sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talous on väline, ei itseisarvo

"Jo Aristoteleella oli oma mielipiteensä kaupankäynnistä: talous on väline hyvän elämän toteuttamiseksi. Hän väitti, että filosofien olisi helppo tulla rikkaiksi, jos he vain niin haluaisivat – mutta he eivät halua, koska rahaa ei saa nostaa itseisarvoksi. Talouden filosofian tehtävä on paljastaa taloudellisen ajattelun taustalla olevia kätkettyjä oletuksia. Sillä on yhteys ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen." Näin Talouselämä aloittaa esittelynsä kirjasta Talous ja filosofia. Sitähän tämän blogin sisältökin suurelta osalta käsittelee.
Tänään YLE uutisoi Natuzzin sohvatehdas vajoaa Italian mukana. Ja vasta eilen  Nalle Wahlroos laukoi jälleen totuuksia Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta omalla inhorealistisella otteellaan YLEn Ykkösaamussa. Meillä onkin niin monta entistä kultamunaa viimeisten vuosien mittaan tuhoutunut rapautuneen kilpailukykymme seurauksena. Sama kehitys nyt tuntuu osuvan Natuzzin kohdalle Italiassa. Sielläkin kuulemma korkeat työvoimakustannukset nakertavat luksustuotteista tunnetun yrityksen kannattavuutta, pimeiden työmarkkinoiden lisäksi. 
Mutta asiaa voi katsoa myös toisin. Asiakkaat eivät suostu maksamaan sellaista hintaa, jonka Natuzzi tarvitsisi toimiakseen kannattavasti. Mutta varmaan he voivat kohta ostaa "samantasoista" soffaa vaikkapa Bangladeshistä, Vietnamista, Burmasta, Malesiasta....? Euro-maissa työ on liian kallista ja syynä on valuuttamme liian korkea kurssi, eli rahaa on liikkeellä liian vähän. EKPn Berliini-ohjeistettu rahapolitiikka on aivan liian kireää kaikille muille paitsi Saksalle. Ja sehän Saksalle sopii, heillä kun 10 vuotta ajettiin palkkoja alas sellaiselle tasolle, että sikäläisiä taviksia hirvittää. Meitä muita hirvittää kilpailukykymme menetys ja sitä seuraavat investointien muuttuminen disinvestoinneiksi, teollisuuden maastamuutto ja työttömyys. Kun teollisuus kerran lähtee, sen palaaminen sitten vasta kallista onkin.

No on tässä muutakin mietitty. Kommentteja vuodenvaihteen molemmin puolin.

Vähennystarve on noin 75.000 - 100.000.

Irtisanomisten ja lomautusten tulisi kohdistua yksinomaan hallintohenkilöstöön, ei palveluja toteuttaviin tekijöihin. Lomautukset ovat ehdottomasti väärä keino vähentää kuntasektorilta kuluja. Irtisanomiset ovat selkeästi parempi viesti kaikille siitä, että kuntasektori pienenee. Samalla se on viesti kuntasektorin palkollisille siitä, että tulevaisuuden työn on löydyttävä yksityiseltä sektorilta tai ulkomailta. 





Olen hämmästynyt jos vasta nyt tuon havaitset. Isännätön raha on taatusti maamme suurin yksittäinen omistaja, työeläkejärjestöt varmaan suurin ryhmittymistä osuustoiminnan lisäksi. On siksi selvää miksi poliitikot, ns. vastuullisista puolueista varsinkin komppaavat kaikkea, mitä muutaman työeläkeyhtiön toimitusjohtaja pitää sopivana vaatia. Olipa kyseessä sitten omien sijoitusosastojen arviointierheet ja niiden korjaaminen, johdon omien sijoitusten julkisuus, työeläkeyhtiöitten palkollisten istuminen pörssiyhtiöitten hallituksissa ja nimitysvaliokunnissa vaikka yhtiön oma intressi hoituisi huomattavasti tehokkaammin pörssin kautta jne. jne.
Kansantalouden kannalta suhteellisesti yhtä keskeistä ja “lisäarvoltaan” yhtä tyhjänpäiväistä porukka saa luupilla hakea. “Kilpailu” on kansantalouden kannalta nolla-summa-peliä, jossa yhtiön vakuutusmaksuilla katetaan johdon valtapyrkimykset. Haitallisuus taas tulee kuvaan esimerkiksi lainsäädännön ja ns. tupojen osalta, kun puolueet napisematta hyväksyvät herrojen ehdotukset lainmuutoksiksi.
Haitalliset vaikutukset koko yhteiskuntaamme ovat ilmeiset. Olenkin kannattanut ajatuksia, että:
Työeläkeyhtiöiden toimihenkilöiden osallistuminen pörssiyhtiöiden hallituksiin kiellettäisi.
Työeläkeyhtiöiden johdon (hallitukset ml.) sijoitukset julkisiksi ja lähipiirin osalta ilmoitusvelvollisiksi STMöön.
Selvitettäisi joko mahdollisuudet luoda yhtiöitten välille todellinen kilpailutilanne ja/ tai selvitetään hyödyt nykyistä suuremman kokonaisuuden luomiseksi.
Työeläkejärjestelmä taitaa olla keskeisin ns. Maan Tapaa ja Hyvä Veli verkkoja ylläpitävä instituutio?








Vaikka liikkeelle lähdettäisi nykyisten hyvinvointipalvelujen laadusta ja laajuudesta sekä ympärillämme tapahtuvasta rakennemuutoksesta olisin pitkälti samaa mieltä Krugmannin kanssa. Unohdamme niin kovin helposti, että julkiset ja yksityiset PALVELUjen toteuttaminen eroavat oikeastaan vain johtamis- ja päätöksentekojärjestelmän osalta, rahoituksen ohella luonnollisesti. 

Tällaisessa pienessä, syrjäisessä ja pinta-alaltaan suuressa maassa, julkinen sektori pystyy lähtökohtaisesti takaamaan ao. palvelut taloudellisemmin. Henkilöstö ja osaaminen varsinkaan eivät ero toisistaan. Yksityistäminen ei suinkaan ole välttämätöntä. Kysymys on siitä, millä tavalla poliittisen päätöksenteon julkisen sektorin palvelutoiminnalle aiheuttama haitta pystyttäisi poistamaan. 









Näinhän varmasti on. Huomattavasti suurempi verotulojen ja tuottavien työpaikkojen syöppö ovat kuitenkin puolueemme. Varsinkin jos suhteutamme niiden ahneuden vaikkapa bruttokansantuotteeseen. Enkä todellakaan tarkoita yksin puoluetukea. 











Helpo on yhtyä Stefan Törnqvistin näkemykseen, kun itse edustaa ja on jo kauan edustanut sitä samaa. Myös siihen, mihin päättämättömyys asiassa johtaa. Miten onkaan tuo 10 miljardia vuodessa niin kovin tuttu luku?

Nykyhallituksen viehkoontuminen päättämättömyyksiin ja suuriin kuvitelmiin on jo johtanut meidät sisäisen devalvaation tielle. Sen toteuduttua, jos se edes koskaan saadaan loppuun suoritettua ei Suomi enää ole entisensä. Se siitä vastuullisten puolueiden vastuullisuudesta.







Tervetuloa joukkoon.

Tilanteessa ei todellakaan ole mitään uutta. Tai toisin päin ilmaistuna; näin on aina ollut ja aina myös oleva, hiukan Sinuhea mukaellen. Meillä vaikenevan samanlaisuuden ideaali on jopa onnistuttu kanonisoimaan konsensuspolitiikaksi, joka vähitellen rapauttaa kaiken politiikan. Kritiikitön auktoriteettiusko ja Ainoa Oikea Totuus istuvat meissä syvässä.


Pienessä maassa siitä seuraa, että toisinajattelijoita, tai vaikkapa vain ajatustensa tuloksen ilmaisijoita pidetään kerettiläisinä ilonpilaajina ja yhteisön häiriötekijöinä. Perinteisesti heidät on vaiennettu ja heidän tulevaisuuden toimimiselle rakennettu mahdollisimman suuria esteitä. Vain saman mielisyyttä julkisesti julistavat ja kannattavat saavat äänensä kuuluville.

Nyt netin avaamien mahdollisuuksien myötä tilanne alkaa rakoilla. Toisinajattelijatkin saavat vähitellen äänensä ainakin näkyville. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin moinen mihinkään vaikuttaa. Mutta vähitellen ja väsyttämällä talouden ja politiikan etujärjestöt joutuvan yhä enenevästi havaitsemaan, että "politiikka on rikki" ja sen legitimiteetti poistumassa.


Tuo Hesarin juttu myös paljastaa kuinka pihalla arvostettu mediakin on tilanteen syistä ja mahdollisista tavoista sitä korjata. Siis puhun korjaamisesta, en hoitamisesta. Vasta kun syyt tunnetaan voidaan tilannetta  korjata. Jos välttämätöntä kannattaa sitä ennen ennemminkin vaikka hoitaa oireita ja niiden seurauksia, mutta tehdä se sitten tieten.

Artikkelin esittelemät 7 korjauskeinoa ovatkin omaa luokkaansa ja kiteytyvät kahteen viimeiseen; Aletaan puhua totta ja Lopetetaan marina. Kun maan valtalehti esittelee tämän tasoisia korjauskeinoja on meidän tavisten korkea aika joko nousta barrikaadeille tai sitten vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Useimmat meistä valitsevat perinteisesti jälkimmäisen.






On aivan selvää, että tämä talouskriisi tuo Eurooppaan, erityisesti muihin euro-maihin kuin Saksaan, hyvin uudenlaisen työvoimapulan. Kun kotimaasta ei edes koulutetuille ja osaaville nuorille löydy riittävästi haasteellista tekemistä, he muuttavat pois. Ensivaiheessa heitä mahdollisesti kiinnostaa Saksa, mutta kerran liikkeelle lähdettyään tuleva kotimaa saattaa löytyä mistä tahansa. Sitä paitsi kaikki eivät Saksaankaan mahdu, nyt jo kurantit mutta työttömyyteen tuomitut täyttävät mahdolliset työpaikat nopeasti. Käsitykseni mukaan moinen maastapako on jo todellisuutta Välimeren "kriisimaissa". Kohta meilläkin.

Kun EKPn nykypolitiikkaa riittävän kauan jatketaan, jokainen muu euromaa pääsee moisesta "väestönkasvusta" ja työvoimapulasta osalliseksi. Siis paitsi Saksa. Sillä politiikalla on oikein nimikin; Sisäinen Devalvaatio. Kun kansalliset poliitikot Suomessa ja muissa euro-maissa tähän todellisuuteen heräävät on jo liian myöhäistä. Sitten vaan parkumaan; "meillä ei ollut vaihtoehtoa." 







Kohteesta <
>

Olisi Suomen kannalta potentiaalisesti hienoa, jos pääsisimme eroon Kataisesta. Mutta on masentavaa, jos jo tähän mennessä todistetulla tuhovoimalla keskitytään vielä tuhoamaan Suomen talouden lisäksi loputkin EUsta.


Olli on jo osoittanut, ettei ainakaan hänestä ole edes ratkaisemaan EUn ja erityisesti euro-alueen talouspoliittista kriisiä. Mitä nopeammin kuvioista häviää sitä parempi meille kaikille.





Saksan aseteollisuus, kuten varman myös USAn, Ranskan ja UKn aseteollisuus siis ajoi - omalta pieneltä NATO osuudeltaan - Kreikan ylivelkaantumaan. Nyt ao. valtiot ovat käyttäneet jo muutaman vuoden kasvattaakseen Kreikan velkatasoa pitämällä huolta siitä, että ao. maiden pankkien  rahoittamien kauppojen suoritukset tulevat hoidettua.

Siihen huolehtimiseen he ovat värvänneet mukaan maita, jotka eivät koskaan ole saaneet ao. hyötyjä omalle teollisuudelleen eikä pankkisektorilleen, yhtenä pikkutekijänä Suomi. Me "takuuttelemme" ylisuhteisesti kun moista yhteisvastuun nimissä ehdotetaan, vaikka emme ole moisista transaktioista hyötyä saaneet, työstä nyt puhumattakaan.

Itse asiassa nyt, kun sisäisen devalvaation trendikäs tsunami ylittää euro-aluetta - Saksa pois luettuna - me alamme tuntea takuuttelumme seuraukset. Valuuttamme liian korkea arvo joko pakottaa vientiteollisuutemme kansalliseen kokoluokkaan, tai kaataa sen tai, jos oikein hyvin käy pakottaa sen muuttamaan muualle. Se tarkoittaa työn poistumista.

Kun työ poistuu, poistuu seuraavaksi osaava nuori työvoima. Se on nyt jo arkipäivää Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa. Kuka huolehtii sen jälkeen niistä, joilla ei moista mahdollisuutta ole? IMF? - tuskin. EU? - ei taatusti. Saksa, USA, Ranska ja UK? älä unta näe.

Heistä ei huolehdi kukaan. Eihän tänne jä ketään huolehtimaan.



Kuka panee päättäjät vastuuseen?



Työn tekeminen kolmessa vuorossa on toivottavasti vielä eri asiaa kuin tehdä töitä kellon ympäri? Jälkimmäistä tapaa ei kukaan ihminen kauan kestä. Jopa sankariyrittäjät moiseen kuolevat, palkansaajaduunareista nyt puhumattakaan. 

Sekä kokonaistaloudellisesti että inhimillisesti olisi ehkä sittenkin parempi tie keskittyä tulonjakoon?





Onneksi olkoon ja lykkyä tykö Niemille. Maailmassa on vielä paljonkin kaupunkeja, joissa moisille ideoille on enemmänkin kuin tarvetta. Siitä vaan vaikkapa Iberian itälaitaa pohjoiseen.

Juuri tällaista luovaa hulluutta (positiivisessa mielessä) tarvittaisi miellä monella muullakin, kuin vain itc- ja matkailualalla. 

Ajatelkaapas kuinka upea, valovoimainen ja magneetinomainen yhdistelmä Finnjet - Enson ent. pääkonttorista olisi saatu pienellä rahalla korvaamaan kaiken maailman Guggenheimeja ja maailmanpyöriä maamme keskeisimmällä käyntikorttipaikalla.






Siis jonkin tason take-away? Vai ihanko ravintola, tuoleineen, pöytineen ja kissanhiekka-astioineen? Miten huolehditaan liikuntaesteellisistä? Siis sekä varsinaisessa asiakaskunnassa että narun päässä kuljeksivasta?

Voi ristus mitä touhua! Vaan hulluin ei varmaan ole se, joka palvelua tarjoaa?





Kun Suomeen sopimaton rahapolitiikka tuhoaa Suomen teollisuuden kilpailukyvyn, pitäisi valitsemiemme poliitikkojen herätä ennen kuin on liian myöhäistä. Liian myöhäistä on pitkälti jo nyt, kun suurin osa vientiteollisuudesta poistuu ja poistaa työpaikkoja maasta. Viimeistään se on sitä vuonna 2015, kun Brysselin talouskomissaari edellyttää valtionvelanoton supistamista, ellei peräti lopettamista. 

Meillä poliittiset valopäämme vannovat sisäisen devalvaation nimiin, joka teollisuuden lisäksi tuhoaa myös yhteiskuntamme tehokkaasti. Siitä olisi Tukiaisen Matinkin parempi jutella Urpiaiselle, Backlundille tai vaikkapa Liikaselle. Kovinpa tämä entinen työväenpuolue harrastaa työntekijä- ja pienyrittäjävastaista käytännön politiikkaa.






”Yhdysvalloissa finanssimarkkinat kontrolloivat politiikkaa, mutta Kiinassa valtio omistaa pankit ja muut tärkeät osat maan taloudesta." Yhdysvalloissa määräävät plutokraatit ja suuryritykset maan (ja muidenkin ns. länsimaiden) suunnan ja politiikan, Kiinassa kommunistinen puolue. Näin taviksen kannalta kumpikin ovat aivan yhtä huonoja, jopa pelottavia vaihtoehtoja. Varsinkin meidän suomalaisten kannalta.







Kintuillehan tämä menee. Ensinnäkin huomio kiinnittyy kasvavaan eroon prosentuaalisen valtionvelan ja "countries in default and restructuring" välillä. Toiseksi valtioiden velan viime vuosien räjähdysmäiseen kasvuun. Kolmanneksi kysymykseen, mitä mahtoikaan tapahtua noin vuonna 1975? Senhän tiedämme jo mitä on tapahtunut noin vuodesta 2008 lähtien.

Jos nykytavoilla jatketaan ajautuvat valtiot seinään. Se taas ei taida olla enää estettävissä, kun valtaosa eurooppalaisista ei edes tunnu tajuavan, mitä Saksan tahto euro-valtioille merkitsee. Nehän ajautuvat, muun sisältöisistä lupauksista yksi toisensa jälkeen suoritustilaan, paitsi Saksa. 






Eipä tässä kai muuta voi, kuin onnitella naapureita.

Meillä Suomessa annetaan mineraalien hyväksikäyttöoikeus vaikka samoalaisille ilman, että suomalaisille siitä mitään jäisi. 

Varmaan rahastointi on liian hankalaa, meidän poliitikoille?







Tuohon vielä päälle kunnat ja niiden konsernit ja vuotuinen nettolisäys on vielä toiseksi viimeistä vuotta liki 10 miljardia. Vuodelta 2015 Brysselin talouskomissaari lisälainanoton sitten jo kieltääkin. 







Humoristikaan ei voi nähdä tätä Merjaa korkeammaksi käreksi. Tuskin edes vanttuuksi. Voi jospa hän olisikin hallituksen ainoa osaamaton ja arvostelukyvytön. Mutta kun ei. Täysipäistä ei siitä porukasta löydy.





Huoli on aiheellinen joskin jälkijättöinen. Osittain ilmeisesti "fatalit on jo ryypätty", varmaan yleisen yrittäjyysinnon siivittämänä. 

Ainakin osa Suomen Yrittäjät järjestön paikallisyhdistyksistä kerää huomattavan osan tuloistaan sekoittamalla aatteelliset Uusyrityskeskukset osaksi paikallista ja/tai alueellista yrittäjäyhdistystä. 

Ja, kun tappi on näin saatu auki, virtaa voikin sitten alkaa kasvattamaan.






On päätöntä tuoda kilometriveroa maahan, jossa ei moiseen ole ensimmäistäkään tarvetta. Valtion pelko verotulojen menettämisestä ei ole perusteltu syy muutostarpeeseen. Ei liioin nörttien innostus.

Nörtit kesikööt jotain hyödyllistä, valtio vähentäköön kulujaan. Kun ajokortin hinta autokoulussa alittaa 1.000 euro voidaan palata asiaan.






Taisi olla juuri se tarjous, josta Victor Janukovitsh ei halunnut kieltäytyä? Taisi myydä mielenosoittajat samalla. Euroopalla ei ole järkeä ei liioin varaa korottaa panoksia, olipa hetki historiallisesti kuinka peruuttamaton tahansa. Ukraina, tai oikeammin Janukovitsh on liittolaisensa valinnut "hyvän sään" aikana.


Merkeistä huolimatta, meidän ei pidä valita omaamme. Tosipaikan tullen vapaus valita vaihtoehdoista edes se vähiten huono on meille paras.






Ja erityisesti pelastetaan puoluelehdet. Eihän muilla nyt niin suurta väliä ole. Hintakin lienee aika selvä; alv-n vaikutus ja lakkautettu lehdistötuki, jälkimmäinen muistaakseni tasoa 18 miljoonaa euroa ja alvin osuus helppo laskea. Sitten vuoden parin kuluttua sekin raha taas siirretään osaksi puoluerahoitusta. Kuten ennenkin. 

Kyllä ne pojat osaa. Ilmeisesti demarit katsovat, että nyt ei sittenkään ole imagollisesti oikea hetki korottaa suoraan puoluetukea? Siitähän on jo suunnitelmat olleet valmiina ainakin pari vuotta. Suunnittelu alkoi heti, kun demareille kävi selväksi tasan kuinka paljon edellisvaalien edustajakato oikeasti tulovirralle merkitsi. Jostain nyt on rahaa tehtävä, kun ei enää poliittisia virkanimityksiäkään hyvällä katsella.






Päätöksentekijöiden olisi syytä ottaa Nybergin kritiikki vakavasti. Asiantuntemusta itse asiasta päätöksentekijöillä ei ole, ei edes tarvitse olla. Aivan ilmeisesti he ovat ajamassa meitä ojasta allikkoon. Eikä syynä ole asian osaamattomuus, vaan kykenemättömyys uskoa mitä näkevät, kykenemättömyys jäsennelle ja analysoida kokonaisuuksia, nähdä syitä ja seurauksia siinä viattomassa lapsenuskossa, että kaikki vielä kääntyy hyväksi vain, koska Tante Angela niin vakuuttaa. 

Jyrkin ja Jutan kannattaisi ottaa pikakurssi Saksan ja Suomen yhteisestä ja keskinäisestä historiasta. Viimeiset 100 vuotta riittää hyvin. 95 vuotta sitten Paasikivi ja Svinhufvud olivat aktiivisesti myymässä meidät keisari Wilhelmille. Hekään eivät uskoneet Suomen voivan yksin selviytyä. Eivät onnistuneet. Onneksi Saksa hävisi I maailmansodan ja päädyimme tasavallaksi. 








Olipa syy kumpi tahansa on syytä olla todella huolestunut. 

Erityisesti on syytä olla huolissaan siitä, että noin 5 vuotta jatkuneen "elvytyksen" jälkeen työttömyys alkaa kasvaa ja todelliset työpaikat vähenevät. Nyt kun elvytysvarat on syöty etukäteen tulemme rajalle, jonka jälkeen me emme enää saa elvyttää. Tästä on erityisesti kiittäminen nykyistä ja kahta edellistä hallitusta. Kaikilla kolmella on yhteinen nimittäjä.







Sveitsissä vaihtoehtoraha tai kansallisen valuutan täydennys on toiminut jo vuodesta 1934, ja hyvin menee edelleen. 


Kaikessa valuutassa on kysymys lähinnä luottamuksesta, sen perustasta riippumatta.




Voi se olla muutakin kuin huijausta. Eihän meidän nykyinenkään raha perustu kuin uskoon siitä, että riittävän moni velallinen maksaa velkansa sovittujen ehtojen mukaisesti. 






Tietotyön osalta tuo ainakin vaikuttaa uskottavalta. Oliko Kellog´s yhtiön työ 130-luvulla tietotyötä ei artikkelista ilmene. Mallia kuitenkin kannattaisi laajemminkin tutkia. Eivät nykyiset työaikojen, motivaation, tehokkuuden ja ansiotkaan ole kiveen kirjoitettuja lain tauluja, vaikka joskus siltä tuntuu. 

Näin eläkeläisenä voi katsoa työelämässään taaksepäin. Kun osaamista oli hankittu riitti nuorena tehokkuuteen pelkkä innostus. Ja niin kauan kun lisää ja/tai uutta vastuuta/mahdollisuuksia annettiin - tai ei kielletty ottamasta - rahakaan ei muodostunut ongelmaksi. Ei ollut aikaa moista miettiä.

Jossain vaiheessa raha tuli mukaan kuvioon - perhe, lapsi, asunto, velat jne. Hyvä johto tiesi tilanteen ja osasi ottaa muuttuvat tarpeet huomioon myös ansion kehityksessä. Huono ei, tai sillä ei enää ollut mahdollisuuksia. Piti vaihtaa työnantajaa.

Onko nykyinen johto muuttunut liian suurelta osan kelvottomaksi, vai olemmeko siirtyneet vaihtoehdottoman palkitsemisen aikaan? Tosin, kyllä jo 60 - ja 70 - luvuillakin oli työehtosopimuksia. Vai eikö nykyjohto enää tue alaisiaan, vaatimisen lisäksi? Vai onko liian suuri osa syrjäytynyt ja vain narsistit ovat selvinneet?






Ei meiltä kysytä olemmeko valmiita varallisuuden uusjakoon. Ei ole koskaan kysytty. Se toteutetaan ja on aina toteutettu meidän mielipiteitä kysymättä. Kohteena eivät ole sen paremmin rikkaimmat kuin köyhimmät, vaan vauraimmat ja vähemmän vauraat. Heistä valtaosa siirtyy omistamisen iloista ja pieni osa saa mahdollisuuden musikaalisten tuolien seuraavaan kiertoon. Ja rikkauden arvioinnissa käytetään globaalia skaalaa. 

Kun demokratian toteutuminen edellyttää suurta keskiluokka, jossain kulkee raja. Sen toisella puolen jokainen voi pahoin.








Kohteesta <

Forza Italia! Pedinare Finlandia!

Joku roti sentään on jossain tullut puolueiden rahoittamiselle. Tämä ratkaisu on olennaisesti parempi kuin, että kansanedustajat saavat ulosmitata puolueille varat verovaroista . Uudessa mallissa kansalainen voi ainakin kieltää "oman" tukensa kaikilta puolueilta, mutta ei valtiolta.

Suomessa moisesta ei olisi iloa, koska puoluesihteerit välittömästi nostaisivat puoluetuen prosenttia tasolle, jonka - ainakin valtapuolueet - voisivat hyväksyä, eli tasolle, joka heille turvaa vähintään aiemman tuen. Ehkä se on mahdollista Italiassakin?

Suomessa pitäisi lakia myös muuttaa ymmärtäen, että demokratiasta kannattaa maksaa. Mutta puoluetuki julkisista varoista ja julkisilta instituutioilta pitäisi lailla kieltää. Ja sille löytyy hyvät syyt.


Mutta samalla sallia rajoittamaton puolueiden rahoittaminen yksityisistä varoista. Ja jos oikein höveliksi heittäydytään, kannattaisi lahjoituksista tehdä antajilleen verovapaita. Linkkinä alla malli, joka lisäksi tekee puolueet kansalaisiin nähden tulospalkkaisiksi.


Sillä tuettaisi demokratian säilymistä ja puolueiden keskittymistä siihen, minkä vuoksi ne ovat olemassa, toimia saman mielisten vaaliorganisaationa ja vertaisverkkona vaalien välillä.

Meidänkin täällä Pohjolassa täytyy saada valtamme takaisin puolueilta?

PS.

Ehdotus koskee kaikkea puolueille annattavaa rahoitusta, mukaan lukien nuoriso, vanhukset, vammaiset, kylpylät, syrjäytyneet, ns. sosiaalinen rakentaminen, lomakylät, lehdistö, arkistointi, perinnekillat ….. Jne. jne.




Itsestään selvää jokaiselle, joka markkinoiden toimivuutta on nykyään näkemässä ja miettimässä. Siis kaikille muille paitsi suomalaisille "vastuullisten puolueiden" poliitikoille. 

Voisiko joku ystävällisesti lahjoittaa ao. teoksen kolmelle henkilölle; Jyrki-boylle, Jutta-tädille ja Angela Monsterille? Viimeiselle saksankielisenä versiona. Samalla voisivat viedä heiltä pois Milton Friedmanin ja Chicagon poikien aikaansaannokset.







Arkielämän realismi ja matematiikka eivät liene Ollin vahvimpia aloja? Poliittisesta viisaudesta en sano mitään.

Saksan johdolla, ja ilmeisesti sen vaatimuksesta toteutettava EKPn rahapolitiikka on EMU - reunamaiden kannalta virheellistä ja vastuutonta. Se pohjautuu yksinomaan Saksan etuun. Jatkuessaan, se aikaansaa niiden köyhtymiseen ja kurjistumiseen ja tekee niiden väestöstä Saksan työvoimareservin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/tasavallan-presidentti-sauli-niinisto.html





Milloin EKPn muut jäsenvaltiot alkavat huomioimaan oman maansa talouden vaatimuksia? Vai onko todella niin, että Saksan pelko on nyt jo johtajan alku?


Kuinka monta vuotta munatonta johtamista on siedettävä?





Taitaa olla aika yli-optimistinen arvio. Mutta sen lauluja laulat.... Suomen Pankki lienee kovin tiukasti EKPn talutusnuorassa. Ennustajien ammattitaidossa ei liene vikaa, ei Liikanen niitä tee.

Mahtaakohan kukaan siellä Suomen Pankissa tajuta mitä tapahtuu, kun rakenteellisessa taantumassa julkisen- ja yksityisen sektorin kulutusta leikataan, samalla kun vientimarkkinat taantuvat, työttömyys on kasvussa, kotimaisista investoinneista ovat jäljellä lähinnä disinvestoinnit ja valuuttamme pidetään EKPn toimesta tasolla, jolla Suomi voi saavuttaa kilpailukyvyn ainoastaan unissaan, kansalaistensa painajaisunissa? 


Vaan mitäpä me pienistä.






Hyvä, että muutos saatiin läpi. Tosin, mitä ihmettä tarkoittaa "Harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen opetus tapahtuu edelleen autokoulussa"

Nyt olisi syytä käydä käsiksi varsinaisiin autokoulun opetusvaatimuksiin. Tavoitteena vaikkapa enintään 750 euroa nykytasoisesta ajokortista. Sisältäen harjoittelu- ja syventävät vaiheet.







Eniten täällä Suomessa varmaan kiihtyvät vientitalouden entisten tähtien jo irtisanomat ja työttömäksi jääneet osaajat ja tekijät.










> 












































Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , ,

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

ei tämä ole todellakaan minun keksintöni, mutta EUROSSA ON VALUVIKA. Tällä euromaiden kokoonpanolla, siitä ei saa toimivaa ikänä. Euro on utopia vailla vertaa.

tutkija Pohjanmaalta

13 tammikuuta, 2014 00:46
Karl Fransen kirjoitti...




”Euro on utopiaa........”, mutta lisättäköön, että se on ainoa ”utopia” joka on vielä toimii. Ehkä hieman onnahdellen, mutta ”se pyörii sittenkin”. On helppoa kritisoida toisen työtä, mutta tehdä siitä parempaa on ainoa keino joka asiassa voisi auttaa.

13 tammikuuta, 2014 02:02
Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Siitä, että eurossa on valuvika, olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Se missä määrin se on tahallinen - päätettiin pitkälti tietäen seuraukset, tai ei - ollaan montaa mieltä. Olisiko idea yhtenäisestä Euroopasta ollut se tavoite, johon ajatus yhteisestä rahasta otettiin mukaan lähinnä huolehtimaan siitä, että se todella myös toteutuu? Itse kylläkin uskon, että nuo kaikkien alojen erikoisasiantuntija - poliitikot - yhteisenä euforian hetkenä unohtivat finanssipolitiikan realiteetit.

Sitä nyt kuitenkin vielä enemmän ihmettelen, että seuraava poliitikkojen aalto, ei ole saanut edeltäjien toimia korjattua. Tai ... enpä sittenkään.

13 tammikuuta, 2014 08:31
Hakki kirjoitti...

Karl

Olet varmaan kuullut myös toisen totuuden? Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tai vaikkapa - kiireessä tehdään vain kusipäitä kakaroita? Ja korjaa niitä nyt sitten ajan kanssa.

13 tammikuuta, 2014 08:34

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)