Kuukausi sitten arvelin, että näinä aikoina tiedämme enemmän siitä, onko sota alkanut. Ja onhan se, siitä alkavat jo kaikki olla yhtä mieltä. Se on vielä hakusessa mikä sodalle nimeksi.
Kuka tai mikä sen on aloittanut on kysymyksenä tällä hetkellä yhtä turha, kuin kysymys siitä, kuka tai mikä aloitti I tai II maailmansodan. Kun aseet alkavat geopolitiikassa puhua ei sitä kihlakuntaa löydy, joka syyllisiä rankaisisi. Toivottavasti niin hulluun tilanteeseen ei tällä kertaa jouduta, vaikka pahalta näyttää.
Kun Putler päivä päivältä tuntuu vain lisäävän kierroksia, käyvät ns. lännen johtajien mahdollisuudet reagoida omat kasvonsa säilyttäen yhä heiveröisemmiksi. Viimeisin uutinen CNNstä kertoo hänen kehottaneen varomaan ketään käymästä Venäjän kimpuun tai sitä haastamaan, koska maa on yksi johtavista ydinasevaltioista ja
"strengthening our nuclear deterrence forces and our armed forces," making them more efficient and modernized.
"I want to remind you that Russia is one of the most powerful nuclear nations," the President said. "This is a reality, not just words."
He later warned, "We must always be ready to repel any aggression against Russia and (potential enemies) should be aware ... it is better not to come against Russia as regards a possible armed conflict."
Puhen sisältö viittaa vahvasti siihen, että Putler on päättänyt viedä myös loppuun sen minkä on aloittanut. Siitä kirjoitin mielestäni ilmeisimmät osat jo toissapäiväisessä artikkelissa. Neuvottelujen aika lienee tällä erää ohi? Nykyisen tasoiset pakotteet eivät pure. Meille vakuutetaan, että kyllä ne pidemmällä aikavälillä vaikuttavat mutta unohdetaan mainita, että 85 % kannatus tekee hänestä kotimaassa Jumalan ja että venäläisten valtaosa on vähään tyytyväistä ja suuriinkiin vaikeuksiin tottuneena, fatalistisesti ja isänmaallisesti Johtajaansa tukemassa.
Nokituskierros toisensa perään vain kasvattaa pottia, mutta samalla lisää jatkuvasti riskiä, eikä lopulta ratkaise mitään. Putler katsoo, että hänellä pelimerkkejä riittää ja peppu kestää. Väittäisin hänen tässäkin toimivan puolinimikaimansa ajatuksia seuraten. Aatukin aliarvioi läntisten demokratioiden (USA ja UK) halun ja kyvyn puolustaa Eurooppaa ja menetti lopulta pelin.
Toiveajattelun ajan toivoisi Suomessakin loppuvan ja realismin, jopa inhorealismin voittavan alaa. Niin taloudessa kuin turvallisuudessa.
8 kommenttia:
Aatu menetti pelin vasta hyökättyään Neuvostoliittoon entisen liittolaisensa kimppuun. Eipä länttä haitannut, kun Stalin sitten kahmaisi koko Puolan ja Tsekkoslovakian. Molemmat olivat lännen liittolaisia.
Eipä tainnut Puolaa hirveästi lohduttaa olla voittajan puolella.
Reaalipolitiikka on tylyä.
Olli, kiitti kommentista.
Oikeassa luonnollisesti olet. Mutta vastoin vallitsevaa käsitystä olen sitä mieltä, että neukut olisivat olleet todella helisemässä ilman erityisesti jenkkien apua. Siitä kiitos Nipponin pojille.
"Reaalipolitiikka on tylyä." Elämä on.
Ilman Lend Lease -apua Neuvostoliitto olisi hävinnyt tai ainakin sota olisi pitkittynyt. Jostain luin, että suurin osa Neuvostoliiton kuorma-autoista oli Detroitista.
Kesäkuussa 1941 Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamies laati muistion, mitä kannattaa tehdä, jos Saksa hyökkää Neuvostoliittoon. Hän esitti, ettei mitään. Tulisi olla puolueeton.
Todennäköisesti paras strategia olisikin ollut odottaa, että molemmat ovat heikossa hapessa ja sitten lyödä kummatkin. Eli toistaa vuosien 1917-18 tilanne, jossa ensin kaatui Venäjä, sitten Saksa. Roosevelt valitsi toisin.
Olli,
Ja näinhän siinä kävi. Roosevelt menetti kykynsä toimia aiemmin tarpeelliseksi toteamallaan tavalla. Kun strategia, politiikan ja taktiikan luoja poistui Huonossa hapessa taisi siinä vaiheessa olla myös Winston?
Englanti oli huonossa hapessa kesällä 1941. Winstonista en tiedä, mutta ilmeisesti viski maistui ja sikari röyhysi. Silti mies eli pitkään.
Olen toisinaan pohtinut, että mitäpä jos Suomi olisi ottanut länneltä apua 1940. Mitä olisi seurannut. On ilmeistä, että lännen todellisena tavoitteena oli Kiirunan kaivoksen miehittäminen, jolloin Saksa olisi jäänyt ilman kaivoksen rautaa.
Suomeen olisi sitten tullut joitain joukkoja. Mistä? Itämeri oli jäässä ja Saksa sulkenut Tanskan salmet. Ennen kesää ei siis olisi Suomeen joukkoja tullut. Missä puna-armeija olisi silloin ollut. Olisiko rintama kestänyt kesään?
Suomi olisi sitonut kohtalonsa. Erillisrauhaa ei olisi voinut tehdä. Olisi vain voinut toivoa apua lännestä ja lännen voittoa.
Eikös Naton kanssa ole sama tilanne? Jos Veli Venäläinen tulee rajan yli ja olemme Natossa, voimme vain toivoa lännen voittoa. Meillä ei ole omaa sananvaltaa.
Olli
Sikari ja visky eivät välttämättä tapa edes ylisuurissa määrin nautittuna varsinkaan, jos niiden ohella liikunnan harrastus koostuu lähinnä taidemaalailusta. ;-)
Jossittelun tie menee ensimmäisen tai viimeistään toisen mutkan jälkeen niin kimurantiksi, että tulos voi olla mikä tahansa.
Jos oikein muistan arviotiin Suomen puolustuksen enää kestävän viikon, korkeintaan kaksi. Suomeen "avustusjoukko" olisi kerinnyt kuulemma aikaisintaan huhtikuun loppupuolella sillä edellytyksellä, että Norja ja Ruotsi olisivat sallineet läpikulun, mitä ei ollut näköpiirissä. Koko Kannaksen rintama oli uhanalaien myös sen selkäpuolella Virolahdella maaliskuun alussa maihin nousseiden venäläisten toimesta.
Toisaalta kevät ja kelirikkoaika tekivät tuloaan. Silloinen tiestö oisi ollut pitkään lähes käyttökelvoton ja mahdolliset suurten keskitysten mahdollisuudet olisivat perustuneet vesistöihin ja rautateihin. Tilanne olisi varmasti hidastanut maan miehitystä. Tuskin kuitenkaan kokonaan estänyt.
Mutta yksi asia on melko varma. Jos englantilaiset ja ranskalaiset olisivat päässeet aloittamaan "avustusretkikuntansa" maaliskuun puolivälissä Saksa ei olisi pystynyt valloittamaan Pohjois-Norjaa. Ruotsi olisi joutunut sotilaalliseksi osalliseksi II maailmansotaan mahdollisesti jopa neukkujen puolella. Miten olisivat sodan liittoutumat sen jälkeen rakentuneet, varsinkin jos neukut olisivat ehtineet jo Suomen osittain tai kokonaan miehittää? Itämeren jäätymisellä ei olisi ollut jäljellä olevan Suomen huoltoon, koska Norjan pohjoisosat olisivat olleet käytettävissä.
Toinen melko varma asia on, jos olisimme päättäneet sallia avustusretkikunta - vaihtoehdon, me olisimme katsoneet olevamme pakotettuja siinä pysymään, vaikkei kukaan voi antaa varmuutta edes siitä, pääsekö yksikään yksikkö lopulta perille meitä auttamaan. Ja ainakin jos maa olisi osin tai kokonaan jo vallattu vaihtoehtona olisi ollut vain uuden rintaman avaaminen. Se ei olisi hyvää kansalaisille luvannut.
NATOn kanssa ei välttämättä sama tilanne toistuisi. NATO jäsenyys ei vapauta maata tarpeesta itse puolustaa itseään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kyllä meillä olisi täysi sanavalta sen suhteen. Suurten maiden intressien muutoksista ajassa riippuisi edelleen se saisimmeko muilta NATO-mailta tukea, automatiikkaa kun ei ole. Jäsenyyden vaikutus on toisaalta hyökkäystä vahvasti ennalta ehkäisevä. Olisiko riittävä Putlerille? Ehkä?
Toisaalta voidaan hyvin väittää, että ilman NATO-jäsenyttä Venäjä voisi pitää Suomea juuri sinä puolustustyhjiönä, josta mantereen valtaamisen seuraava vaihe aloitetaan. Siksi meidän kannaltamme olisi tärkeää pitää yllä uskottavaa henkistä ja materiaalista omaa puolustusvalmiutta ainakin siihen 2 % BKTstä asti. NATOn jäseninä tai ei.
Meni vähän pitkäksi mutta suurin piirtein näin minä tilanteen näen.
Hakki,
+++ Sikari ja visky eivät välttämättä tapa edes ylisuurissa määrin nautittuna varsinkaan, jos niiden ohella liikunnan harrastus koostuu lähinnä taidemaalailusta. ;-) +++
Näin minäkin ajattelen ja kokeiltu on :-)
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Niin on.
Lähetä kommentti