Kataisen hinta on liian kallis

Virallisesti työttömiä työnhakijoita oli syyskuun lopussa 285.000. Oikeampi, tosin inhorealistinen mutta 1990-luvun alun kokemuksin verifioitu luku, siis kun otetaan huomioon lomautetut, ryhmälomautetut, lyhennettyä työviikkoa tekevät, tempputyöllistetyt, typo-koulutuksessa olevat, opiskelijaksi tai kotiin jättäytyneet ja muut työvoiman ulkopuolelle siirtyneet on kaksinkertainen, siis noin 550.000 ihmistä. Päälle ne ihmiset, jotka jo nyt tekevät yhtä tai kahta työtä sillä sisäisesti devalvoidulla palkalla, joka muita palkansaajia vasta odottaa. Ja joista osa joutuu/uskaltautuu siitä huolimatta hakemaan toimeentulotukea, koska rahat eivät siltikään elämiseen riitä.

Kesän käännyttyä syksyksi on käynyt täysin selväksi, että Jyrki Katainen on toiminut tavoilleen ja ideologialleen uskollisena ja jättänyt, Jutta Urpiaisen suloisella myötävaikutuksella maamme selviytymään ongelmistaan miten parhaiten kykenee, siis sisäisellä devalvaatiolla. Apua ei itsensä vastuullisiksi korottaneilta puoluepolitikoilta ole odotettavissa. 

Miten ihmeessä on mahdollista, että kummastakaan perinteisestä puolueesta Kokoomuksesta ja Demareista, ei löydy itsenäisesti ja rationaalisesti ajattelevia ihmisiä, jotka saisivat maamme kurjistumiskehityksen loppumaan? Ylittääkö oman edun itsepäinen havittelu jo poliittisen itsesäilymisvaiston? Kansallisella itsesäilytysvaistolla, kun ei enää pitkään aikaan ole ollut enää merkitystä.

Hallituksen valitsema linja, sisäinen devalvaatio on eufemismi huonolle tai olemattomalle poliittiselle johdolle, johdolle joka vain toivoo. Kansakunnan palkat eivät jousta alaspäin kuin massiivisen työttömyyden avulla, mutta palkansaajien kustannukset nousevat kansainvälisten markkinahintojen mukaisesti. Kun tähän lisätään puolueiden kasvattama julkisen sektorin kulutaso, jota on viimeiset viisi vuotta ylläpidetty lisäämällä julkisen sektorin velkaantumista noin 20%, eli 10 miljardilla vuosittain on täysin selvää, että maatamme ollaan ajamassa tietoisesti konkurssiin. 

Edelliskerralla, siis 1990-luvun alussa, meidät pelastivat devalvaatiot, mahdollisuus ottaa lisää julkista velkaa, maailmanmarkkinoiden elpyminen vientiteollisuuden vauhdittumiseksi ja erityisesti Nokian onnenkantamoinen. Niistä käytettävissämme on enää maailmanmarkkinoiden elpyminen, jos meillä on vielä jäljellä jotain, mistä jotkut haluavat riittävässä määrin maksaa. Niin herttaisia kuin start-upit, pelifirmat, Vihaiset Linnut ja Supercellit ovatkin, niistä ei ratkaisua löydy.

Jyrki Kataisen tähtäin on ollut EU-virassa. En enää usko, että hänelle pelkkä komissaarin virka riittäisi, kuten vielä 23.6.2011. oletin.  Puheenjohtajaksi täytyy päästä. Se paikka onneksi tuskin aukeaa poliitikolle, jonka jäljiltä sekä oma puolue että valtio ovat raunioina. Ei, vaikka minkälaista pöytäkirjaa tarjoaisi. 

Jyrki Katainen

eroa ja vie 

Jutta ja Päivi ja Ville ja Paavo ja Calle mennessäsi

Meillä ei enää ole varaa odottaa.

(Vaihtoehdot tuskin ovat paremmat, mutta tuhoisampaa hallitusta kuin johtamasi, en vain osaa edes kuvitella.)