sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Antamisen iloa
vai ottamisen autuutta toivoisin maailmaan entistä enemmän?
Kun raha on velkaa eikä reaalivakuutta näille biteille ole, herää kysymys niistä pelisäännöistä, jotka määrittelevät ketkä ovat velkaa. Se aivan ilmeisesti alkaa vähitellen tulla selväksi keille olemme loppupeleissä velkaa?
Mikään ei estä meitä myös vaatimasta, että pelisäännöt on pantava uusiksi, sillä on turhaa hurskastelua väittää, että superrikkaat ovat rahansa ansainneet. Suuri osa heistä, ehkä jopa suurin osa on tavisten oikeudenmukaisuuskäsikäsityksen, tai edes normaalivaltion normilainsäädännön mukaan lähinnä roistoja ja ryöväreitä.
Sir Francis Drake sai kaapparioikeudet, siis oikeuden ryöstää, suoraan Englannin silloiselta kuningattarelta ja rakensi siten kuningashuoneen, Englannin valtion, ja alusmaiden taloudellisen perustan. Nykyinen kuningatar sallii ryöstön jatkuvan, suojaamalla maailman suurimman veroparatiisiryppään talletukset verottajan väliintulolta.
"Miljoonen är jo också pengar", sano joku viisas aikoinaan. Varmaan sitten myös miljarden ja vielä enemmän biljoonen?
Alan muuten muuttaa käsitystäni myös verosuunnittelun oikeutuksesta. Veronkierto on ollut kiellettyä ja osin rikollistakin jo kauan. Olisiko aika kriminalisoida verosuunnittelu?
Tämän voisi varmaan lopettaa väännettyyn klassikkoon: Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät näin harvat ole ryöstäneet näin monelta niin paljon. Tuskin siihen edes tarvitsee kysymysmerkkiä laittaa.
Tunnisteet:
Corruption,
Crises,
International finance,
johtaminen,
Poliittiset puolueet,
raha,
talous,
Työ,
Valta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Hakki.
Liene olet vielä niitä Joulu Pukin tunnustajia? Jos noin, toivon Sinun viihtyvän hyvin ”näissä pukkimaisissa tunnelmissa” ja, että vielä vaikka palattaisiin häilyvien Demokratia kysymysten pariin 2013.
Voios hyvin!! Karl.
Karl
Jos ei usko Joulupukkiin ei kuulemma saa lahjojakaan.
Juu, Seasons Greetings vaan sinne keskikesäänkin.
Hakki
Meillä täällä, pitkäaikaisen patnerin kanssa, on aina ollut sopimus ettemme harrasta lahjontaa. Lyhyehköstä vastauksestasi päätellen olet samoilla linjoilla?
Oletko seurannut Steven Hawking’s ajatusvirtaa? Hän on hyljännyt kaikki jumaluuskäsitteet ja esittää hydrogeenin ja metaanin olevan kaiken alku. Nyt kai pitäisi sitten muuttaa jumalan nimeksi Hydrometh, tai jotakin sinnepäin.
Karl
Ainoastaan lapsille ja lapsenmielisille lahjoja on meillä päin tavattu jakaa. Meillä siis enää yhdelle.
Olen kyllä lukenut Ajan lyhyen historian, ja uskotellut itselleni jotain siitä ymmärtäneeni. Mutta tokkopa. Sen sijaan olen kyllä aika vakuuttunut siitä, että vety ja metaani ovat elämän perusta. Vettähän meissä on yli 70% ja vatsavaivat mustuttavat metaanista.
Tuo Jumala-käsite on kuitenkin mielenkiintoinen. Yhtä helppoa kuin todistaa, että sellaista ei ole lienee todistaa, että sellainen on? Itse väittäisin, että niin kauan kun ihminen joutuu kysymään miksi, niin kauan hänellä on Jumala.
Hakki.
Ehkäpä se jumala käsite onkin sitten täysin persoonaton ja että meidän jokaisen on rakennettava ”se” itse? Aika itsekeskeinen jumala siitä taitaisi tulla, tai on tullut. Käsitteenä hyvin mielenkiintoinen, mutta alahan sitä ”todistelemaan” ja lirissä ollaan, jollei sitten satu kuulumaan johonkin ”järjestäytyneeseen” jumala käsite tiedekuntaan kunten kirkko.
Jos tuota kysymystä todellakin alkaa pohtimaan, ei kirkon, tai minkään oppikunnan kaavojen mukaisesti, vaan sellaisena kuin esiintyy, niin ei voi olla ihmettelemättä kuinka vähäjärkinen ihminen onkaan. Ajatellaan vain, että mihin uskominen perustuu, sellaisena kuin se on meihin istutettu? ja kuinka ilman pelkoa ei ole uskomuksia. ”Niin kauan kun ihminen joutuu kysymään, miksi niin kauan hänellä on Jumala”. Olen täysin samaa mieltä! ”Miksi” sana on välitön johdannainen epävarmuuteen ja on jo sinänsä epävarmuuden ilmentymä ja epävarmuudella on suoranainen yhteys pelkoon - joten - mentäessä kysymyksessä eteenpäin, samaa ajatusohjainta käyttäen, tullaan eittämättömästi johtopäätökseen joka pyrkii kumoavaan kaikki käsiterakenteet sellaisesta jota emme voi tuntea, ja mikä ei ole välittömässä hetkessä.
Muisti on se tosi culprit joka rakentelee monista kuvistaan, mitä se on itsekin, johtopäätöksiä, ja siten joutuu hapuilemaan itsensä rakentamassa loukussa. Muisti on kavala otus. Se rakentaa oman Taivaan ja sen vastapainoksi, saadakseen jonkinlaisen ”tasapainon”, ikioman Helvettinsä. Ja niissä me jokainen sitten painiskelemme kehdosta hautaan, tietämättä milloinkaan mitä oikein tapahtui. Tiedämme kyllä muistikuvien olemassaolon, mutta tuskin koskaan, mitä voisi olla, tai on - ilman muistikuvia.
Karl, sitä on ilmeisesti selvitty jouluähkyistä ja päästy testaamaan, josko Jumala on taannut elämää vielä Joulun jälkeenkin. ;-)
Enpä oikein usko, että Vanhan Testamentin Jumalaa itsekeskeisempää ja patriarkaalisempaa pystyisimme enää itse kehittämään, vaikka yrittäisimme? Taidan itse olla positiivinen agnostikko, vaikka en halua kieltää uskontojen merkitystä moraalisen ja eettisen ihmisen tukirankana, if necessary. Joten ei minulta heru tukea sillekään, että alkaisimme uskontoja pilkatakaan. Kirkko saattaa sitten olla eri juttu.
Edellisestä johtuen en painiskele kehdosta hautaan oman taivaan ja helvettini välillä. Miksi ihmeessä tehdä ehdoin tahdoin elämästä vielä hankalampaa, kuin mitä se jo muutenkin on? Siis, kuten profiilissani totean; Yritän vain elää niin kuin tahdon. Voisihan siinä korvata sanan "tahdon" esimerkiksi vaikka sanoilla "haluan" tai "osaan".
Lähtökohtana kumminkin, että toiminnan ja tekemisen vapausasteet ovat rajallisia ja pitkälti satunnaisia. Mitä olet mukana syntyessäsi saanut rajaa kykyäsi ja kiinnostustasi, ja mahdollisuuksia tulee eteen tai sitten ei.
Syytetty ei kuitenkaan ole syyllinen ennen kuin syytteen on oikeudessa osoitettu pitävän paikkansa.
Kyllähän uskonnot ovat älykkäimpien ihmisten luomia hallinnon normittamia elämänohjeita. Perin hieno oivallus pitää kansaa pelossa ilman maanpäällistä rankaisukoneistoa.
Kunpa mekin voisimme poistaa poliisivoimat ja kertoa kansalle, että Jumala näkee kaikki pahat tekomme ja rankaisee ankarasti!
Anonyymi
Sanot "hallinnon normittamia elämänohjeita" ja olen kanssasi samaa mieltä. Eiköhän ne Lain Taulut, jotka Mooses palavasta pensaasta repi olleet uskonnon perusteita? Siis lakeja ennen yhteiskunnan kirjallista lainsäädäntöä ja hallintokoneistoa.
Ja taisi ne olla jalkapuut vielä meidänkin kirkkojen kirkonpielissä runsas sata vuotta sitten?
Lähetä kommentti