Sen sijaan lähtien Jyrki-boyn ensimmäisestä päätöksestä valtionhallinnossa, alkoi Suomella mennä päin peppua. Jotkut ne vain osaa.