maanantai 27. tammikuuta 2014

Luova tuho. Tule Suomeen



Tässä vaiheessa näkyvissä on lähinnä Tuho. Mutta kun riittävästi ja riittävän kauan tuhoutuu, alkaa kokemuksen mukaan syntyä jotain uuttakin. Se taas lienee sitä luovuutta, vaikka aiheuttajana olisi vain oman ja perheen nälän tyydyttäminen ja lämmön ylläpitäminen?

Kun tuho on koskenut kaikkia merkittäviä ja osin perinteisiä toimialoja Suomessa, ei niiden kertaamiseen liene syytä enää aikaa käyttää. Syömähampaita on paljon lähtenyt ja aivan ilmeisesti paljon vielä lähtee. Vaan mitä tilalle? Kun Nokia on mennyt ei yksi Angy Birds, ei edes Supercellillä vahvistettuna pysty menetettyjä työpaikkoja korvaamaan. Ja niistä, tuottavista työpaikoista meillä on perinteisesti pula, ei ensisijaisesti yritysten myyntivoitoista.

Onpa mitä tahansa on varmaa, että ainakaan virkamiehet ja poliitikot eivät vastausta tiedä. Kunhan arvaavat ja yleensä väärin. Ja kuitenkin juuri he resurssoivat kansalliset kehityspanoksemme. Alkaville yrityksille ja yrittäjille tukea tarjoavat Tekes, Finnvera, TE/ELY-keskukset, Sitra, hautomot, kehittämiskeskukset, kehitysyhtiöt, uusyrityskeskukset, yrittäjyyskoulutukset ja projektit, start-up saunat , tukialukset, yksittäiset kouluttajat ja konsultit ja kaikkin muutkin mitä 33 KVG-sivulle luetteloituna mahtuukaan. Harvat heistäkään kuitenkaan itse yrittävät  ja sillä elävät.

Menestymismahdollisuudet osaavat  nimittäin parhaiten arvioida alkajan tulevat asiakkaat. Mitä useammalta on mahdollisuus tietoa etukäteen on kerätä, sitä parempi yritystoimintaa suunnittelevan kannalta. Toinen hyvä arvioitsijoiden joukko ovat kilpailijat. Kummallekin ryhmälle on tunnusomaista, että ne elävät markkinoilla. Tässä ja nyt, reaaliajassa. Ja luonnollisesti yhteistä myös se, että heidän tavoittamisensa ei ole helppoa. Kuitenkin jollekin alkajan on tuotteensa myytävä ja jotkut hänen kanssaan joka tapauksessa asiakkaasta kilpailevat. 

Yllämainitusta seuraa, että pääsääntöisesti kansallisia kehittämispanoksia tulisi suunnata vain ja ainoastaan siihen, että mahdollisimman moni kynnelle kykenevä saataisi yrittämään yrittäjyyttä. Ja että halukas sitä riittävän kauan saisi sitä edes jossain määrin turvallisesti kokeilla. Lähtökohdaksi riittää, että  alkaja omaa mahdollisuudet kannattavaan yritystoimintaan ja menestymiseen. 

Toimialalla ei sitten niin väliä olekaan. Vielä vähemmän sillä onko aiottu bisness hitech, biotech vaiko lowtech. Silläkään ei ole kansallisesti väliä onko ajateltu yritystoiminta oman työn ja osaamisen myyntiä eli ammatinharjoittamista, onko se tavaratuotantoa, kauppaa, palvelua vaiko peräti osaamisintensiivistä kansainvälistä kasvuyrittäjyyttä.  Itse asiassa, kun tähän mennessä kokeiltujen painotusten tuloksia muistelee, mitä useammalta eri alalta, sitä parempi. 

Pääasia on, että toiminta on taloudellisesti kannattavaa ilman julkisia tukia. Kunnianhimo - tai ahneus - kyllä pitää huolta kasvun kiihtymisestä lain mahdollistamissa puitteissa. Lakien taas on syytä olla tasavertaiset kaikille. Myös verolakien. Niistä vastaa ihan toinen porukka.

Tämä oli osa luova käsitteestä luova tuho.

Mutta tästä kaikesta ei ole paljoa iloa meille suomalaisille, vaikka luova tuho uudistaa elinkeinoelämämme, jos se ei samalla uudista myös sitä järjestelmää, jossa elinkeinoelämä toimii. Yhteiskuntamme poliittista järjestelmää. Eikä sen muuttuminen ole näköpiirissä ollenkaan, sen verran tehokkaasti puolueet ovat monopolinsa kansalliseen päätöksentekoon ja kehittämisresurssiemme jakamiseen sementoineet. Ja kuitenkin juuri siellä Luovalle tuholle olisi kovasti tarvetta. 

Itse asiassa luova tuho poliittisessa järjestelmässämme voisi saada kansakunnan pysyvän kasvun ja kehittymisen aikaan.




5 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

Kuinka voisit esittää kaksi niin vastakkaista käsitettä samassa lauseessa? Tiedämme, että luovuutta on vain silloin kun lakkaamme tuhoamisen ja päinvastoin. Tarvitaanko tuhoamiseen luovuutta? Eikö ole tarpeeksi kun lakkaamme tuhoamisen? Tiedän, että käytämme ”oximoron” ilmaisuja painostaakseeme jonkin asian tärkeyttä, mutta eikö tärkeyttä voitaisi tuoda esille enemmän osoittamalla epäkohdat, koska tuolloin on kysymys on uuden rakentamisesta eikä tuhoamisesta?

Hakki kirjoitti...

Karl

It wasn´t me.

Schumpeter popularized the term "creative destruction" in economics. = luova tuho http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Schumpeter



Anonyymi kirjoitti...

Hakki ja Karl,

tuhon käsitteeseen liittyy aina uusi alku. Sana luova etuliitteenä on siis aivan turha. Otsakkeesi voitaisiin kirjoittaa muotoon: Tuho, tule Suomeen. Tästä olen aikaisemminkin kirjoittanut: kehitys, muutos ovat sukkessiivisia ja ne päätyvät aina tuhoon. Elävän luonnon ollessa kyse, siitä aina kasvaa jotain uutta, mutta onko se sitten välttämättä parempaa kuin mitä aikaisemmin, se jää arvailun tai paremminkin näkemyksen varaan.

Nyt Suomessa ja monessa muussakin maassa meneillään oleva tuho päätyy romahdukseen. Sen jälkeen on jotain muuta, ehkä vastavaa kuin 50-luvulla (toivottavasti ei vastaavaa kuin Kivikaudella) ja on sitten näkemyksestä ja asennoitumisesta kiinni, oliko tuo tuho positiivisesti luovaa vaiko ei. Mutta takuuvarmaa on, että tälle entiselle olosuhteelle, mistä tämä tuho alkoi, ei ole enää paluuta. Tuhon jälkeen maapallolla ei enää koskaan ole 7 miljardin ihmispopulaatiota; resurssit ja tila eivät yksinkertaisesti riitä.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Semantiikka ei ole alaani, varsinkaan ei sen kehittynein versio, seminologia. ;-) Kielikuvani pohjaan yksinomaan Joseph Schumpeterin teorian yleisesti kai aika tunnettuun käsitteeseen.

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki ja PP.

Ehkä voimme sanoa, että Joseph Shcumpter on ”consumer societys activist” ja kuten tiedämme, siihen sisältyy liioittelu äärimmäismuodossa. Tuho-sana on jotakin paljon muuta kuin mitä muuttumiseen sisältyy. Materiaalinen recykling on edistynyt ja tulee parantumaan, mutta se henkinen poloinen, sitä ei voi recykleä ja sitä tulemme tekemään vain niin kauan kunnes olemme havainneet ettemme voi mennä pitemmälle

Eikö kysymys ole lähinnä psykoloogisesta muuttumisprosessista, henkisestä, ja ehkä voimme sanoa evoluuttisesta tapahtumasta josta emme ehkä itse ole kovinkaan tietoinen muuten kuin, että pelkäämme muuttumisen seurauksia. Jokin niin uusi kuin mitä on tapahtumassa, ei vain Suomessa, vaan koko tunnetussa maailmassa, nopean kehittymisen tuloksena pääasiallisesti, on aika mullistavaa vanhalle, olkapäiden väliin rakennetulle compuuttorillemme. Hämmästyttävintä on se, että pystymme sillä, rajoitetussa tilassa kärsivälle kompuuttorillamme, rakentamaan paljon pitemmälle tavoittelevia ja meneviä mekaanisia tietokoneita kuin koskaan aikaisemmin.

Tässä vaiheessa näyttäisi kuin olisimme tulossa muurahaisen asteelle kehityksessämme, jolloin järjestäytynyt yhteiskunta jakaa tehtävät mekaaniseen toimintamuotoon, ei pakkokeinoin, vaan geneettisen manyloimisen avulla. Tuolloin kukaan ei olisi vastustamassa toinen toistaan, mikä tällähetkellä näyttäisi olevan ainoa tapa elää, vaan yhteiskunta voisi olla tasapainoinen ja yhteistoiminta voisi olla mahdollinen. Kehittyminen ei ole koskaan mahdollinen ilman, että ”vanhat keinot” joutuisi jättämään pois. Kysymys ei ole materiaalisesta hyvinvoinnista, vaan henkisestä pahoinvoinnista, ja siksi kunnes sitä ei aseteta etusijalle, ”pahoinvointi” tulee jatkumaan.