Näin se nykyisin menee.
Kuten edellisessä artikkelissa osoitin, on olemassa selkeä väihtoehtoinen politiikka nykyiselle EKPn tiukalle rahapolitiikalle. Mutta se ei sovi Saksalle, sen olosuhteisiin. Saksan olosuhteet taas poikkeavat kaikkien muiden euromaiden olosuhteista - Suomi mukaan luettuna - sillä, että niiden kilpailukyky jää pikkuhiljaa Saksan jalkoihin. Lähtökohdat ovat olennaisesti huonommat, vientikysyntää ei ole, yritykset eivät saa rahoitusta, työtä ei ole, verotuloja ei tule..... Taloudellisesti muuta seurauksen mahdollisuutta ei ole. Poliittisesti toki on.
Kun muissa maissa työttömyys kasvaa, eivätkä valtion verotulot ainakaan kohene yhä useammat maat tarvitsevat yhä suurempia pelastuspaketteja. Se taas lisää yhteiskunnallista rauhattomuutta, sillä kaikki kynnelle kykenevät eivät löydä uutta tulevaisuutta edes ulkomailta. Demokratia Euroopassa on kriisissä jo nyt. Kansallisesti siitä voidaan syyttää niitä poliitikkoja jotka, ehkä koston pelosta, katsovat olevansa pakotettuja tanssimaan EKP-BuBa-Merkel pillin mukaan, vaikka parempi kohde olisivatkin poliitikot, jotka ovat antaneet asioiden ajautua nykytilaan. Mutta niin ei käy, eivät poliitikot koskaan joudu vastuuseen.
Syylliseksi saadaan demokraattinen järjestelmä. Siis käy samalla tavalla kuin Euroopassa jo kerran aiemmin. Yksi toisensa jälkeen kansat löytävät itselleen vahvan Johtajan. Vapahtajan, joka tietää mitä tekee. Johtajan joka sanoo ja tekee ja toimii. Vahvan Johtaja, jota voi kunnioittaa, johon voi uskoa ja joka edellyttää itse vain kuuliaisuutta. Johtajan, joka ottaa kansakunnan kohtalon johdettavakseen ja julistaa poikkeustilan voidakseen sen tehdä. Johtaja joka johtaa...bis zum bitteren Ende.
Tote Hosen
Bis zum bitteren Ende.
Niin siinä käy. Myös Saksalla uskoisi olevan tästä kokemusta, sillä toisen maailmansodan päättyessä Euroopassa vain IsoBritannia, Ruotsi ja Suomi olivat säilyttäneet itsenäisyytensä ja valtiomuotona demokratian. Ja on Saksalla kokemusta muustakin. Kokemusta siitä, kuinka hoidetaan liiallinen velka ja valuutan yliarvostus ilman devalvointia. Ja keinoja näyttäisi olevan kolme.
- Ei makseta velkoja.
- Säädellään kaikki rahavirrat.
- Tuetaan vientiä vahvasti ja siirrytään sopimuspohjaiseen bilateraalikauppaan.
Niin, ja todella. Loppu ja lopputulos onkin sitten taas historiaa.
PS.
Jos sinua euron ja EUn kohtalo kiinnostavat suosittelen, että tutustut Tyhmyrin analyyseihin ja mielipiteisiin. Et voi kuin hyötyä.
4 kommenttia:
Hakki.
Noinhan ne eco-systeemit ovat aina toimineet,”oma nahka lähinnä”. Niin kauan kuin olemme riippuvaisia systeemeistä, ekonomisista etenkin, voimme toimia vain rakentamamme systeemien mukaisesti ja kun kaikissa systeemeissä on pyrkimys saada paras mahdollinen voitto, ristiriita on väistämätön. Systeemien puitteissa voi olla hauskaa mellakoida ja rakennella uusia väistöliikkeitä, puolin ja toisin. Mutta kuten olemme nähneet, ”liikut” ovat rakentaneet oman umpikujansa ja kuten tiedämme umpikujasta ei useinkaan selvitä ilman ”välien selvittelyä”, ja nehän me jokainen tunnemme.
On omituista kuinka niin yksinkertainen asia kuin pääoman käyttö tehdään - ahneuden avulla - niin kieroutuneeksi, että ainoa tapa ratkaista umpisolmu on avoin sota kansojen kesken. Juutalaiset eivät yksinään lypsäneet Saksaa kuivaksi viime sodassa, vaan mukana oli paljon muitakin, ja samaan tilaan ollaan nytkin tulossa, vain roolit ovat vaihtuneet. On hyvin vaikeaa nähdä nykyisen Saksan hallituksen tähtäävän humanistiseen asian käsittelyyn enemmän kuin israelilaistenkaan. Molemmilla on samat tavoitteet ja samanlaisilla tavoitteilla ei voida saada aikaan erilaisia, vanhasta eroavia tuloksia. Ainoa, tosin pieni valon pilkku on, että femininen vallanpitäjä voisi - ehkä - olla ”äidillisempi” kuin miespuoliset, ja pyrkisi jakamaan leivän niin, että jäisi hiukan neepurienkin lapsille. Huominenhan sen näyttää.
Karl
En oikein pysty kuvittelemaan sosiaalista laumaeläintä ilman systeemiä. Sen sijaan voin hyvin kuvitella järjestelmiä joiden tavoitteena ei ole yksinomaisesti voitto tai edes voitto yleensäkään, ellei voittona sitten pidetä jotain "ylevämpää tavoitetta, vaikkapa lajina selviytymistä.
Umpikujat syntyvät silloin, kun voitosta, minkä tahansa ominaisuuden osalta, tulee liian monelle kaiken toiminnan yksinomainen tavoite. Siis sillä hetkellä kun he toteavat; minulla/meillä ei ollut vaihtoehtoa.
Juutalaisten kuvitteleminen ainoaksi, tai edes keskeisimmäksi lypsäjien joukoksi on lähinnä rasistinen, syyllistävien luusereiden henkisen umpikujan tulosta. Tyyliä oma malka toisen silmässä. Pitämällä paremmin huolta demokratiastaan, sen katoaminen olisi ihan hyvin voitu välttää. Jo silloinkin. Mutta silloinkin luuserit havahtuivat vasta sitten, kun "establishmentin" poliitikot riittävän monta kertaa olivat rautalangasta väännetysti osoittaneet, mihin valta ilman vastuuta johtaa.
Jos feminismin äidillisyyteen toivosi panet, niin halleluujaa ja hoosiannaa vaan. (Kuulostaa ehkä loukkaavalta, mutta ei ole sellaiseksi tarkoitettu.) Se vaan on mielestäni vielä pahempaa itsepetosta kuin "juutalaisten perisynti", Jeesuksen tappaminen. Huominenhan sen näyttää?
Hakki.
Etpä tietenkään, olemmehan itse systeemien rakentajia ja kun olemme löytäneet systeemistämme turvapaikan emme voi rikkoa sitä ilman pätevää syytä. Toisin sanoen, ilman vaihtoehtoa. Mutta kun vaihtoehtoa ei ole, joudutaan asiaa katsomaan aivan uudesta näkökulmasta, mutta kun kaikki uudet näkökulmat voivat olla vain jäljennöksiä monista muista näkökulmista, mielipiteistä, niin mitäs teet? Ehkä rakennat ”uuden katsantokannan”? Mistä voisit löytää jotakin niin uutta, ettei se olisi jäljennös vanhasta? Jos kumminkin voisit sellaisen löytää, niin silloinhan vanhoja systeemejä - rautalankoja - ei voisi olla suunnistamassa toimintoja, vai voisiko? Rautalankojen vääntelemisestä tulisi rautalankojen ”suoristamista”? Materiaalinen voidaan aina käyttää uudestaan, mutta samoin ei ole asia abstraktisen kuten Demokratian tai uskontojen.
Abstraktista ”rautalankaa” on kierretty ja väännetty kaikilla mahdollisilla tavoilla, vaihtoehdoilla, ja missä ollaan? ”Rautalanka” on käynyt hauraaksi ja katkeilee pienemmiksi palasiksi jokaisen väännön jälkeen ja kun niitä hitsataan yhteen, mitä et sanonut, niin jokainen liitos tekee sen hauraammaksi, kunnes lopulta, ollakseen käyttökelpoinen, se joutuu sulatettavaksi, ja sitten sitä taas voidaan kierrellä ja väännellä kaikkien mielipiteiden mukaisesti. Tätähän olemme tehneet vuosisatoja ja uusien metallurkisten seosteitten avulla olemme päässeet missä nyt ollaan. Jos tästä vielä jatkaisin tulisi siitä pelkkää vanhan toistamista, ja enkä uskoisi Sinun sellaista edes lukevan. Olemme tulleet, tai ainakin itse noin koen, vähin erin lähemmäksi factoja joita olemme karttaileet. Pääasiallisesti ehkä siksi, että olemme riippuvaisia omista mielipiteistämme ja kuten tiedät, miepiteet estävät mennä mielipiteiden rajoja pitemmälle.
Olla rasistinen olisi tosiasioiden vääristelyä. Silloinhan oltaisiin puolueellisia, jota vastoin sanomalla, että juutalainen on omalla taidollaan ottanut haltuunsa Amerikan taloudelliset asiat, on tunnettu facta. En sano sitä oikeaksi tai vääräksi, vaan pelkästään tunnustetuksi tosiasiaksi. Good luck Mr. Jew! That is the nature existance. Jos katsoisin moisen toiminnan vääräksi, rasistiseksi, en voisi olla tuomitsematta itseäni. Isäni väittämän mukaan minullakin on pisara juutalaista verta.
En ”pane toivoa äidillisyyteen”, vaan pikemminkin vaihtoehdoista kun usein puhumme, niin vaihtoehto voi olla ainoastaan femiininen. Maskuliiniset ovat jo kauan osoittaneet impotenssinsä. Ehkä sittenkin on olemassa kolmaskin hallitsijan muoto - castrado.
Karl
.... sometimes you make me shiver.
Lähetä kommentti