Valtakunnan virallinen työtön

Väittävät joskus, että olen pessimisti. Kuvittelen olevani ja yritän olla realisti. Toki yritän myös kuvata asiat sellaisina kuin ne mielestäni ilmenevät. Niitä kaunistelematta, joskus ehkä vielä hiukan inhorealismin puolelle menemällä. Olisiko tässä syy siihen, että jotkut väittävät, että olen pessimisti?

Eilen nimimerkki-kommentoija Satunnainen raportoija muisti minua linkillä väittäen, että lukeminen kannattaa. Ja kyllä kannatti. Hetken olin kuin puulla päähän lyöty. Mutta vain hetken. Sitten huomasin ajattelevani, että ei mitään uutta auringon alla. Näin on ainakin tässä maassa pitkään ollut ja pitkään tulee vielä olemaan. Tyhmyyttä ja poliittisia suojatyöpaikkoja tämä maa on täynnä. Lähinnä niiden vuoksi taloutemme sakkaa. 

Kun sitten vielä tänään eurostatin uutiseen Euroopan työttömyydestä ja kaikesta siitä kivasta mihin poliittisen broilerimme ovat meitä sisäisen devalvaation ihannettaan seuraamalla ajamassa, oli mittani nyt tällä kertaa taas täysi. 

Kun työttömyys on, olosuhteista johtuen aika syvästi iskostunut elämääni, olinhan työttömänä noin vuoden 1991-1992 en voinut kuin hämmästyä tilannetta vuonna 2014. Vai mitä itse ajattelet ajatuksesta, että Työttömien virallinen äänitorvi on palkallisesti edustanut työttömiä kabineteissa 20 vuoden ajan? Tämä  ihminen kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi.

Silloin kun tämä Työttömien äänitorvi ja Valtakunnan mallityötön oli mahdollisesti mukana perustamassa Työttömien valtakunnallista yhteistoimintajärjestöä (TVY) olin itse samassa puuhassa. Koulutuksestani ja osin omista kokemuksistanikin johtuen keskityin kuitenkin lähinnä Espoossa silloin työttöminä oleviin insinööreihin, diplomi-insinööreihin, ekonomeihin ja arkkitehteihin. Ja taisi sinne mukaan tulla aika paljon muitakin. En toki yksin, mutta yhtenä kasvavan joukon ensimmäisistä. 

Olen sitä aikaa yrittänyt muutamissa artikkeleissa tälläkin blogilla kuvata, tässä niistä yksi otsikolla hyviä kysymyksiä. Varmasti juuri siihen aikaan saamani kokemukset virkamiehistä lähinnä KTM ja TM, poliitikoista ja puolueista laidasta laitaan, joita he edustivat (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) ovat auttaneet ymmärtämään, kuinka todella mätä on se järjestelmä jonka olemme antaneet syntyä ja jossa nämä "edunvalvojamme" nyt toimivat. 

Sen seurauksen opin myös, että työttömien paras apu ja pelastus on toinen työtön. Mieluiten eri aloilta ja taustoilta ja mitä useampi heitä on saman katon alla, sitä parempi heille. Virkamiehiin ja etujärjestöihin ei kannata pääsääntöisesti turvautua ollenkaan paitsi, jos omaa tai hankkii johonkuhun syystä tai toisesta jonkinlaisen erityissuhteen. 

Ehkä juuri tämän vuoksi tuo juttu valtakunnan työttömästä iski ensin vasten pläsiä. 20 vuotta valtio, tai kuka lienee on maksanut tälle palkkaa siitä, että hän voi toimia valtakunnantyöttömänä! Päätellen siitä, mikä puolue ensin älähti, siihen kalikka kalahti. Vaan voisi se ihan hyvin olla joku muukin. Ei liene ihme, että taloutemme sakkaa?

Pyysin ja sain luvan artikkelin julkaisijan päätoimittajalta julkaista sen kunhan mainitsen lähteen. Kyseessä on voima.fi tai fifi tai jotain muuta. Linkki artikkeliin edellä. 

Kiitän erityisesti artikkelin kirjoittajia ja voima.fi:tä sen julkaisijana tärkeän asian esille nostamisesta toivoen, että esitetyt yksityiskohdat pitävät yhtä tilanteen ja haastattelun kokonaisuuden hengenkin kanssa. Uskon niin. 

Haluan kuitenkin julkaista koko tekstin myös alla. Sen verran arvokkaana pidän paljastusta siitä, millä tavalla meitä kaikkia kusetetaan ja verorahojamme tuhlataan. 

●Työttömien virallinen äänitorvi

Susanna Kuparinen, Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen

Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi.

Kun Voima haastatteli Rauman sosiaalijohtajaa Antti Parpoa osallistavasta sosiaaliturvasta joulukuussa 2013, Parpo sanoi, että ”työttömät haluavat tätä”. Hän viittasi Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtajan Lea Karjalaisen kannanottoihin.

Parpon kommentti kuvaa hyvin sitä, millainen vaikutusvalta Lea Karjalaisella on. Viimeisten 20 vuoden ajan hän on ollut ainoa työttömien edustaja, joka on saanut äänensä kuuluviin lainsäädäntötyössä.

Karjalainen on uransa aikana ollut kymmeniä kertoja asiantuntijana työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja työvaliokunnassa.

Tällä hetkellä hän edustaa työttömiä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) pystyttämässä työryhmässä, jonka tehtävänä on muuttaa kaikki Suomen sosiaaliturva vastikkeelliseksi.

Risikon tavoitteena on, että työttömät ja tulottomat velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä minimituki laskee enimmillään 40 prosenttia, joten työttömien on käytännössä pakko suostua osallistaviin töihin.

Risikon vision mukaan osallistavat työt voisivat olla vaikkapa vanhusten ruuanjakelua, kotitaloustyötä, risusavottaa ja sosiaalisektorin avustavia töitä. Risikko on korostanut julkisissa kannanotoissaan, että työttömät ovat suhtautuneet kaavailtuun uudistukseen innostuneesti.

Voiman joulukuussa 2013 haastattelemat työttömät pitivät ajatusta nöyryyttävänä, mutta Parpon tapaan Risikko perusti näkemyksensä TVY:n puheenjohtajan Lea Karjalaisen kommentteihin.

Voima-lehden journalistinen dokumenttiteatterin työpaja päätti selvittää, kuka valtakunnan virallinen työtön on naisiaan.

Kaksi työpajan jäsentä lähti yhdistyksen toimitiloihin Helsingin Sörnäisiin tapaamaan Lea Karjalaista ja ottamaan selvää siitä, miksi hän on niin innoissaan osallistavasta sosiaaliturvasta.

Eriskummallinen tapaaminen kuvattiin, ja seuraava litterointi käsittää noin kolmasosan alkuperäisestä haastattelusta.

Susanna Kuparinen

_______________

Lea Karjalaisen haastattelu

Toimittajat Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen haastattelevat Lea Karjalaista Helsingin Sörnäisissä TVY:n toimitiloissa perjantaina 28. helmikuuta kello 16 jälkeen. Editointi Susanna Kuparinen & Teemu Muhonen.

Hertta-Mari Kaukonen: Mutta ihan taustakysymyksiin, eli minkä ikäinen olet?

Lea Karjalainen: Täytän 64 vuotta toukokuussa ja olen jäämässä eläkkeelle tänä keväänä.

Kaukonen: Eli ammatti on tämän järjestön puheenjohtaja.

Karjalainen: Joo-o.

Kaukonen: Voiko kysyä harrastuksista?

Karjalainen: Työttömien edunvalvonta.

Kaukonen: Eli työ ja harrastukset ovat sama asia.

Karjalainen: Joo, ei ole muuta.

Kaukonen: Joo. Sanoit, että ammattiedunvalvoja, eli tää on palkkatyötä.

Karjalainen: On, on. Me ei palvella sillä tavalla konkreettisesti työttömiä. Tavallinen edunvalvojan työpäivä on ministeriön työryhmissä istumista osan päivää. Tänä aamuna minä olen valmistellut seuraavaa hallinnon kokousta seuraavan viikon työvaliokuntaan ja seuraavia koulutuksia ja kokouksia.

Ja nyt ministeriössä sitten keskipäivän ajan partien [työmarkkinajärjestöjen] kanssa ollaan pohdittu, että mitä osallistava sosiaaliturva on.

Kaukonen: Joo, joo. Onko sinulla omaa kokemusta työttömyydestä?

Karjalainen: On, toki no mä oon ollut opiskelujen välissä työttömänä, lasten välissä työttömänä, ee, ennen tätä työtä olin työttömänä.

Kati Pietarinen: Mitä sit muita töitä sä oot tehnyt?

Karjalainen: Mä oon tuota artesaani ja sitte mä oon kodinhoitaja, vanhan koulutuksen kodinhoitaja. Ja paljon muita pienkursseja tässä työn ohella, (äänenpaino muuttuu voimakkaammaksi) Kiljavaa ja siis ammattiopistoa.

Kaukonen: Kauan oot ollut mukana tässä TVY:n toiminnassa?

Karjalainen: No minä olen ollut Ivalossa perustamassa yhdistystä -93, ja -95 minut on valittu TVY:n hallitukseen. Ja oon ollut varapuheenjohtajana, ja seuraavana vuonna puheenjohtajana.

Kaukonen: Eli 20 vuotta…

Karjalainen: Kyyllä, 20 vuotta on mennyt tässä, että mää oon ammatiltani työtön.

Kaukonen: Ai sanot, että olet ammatiltasi työtön?

Karjalainen: (Purskahtaa hersyvään nauruun) Niin, jos vois sanoa, niin…

Kaukonen: Aika hyväpalkkainen työtön.

Karjalainen: (Nauru yltyy) Niin… no, ministeriössä joskus kaverit kiusaa, totta kai heistä on tullut kumppaneita pitkässä työhistoriassa, niin lakimiehet kiusaa, että Suomen ykköstyötön, ehhehee, hähä.

(Keskustelu siirtyy käsittelemään sitä, ketkä kaikki tulevat olemaan osallistavan sosiaaliturvan piirissä.)

Karjalainen: Siis tuota lähtökohta, se mikä me ollaan laitettu niinku päätavoitteeksi, ni on ne ihmiset, joilla ei ole tuloja laisinkaan.

Kaukonen: Mutta tällä hetkellähän on, ainakin mediassa siitä on puhuttu sellaisena, että se tulee kaikille.

Karjalainen: Ei tule. Siis valtio nimeltä Suomi ei tule satsaamaan koskaan työttömiin niin paljon, et se vois olla niin laaja.

Kaukonen: Ymm, ymm, mutta tässä Karenssisanomissa sanotaan, että osallistava sosiaaliturva ei muuta juuri juuri mitään, et siellä sanotaan, että vastikkeellisuus koskee jo kaikkia työ..

Karjalainen: Joo niin tekkee, joo niin tekkee, niin tekee .

Kaukonen: Mutta miten sä selittäisit, että se koskee jo kaikkia?

Karjalainen: Se... Miksi ei koskisi, mitä, ketä se ei koske?

Kaukonen: No kyllähän se, mutta. No omassa tuttavapiirissä mä tiedän työttömiä, joitten ei oo tarvinnut, ku ne on ansiosidonnaisella päivärahalla, ni ei oo tarvinnu tehä mitään.

Karjalainen: Laki, laki kuitenkin lähtee siitä, että henkilöitten, jotka saavat työttömyysturvaa, ansioturvaa, niitten pitäs olla aktiivisia työnhakijoita, ni niille maksetaan sen takia ansioturvaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Se, että ne eivät tee mitään, senkun vaan köllöttelevät, oottavat, että viissataa päivää tulee täyteen, että sitten pääsevät korkeammalle korotetulle palkkatuelle, ni sen mi-, sen, kyttäävät sitä aikaa, että passiivisesti makaavat, niin-ni, siinä näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.

Ja ne, jotka tätä on lähteneet ajamaan, ni nehän on lähteneet ajamaan, et tää osallistava sosiaaliturva pitäs koskea kaikkia niitä, jotka huilaa yhteiskunnan tuella.

Kaukonen: Eli sinun mielestä se osallistava sosiaaliturvan, nää kaikki aktivointitoimet pitäis kohdistaa myös ansiosidonnai...

Karjalainen: KYLLÄ. Kyllä. Joo, ei niitä tarvis armahtaa, mutta kun meillä ei oo resursseja niin meidän täytyy keskittyä siihen. Ja lähtökohtana silloin on jo kun resursseja ei oo kaikkeen, ni silloin pitää kohdistaa niihin... joita kaikista vähiten palvellaan.

Pietarinen: Esimerkiksi toi Antti Parpo on sanonut, että tää olis kaikille. Ylipäänsä täst puhutaan sillä tavalla, et tää olis kaikille. Miksi, jos se on selvää et siihen ei oo varaa?

Karjalainen: Mä en osaa tietenkään siihen sanoa, että onko Antti todellakin sanonut niin. Kyllä Antti Parponkin täytyy sosiaalipoliitikkona tietää, et tähän koko, koko puolen miljoonan ihmisen aktivoimiseen... meillä ei oo varaa. Mutta se se, että se unelma mitä se siis tietenkin se, että mitä se on.

Että onko se kirkkokuorossa laulamista, onko se kansalaisopistossa opiskelua, onko se vapaaehtoista liikuntaa, mitä se ON se aktiivi osallistava sosiaaliturva. Jos se oikeasti lähtee siitä, että ihminen sitoutuu käymään kirkkokuorossa. Koko talven käypi joka torstai-ilta kirkkokuoron harjoituksissa kaksi tuntia ja se on kuitannut sillä sen. Tai se opiskelee säännöllisesti espanjankieltä kansalaisopistossa ja se on tavoitteellista.

Jos ne on sellasia asioita, että se yhteiskunnallisesti ei maksa niin pirun paljon, ni silloinhan sitä on mahdollisuus useampiin toteuttaa.

Mutta jos se tarvii työttömien terveydenhuoltoon, sosiaalipolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, ni se on kallis, mitä kaikkea se tarvii se, että aletaan puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta sillä lailla, et siihen tulee muitakin toimenpiteitä. Eikä, eikä se kirkkokuoro pelkästään, vaan että siihen tulee se työttömien terveydenhuolto ja selvitetään ne viat ja vammat, jotka ihmisellä on ja saadaan lääkitys aikaan ja plää plää plää et koska siellä on paljon sitä...

Kaukonen: Aivan, aivan. Nämä osallistavan sosiaaliturvan aktivointitoimenpiteet voi olla kielikursseja, harrastustoimintaa...

Karjalainen: Kyllä!

Kaukonen: Näin, mutta olet sanonut jossain tilaisuudessa, että se voisi olla myös Portugalin-matka. Niin mitä tällä tarkoitit? Että mitä osallistava...

Karjalainen: (kovaa naurua) Jaa...joo (laskeva äänenpaino), no, se on paljon mahdollista, että minä olen sanonut. Minä olen sanonut joskus senkin… (hilpeästi), että saadaan tähän vähän satiiria matkaan, olen sanonut, että Suomen pitää ottaa Kreikan vakuuksista yksi saari ja ottaa Viikkari tai Silja Line ja kuskata kaikki meidän kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat saarelle Kreikkaan. Ja kerran viikossa tuopi Finnairin kone lenkkimakkaraa ja ruisleipää ja (räjähtävällä naurulla) me elämme siellä herroiksi! (nauraen) Eikä tartte rakentaa asunnottomille asuntoja... niin...

Kaukonen: Ymmm.

Karjalainen: ...niin olen sanonut eduskunnassakin sillä lailla.

Kaukonen: Joo, ok, mutta mitä uskot, että nämä osallistamistoimet oikeasti olisi?

Karjalainen: Joo, se on semmonen mielenkiintoinen asia, josta varmasti, minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon liikuntaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon teatteria. Mä haluaisin, että siinä olisi kuoro ja siinä olisi luontopolkuja, siinä olisi metsä, vaellusretkiä, siinä olisi… nn… niin paljon vaihtoehtoja semmoseen toimintaan, mihin ihmisillä, missä ihmiset saisivat uusia kokemuksia.

Kaukonen: Mutta sä et puhu ollenkaan töistä?

Karjalainen: Mä puhun siitä, että ihmiset lähtevät kotoa pois.

Kaukonen: Joo. Mutta sinä et puhu risusavotasta tai sinä et puhu...

Karjalainen: Ennn.

Kaukonen: Tai sinä et puhu vanhusten kauppapalveluista tai...

Karjalainen: Minä, minä voisin puhua siitä, että tota... aa-aa... käy vanhuksen kanssa vaikka kaupassa.

Kaukonen: Ymm, ymm.

Karjalainen: Ja todennäköisesti joihinkin isoihin kaupunkeihin tulee joitain isoja toimintakeskuksia entisiin tyhjiin tehdashalleihin, kun kaikki yritykset siirtyy, merta pitkin uitetaan muualle, niin tyhjät tehdashallit tulevat kuntien pitkäaikaistyöttömien, varmasti näin alkaa tapahtumaan. Rakennetaan mattokutomoita ja… öö.. pitkäaikaistyöttömät alkavat korjaamaan kuntien työntekijöiden haalareita ja lyömään uusia nappeja niitten lähteneitten tilalle.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Isoja työkeskuksia, jossa kehitetään näpertelyä, jotakin, joka on… tilaajalle hyödyksi.

Pietarinen: Mitä mieltä sä olet tämmösestä?

Karjalainen: (huokaus) No mikä... toinen vaihtoehto on, että ei ole mitään.

Kaukonen: Aivan aivan, no miten itse ajattelet, edustatko kaikkia Suomen työttömiä?

Karjalainen: Ei, en tietenkään edusta. Ei kaikki halua, että heitä edustetaan.

Kaukonen: No ketäs sinä sitten edustat?

Karjalainen: Minä edustan pitkäaikaistyöttömiä. Niitä ei puolusta kukaan muu kun TVY. Kaikilla muilla työttömillä, jotka on ansioturvalla ja eri ammattialoilla, niillä on omat edunvalvojat. Noh, voi olla että jotkut tuntevat, että me oltas myös yksityisalojen työttömyyskassan ihmisien puolustajia, mutta en tunne olevani sellainen.

Kaukonen: No miltä sinusta tuntuu, kun lehdessä siteerataan, että nyt työttömät on sitä ja sitä mieltä, kun sinua siteerataan kaikkien työttömien suulla?

Karjalainen: No minähän kerään ja saan paljon postia meidän paikallisilta yhdistyksiltä ja siitä muodostuu meidän näkemykset niistä yhteisistä asioista. Öö ei kukaan ajattele, että minä kaikkia työttömiä edustasin, se on puppua puhetta.

Kaukonen: No koetko, että sinulla on paljon vaikutusvaltaa tässä [osallistavan sosiaaliturvan] työryhmässä ja muutenkin työttömien asioissa?

Karjalainen: Kyllä, kyllä koen.

Kaukonen: No esimerkiks Risikko viittaa sinun kantaasi tässä osallistavassa sosiaaliturvassa tässä työryhmässä kaikkien työttömien kantana, niin miltä se sinun mielestä kuulostaa?

Karjalainen: (hhehheh, hahhhah, haa) Noh seh hah aika-aa totaa hurjal-HURJALTA (hekottelee puhuessaan ja sen jälkeen, antaumuksella pitkään).

Kaukonen: Joo, mut sehän on tota luettavissa...

Karjalainen: (päälle, leveästi, naurahdellen) Jooon, oon. Joo, kyllä minä olen kuullu, että tää...

Kaukonen: Joo, joo...

Karjalainen: Kyllä olen kuullu että Paula on sanonu niin...

Kaukonen: (päälle) Joo, joo.

Karjalainen: (ylpeästi) Ja olen kuullu että pääministeri on eduskunnassa sanonu samalla tavalla...

Kaukonen: Ymm...

Karjalainen: ...että kyllä minä olen, olen tietonen, että (tauko) pääministeri ja sosiaali- ja terveysministeri on viitanneet minuun.

Kaukonen: Joo.

Karjalainen: (tyytyväisesti, hengittää sanat sisäänpäin, huokausmaisesti) Joo, joo. (tyynesti, ylpeästi) Että olen tietonen siitä.

Pietarinen: Miltä yleisesti ottaen tuntuu edustaa työttömiä ja vähäosaisia ja sitä tehdäkseen istua mukavasti yhteisissä pöydissä eliitin kanssa?

Karjalainen: Öö. Minä oon tehnyt vaan työtäni. Tää on ollut minun työni.

Pietarinen: Millaisia tuntemuksia se herättää?

Karjalainen: Välillä minä itken siellä (ääni värähtää), kun alan puhumaan. Ja öö varmasti ministeriön virkamiehet ja kansanedustajat ovat valiokunnissa tottuneet, että Karjalainen saattaa itkeä (hitaalla puherytmillä).

Kaukonen: Millaisissa tilanteissa sinä olet siellä itkenyt?

Karjalainen: Niin öö. (selvittää ääntään) Itse asiassa se kun tuntee, tuntee sillä tavalla, että vastapuoli ei oikeasti ymmärrä, mistä on kysymys.

Kaukonen: Ei ymmärrä vähäosaisten asemaa?

Karjalainen: Niin ja kun yrittää avata sitä ihmisten ahdinkoa. Oikeastaan kaikista vaarallisin on alkaa ottaa esimerkkejä, se on kaikista vaarallisinta, silloin ei tahdo kestää pää, oma psyyke.

Kaukonen: No, mitä mieltä sä ylipäänsä olet tästä osallistavasta sosiaaliturvasta. Kun sinä sanot ettei se muuta mitään. Onko sitten mitään järkeä sitä tehdä?

Karjalainen: Joo, se on, se on suuri kysymys, että mitä sillä etsitään.

Kaukonen: Ja et osaa vastata ....

Karjalainen: En osaa vastata.

Pietarinen: Mitäs sit tota, näistä niinku tähän mennessä kaavailluista tai mitä on tähän mennessä puhuttu, niin millasia kantoja sä oot kuullu työttömiltä?

Karjalainen: Meijän järjestöväki ainakin on oo, niissä tapaamisissa, joissa mä oon tavannu, niin nähneet sen mahdollisuutena.

Pietarinen: Mitään sen tarkempaa?

Karjalainen: Ööö, (ääni alkaa ohentua) no, kyl see, että jotain antaa lisää palikoita siihen työhön mitä pitkäaikaistyöttömien hyväksi tehdään. Meiän ihmiset oottaa sitä, että jos saadaan apukeinoja, millä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä pystyttäis EHKÄISEMÄÄN ja auttamaan ihmisiä niin, että lapsia ei otettais huostaan. (liikuttuu) Niillä syrjäytyneilläkin on lapsia. Ja niistä todennäkösesti tulee niistä lapsista syrjäytyneitä. Meiän ihmiset oottaa et ne saa palikoita.

Pietarinen: Missä te ootte puhunu? Oottekste teijän, onks teillä ollu joku tästä aiheesta..

Karjalainen: Meil on paljonki. Kyllähän meillä arvioidaan, meillä on akateemisesti koulutettuja ihmisiä vetämässä meijän yksiköitä, et ei me kaikki tonttuja olla niinku minä. Että meiän toimintaa ei tartte arvioida, ala-arvioida ollenkaan. Minä olen erittäin ylpeä toimintakeskusten johtajista. (hiljaisuus) Aika moni saa kattomaan perään, että miten pystyskö tekemään samanlaista työtä. (pitkä hiljaisuus) Voitte poistua. Haa- haastattelu on päättynyt.

Kaukonen: Aa, minkä takia?

Karjalainen: Em.. Mä en vaan kestä teitä ennää...

Kaukonen: Siis anteeks, oliko joku tietty kysymys?

Karjalainen: Oli. (ropeltaa jotain, luultavasti mikrofonia pois) Joo.

Kaukonen: Siis anteeks, olisiko tässä joku tietty aihe, joka ei... Mikä ei?

Karjalainen: Saatte pakata tavarat. Minä haluan nyt lopettaa...

(Karjalainen lähtee kohti aulasta pienempään huoneeseen johtavaa ovea. Menee huoneeseen sisälle, ei kuitenkaan sulje ovea. Kertoo sieltä alaiselleen, että tämä voi lähteä, että hän sammuttaa valot ja sulkee ovet.)

Pietarinen: (ovelta) Pahoittelut, ei ollut tarkoitus, kiitokset kuitenkin…

Jälkikäteen Karjalainen ilmoitti sähköpostitse, että koko haastattelu oli pelkkää teatteria ja hänen puheensa loisista ironiaa.

Juttukokonaisuutta ovat lisäksi olleet taustoittamassa teatterityöpajan osallistavaa sosiaaliturvaa tutkivan ryhmän Sanni Jokinen, Maija Lauri, Noora Laaksonen, Tellervo Lilja & Sanna Uuttu.

_______________

Näkökulma: Eliitin puudeli

Törmäsin Lea Karjalaiseen ensimmäisen kerran marraskuussa 2013 eduskunnan pikkuparlamentin osallistavaa sosiaaliturvaa käsittelevässä seminaarissa, jossa oli puhujina vaikutusvaltaista väkeä.

Eduskuntaryhmien edustajat tuntuivat olevan uudistuksesta varovaisen innoissaan, kun taas yleisössä istuvat työttömät vaikuttivat tyrmistyneiltä.

Käpälöin tarjoilupöydän tarjottimella lojuvia pullia ja hörpin kahvia, kun huomioni kiinnitti puhujanpöntöstä kaikuva, uskonnollisella hurmoksella messuavan naisen ääni.

Oli ilmiselvää, että Lea Karjalainen oli osallistavasta sosiaaliturvasta äärimmäisen innoissaan. Puheenvuoron hätkähdyttävyys ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan tunteen paloon ja ilmiselvään liikutukseen.

Kun aiemmat luennoitsijat olivat puhuneet osallistavasta sosiaaliturvasta nimenomaan osa-aikatyönä, Karjalainen väitti, että osallistavan sosiaaliturvan piiriin lasketaan kuoroharrastus, vaalimainosten jakaminen ja ”vaikkapa Portugalin-matka”.

Antti Parpo torppasi Karjalaisen näkemykset joulukuun Voima-lehdessä:

”Ei se ole idea. Työttömälle ei makseta jääkiekkovarusteita ja treenejä, vaan työ ja työllistyminen on perimmäinen tavoite.”

Miten Suomen virallinen työtön voi olla niin pihalla? Kyseessä ei ole harmiton henkilö. Ministerit ja asiantuntijat siteeraavat Karjalaista työttömien virallisena edustajana, ja hänen katsotaan edustavan satojen tuhansien ihmisten mielipidettä.

Työpajaa varten Karjalaisen haastatelleet toimittajat kertoivat, että hän näyttää tottuneen siihen, että hänelle annetaan liekaa tarpoa tunteellisten tarinoiden ja omituisten sivupolkujen viidakossa.

On käsittämätöntä, että Karjalaisen on annettu niin pitkään ainoana edustaa työttömiä, vaikka esimerkiksi ministeriöissä hänen tasapainottomuutensa ja asiantuntemattomuutensa ei ole voinut jäädä huomaamatta.

Karjalainen kertoo dokumenttiteatterityöpajalle antamassaan haastattelussa, että hän muodostaa työttömiä edustavat viralliset kantansa jäsenyhdistyksiltä tulevien kannanottojen pohjalta.

Toisen kuvan TVY:n ja Karjalaisen demokraattisuudesta saa hovioikeuden tuomion päätösasiakirjoista. Hovioikeus langetti 29. maaliskuuta 2012 Karjalaiselle ja TVY:lle tuomion työturvallisuusrikoksesta. Karjalainen oli tuomion mukaan kiusannut alaistaan vuosina 2004–2008 niin vakavasti, että alainen oli menettänyt työkykynsä, masentunut ja joutunut jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle.

Todistajanlausunnoista piirtyy kuva diktaattorimaisesti järjestöään johtavasta naisesta, jota TVY:n hallitus tottelee lammasmaisesti.

Tänä vuonna Lea Karjalainen on jäämässä eläkkeelle. Huhtikuussa TVY järjestää edustajakokouksen, jossa valitaan uusi puheenjohtaja.

Työttömien asema Suomessa hankaloituu koko ajan. He ansaitsevat äänekseen ihmisen, joka ei kutsu edustamiaan ihmisiä loisiksi ja leveile korkea-arvoisilla tutuillaan.

Susanna Kuparinen

Susanna Kuparinen on teatteriohjaaja ja Voiman toimituspäällikkö, joka vetää dokumenttiteatterin ja tutkivan journalismin työpajaa.

_______________

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY perustettiin vuonna 1991 ajamaan ja valvomaan Suomen työttömien etuja. Perustaminen ajoittui lama-aikaan, jolloin valtava määrä suomalaisia jäi työttömäksi.

Järjestöä oli perustamassa muun muassa ay-liike. Valtion ja ay-liikkeen rahoitus TVY:lle on vuosien mittaan ensin vähentynyt ja sitten tyrehtynyt kokonaan.

Nykyään TVY:tä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, joka kustantaa järjestölle kahden työntekijän palkat. Muun toimintansa TVY rahoittaa jäseniltään keräämillä jäsenmaksuilla. Kahden vakituisen työntekijän lisäksi järjestössä on vuoden palkkatuetuissa työsuhteissa työskenteleviä työttömiä.

TVY:llä on kymmeniä jäsenyhdistyksiä ympäri Suomea. Järjestön päämaja sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 1996 toiminut Lea Karjalainen.

_______________

Työpajan ovet aukeavat

Voima-lehden oheisprojektina keväällä 2013 startannut journalistisen dokumenttiteatterin työpaja on lähestymässä seuraavaa rajapyykkiä.

Syksystä 2013 asti työpajan noin 15 henkilön joukko toimittajia, käsikirjoittajia ja teatteriohjaajia on tehnyt tutkivaa työtä kahden aiheen kimpussa.

”Köyhien” ryhmä on tutkinut ohjaaja-toimittaja Susanna Kuparisen johdolla osallistavaa sosiaaliturvaa ja sitä puivan työryhmän kantoja.

Toimittaja Jari Hanskan johtaman “rikkaiden” ryhmän aihe on terveyspalvelujen ulkoistaminen.

Esimerkkitapauksena on Attendo, joka on kehittänyt paljon terveyspalveluita ja laajentaa toimintaansa nyt hoivapalveluihin. Samaan aikaan yritystä on syytetty aggressiivisesta verosuunnittelusta.

Materiaalista työstetään Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämölle yhteiskunnalliset iltamat.

Kumpikin ryhmä valmistelee tunnin ja vartin mittaisen, noin kymmenellä harjoituskerralla kevyesti hahmotetun esityksen eli demon. Ne esitetään peräjälkeen ammattiohjaajien ja -näyttelijöiden voimin 29. ja 30. huhtikuuta. Esitysten jälkeen on keskustelutilaisuus.

Työpajan esityksistä lisätietoa www.ryhmateatteri.fi. Osa harjoituksista on yleisölle avoimia. Ohjaajina Satu Linnapuomi & Piia Peltola.

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 3/2014 s. 34-37.