maanantai 4. elokuuta 2014

Si vis pacem, para bellum



Taitaa loma lähestyä loppua itse kullakin? NATOkin kehoittaa jäseniään kasvattamaan puolustukseen ohjattavia määrärhoja. Taistoihin taas tiemme vie.  Kenen minnekin. Onneksi emme ole NATOssa?





Vanhat aattet voidaan heittää tunkiolle. On uusien aika. 


Ei meillä lisää puolueita tarvita. (MOT) Kyllä meidän nykyistenkin puitteissa pitäisi osata ja pystyä asiamme hyvin hoitamaan. Se mikä meiltä puuttuu on poliittinen järjestelmä, joka estää muun kuin puolueiden "poliittisen todellisuuden" huomioimisen päätöksenteossa. Kun koulutuksella, kokemuksella ja arkipäivän osaamisella ja realismilla ei siinä ole sijaa, ei lopputulos voi olla muu kuin syöksykierre. Ajankohtaiseen tapahtumaan kytkien kuolemaan johtava kaartosakkaus laskupaikkaa etsittäessä lienee Suomenkin osa.

Joittenkin meidän 60-lukulaisten koohotus "kaikki on politiikkaa" on tullut tiensä ääripäähän. Miten pääsisimme takaisin siihen, että asiat hoidettaisi asioina? Pienempikin määrä puolueita moiseen riittää. Valitettavasti muutos ei taida olla mahdollinen, ellei jostain löydy uusi "60-lukulaisten" aikakausi, joka korjaa sen minkä me pilasimme?






Niin totta puhut. "kuollut on perinteisesti suhteellisen vakaassa tilassa aina kunnon mätänemisen alkuun saakka."

Ja meillä ihannoidaan ja EUssa tavoitellaan vakaata taloutta siis taloutta, jossa inflaatio on nolla. Kun pitäisi etsiä kasvua ja dynamiikkaa ja tietoisesti tavoitella noin 4 - 6  % vuotuista inflaatiota. Nolla-inflaatio pitää huolta siitä, että pankkien ei kannata lainata rahaa reaalitalouden kasvattamiseksi, koska eksoottisen pankki-instrumentit tuottavat paremmin.

Markkinatalous on tasapainoa ja vakautta jatkuvasti hakeva järjestelmä, jonka kuolemaksi täydellinen ja muuttumaton tasapaino ja vakaus koituvat.






Ehkä Suomen ja EUnkin kannalta on kaiken kaikkiaan parempi, että Tumppi keskittyy itseihailuun ja urheilusuorituksiinsa. Tekee siten vähemmän vahinkoa sekä Suomelle että EUlle, kun aika menee moisiin harrasteisiin.

Jokaiselta voi odottaa saavansa vai kykyjensä mukaan.




Ihan asiaahan Alf puhuu. Ja meidän suomalaisten kannalta vielä tärkeääkin. Meillä kun suunnittelu, analysointi ja tuumaaminen tuntuvat aivan liian usein olevan toiminnan keskeisin osa. Eikä moinen suinkaan koske yksin politiikkaa ja julkista sektoria, ihan sama tilanne on ilmeisesti elinkeinoelämässä.

Ja onhan tilanteeseen loistava syykin; kun et tee mitään, et tee virheitäkään. Vähät siitä, että ei päätösten konkreettisista tuloksistakaan ole tietoa. Puhumalla yritetään esimerkiksi vakuuttaa kansalaiset siitä, että esimerkiksi Kataisen/Stubbin hallitus on toiminut tuloksekkaasti ja tehokkaasti. Uskokoon ken haluaa.

Jenkit varoittavat aiheesta juuri samasta asiasta "paralysis through analysis".  Eivätköhän päättäjien aikaansaannokset kuvaa maamme poliittista ja taloudellista tilaa erinomaisesti tällä sektorilla?





Halotaan nyt sitten vaikka hiuksia, mutta ainakaan siitä kai ei ole epäilystä, mistä BUKit ovat peräisin. Neuvostoliitosta ja taitavat suurelta osin, ainakin ohjausjärjestelmiensä osalta olla peräisin Ukrainasta? Ei itsenäisestä Ukrainasta vaan silloisesta Neuvostotasavallasta.

Siksi on hämmentävää ajatella, että maailman media ihmettelee, mistä Ukrainasta - kummalta puolen jakolinjaa tahansa - löytyy riittävän osaavia ampujia? Oikea vastaus lienee, mistä tahansa entisen Neuvostoliiton alueelta, kunhan vähän viitsii kaivaa.

Itse aseita on kaikille mahdollisille osapuolille ainakin ollut saatavilla

Kaikki esille tulleet "tiedot" viittaavat siihen, että ampujina ovat olleet ns. itä-ukrainalaiset kapinalliset. Heitä eivät EUn sanktiot juurikaan kiinnosta, eivätkä heidän toimiaan rajoita. Mutta ei liioin varmaan ketään hämmästytä, että ulkoministerit tarttuvat samoihin menetelmiin, kuin valtionvarainministerit aikoinaan; lisää ja enemmän tätä samaa. Vaikka kaikki tietävät, että tällä tieltä ei ratkaisua löydy.

Vaan kuka uskaltaisi etsiä niitä uusia teitä, joilta ratkaisu saattaisi löytyä? Tällä julkisuustasolla kukaan ei uskalla "maanosamme ajautuessa päivä päivältä ja jälleen kerran yhä lähemmäksi kuilun reunaa."




Lähtökohtana lienee se, että näin pienessä maassa valta-eliitin mielestä olla kerralla vallalla vain yksi totuus. Heidän. Ja koska julkista, erimielistä ja eri arvoista lähtevää  keskustelua ei kannusteta se on vaiennettava. Ennen kuin se edes alkaa.

Valta-eliitin, siis nykyisin puolue-eliitin lähtökohta on sitäkin merkittävämpi, kun se hyväksyy hallituksen pääministerivaihdokset yksittäisten puoluekokousten perusteella, mutta ei teoin ja toimin huolta kanna, vaikka maa on vaipumassa polvilleen. Breshnevin pysähtyneisyyden aika Neuvostoliitossa on pientä verrattuna nykyiseen uussuomettumisen aikaan. Seurauksiltaan todennäköisesti ihan sama.

Mieluummin valitaan porukalla vallanhaltijat, kuin annetaan kansan käyttää ainoata valtaansa. Mieluummin valitaan kriisissä pätkäpääministeri ja pätkävaltionvarainministeri, kuin aiennetaan eduskuntavaaleja vajaalla vuodella ja saadaan kansalta uutta linjaa mihin mennä.

Takanamme on vähintään 7 vuoden poliittisen päätöksenteon tyhjäkäynnin aika ja, ellei puoluevaltaan saada iskettyä murtumaa, enintään sama määrä edessä.




Puolueiden kasvanut valta on suurin yksittäinen syy meidän nykyisiin ratkaisemattomiin poliittisiin ja taloudellisiin pohteisiimme. Parlamentarismin varjolla ovat puolueet meillä halunneet kasvattaa omaa  valtaa yksittäisten kansanedustajien vallan kustannuksella. Uuden UKKn pelossa ovat puolueet muuttaneet Suomen kansalaisten demokratian Suomen puolueiden demokratiaksi.

Karkeasti yksinkertaisesti Eduskuntamme tulisi varsin hyvin toimeen yhtä monella kansanedustajalla (=puolueen puheenjohtaja) kuin puolueita on edustettuna. Kukin käyttäisi äänimääränään puolueen ”saamien” kansanedustajien lukumäärää. Helpottuisi myös päätöksenteko.

Puolueiden jäsenet valitsevat puoluelain mukaan puolueen toimi- ja luottamushenkilöt. Ratkaisut jopa siitä, kenestä tulee pääministeri on nyt siirretty puolueille. Eikä puolueiden rooli saisi ylittää kansan valitsemien edustajien roolia. Ei heillä ole mandaattia valita perustuslain määrittelemiä kansan luottamushenkilöitä. Se on äänivaltaisten kansalaisten tehtävä.

Nyt meillä on tilanne, jossa molempien keskeisimpien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat vaihtuneet. Missä tahansa sivistysvaltiossa se edellyttäisi myös uusien eduskuntavaaleja. Vaikka ehkä demareissa ”porukka päättää” Tannerin demokratia poikkesi aika merkittävästi esimerkiksi Urpiaisen demokratiasta.

Voidaan tietysti keskustella vaikka tästä iäisyyteen kummat tekevät yhteisössä päätöksiä; yksilöt vai ryhmä. Jokaisella juridisen henkilön vastuupaikoilla toiminut tietää kokemuksesta, että vastuun päätöksistä kantavat loppupeleissä aidosti vain yksilöt. Siinä mielessä ja sen vuoksi demokratiamme on rapautunut vastuuttomaan ”porukka päättää” - moodiin, politbyrokratiaksi, jossa vastuuta ei kanna kukaan.

Tähän on tultu julkisista varoista maksettavan puoluetuen, tilaustyönä tehdyn perustuslain ja  oikeuskanslerin ja perustuslakivaliokunnan virheellisestä sen 29§ tulkitsemisen seurauksena.

Kansalaiset valitsevat parhaita mahdollisia puolueiden valittavaksi antamista.




Hieno yhteenveto Venäjän ja Suomen kohtalonyhteydestä, joka toivottavasti jatkuu verettömänä.

Kuten aivan oikein toteat, että jos Venäjä Suomeen hyökkäisi, sille ei ole järjellä selitettäviä syitä. Vaan milloin viimeksi muistat suurvallan edellyttäneen moisia omille toimilleen? Tosin voidaan väittää, että omilta lähtökohdiltaan Stalinilla oli syy hyökätä. Miksei siis Putlerillakin?


36 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Ukrainan tilanteessa on selvästi tapahtunut suuri käänne, koska siitä ei enää jakseta uutisoida entiseen mallin. Ehkä se johtuu siitä että tukimiljardit ovat haihtuneet jonnekin ja Poroshenko selittää pokkana että se on venäläisien syytä, ehkä jostain muusta. Mene tiedä.

Kumminkin talousasiat alkavat taas kiinnostaa enemmän.

Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että länsimaiseen talousjärjestelmään on näperrelty melkoinen aikapommi.

Luottojohdannaiskaupalla saatujen luottotappioiden peittelemiseksi kriisipankit ovat myyneet kultavaraintonsa, joten niillä ei ole enää vakuutusta pörssiromahduksen varalle. Kullan arvon nousullahan se on tavallisesti kompensoitu.

Toisaalta korot ovat olleet vuosia alhaalla ja halvalla lainarahalla on paisutettu asunto- ja pörssikuplaa.

Asunnot tuskin kiinnostavat isoja pelureita pätkääkään, mutta ale-hintaiset osakkeet kyllä menevät kullan luo.

Investointipankeilla on jättimäisiä kultavaraintoja niiden ostamiseksi, mutta ne voidaan tiukan paikan tullen kansallistaa, joten se ei ole peruuttamaton ongelma.

Kiina ja Intia ovat toinen juttu. Nekin ovat hamstranneet kultaa viime vuosina eikä niiltä saa mitään takaisin. Tuotanto niillä pääsoin jo on eikä pääkonttorien siirtäminen ole iso juttu.

Kiinan tapauksessa on olemassa hyös valtion velkakirja-ase, jolla saa länsimaat polvilleen. Jos korviaan myöten velkaantuneet jenkit vajoavat syvemmälle, muut menevät mukana.

Elikkäs pörssiromahdus johtaa a) kriisipankkien kaatumiseen ja b) merkittävien verotulojen muuttamiseen kaukoitään.

Tämä taas on enemmän kuin riittävästi kaatamaan valtion talouksia.

Länsimaisessa taloudessa kaikki kuppaavat valtiota niin paljon kuin suinkin, joten imussa menee paljon muutakin. Esmes maatalous pitää ilmeisesti korvata kolhooseilla, koska se ei nykyisellään pärjää ilman huomattavia tukia, mutta ruokaa pitää saada.

Työeläkkeistä on aika turha haaveilla, koska kaikki liikenevä raha tarvitaan välittömiin menoihin. Järjestystä täytyy pitää yllä, puolustus on hyvä olemassa ja terveydenhuollolle varmaan löytyy käyttöä.

Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että markkinoiden vapauttaminen saattaa johtaa kommunismin kaltaiseen järjestelmään.

Karl Fransen kirjoitti...

Satunnainen reportoija.

Mielenkiintoinen analogy sekasortoisesta maailman tilanteesta. Rakentaa siitä jotakin selkeää kuvaa, jossa olisi mahdollisuus toimia inttelligentittisesti, mainitsemasi vastakohtien yhdistämiseksi yhtenäiseksi koonaisuudeksi, ei ole, kuten itsekin asian ilmaisit, mahdollista, ei ilman mullistavia muutoksia itse tilanteen ratkaisutapoja muuttamatta, mikä vaatisi ihmisen muuttumista. Emmehän voi tehdä muuta kuin mitä meidän ohjelmointiin on rakennettu. Kaiken sen kokemuspiiriin mikä meillä itsekullakin on, on hyvin vaikea sijoittaa sellaista mikä ei olisi siellä entuudestaan. Entuudestaan oleva siivilöi sen itsensä käsitteellisen kuvan mukaisesti kaiken uuden, jollei vallan heitä pois kokonaan laskelmoinnistaan.

Kiinan osuus tulee olemaan vallankumouksellinen. Jos heidän asenne ja tavoite hallita on vähänkään länsimaiden tapaista, tai sitä mitä he tekevät tätänykyä omassa maassaan, olisimme pakotettu hyväksymään eräänlaisen kommunismi/kapitalismin välimuodon, rajoitetun yksityisyrittäjän aseman, mikä, jollei meissä itsessämme tapahdu mutaattio, mahdollisesti päätyisi kommunistiseen pakko-yhteistoimintaan. Evoluuttio on hidastettu muoto muuttumisesta, mutta energia mikä meissä jokaisessa on, vaatii kaiken muun luonnollisen kehitymisen tavoin vallankumouksellista muuttumista ja siinä mylläkässä tapahtuu paljon hävitystä, eikä vain aineellista vaan myös psykoloogista. Muutenhan toistaisimme ikuisesti samaa kuin mitä teemme tänään.

Ilman suurempia teknologisia muutoksia tuskin opimme paljoakaan. Tiedämme tieteen avulla saavuttamamme älyllisiä ratkaisuja ja niiden ohjaamina mikään ei näyttäisi olevan enään mahdotonta. Huominen voidaan nähdä kauemmas kuin koskaan aikaisemmin ja kunhan opimme KÄYTTÄMÄÄN SITÄ TÄNÄÄN, kaikki muu on toisarvoista.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Fransen

Tieteellä ja teknologialla ei ole tähän ongelmaan mitään vaikutusta. Lottokansa hymyilee joka tapauksessa sen näköisenä kuin tietäisi paremmin.

Sen sijaan toiveajattelulla luotujen talousromahdusten jälkipyykkiin kuuluvassa sodankäynnissä niillä on merkitystä. Siinä on käyttössä aina entistä tehokkaampi lihamylly, jonka avulla niukoista resursseista käytävää kilpailua saadaan vähennettyä tuhoamalla kilpailijoita.

Pohjimmiltaan kehittyneinkin yhteiskunta on pelkkä rikollisjärjestö, joka toimii vaikean paikan tullen samalla periaatteella kuin vaikkapa meksikolainen huumekartelli.

Hakki kirjoitti...

Tilanne alkaa todella mennä niin monimutkaiseksi, että syiden ja seurausten todelliset ketjut häviävä. Mikään ei kohta ole kenenkään hallinnassa. Kauan sellainen olotila ei voi jatkua.

Olen jo kauan ihmetellyt milloin ja keneltä loppuu usko kaikkien niiden velallisten maksukykyyn, joiden saamiset ovat ne runsaat 95% kaikesta maailmassa liikkeellä olevista valuutoista? Niilläkään kun ei ole muuta vakuuttaa kuin takaisinmaksun lupaus. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/06/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden_14.html

Ilmeisesti lähes ainoa valtio, jonka ei tarvitse välittää omasta velkaantumisestaan on USA. Sellaista ulosottajaa ei vielä ole näköpiirissä, joka edes yrittäisi periä saatavat. Ja tarvittaessa he panevat vaikka kansainvälien finanssijärjestelmän uusiksi. Ja me muut joudumme siihen sopeutumaan.

"Sen sijaan toiveajattelulla luotujen talousromahdusten jälkipyykkiin kuuluvassa sodankäynnissä niillä (tieteellä ja teknologialla) on merkitystä. Siinä on käyttössä aina entistä tehokkaampi lihamylly, jonka avulla niukoista resursseista käytävää kilpailua saadaan vähennettyä tuhoamalla kilpailijoita."

Ja lottokansan se osa, joka lihamyllystä seuraavalla kerralla selviää, jatkaa tietävää hymyilyään vielä selvittyään.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Jenkit ovat kiinalaisille tosi ystävällisiä, koska maksukyvyttömyys ei kiehdo.

Kun velkoja aletaan järjestellä uudelleen, niistä tulee tosi ystävällisiä puolelle maailmaa.

Ydinsotaan ne tuskin lähtevät, mutta sisällissota alkaa kiinnostaa kummasti kun menneitä ylpeyden ja röyhkeyden päiviä tulee ikävä.

Balkanisoitumisen jälkeen Kiina ja Intia porskuttavat myös valtapolitiikassa.

Hakki kirjoitti...

Satumainen raportoija

Niin kauan kun tehokasta ulosottomiestä ei ole näkyvissä USAlainen lottokansa hymyilee. Enkä oikein pidä todennäköisenä sen paremmin ydinsota kuin sitä, että näkyvissä olevassa tulevaisuudessa päästäisivät Kiinan ja Intian porskuttamaan valtapolitiikassa. Painoarvo kyllä niillä kasvaa, mutta vasta sotilaallinen ylivoima mahdollistaa aidon otteen.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Jossain vaiheessa jenkit eivät enää selviydy velkojensa kustannuksista ja sitten heitä voi kyykyttää asettamalla lainoille kovempia ehtoja ja vaatimalla talouden sopeuttamista IMF:n tyyliin.

Jahka kriisipankit kaatuvat, siellä päästään kokeilemaan mitä elämä on kun tarpeeksi velkaa ei saa mistään ja nöyristely alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta.

Maahan ei enää tuota paljon mitään vaan porukka luulee, että pelkkä omistaminen riittää, joten takaisin jaloilleen on vaikea päästä.

Karl Fransen kirjoitti...

Yhteiskuntia voidaan nimetä mielin määrin, ja miksi tahansa ja on todellisuudessa vain monikkonimitys yksilön todenperäisestä luonteesta. Rikollisuuskin voidaan suorittaa monella eritavalla, ja antamalle sille nimilappu on useinkin mitään muuta kuin peitenimi jollekin sellaiselle, josta tiedämme hyvin vähän tai emme ollenkaan. ”Rikosjärjestö” on myöskin pelkkä nimitys ja sen negatiivinen väritys estää näkemästä sen rakentajaa sellaisena kuin hän on. Tuolloin emme voi nähdä itse tilanteen rakentajan perusolemusta, mikä ei suinkaan ole sinusta tai minusta eroava, vaan on tämänhetkisen, puolikehittyneen ihmiseläimen rakentamien idealismien kuolinkouristuksia.

Kaikki elämän ilmestymismuodot ovat rakentuneet kilpailuun paremmuudesta, mikä ei suinkaan voi olla toisin itseemme nähden. Pyrimme muotoilemaan kilpailun määrättyjen sääntöjen mukausiksi, mutta säänöt voivat olla vain yhtähyviä kuin niiden rakentajat, kilpailijat. Kuten olemme itsekukin havainneet, kilpailija ei voi koskaan olla rikkomatta sääntöjä, jäämättä ”toiseksi”, tavalla tai toisella, fyysillisesti tai psykoloogisesti.

Hakki kirjoitti...

Satumainen raportoija

Kaikesta globaalisuudesta huolimatta USA on riittävän iso ja sillä on riittävästi resursseja tullakseen toimeen omien rajojensa sisäpuolella. Ei välttämättä entiseen tapaansa mutta hyvin kumminkin. Kriisipankkien kaatuminen lähinnä vapauttaisi aika suuren määrän koulutettua työvoimaa reaalituotantoon?

Tarvittaessa se voi hyvin keskittyä "kiusaamaan" läntisen pallonpuoliskon muita valtioita tarvitessaan jotain - mitä tahansa resurssia - lisää. Tätä toimintamallia on kenenkään muun vielä pitkään aikaan vaikea haastaa, olipa USA niille nominaalisesti velkaa ihan mitä tahansa.

fun kirjoitti...

No nyt olette löytäneet osan tulevaisuutta. Noinhan se tuntuu menevän.

Luulenpa myös, että tämä globalisaatio ja vapaakauppakehitys alkaa olla tiensä päässä.
USA, niinkuin hakki toteaa, tulee toimeen omillaan. Onhan sillä kainalossa myös sekä Pohjois- että Etelä Ameriikka.

Eurooppakin tulisi omillan toimeen muuten, mutta meiltä puuttuu riittävä energia. Siitäkin selvitään kuristamalla yksityiskulutus minimiin.

Tämä eurooppalainen sisäinen devalvaatio ei ole pelkkää kilpailukyvyn parantamista kolmansiin maihin, vaan sillä kansalaisten kulutusta pakotetaan reaalitasolle.

Yksilötasolla tilanne kehittyy mielenkiintoiseksi. Nokkelimmat meistä säätävät elämäntilanteensa sordinolle. Näin toimiessaan saattavat löytää paremman elämän kaiken kaaoksen keskellä.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Nokkelimmat ehkä noin, mutta fiksuimmat, osaavimmat ja nuorimmat muuttavat sinne missä vielä on tulevaisuutta. Me vanhukset häviämme omia aikojamme.

Karl Fransen kirjoitti...

Kaikki tuntemamme itsenäiset ja ei-itsenäiset valtiot ovat aina tulleet toimeen omin resurssein. Riippuvaisuus-suhde naapureista on muodostunut ”juutalaisen” kauppamiehen loukkuun rakentuneena. Tuolloin hyvänaapuri antaa rajattomasti lainee. Mutta siinä onkin lainan kirous, sillä lainan antaja asettaa ”korot” sellaiselle tasolle, ettei siitä voi selviytyä pelkästään maksamalla lainan, vaan tilanteeseen rakentuu, aikaa myöten, enen näkymättömiä, avioliiton tapaisia implicatiota ja kuten tiedämme - niistä on hyvin vaikeata selviytyä ehjin nahoin, ilman ”shotgun marriage”. ”Tätä toimintamallia on kenenkään muun, - kuin jenkkien - vielä pitkään aikaan vaikea haastaa”, mutta annahan ajan ehtiä ja haasteita tulee puolin ja toisin, ja kuten ajan merkit osoittavat, tuo tilanne voi olla hyvinkin lähellä.

Energiaa on toistaiksi enemmän kuin mitä voimme käyttää, mutta ilman käyttötapojen, mikä olisi ihmisen muuttumista, siitäkin tulee pula. Ihminen elää kuin sika kaalimaassa, tuhoamalla kaiken mihin sen äly ei löydä rakentavaa vastausta ja sellaista vastausta olemme haluttomia ottamaan vastaan. Ehkä Sorelian filosofi on eräs välivaihe ratkaisu, mutta vain välivaihe, sillä Evolution tiellä ei millään voi olla jatkuvuutta. Muutenhan kehittyminen päättyisi.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

fun

Liittovaltiokehityksellä ja globalisaatiolla ei pohjimmiltaan ole muuta tarkoitusta kuin saada velka- ja tukihimmeli pysymään kasassa. Mitä enemmän yhteisvastuuta, sitä enemmän maksajia kun jossain on sortumavaara.

Himmeleillä on kuitenkin taipumusta kasvaa liian suuriksi, joten olosuhteiden muokkaaminen niille edullisemmiksi johtaa vain isompaa romahdukseen sitten kun ei enää ole kasvun varaa.

Ainoa ulospääsy on saada ihmiset oppimaan nöyryyttä, mutta se taas vaatii samat olosuhteet kuin saksalaisilla oli -45. Epäonnistumisen on oltava täydellinen ja muun maailman on näytettävä missä kaappi seisoo.

EU:n suurin vika on siinä, että se on vienyt nöyryyden pieniltäkin kansoilta, joilla ei muutoin olisi varaa mesota. Joukon turvin kääpiökin uskaltaa uhota, joten kriittisiä ääniä ei ole montaa.

Islantilaiset ovat onnellisessa asemassa, sillä heille riitti talousromahdus. Muita mahdollisuuksia saada kusta korvien väliin niin pienellä kansalla ei ole.

EU-maissa taas alkaa sotilaallinen voima kiehtoa siinä vaiheessa kun talousmahti on pelkkä muisto.

Putin ei ole tyhmä ja hallitsee raha-asiat, joten sitä kannattaa kuunnella. Venäläisiä on myös kuollut eurooppalaisien rakentamien himmeleiden takia niin paljon, ettei heillä ole mitään motivaatiota kaunistella tilannetta yhtään.

Euroopan talous menee vessasta alas. Sitten mietitään mitä seuraavaksi tehdään, ja sitten virtaa veri, niin kuin aina ennenkin.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Ensin virtaa veri, sitten jälleen ihmetellään. Miettimisen ei silloin jää aikaa ja harvalla siihen on silloinkaan halua, ei ehkä edes kykyä.

Hakki kirjoitti...

Karl

Velka veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Minkä juutalainen sille voi, jos Allahin ja Jahven lapsilta on koron periminen kielletty? Nykyisin ei uskolla enää niin väliä.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Venäläisien touhuja on kanssa mielenkiintoista seurata.

Pörssikurssit ovat olleen nousussa vuosia, joten romahdus on vääjäämätön. Kokemuksesta tiedetään, että kullan hinta nousee silloin suunnilleen seistemän kertaa sen minkä pörssi laskee.

Niinpä venäläiset ostavat kultaa ja määristä päätellen aikomus on maksaa velkoja pois eikä niinkään keinotella.

Juuri näin pitääkin toimia, koska se on turvallista. Keinottelemalla saadut isot voitot johtavat vain suurempien riskien ottamiseen.

Meilläkin on yhä perinteisiä penkkiireita ja sijoittajia, jotka karttavat riskejä ja toimivat kokemusperäisen tiedon mukaan. Heitä ei kuitenkaan kuunnella, koska täällä tykätään ottaa riskejä. Pitää olla niinku ottaa perikadon riski ja selviytyä voittajana ja silleen. Niin Teräsmieskin toimisi.

Heitän ihan arvauksena, että Vetelä-Euroopastakin löytyy sen verran alan osaamista, että velkoja maksellaan silloin kun se on edullista. Keskuspankkien kultavarainnoistahan ne ovat pitäneet kiinni, vaikka muusta on tingitty.

Suomessa tuollainen ei tule kuuloonkaan, koska rikkautta etsitään pörssikuplasta.

Se on sillä viisiä, että mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä suuremmiksi käyvät luulot ja pienemmiksi tiedot. Täällä on vain olleet asiat liian kauan hyvin ja järjen käyttö on unohtunut.

Hakki kirjoitti...

Sanot "Täällä on vain olleet asiat liian kauan hyvin ja järjen käyttö on unohtunut." Aamen. Ja Kärpästen herrat nostettu idoleina valtaan. Mutta ehkä se nyt Jyrki-boyn ja Tumpin seurauksena alkaa edes vähitellen korjautua.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Jos palataan tuohon Putler-vuodatukseen niin siihen hyökkäykseen tarvitaan muutakin kuin tahtoa. Tarkoitan siis sotavoimaa.

Hitlerin valtaan nousun ehkä tärkein syy oli Stalinin pelko ja eivätkös saksalaiset siten tuhonneetkin aika mukavan hyökkäysarmeijan kaluston tehdessään yllätyshyökkäyksen Neukkulaan. Hitlerin ja Mannerheimin keskustelussa puhuttiin 35 000 panssarivaunusta. Saksalla oli niitä tuolloin abauttiarallaa 3000, joten niitä ei olisi pysäyttänyt mikään jos sotilaat olisi ehditty tuoda paikalle ja antaa niille hyökkäyskäsky.

Venäjällä on valtava kommunistinen rajanaapuri, joka tarvitsee kipeästi lisää elintilaa. Sillä on länsimaiden tuotantokoneisto panttivankinaan ja kova asevarustelu päällä.

Länsimaissa alkaa Mad Max -ajat jos Kiina kansallistaa ulkomaiset tehtaat, eli tältä suunnalta ei apua löydy jos Kiina hyökkää Siperiaan.

Kaukoidän ja Afrikan kehitysmaita se voi toki poimia helpommin, mutta niitä kaikkia olisi vaikeampi pitää pitkällä tähtäimellä ja kiinalaiset pyrkivät ennen kaikkea pitämään valtakunnan yhtenäisenä. Sillä tavalla ne ovat pärjänneet viimeiset 2000 vuotta.

Niinpä Putler saattaa olla puuhaamassa samaa kuin Hitler aikoinaan, eli panemassa venäläisiä ruotuun puolustautumistarkoituksissa. Jätkä, joka on kasannut 40 miljardin omaisuuden, ei voi pitää kommareita kavereinaan.

fun kirjoitti...

Putler taitaa käyttää tilannetta hyväkseen. EU:n pakotteet antoivat hänelle aiheen vastapakotteisiin.

Venäjä on halunnut läntisiä investointeja. Ymmärrettävistä syistä niitä ei ole sanottavasti tullut. Elintarviketuonnin kieltäminen pakottaa venäläisiä panemaan rahaa omaan elintarviketuotantoon. Huoltovarmuuden kannalta se onkin järkevää. Venäjä haluaa pysyä itsenäisenä kaikessa tuotannossa. Se on onnistuneen kauppasodan edellytys.

EU on lentänyt pahasti lankaan sitoessaan itsensä energiatuonnin- ja elintarvikeviennin osalta Venäjään.

Vastapakotteena nimenomaan elintarvikkeitten tuontikielto Venäjälle aiheuttaa ruokaylijäämäisessä EU:ssa suurta päänvaivaa, sekä korvaavan viennin, että työllisyyden osalta.

EU taitaa olla haluton lisäpakotteisiin, sillä vastapakotteena tullee olemaan Venäjän energian vientirajoitukset ja se iskisi pahasti EU:n ytimeen,-teollisuustuotantoon Saksassa.

fun kirjoitti...

Meidän Korhola elää menneessä maailmassa kun ehdottaa Krimiä demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi.
Krim on nyt Venäjää ja taitaa pysyäkin. Uskoisin, että alue varustetaan järeimmin asein mitä Venäjältä löytyy.

Hakki kirjoitti...

Satumainen raportoija

Muistan Hitlerin väittäneen näin vieraillessaan Immolassa Marskin 75-vuotispäivän johdosta. Taisi Aatu kyllä panna omiaan. Ei niitä ole voinut, ainakaan 1941 olla lähelläkään hänen 35.000 panssarivaunua. http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_combat_vehicle_production_during_World_War_II

Enpä ole aiemmin törmännytkään ajatukseen, että Aatu olisi käynyt puolustussotaan käynnistäessään Operaatio Barbarossan.

Resurssien puutteessa on käytettävä päätä ja ottaa tarvittaessa aikalisiä. Putler on nyt saanut haltuunsa vain Krimin, vaikka aivan ilmeisesti oli ajatellut poimivansa samalla Ukrainan ja ainakin Transnistrian - miksei Moldovankin - kuin kypsän omenan. Onneksi jenkit osoittivat "moraalista selkärankaa" pakoitteita tehtaillessaan, mikä EUn valtamailta täysin puuttui.

Nyt alkaa, juuri Venäjän sotilaallisen resurssin rajoittuneisuuden vuoksi tuntua siltä, että hän minimoi tappionsa vetämällä harhaanjohdetuilta separatisteilta tuen. Enpä kuitenkaan usko hänen luopuneen ajatuksestaan. Ajoitus vai siirtyy. Esimerkiksi siihen, kun Tante Angela suostuu Krimin liitokseen "pelastaakseen Putlerin kasvot" ja vakuuttaa näin tuoneensa Euroopalle rauhan meidän ajallemme.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Noinhan se menee. EU on sitonut itsensä aika pahoin Venäjään, käänteisesti energian ja maatalouden osalta.

Samalla on ehkä unohtunut, että venäläiset ovat perineet kaikenlaiset vaikeuden ja puutteet geeneissään. Kansalaisten henkilökohtainen kurjuus on maan tapa, joka kyllä kestetään.

Putlerin olympialaisten jälkeen käynnistämä ristiretki Äiti Venäjän kunnian palauttamiseksi soittaa aivan ilmeisesti samaa säveltä kuin Suuri Isänmaallinen Sota aikoinaan. Muilta osin viittaan kommenttiini Satumaiselle, tuossa edellä.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Euromaidanin sävy on muuttunut. Enää pahin vihollinen ei ole Venäjä vaan armeijan johto, joka keskittyy lekottelemaan ja myy sotilaiden aseet venäläisille, jotka maksavat niistä 100 000 dollaria per kuorma-autolasti.

http://euromaidanpress.com/2014/08/06/the-ukrainian-army-is-unprepared-for-war/

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Mielenkiintoinen linkki. Eipä ole meno Ukrainan armeijassa varmaan paljoa erilaista, kuin Neuvostoarmeijassa Afganistanista poistumista edeltävänä aikana tai ennen Tshetshenian ensimmaista sotaa?

Puhdistus Ukrainan sotavoimien korkeimmassa johdossa saattaisi todella nopeuttaa "sisällissodan" päättymistä, jos linkin tiedot pitävät paikkansa. Eikä moista varmaan ole syytä epäillä.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Jos Euromaidan kertoo tuollaista niin totuus on luultavasti vielä pahempi.

Lainarahojen haihtumisesta päätellen hallituksellakaan ei ole mitään korruptiota vastaan ja sisällissodan pitkittäminen tuo maahan lisää rahaa hallinnon jaettavaksi.

Tää on niille vain bisnestä ja ne katselevat jo minne voisi vetäytyä nauttimaan ryöstösaaliista.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Perustuuko ajatuksesi hallituksen mukana olemisesta tai ainakin tilanteen sietämisestä muuhunkin kuin aikuisemman ihmisen pohjattomaan kyynisyyteen poliitikkojen taipumuksiin panna prioliteetit järjestykseern; minä, puolue, kaverit ja muut?

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Arvio perustuu kyynisyydeksi kutsumaasi realismiin ja Ukrainan tapahtumien seuraamiseen.

Jo parlamentin joukkotappeluista näkyy mitä aineksia siellä on vallassa eikä politiikassa ole tapahtunut mitään mikä osoittaisi öykkärien yrittävän olla parempia kuin ovat.

Euromaidanin artikkelin valossa on pakko otaksua, että sisällissotaa pitkitetään tahallaan, jotta valtaeliitti saisi käännettyä lisää rahaa ja jotta kansalla olisi muuta ajateltavaa kuin korruptio.

Venäläisillä on sama tyyli hahmottaa tilannetta ja siksi lännessä ihmetellään miten ne penteleet osaavatkin manipuloida tilannetta niin näppärästi.

Esim. tuo armeijan aseiden ostaminen on täysin looginen siirto jos lähtee siitä, että Ukrainassa valta on rikollisilla aineksilla, mutta se on hämmentävää mikäli uskoo lapsellisesti, että demokraattinen Ukraina pyrkii puolustautumaan ilkeitä venäläisiä vastaan niin kuin hallitus väittää.

Se on vajonnut kleptokratiaan ja sillä selvä.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, Ukrainassa vallitsee hyvin sanottu,-kleptokratia.Venäjällä oligarkia.
Meillä vallalla on demogarkia.
Ukrainan parlamentissa joudutaan jopa ottamaan nyrkkeilymatseja. Heillä on vielä pitkä matka EU-käytäntöön, jossa varastetaan nyrkinkään heilahtamatta.

Hakki kirjoitti...

Satumainen ja A no nymous

Saatatte olla valitettavan oikeassa. Siihen kaikki täältä katsottuna ainakin vahvasti viittaa.

Yleistäen voi siis väittää, että sielläkään kansalaiset eivät valvo demokratiansa toimintaa tehokkaasti. Sama ongelma, toki huomattavasti lievempänä vaikkakin yhtä rapauttavana etenee meilläkin.

Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina.



PS.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meidän järjestelmää olen kuullut myös kutsuttavan politokratiaksi, vaikka se oikeastaan on politbyrokratia. Vaikka eihän mini ketään pahenna? ;-)

Karl Fransen kirjoitti...

Satunnainen raportoija.

Jäin ihmettelemään mitä tarkoitit sanoessasi - saada ihmiset oppimaan nöyryyttä? Nöyryyttäkin on kahdenlaista, alistuvaa ja älyperäistä. Alistuva, kuten tiedämme, on koiran osa, pakkotoimenpiteillä aikaansaatu. Olisi typerää sanoa, ettemmekö ole koiran asemassa, puolivillin ja kesytetyn ristisiitoksia. Olemme ”nöyrytettyjä” lakivoimaisin käsittein, isompien koirien kaitsemina ja vain siksi, ettemme todellakaan tiedä itse mitä tehdä, kun ei ole ketään opastamassa. Olemme tekonöyriä, ulkopuolisten paineiden alaisia ja omakohtaisten pelkojen alistamia ”nöyriä”. Jos näkisimme tilanteen sellaisena kuin sen voi nähdä ulkopuolinen katsoja, ei sinä-tai-minä perspektiivistä, vaan ilman minun-tai-sinun mielipidettä. Tuolloin, ehkä, voisimme nähdä tilanteen rakentajan, ei erillisenä, vaan samana, tekijänä ja teettäjänä.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Jos jatketaan länsimaiden tilasta niin Afrikka on menossa kiinalaisille, koska he tietävät miten homma toimii.

Länsimaat tukevat korruptoitunutta hallintoa ja tarjoavat apua terroristien pommittamisessa kun kansa alkaa kapinoida.

Kiinalaiset taas lähettävät prikaatin verran insinöörejä ja alkavat rakentaa perusinfraa. Poliitikoista he valitsevat yhteistyökumppaneiksi ne, jotka haluavat kehittää maasta hyvän kauppakumppanin.

Länsimaissa raavitaan päätä kun afrikkalaiset tekevät mieluummin bisnestä kiinalaisien kanssa eikä yksikään maa halua jenkkien uljasta AFRICOM:ia vaivoikseen.

Ukrainassa Venäjä valtasi Krimin ampumatta laukaustakaan. Krimiläiset tietävät mitä tapahtui, mutta Kreml herättää luottamusta, koska siellä käytetään mieluummin älyä kuin voimaa. Sellainen hallinto luo turvallisuutta.

Ukraina taas käy sotaa kapinallisia vastaan ja länsimaat komppaavat. Poliittista ratkaisua ei edes yritetty löytää vaan tilanne yritetään ratkaista voimalla.

Venäjä taas sekaantuu tilanteeseen ostamalla aseita pois, jotta niitä ei voi käyttää sodassa, ja saa varmaan vielä Donetskinkin ampumatta laukaustakaan.

Länsimaita vaivaa järkyttävä tyhmyys, joka johtuu siitä, että ihan kenen tahansa täytyy saada menestyä politiikassa. Keulakuvaksi valitaan joku hyvää tarkoittava sisäsiisti tyhjäpää ja hänen imussaan päättäviin vikoihin saadaan keskinkertaisuuksia ja pahnan pohjimmaisia, jotka eivät osaa tehdä mitään kunnolla.

Karl Fransen kirjoitti...

Satunnainen reportoija.

”Oman rajallisuuden ymmärtämistä”. Kuinka voisit ymmärtää oman rajallisuuden puitteissa, varsinkin sellaista mikä ei olisi väitelmän ”oman rajallisuuden” aikkaansaannosta? Voimme aina väittää ja siten rajoittaa, rakentamiemme rajoittuneisuuden selityksillä, mutta kuten tiedät, selitykset, kuten uskomuksissa ja politiikassa, ovat varsinaiset rajoittavat tekijät ja siksi ”ymmärtää rajoittuneisuus” voi alkaa vain ymmärtämällä itse rajoittaja ja rajoittajan itsensä rakentamat rajoitukset. Ei meitä rajoita mikään muu paitsi oma psykologinen turvallissuuden pyyde, ja kun etsimme vastausta itsemme ulkopuolelta, olemme kaikenlaisten mielipidekyhäilijöiden armoilla, uskonnollisten ja poliittisten.

Tietoisuus ulkopuolisen maailman tapahtumista ei voi muuttaa omaa ymmärrystämme, olemustamme, ei pelkkää mielipidettä enemmän, ja kuten tiedämme, mielipiteet ihanteineen eroittavat ihmisiä, ja pelosta menettää mielipide on tehty tärkeämpi asia kuin särvin josta elämme. Olemmehan itsekukin ulkopuolisen maailman tulosta ja siksi emme voi olla mitenkään erillisiä ulkopuolisesta. Halusimmepa tai emme, olemme pelkkä jäljennös ympäristön ”kuolutuksesta”, ja näennäinen erilaisuus on tietämättömyyttä samanlaisuudesta jota sitten pintapuolisiin eroavaisuuksiin toijottamalla puolustamme tai tuomitsemme.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Fransen

Oma rajallisuus tulee nopeasti vastaan jos yrittää tosissaan ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu, koska se on mahdoton urakka. Pitää perehtyä vähäsen sellaiseen mikä vaikuttaa tärkeältä.

Nykyisin on muotia olla kovasti jotain mieltä. Mielipiteen tasolla ei ole merkitystä vaan pitää olla vakaumus.

Siksi netissä huutaa nyt valtava lauma nojatuolikenraaleita, että Strelkovin kuolema löisi separatisteille luun kurkkuun, vaikka tämä on ihan niitä perusjuttuja. Jos se kuolee niin siitä tulee mahtavampi kuin nojatuolikenraali voi edes käsittää.

Karl Fransen kirjoitti...

Satunnainen raportoija.

”Oma rajallisuus tulee nopeasti vastaan..........”, Varsinkin silloin kun haetaan uusia vastauksia tämänhetken probleemiin vanhoista, puolitien vastauksista. Sehän on kaikki minkä voimme tietää ja sen, tunnetun puitteissa, VAIN ajatus voi liikkua. Eikö juuri tuosta yksikertaisesta factasta herää kysymys, miksi emme halua mennä kysymyksen alkujuurille, jotka ovat poikkeuksetta meissä jokaisessa itsessämme? Se on ”mahdoton urakka” joten on aloitettava mahdottomasta, koska kaikki ”mahdolliset” on jo käyty läpikotaisin ja havaittu, että kaikki mahdolliset ovat epäonnistuneet ja päätyneet sotiin. Eikö tämä ole mielestäsi tärkeä, lopettaa ikuisesti toistuva kiista?

Eikö ”vakaumus”, tuo syvälle juurtunut, joustamaton, uskonnollis/poliittinen mielipide, ole juuri kaiken alkutekijä? Annat leivän viipaleen nälkäiselle miehelle, mutta et hänen ”nälkäiselle mielipiteelle”. Eikö juuri näin tapahdu meidän jokaisen kohdalla? Olemme valmiita auttamaan, kunhan se, mitä naapurille tarjoamme - on meidän maun mukaista.

fum kirjoitti...

Hyvin sanottu Fransen; "annamme kaiken mikä meille sopii".
Niinistö tulee sanomaan, ettei hän mahda Suomen Natoon liittymiselle mitään, sillä kansa on ruvennut pelkäämään arvaamatonta Venäjää.
Jos Venäjä on huolissaan NATO:n liikkumisesta Venäjän rajoille niin miksei ottaisi huomioon Niinistön toden näköistä toteamusta?
Jos Ukraina eskaloituisi avoimeksi sodaksi niin Ruotsin ja Suomen NATO-hakemukset lähtisivät saman tien. Päättyisi aidalla kiikkuminen samalla.
Jos Putin toimii ovelasti hän lupaa Suomelle erivapauden elintarvikepakotteille. Lupaus loisi Suomessa sisäpoliittisia paineita. Alottaakko viennit vai tottelisiko Brysseliä?

Karl Fransen kirjoitti...

Satunnainen reportoija.

Politiikot, joita olemme itsekukin pohjiltamme, rakentavat ovelia ”ajatusta herättäviä” pros/cons, joihin me poliittisesti ajattelevat kansalaiset sitten reakoimme, ”ylempää” tulevien poliittis/uskonnollis-suunnitellun kaavan mukaisesti. Johtoasemassa olevat politiikot rakentavat pelkopohjaisia syy/seuraus kuvioita aivoihimme. Tuolloin olemme helposti ohjattavissa poliittisten nappuloiden pyörittäjien taholta mihin tahansa heidän haluamaan suuntaa. Ja vain siksi, että elämme mielipiteiden maailmassa. Siellä, fyysillisen todellisen ulkopuolella, on rajattomat mahdollisuudet tehdä, mielipiteiden puitteissa, kaikkea sellaista joka reliteettien maailmassa ei voi olla mahdollista, tuhoamatta kaiken sen mistä olemme fyysillisesti riippuvaisia.

Hyväksymme uskonnollis/poliittisia aivorakennelmia ja kuvittelemme niiden varassa rakentavamme jotakin vallan uutta ja älykästä. Mutta, kuten olemme havainneet, tuodessamme ideologiset teoriat realiteettien piiriin, seuraukset johtavat ennakolta arvaamattomiin tuloksiin. Keinotella mahdollisen ja ei-mahdollisen kesken voi olla ajatusta kiihottavaa, mutta myöskin vaarallista, koska siitä rakentuu mielipide joka eittämättömästi johtaa konflikteihin muiden mielipiteiden kanssa. Kun paikalliset mielipiteet ovat kärjistyneet tarpeeksi etäälle toisistaan, syntyy sisällisota, ja kun valtioiden keskeiset mielipide riidat laajentuvat, seurauksena on yhä laajempi mielipidejakautuminen, päätyen maailmansotiin.

Ideologiset mielipiteet, isänmaaliset, uskonnolliset ja poliittiset ja niistä rakentuneet syy- seuraus- väistämättömyydet, pakottavat katsomaan yksisilmäisesti. Niistä rakentuu mielipidevakaumuksia joita ei voi muuttaa, tai ainakin noin ajattelemme. Jos olisimme todellakin vakavasti ajattelevia kansalaisia, paneutuisimme uskomuksien perusolemukseen alkamalla itsestämme. Itsehän olemme ne rakentaneet, itsetietoisuuden puutteesa, joten itse, ja vain itse ja omakohtaisesti voimme purkaa rakentamamme. Mutta siinä onkin iso tehtävä, koskapa kaikki psykologinen, josta olemme tähänhetkeen olleet riippuvaisia, joutuu läpikäymään radikaalisen mutaattion.