lauantai 23. elokuuta 2014

Miten meidän suomalaisten pitäisi suhtautua Putleriin?


Miten muiden Euroopan maiden pitäisi suhtautua tilanteeseen, jossa Putlerin joukot ensin miehittävät Ahvenanmaan ja Hangon-niemen pienillä vihreillä miehillä ja liittävät ne erottamattomaksi Venäjän osaksi? 

Ja kun se on tehty, he katsovat oikeudekseen toimittaa humanitaarista apua niille Suomessa asuville venäläisille, jotka ovat katsoneet ajan olevan kypsä liittää Suomi osaksi Äiti Venäjän Karjalan Tasavaltaa ilman Suomen hallituksen lupaa?

Miten meidän suomalaisten pitäisi suhtautua siihen, kun moinen tapahtuu silmiemme edessä Ukrainassa?

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko meillä enää omaa ulkopolitiikkaa? Jos EU päättää tiukentaa sanktioita, katkaista kaupan, niin olemmeko vain jonon jatkona? Entä jos EU päättääkin julistaa Venäjälle sodan, niin olemmeko silloinkin mukana? Olemmeko enää itsenäisiä?

Hakki kirjoitti...

A no nymous, kiitti kommentista.

Kyllä me edelleen itsenäinen valtio olemme. Meidän omista päätöksentekijöistä, sekä valitsemistamme että niistä puolueista joita he edustavat riippuu kuinka itsenäinen.

EUn sodanjulistusta saat odottaa maailman tappiin.

fun kirjoitti...

Joo, EU ei pysty kuin lievään lumisotaan ja sen Putler kyllä tietää. Venäjä ei pelkää kuin NATOA, mutta tietää myös sen, ettei NATO:lla ole otsaa sitoa itseään niin suureen urakkaan. Venäjä tekee mitä haluaa. Ainoa pelko siellä on se, että maa hajoaa sisäkautta.

Putlerista pitää ajatella niin, että hän on kovassa puristuksessa. Kenraalit haluavat ryhtiä maan ulkopolitiikkaan ja Putler on pantu asiaa hoitamaan.

Oletko hakki sitä mieltä, että olemme itsenäisiä? Niin omista päätöksentekijöistähän se juuri johtuu, ettei Suomi ole enää itsnäinen juuri millään mittareilla mitattuna. Itsenäisyyshokemalla pidetään kanssa rauhallisena.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Olen sitä mieltä, että olemme edelleen itsenäisiä. UKK tässä vaiheessa olisi aivan hyvä kokemus.

Toisin sanoen, me emme voi olla saarena Euroopassa. Itsenäisyys edellyttää, että kansalliset poliitikot keskittyvät ajattelemaan kansakunnan ja kansalaisten etua, eivätkä omia uran edistämismahdollisuuksia. Sen aikaansaaminen voi osoittautua vaikeaksi.

Putlerin paineista minulla ei voi olla tietoa. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että yhteiskunta jossa Putler toimii, ainoat merkitsevät kenraalit kuuluvat FSBhen. Loput ovatkin oligarkkeja Putlerin valtuuttamina.

Anonyymi kirjoitti...

Hesarin Kari piirteli joskus aikoinaan ulkopolitiikan kihtiliikkeestä. Siinä oli Tuure Junnila ja Johannes Virolainen, jotka eivät sopeutuneet Neuvostoliiton todellisuuteen.
Moni tuntuu haluavan lippua heiluttaa, mutta mikä on teidän sa-tehtävä? Onko teillä sodan ajan sijoitusta?
Se on helppo kirjoitella, jos ei tarvitse huutoonsa vastata.
Olet kirjoitellut hyvin terävästi Suomen poliitikoista. Vaaleissa pitää äänestää jotain muuta. No hyvä. Miten tästä selvitään? Kumpi on pahempi vihollinen, Putin vai Suomen puolueet?

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Toivon, että 67 vuotiaana, entisenä reservin upseerina minulle ei enää löydy sotilaallisia tehtäviä. Mahdollinen työvelvollisuus ei varmasti ole poissa laskuista.

Poliittinen järjestelmä tuo päätöksentekijöiksi liiaksi henkilöitä, joita politiikassa kiinnostaa enemmän ansiot, valta ja näkyvyys kuin kansakunnan ja kansalaisten asioiden hoitaminen. Se taas on aikaa myöden johtanut siihen, että päätöksenteko on siirtynyt puolueiden väliseksi kissanhännän vedoksi iltalypsyineen ja lehmänkauppoinneen.

Kansalaisten tahdon toteutumisen kannalta järjestelmämme parasta ennen päiväys on jo aikaa sitten mennyt. Meillä vallitsee enää puolueiden demokratia.

Kirjoittaminen ei koskaan ole oikein ollut "minun alaani". Siinä mielessä toivon, että kirjoituksiani ei luettaisi kuin piru raamattua. (Enkä väitä sinun nyt niin tekevän.)Minun on usein vaikeaa ilmaista ajatuksiani riittävän täsmällisesti, jotta virheellisille tulkinnoille ei jäisi varaa.

Kritiikkini ei yleisellä tasolla kuitenkaan kohdistu yksittäisiin poliitikkoihin, vaan siihen järjestelmään, joka mahdollistaa ja nykyisin jopa automaattisesti johtaa kansanedustajien roolin mitätöitymiseen päätöksenteossa. He eivät nykyisellään enää hoida äänestäjiensä asioita (siltarummuista huolimatta), vaan edustamansa puolueen asioita, pahimmillaan edustamansa muun etujärjestön asioita tai vain omaansa.

Enkä edellisestä huolimatta näe kumpiakaan, sen paremmin Suomen puolueita kuin Putleriakaan vihollisina. Suomessa(kin?) puolueiden rooli on täysin ylikorostumut siihen nähden, mitkä ovat päätöksenteon rationaaliset tarpeet. Kuitenkin niitä aina tarvitaan.

Suomella ei ole kolmea ongelmaa; Venäjä, Venäjä, Venäjä. Meillä on naapurina Venäjä, jonka kanssa meidän on opittava elämään. Venäjää johtaa nyt Putler, siis meidän on opittava elämään nyt hänen kanssaan. Venäjän tekemiset ja tekemättä jättämiset saattavat usein muodostua meille pohteeksi, pohdinnan kohteeksi. Meillä ei toimissamme ole Venäjään nähden samoja vapausasteita kuin vaikkapa Alankomailla, Belgialla tai Portugalilla, jo yksin maantieteen perusteella.

Venäjä ei ole helppo naapuri kellekään, mutta naapuri siitä huolimatta. Siksi meidän intressissämme ovat hyvät ja mutkattomat suhteet. Se ei edellytä mielistelyä, alemmuutta eikä suomettumista. Se edellyttää sellaista näkemystä, osaamista ja taitoa, joita valitettavan harvalla ministerilläkään on, kansanedustajista ja rivipoliitikoista puhumattakaan. Poliittinen järjestelmämme kun ei etsi asiantuntemusta eikä kykyjä.

Sorry, meni pitkäksi ja jäi siltikin pintaraapaisuksi.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

”Se on helppo kirjoitella, jos ei tarvitse huutoonsa vastata”, ja ”Kumpi on pahempi vihollinen, Putin vai Suomen puolueet”, tuumaa Anonyymi. Jos menisimme noihin kahteen kysymykseen syvemmin, niin ehkä voisimme löytää myös syvempiä vastauksia, ilman menneiden sotien johtopäätöksistä ja niistä koostunutta vanhan toistamista. Jos tilannetta katsotaan uutena tilanteena, uutena tapahtumana, ilman kauan sitten tapahtuneen väritystä, meillä olisi mahdollisuus nähdä vallitseva tilanne juuri sellaisena kuin se esiintyy, hyvin vakavana, uhakaavana, ei vain Suomea, vaan koko maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan.

On helppoa osoitaa sormella Putinia ja Suomen poliittisia puolueita, mutta on paljon vaikeampaa tehdä sama sormiliike itseään kohtaan. Eräs vaikein tajuttavissa oleva facta on, ettei osoittaja ole mitenkään poikkeava osoitetusta, vaan sataprosenttisesti samoista henkisistä taustoista syntynyt ihminen. Silloin kun omaa erehtyväisyyttä ei ole nähty, silloin ja vain silloin toisesta tehdään syyllinen. Jos samankaltaisuus nähdään itsessä, perinpohjin ja ilman itsesyytöksiä tai puolusteluja, niin syyttäminen ja puolustaminen saisivat vallan eri asun. Tuolloin olisimme pakotettu näkemään yhtäläisyydemme niin Putinin kuin kaikkien mitenkin politiikkojen, ja se vasta pakottaa ajattelemaan omaa osuuttaan aivan uudessa valossa.

Hakki kirjoitti...

Karl

Varmasti juuri noin. Yksilön väistämättömien heikkouksien seurausten ennaltaehkäisemiseksi, yhteiskunnat luovat rakenteet syntyvien tilanteiden varalta. Kun kaikkea ei voi eikä kannata ennaltaehkäistä on luotu mekanismeja myös seurausten vaikutusten minimoimiseksi ja niihin sopeutumiseksi.

Näillä prosesseilla ja rakenteilla on ilmeisesti kullakin oma elinaikansa ja samoin parasta ennen päivänsä. Sitten ne muuttuvat tai ne vaihdetaan joko evoluution tai revoluution kautta joksikin uudeksi.

Itse näkisin parhaaksi demokratian kehittämisen avoimempaan, tasa-arvoisempaan ja inhimillisempään suuntaan, ottaen huomioon kaikki kansalaiset. Valmiiksi emme saa sitä koskaan, mutta suunnan pitäisi olla tuon. Valitettavan naiivia varmaan.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Mielestäni suhdetta mediaan pitäisi pohtia ensin.

Jos venäläiselle palkkasoturille maksetaan $100 per kaato niin tuskin se Venäjän armeijan palkkalistoilla on. Enempi se on vakavassa rahan tarpeessa.

Kumminkin media huutaa aamusta iltaan että Itä-Ukrainassa taistelee Venäjän joukkoja.

https://www.youtube.com/watch?v=gui-ge6DqI0

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Minkä suhdetta mediaan?

Jälleen kerran; Tuskinpa meistä kumpikaan tietää, mitä Ukrainassa tarkalleen tapahtuu.

Sanot "Jos venäläiselle palkkasoturille maksetaan $100 per kaato niin tuskin se Venäjän armeijan palkkalistoilla on." Toisaalta, ellei taistelua ole jo kokonaan ulkoistettu on vähintään mahdollista, ellei peräti ilmeistä, että hänelle on myönnetty tilapäinen virkavapaus tai hänellä on johdolta ihan sivutoimilupa. Vai olisiko niin, että Venäjällää on jo armeijassakin siirrytty tulospalkkaukseen?

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Ukrainassa on palkkasotureita monesta maasta, myös Suomesta. Ne osaavat mennä sinne Venäjältäkin ilman apua.

Uutisoinin logiikka tuntuu olevan sellainen, että Euromaidaniin tulee uskoa, koska se on juottanut toimittajia avokätisimmin.

Juottaminen on vanha KGB:n menetelmä, jolla käännytetään toimittajia yhteistyökumppaneiksi Itä-Euroopassa yhä vieläkin.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Nyt siis tiedämme, miksi sotilasjohtokin tarvitsee kriittisen ja asiantuntevan tiedusteluorganisaation. Kun nekään eivät tiedä, että eivät tiedä, eivätkä kerro mitä tietävät, jos sattuisivat tietämään ne joka tapauksessa kertovat takoitushakuista puutaheinää kaikille mahdollisille. Ota siitä sitten selvää.

Meillä kummallakin on vain omat harmaat solumme, joita vielä käytämme vaihtelevalla mestyksellä.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Tässä kriisissä yksi tärkeimpiä kysymyksiä on toimittajien suhde Euromaidaniin.

Siitä oli mielenosoitusten aikaan vähän juttua Itä-Eurooppalaisissa julkaisuissa, mutta sisällissodan alettua se on unohtunut. Taisin linkata jotain tähänkin blogiin.

Tässä on taas syytä palata Juri Bezmeneviin, joka hallitsi nämäkin asiat.

https://www.youtube.com/watch?v=y3qkf3bajd4

KGB:n ideahan oli yksinkertaisuudessaan se, että iso osa toimittajista on valinnut ammattinsa siksi, että se on vaikuttanut olevan helppo tie julkkikseksi. Se vain ei ole toiminut ja sekös harmittaa.

Niinpä toimittajia kannattaa kohdella kuin julkkiksia.

Heitä viihdytetään niin kauan kuin he ovat maassa. Viina on ilmaista ja sitä on loputtomasti, viihdykkeistä ei ole pulaa ja kaikki kohtelevat heitä kuin arvovieraita. Jututkin annetaan valmiina kuvien kera, jotta reissu ei muistuttaisi ollenkaan työkomennusta.

Firmatkin viihdyttävät toimittajia, mutta tiedotustilaisuuden seisova pöytä ja muutama vitsi eivät ole mitään verrattuna parin viikon lomaan, jonka aikana pääse leikkimään olevansa jotain tärkeää.

Tämän seurauksena KGB:n opeilla käännytetyt toimittajat varovat loukkaamasta isäntiään vielä kotiin palattuaankin, jotta samaa kohtelua voisi saada vastakin. Uutiset poimitaan mieluiten suoraan Euromaidanin nettisivuilta ja uutistoimistojen juttuja väritetään sopivasti.

Kollegoille kerrotaan, että Euromaidan on tosi fantsu juttu eikä siellä mitään uusnatseja olekaan, jotta toimituksen linja sopisi paremmin omiin tarkoitusperiin.

Kriisi alkaakin näyttää aivan erilaiselta kuin jättää rivitoimittajien jutut huomiotta ja keskittyy raportteihin tapahtumapaikoilta.

AP on hyvä, Guardian vähän asenteellinen, CNN vähän asenteellisempi ja niin pois päin, mutta ne eivät esittele sisällissotaa sellaisena, että Kiova on hyvä, separatistit pahoja ja Euromaidan toimittajan paras kaveri.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Yritysviestinnästä aikoinaan vastuullisena toimineena, minun on myönnettävä, että kovin moni yritysmaailman edustaja täällä meillä, ja miksei muuallakin jakaa epäluulosi toimittajia kohtaan. Ja varmasti se on aiheellista, ainakin siihen mittaan, että lähdekritiikkiin on aina tarvetta.

Olen kyllä itse sitä mieltä, että toimittajien journalistinen laatu ja moraali jakautuu samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin, normaalijakautuman mukaisesti.

Väittäisin lisäksi, että valtaosa heistä ei suinkaan ole valinnut ammattiaan siksi, että pääsisi julkkikseksi. Kovin monella yhteiskunnallisiin, siis myös taloudellisiin keskittyvillä päällimmäisenä on ennemminkin ehkä ollut sananvapauden idealismi tai todella halu jakaa tietoa maailmasta muille? 7päivää, Iltalehti ja Fox-kanava ovat sitten eri asia.

Mutta kaikilla mailla ja eturyhmillä on omat omat Euromaidaninsa. Meillä täällä Suomessa sitä joskus kutsuttiin Finfactsiksi jotka syöttivät ajankohtaista ja valmisteltua taustatietoa ulkomaisille toimittajille. Taitavat aika monet nykyisistä verkkomedioista itsekin toimia copy/paste - periaatteella, kun se taso riittävän monelle lukijalle riittää?

Julkaisupäätökset taitavat kyllä sitten tehdä muut kuin toimittajat.