Onnistuisiko Raimo Sailas herättämään hallituksen johtavat poliitikot? Vajaat parikymmentä vuotta sitten hän onnistui. Tällä kertaa hän jakaa viisauksiaan aivan uudelle poliitikkojen ikäluokalle. Onko än heille yhtä uskottava kuin näiden isovanhemmille?
Kun tasa-arvon nimissä valittu tasapäistämisen ja kaiken
samanlaistamista vaativa tie on ajamassa tai jo ajanut yhteiskuntamme henkiseen
ja taloudelliseen umpikujaan, huudetaan nyt apuun erilaisuutta yhteiskunnallisen
kehittäjäksi, kun ei muita mahdollisuuksia taida olla käytettävissä?
Kieltämättä siihen on korkea aika. Voisimme aloittaa vaikka ihan pienin
askelin:
Suomen ei ole mahdollista ottaa vuodesta toiseen noin 10
miljardia lainaa ylläpitääkseen julkista talouttaan. Sillä siitä ja vain siitä
on kyse. Kun teollisuus samalla on hyvää vauhtia pyyhkimässä Suomen pölyt
kengistään, ei tulevaisuuden velanmaksajia ole näköpiirissä. Ilman vahvaa
vientiteollisuutta ei julkisen sektorin työntekijöiden palkoista maksettu vero
kovinkaan kauan voi riittää julkisen sektorin velan maksamiseen. Ikiliikkujaa kun
ei vieläkään ole keksitty.
On selvää, että
työuria on pidennettävä, mutta se ei välttämättä edellytä, eikä ainakaan
yksin edellytä, eläkeiän kasvattamista. Eikä sen aikaansaaminen ole tässä työttömyyden
Suomessa lyhyen aikavälin prioriteetti ollenkaan. Vähintään yhtä paljon, ellei
enemmänkin, on saatavissa aikaan maamme pyhän lehmän, koulutuksen ja opiskelun
saattamiseksi kansakunnan tarpeita vastaavaksi ja sen aiheuttamat kustannukset kestettäviksi. Vielä enemmän saataisi aikaan puolueiden
määräysvallan suitsemisella puuttumisesta kansanedustajien päätöksentekoon, niiden
julkisen rahoituksen korvaamisella yksityiselle rahoituksella ja niiden
nykyvaurauden takavarikoinnilla. Mutta pysytään nyt opetuksessa.
Ajatuksellisena lähtökohtana pitäisi olla, ettei 9 - 10
vuotta pidempi koulutus ole kenenkään subjektiivinen oikeus. Ja silloinkin
vastuu itsestä ja muista on ihmisellä itsellään. Tässä epätäydellisessä ja
erilaisten ihmisten maailmassa tämä tarkoittaa myös, että kaikkien ei tarvitse
olla maistereita. Kaikkien ei tarvitse käydä ammattikorkeakoulua, eikä ainakaan
ammattikorkeakoulua joka keskittyy käsitteelliseen tutkimiseen. Tarvitsemme osaavia
tekijöitä myös ammattikorkeista. Erityisesti tarvitsemme paljon osaavia käden
taitajia, ammattimiehiä ja – naisia, joita perinteisesti valmistuu ammattikouluista
ja/tai oppisopimuksella.
Opetus ja koulutus
eivät voi olla osa aluepolitiikkaa ja poliittista pisteidenkalastelua. Opiskelu
ei voi eikä saa olla päivähoitoa, "elinikäisestä" päivähoidosta
puhumattakaan, vaan edellytysten luomista ihmisen selviämiseksi elämästään
omilla ehdoillaan. Kansakunta ei todellakaan elä tiedolla ja osaamisella, ellei
se pysty niillä tekemään tulosta ja elantoa väestölleen eli saamaan niillä
rahaa. Yliopistoissa koulutetaan tutkijoita, virkamiehiä ja ylimpiä opettajia, korkeakouluissa
lähinnä elinkeinoelämän asiantuntijoita ja esimiehiä, ja ammattikouluissa
osaavia suorittavan työn tekijöitä.
Ja kaiken kehittämisen esteenä, erityisesti opetussektorilla
on meidän 60-lukulaisten tasa-arvoharha, tasapäistämisen ideaali. Voisimme aloittaa,
jos aikaa vielä on, pienestä. Tarvitsemme aloituspaikkojen karsintaa ja kohdentamista,
opetuksen keskittämistä työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin, opiskeluaikojen
lyhentämistä, korkeakoulusektorin karsimista, opetuksen jonkinasteista
maksullisuutta jne. jne.
Vaatiminen ja vastuu
on palautettava yhteiskunnan toiminnan ohjenuoraksi. Ei nautinta ja oikeudet.
Tasapäisyydestä luopuminen ja erilaisuuden kannustaminen ei saa olla sen
paremmin opetuksessa kuin koulutuksessakaan kansalaisten ihmisoikeuksien
erilaistamista. Sen tulisi olla kaikkien kansalaisten erilaisten lahjojen ja
osaamisten kehittämistä ja hyödyntämistä täydestä arvostaan. Ihmisarvo ja
-oikeus on jokaisella ja sen täytyy jokaisella olla sama.
http://eaglesflysingly.blogspot.com/2008/05/demokratiasta-kannattaa-maksaa.html
2 kommenttia:
Sailas on liian hyvä mies ollakseen totta.
Meille on tullut kummallinen maan tapa perustella saadulla koulutuksella omaa tärkeyttä.Markkinataloudessa oma tärkeys olisi syytä tarkistaa markkinoilla ainoastaan kysynnän ja tarjonnan kautta.10 vuotta sitten koulutettiinesim. informaatikkoja tuhansittain, koska oli omituinen visio valtavasta sisällön tuottajien tarpeesta. Nyt nämä korkeakoulutetut informaatikot ovat puhelinmyyjinä kouluja käymättömien seassa. Vuodet kuluivat hukkaan ja vastuuta ei ota kukaan. Olisi aika puhua totta. Sailas puhuu ja siksi kannattaa kuunnella tarkasti. Jos joku haluaa artesaaniksi niin menköön, mutta ennen opiskelua olisi hyvä allekirjoittaa paperi missä todistaa ymmärtäneensä, ettei koskaan alalle työllisty tai, että sillä ei elä. Jos kansalaiset eläisivät kuten isänsä aikoinaan ei mitään ongelmia olisi. Siis 40 vuotta töitä ja sitten eläkkeelle.30 vuotiaana alkava työura päättyy siis 70 vuotiaana ja se on reilua vastuunkantoa se.
Anonymous
Annetun koulutuksen hyödyllisyydestä sanot naulan kantaan. Hukkaan heitettyjä toiveita, katteettomia lupauksia. Suurelta, aivan liian suurelta osin sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta ajan ja rahan tuhlausta. Keskeisin syy taitaa olla se, että koulutuspolitiikasta tuli viimeistään 1970-luvulla osa aluepolitiikkaa.
Tiivistät erittäin osuvasti; "Markkinataloudessa oma tärkeys olisi syytä tarkistaa markkinoilla ainoastaan kysynnän ja tarjonnan kautta." Julkista sektoria lukuun ottamatta olisi varmasti syytä myös tarkistaa saadun koulutuksen merkitys säännöllisesti. Markkinoilla kun ei papereista ole paljoakaan apua.
Kyllä 40 vuoden työrupeaman pitäisi ahnaimmalle poliitikollekin riittää. Mutta aiemmin se pitäisi saada alkamaan kuin 30 vuotiaan.
Lähetä kommentti