keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Näin Suomen teollisuus pelastetaan

Miten Suomen teollisuus pelastetaan? – Yle Uutiset seuraa talouden ja politiikan kerman keskusteluja suorana. Juuri nyt.

Kun ensin on vuositolkulla toisaalta tehty päätöksiä, joiden seurauksena teollisuuden ei Suomessa kannata toimia ja toisaalta jätetty tekemättä ne päätökset, joilla teollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa parannettaisi tai annettaisi edes samat toiminnan edellytykset kuin muualla ollaan nyt - ilmeisesti vasta nyt - herätty. Olisiko käynyt niin, että pää on vihdoin tullut vetävän käteen? Onko samalla myös havaittu, että vähitellen on tultu syötyä myös kehittämisen eväät; resursit, aika ja osaajat? Tuskin.

Voi olisiko havaittu, että maassa täytyy keskustella myös muunlaisesta lainsäädännöstä kuin sukunimien määräytymisestä, homojen adoptointi vai oliko se aborttioikeudesta, alkoholilainsäädännön muutoksista ja puolueiden vaalirahasotkujen oikeellisuudesta? Vai oliko laukaisimena havainto, että start-upit eivät Suomea elätä olivatpa ne kuinka hyviä tahansa, vielä moneen, moneen vuoteen? Vai pukkaako vuoden 2015 budjetin rakentamisen ongelmat esiin uusia realiteetteja? Vai onko nyt jouduttu myöntämään, että edes hallituksen kärkihankkeet, joiden toteuttamiseen voisi kuvitella hallituspuolueiden käyttäneen koko poliittisen kokemuksensa luoman osaamisen eivät, osaamisen ja kokemuksen puutteessa kuitenkaan toteudu? Vai voisiko olla niin, että vähitellen nuoremmatkin ymmärtävät, että leikkauslistojen tielle ei tällä tavalla näy loppua?

Olipa syy mikä tahansa, nulikkojen poliittisen omnipotenssin kuvitelma alkaa toivottavasti vähitellen heille itselleen selvitä? Siis ettei heillä, sen paremmin kuin niillä puolueilla joita he edustavat sitä, siis omnipotenssia - kaikkivoipaista ylivertaisuutta - ole. Kaikki yhteiskunnassa ei sittenkään toimi pelkän tahtomisen, poliittisen pelin, selkään puukottamisen, kauniitten joskin sisällyksettömien puheitten, valehtelun ja rahan heittelyn ja sen estämisen seurauksesta.  Nuo kun ovat broilerikoulun antamat eväät.

Olisiko tälle hallitukselle ja sen ministereille käynyt, kuten niin monelle uhmaikäiselle lapselle ja nuorelle? Kun on vahemmille hoettu, kuinka kaikki osataan ja vielä kaikkia muita paremmin, on lopuksi tullut aika huutaa aikuiset apuun, kun kaikki hankkeensa ja aikomuksensa ovat omaan mahdottomuuteensa kaatuneet? 

Puhetta ja keskustelua maailmaan mahtuu, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Kun tekemisen edellytykset on itse, omilla toimilla tuhottu on nopeita ratkaisuja enää turhaa odotella. Nopeat toimet kun ovat niitä, jolla puolueet ja poliitikot tunnetusti uskovat tuovan menestyksen seuraavissa vaaleissa. Nyt tarvitaan pitkäjänteisempää työtä.

Suomen teollisuuden pelastaminen, siis samalla Suomen talouden pelastaminen voi tapahtua vain pelastamalla Suomen dermokratia. Lyhyen muutosedellytyksen oikeaan suuntaan voi toki tarjota hallituksen vaihtaminen, mutta ongelmien perussyy ei sillä korjaannu. Puolueiden ylivalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on saatava palautettua kansan valitsemille edustajille. Päätettävien asioiden prioriteetti ja käsittely on saatava takaisin kansalaisten ja kansakunnan asioihin, poliittisten puolueiden ja muiden etujärjestöjen asioista. 

Kun demokratian menestyminen rakentuu kaikkien kansalaisten tahdon ja osaamisen varaan, on yhteiskunnassa lähdettävä siitä, että päätöksenteon pohjana edes käytetään parasta tarjolla olevaa osaamista ja kokemusta kansakunnan arkitodellisuudesta. Sitä on yksittäisillä itsenäisesti ajattelevilla ja osaavilla kansalaisilla, ei puolueorganisaatioilla eikä varsinkaan niitä edustavilla broilereilla. 


PS.

Valitan, jos sinusta tuntuu siltä, että artikkeli ei käsittele ostsikkoa. Kyllä se käsittelee, kun asiat pitkistyvät ne mutkistuvat. Meillä politiikka on rikki, sen seurauksena teollisuus ja talous. Ongelmien on annettu kehittyä jo niin kauan, että sen perussyy on korjattava, jos todellista pysyvää parannusta toivotaan.

10 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

"Puolueiden ylivalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on saatava palautettua kansan valitsemille edustajille. Päätettävien asioiden prioriteetti ja käsittely on saatava takaisin kansalaisten ja kansakunnan asioihin, poliittisten puolueiden ja muiden etujärjestöjen asioista."

Ongelma on siinä, että politiikkaan on vaikea soluttautua puolueiden ohi, koska ne hallitsevat pelikenttää.

Niinpä esmes Halla-aho ja kumppanit liittyivät Persuihin ja keskittyivät näpertelemään maahanmuuttopolitiikan ja maanpuolustuksen kanssa, ja korvaukseksi SMP:n jäämistö saa huseerata omiaan heidän avullaan.

Eli Niikon kaltaisilla marginaalitampioilla on nyt käytössään suuri puolue, jolla voi vastustaa abortteja, homoliittoja ja sen sellaista.

Ennen jytkyä ei sattunut ainakaan minun silmiini kommenttia, jossa olisi sanottu, että voi vittu jee, nyt Niikko saadaan pois marginaalista! Tuskinpa sellaista olikaan, koska Halla-ahon kannattajat elävät tällä vuosisadalla ja vastustavat islamia lähinnä siksi, että sen vanhoillisen muunnoksen varjolla kavennetaan nykyaikaisia mukavuuksia kuten ihmisoikeuksia.

Nyt Niikko on heidän avullaan tärkeä mies, vaikka hän on monessa asiassa samoilla linjoilla vanhoillisien muslimien kanssa, eli homma meni jotensakin vituralleen.

Samanlaista peliä harrastetaan muissakin puolueissa. Niinistö ja Donner tuovat puolueilleen lisää kannatusta, minkä johdosta heitä siedetään, mutta heillä on myös velvollisuus antaa ottamansa ylimäräisen painolastin huseerata omiaan, vaikka he eivät sen päämääriä hyväksyisikään.

Pelkkä äänestyskäyttäytymisen muuttaminen ei riitä vaan politiikan pelisäännöt täytyy miettiä kokonaan uusiksi jos siihen halutaan saada lisää demokratiaa.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Ensin, kuka ja mikä on Niikko?

Toiseksi; äänestymiskäyttäytymisen muutos on ainoa tapa saada puolueet pelkäämään toimintansa seurauksia.

On selvää, että "politiikan pelisäännöt täytyy miettiä kokonaan uusiksi jos siihen halutaan saada lisää demokratiaa". Mutta tämä voidaan rauhanomaisesti toteuttaa vain puolueitten toimesta. Niitä ei rauhanomaisesti voi ohittaa. Ne on saatava toimimaan.

Ne taas ryhtyvät toimimaan demokratian edistäjinä vasta sitten, kun ne havaitsevat, että niiden toiminnan legimiteetti on vaarassa. Ja se on vaarassa, jos kansalaiset näkevät vaivan äänestää, ja jos he samalla vetävät legimiteetin maton puolueiden alta kirjoittamalla äänestyslippuun mitä muuta tahansa, paitsi numeroita.

Yhtä hyvin voimme uskoa Teräsmieheen tai Joulupukkiin kuin siihen, että puolueet itsestään toimintatapojaan muuttaisivat.

Satunainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Niikko on se tyyppi, jonka nettisivuilta yleensä olen vakoillut mitä SMP:n jäänteet tuumiskelevat.

Hän ei ole kaikkein pahimpia änkyröitä, mutta ei myöskään elä tätä päivää. Semmoinen hyvä keskiarvo.

http://www.mikaniikko.fi/

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

”Päätöksien teko”ei voi olla koskaan vaikempi kuin silloin kun pitäisi nähdä ja päättää mitä tehdä tänään, saadakseen huomisen tätä päivää paremmaksi. Sanoisin sen olevan mahdottomuus vallitsevissa olosuhteissa joissa puoluemielipiteet ovat tulleet tärkeämmäksi kuin asia johon tulisi löytää ratkaisu. Siksi kunnes heräämme tajuamaan, että yksimielisyys on mahdollista vain silloin kun asia, olipa kysymys mistä ja minkälaisesta asiasta tahansa, - ja vain silloin kun käsiteltävän asian tärkeys y l i t t ä ä mielipiteiden tärkeyden. Käsitämme tuon yksinkertaisen factan, mutta emme osaa, emmekä koskaan voi oppia sitä käytännöllistämään ilman, että poliittiset mielipeteet heitetään muun ei-käyttökelpoisen kanssa roskikseen.

Ehkä toistan samaa aivan liian usein, mutta sanottakoon se vielä kerran: Pystymme teknologisissa kysymyksissä käyttämään mielipidettä älyllisesti rakentavasti, mutta emme, eikä kukaan voi siirtää sitä uskomuksien categoriin, tekemättä uudelleen saman möläyksen kuin missä elämme. Siirtymällä teknillisiin menettelytapoihin myös kaiken uskomuksien suhteen on ainoa ratkasu joka voi mahdollistaa pysyvän rauhan. Taikauskoisuutta ei voi soveltaa teknillisiin ratkaisuihin ja vielä vähemmän asiohin joita emme tunne; ja joista meillä on vain mielipede ratsuna.

Hakki kirjoitti...

Karl

Olen kanssasi "kerrankin" samaa mieltä ensimmäisessä kappaleessa ilmaisemiesi mielipiteitten osalta. Erityisesti ainakin meitä täällä Suomessa vaivaa seuraava:" Sanoisin sen olevan mahdottomuus vallitsevissa olosuhteissa joissa puoluemielipiteet ovat tulleet tärkeämmäksi kuin asia johon tulisi löytää ratkaisu. Siksi kunnes heräämme tajuamaan, että yksimielisyys on mahdollista vain silloin kun asia, olipa kysymys mistä ja minkälaisesta asiasta tahansa, - ja vain silloin kun käsiteltävän asian tärkeys y l i t t ä ä mielipiteiden tärkeyden."

Asioiden priorisoinnissa meillä kansalaisilla on paljon tehtävää nyt, kun puolueet ovat ottaneet itselleen oikeuden määritellä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Heidän mielestä mikään ei ole. Juuri se tekee demokratiamme rikkonaiseksi, politbyrokratiaksi.

Tuon toisen kappaleen totuudellisuuden osalta olen sitten jo varautuneempi. Totta toki mielestäni on, että teknologisten kysymysten osalta osaamme mielipiteitä käyttää rakentavammin. Vaan mikä mahtaa olla syynä? Olisko se, ettö niiden osalta rakenne ja sen ymmärtäminen vain on niin olennaisesti yksiselitteisempää kuin humanistisemmassa asiakokonaisuudessa? Että tietomme "humanismin" ja psykologian lainalaisuuksista ovat sittenkin aika uusia ja epämääräisiä?

Kuitenkin ihminen on vahvasti tunteva eläin, ei rationaalisin kaavoin ja piirustuksin rakennettu kone.

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

“Syitä” ei tarvitse etsiä, ne ovat tarjolla ja nähtävissä, mutta niitä tulee tarkkailla, ja kaikkein lähin tarkkailun kohde itse. Jos olemme todella r e h e l l i s i ä itsellemme ja annamme tuolle ”itselle” luvan aukoa sen salakammioita, ilman valintaa ja pelkoja mitä sieltä löytyy, se avautuu. Esteenä on aina samainen ”itse”, kaikenlaisin puolusteluin ja selityksin. Jollei itsensä sisältöä voi tajuta ja hyväksyä sellaisinaan, ilman puolustelevia tai tuomisevaa selityksiä, ei asiassa voi mennä pitemmälle. Mitä kutsut rationaaliseksi, toimii teknillisellä tasolla hyvin, eikä ole probleema, mutta käyttämällä samaa rationaalia mielipideuskomuksissa ei ole mahdollista.

Poliittiset ajattelijat ja asettelijat käyttävät ja toimivat rationaalisia ilmaisuja käyttämällä oikein loistavasti, tietenkin vain esityksiensä sanallisessa rakentamisessa ja siihen se sitten loppuukin. Jos poliittiset ”mielipiteet” olisivat rationaalisia, ei puolueihin jakautumista, ryhmittymistä oikealle tai vasemmalle, voisi syntyä; silloin ja vain silloin rationale voidaan sanoa toimivan rakentavasti. Muuten rationale ei voilla mahdollista, ilman, että lopulta tapahtuu hajaannus, vaiheessa jossa kokko poliittinen maailma junailee tälläkin hetkellä.

Hakki kirjoitti...

Karl

Ovatko arvot ja periaatteet rationaalisia? Tai oikeammin ehkä pitäisi kysyä kuuluvatko ihmisen tai ihmisryhmien arvot tai periaatteet osaksi ratioalisuutta, rationalismia. Jos olemme rationaalisia, ne kuuluvat. Minulla niitä on enkä epäile, etteikö sinullakin niitä olisi. Niitä on meillä jokaisella.

Arvot ja periaatteet ovat osiltaan seurausta niistä kokemuksista, joita itse kullakin on ja siitä ympäristöstä, jossa elää. Kuinka suuri osa niistä on "sosiaalista ryhmäpainetta" tai on muodostunut sen seurauksena on sitten kokonaan toinen juttu.

Jotkut tapaavat sekoittaa ne mielipiteisiin ja uskomuksiin. Eikä ihme ollenkaan?

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

Kuinka ”arvot ja periaatteet” voisivat olla rationaalisia? Silloin kun niillä ei ole yhteyttä tekojen kanssa, ja jos on, se on harvoin nähtävissä. Arvot ja periaatteet, jos ne esiintyisivät tekoina muuttaisivat täydellisesti meidän jokaisen ajatusmaailman, käyttäytymisen, niin kotona kuin ”kylässäkin”; silloin voisimme sanoa olevamme ”sanojemme mittaisia”. ”Arvoja” välitämme toisillelemme sananallisessa muodossa, ja silloin kun noin teemme, pyrimme olemaan sanojemme mittaisia. Pyrkiminen tehdään idealoogillisista, abstraktisista, ympäristön antamista motiiveista lähtöisinä; mitä pitäisi olla arvojen mukaisesti, ei mitä ON. Tuolloin valehtelemme itsellemme ja siksi mitä esitämme toiselle täytyy myökin olla valheellista. Jos, kuten sanoit olismmemme rationaalisia, mikä edellyttäisi samanaikaisesti, olla avoin, olla rehellinen, i t s e l l e e n, emme voisi olla välittämättä samaa ulkomaailmaan, niin läheiseen kuin etäiseenkin.


Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.

Tuohon toiseen lauseeseen oli tarkoitettu on sana: Silloin kun niille ON yhteista tekojen kanssa.

Hakki kirjoitti...

Karl

Mielestäsi siis rehellisyys, rehellisyysi itselle ja muille on avain Suomen pelastamiseen? Olen samaa mieltä ainakin siitä, että se ei taatusti haittaisi. Mutta jos emme ole moista tähän mennessä oppineet, mistä ihmeestä sen nyt sitten esiin loihtisimme? Täytyy olla joku käyttökelpoisempi tie sellainen, joka ei edellytä lajimme uudelleen syntymistä. Samat ongelmat tältä osin on nimittäin kaikilla muillakin.