torstai 3. marraskuuta 2011

Raimo Sailas ja Kreikan kaaos



Onnistuisiko Raimo Sailas herättämään hallituksen johtavat poliitikot? Vajaat parikymmentä vuotta sitten hän onnistui. Tällä kertaa hän jakaa viisauksiaan aivan uudelle poliitikkojen ikäluokalle. Onko än heille yhtä uskottava kuin näiden isovanhemmille?

Kun tasa-arvon nimissä valittu tasapäistämisen ja kaiken samanlaistamista vaativa tie on ajamassa tai jo ajanut yhteiskuntamme henkiseen ja taloudelliseen umpikujaan, huudetaan nyt apuun erilaisuutta yhteiskunnallisen kehittäjäksi, kun ei muita mahdollisuuksia taida olla käytettävissä? Kieltämättä siihen on korkea aika. Voisimme aloittaa vaikka ihan pienin askelin:


Suomen ei ole mahdollista ottaa vuodesta toiseen noin 10 miljardia lainaa ylläpitääkseen julkista talouttaan. Sillä siitä ja vain siitä on kyse. Kun teollisuus samalla on hyvää vauhtia pyyhkimässä Suomen pölyt kengistään, ei tulevaisuuden velanmaksajia ole näköpiirissä. Ilman vahvaa vientiteollisuutta ei julkisen sektorin työntekijöiden palkoista maksettu vero kovinkaan kauan voi riittää julkisen sektorin velan maksamiseen. Ikiliikkujaa kun ei vieläkään ole keksitty. 

On selvää, että työuria on pidennettävä, mutta se ei välttämättä edellytä, eikä ainakaan yksin edellytä, eläkeiän kasvattamista. Eikä sen aikaansaaminen ole tässä työttömyyden Suomessa lyhyen aikavälin prioriteetti ollenkaan. Vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, on saatavissa aikaan maamme pyhän lehmän, koulutuksen ja opiskelun saattamiseksi kansakunnan tarpeita vastaavaksi ja sen aiheuttamat kustannukset kestettäviksi. Vielä enemmän saataisi aikaan puolueiden määräysvallan suitsemisella puuttumisesta kansanedustajien päätöksentekoon, niiden julkisen rahoituksen korvaamisella yksityiselle rahoituksella ja niiden nykyvaurauden takavarikoinnilla. Mutta pysytään nyt opetuksessa.

Ajatuksellisena lähtökohtana pitäisi olla, ettei 9 - 10 vuotta pidempi koulutus ole kenenkään subjektiivinen oikeus. Ja silloinkin vastuu itsestä ja muista on ihmisellä itsellään. Tässä epätäydellisessä ja erilaisten ihmisten maailmassa tämä tarkoittaa myös, että kaikkien ei tarvitse olla maistereita. Kaikkien ei tarvitse käydä ammattikorkeakoulua, eikä ainakaan ammattikorkeakoulua joka keskittyy käsitteelliseen tutkimiseen. Tarvitsemme osaavia tekijöitä myös ammattikorkeista. Erityisesti tarvitsemme paljon osaavia käden taitajia, ammattimiehiä ja – naisia, joita perinteisesti valmistuu ammattikouluista ja/tai oppisopimuksella. 

Opetus ja koulutus eivät voi olla osa aluepolitiikkaa ja poliittista pisteidenkalastelua. Opiskelu ei voi eikä saa olla päivähoitoa, "elinikäisestä" päivähoidosta puhumattakaan, vaan edellytysten luomista ihmisen selviämiseksi elämästään omilla ehdoillaan. Kansakunta ei todellakaan elä tiedolla ja osaamisella, ellei se pysty niillä tekemään tulosta ja elantoa väestölleen eli saamaan niillä rahaa. Yliopistoissa koulutetaan tutkijoita, virkamiehiä ja ylimpiä opettajia, korkeakouluissa lähinnä elinkeinoelämän asiantuntijoita ja esimiehiä, ja ammattikouluissa osaavia suorittavan työn tekijöitä.

Ja kaiken kehittämisen esteenä, erityisesti opetussektorilla on meidän 60-lukulaisten tasa-arvoharha, tasapäistämisen ideaali. Voisimme aloittaa, jos aikaa vielä on, pienestä. Tarvitsemme aloituspaikkojen karsintaa ja kohdentamista, opetuksen keskittämistä työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin, opiskeluaikojen lyhentämistä, korkeakoulusektorin karsimista, opetuksen jonkinasteista maksullisuutta jne. jne. 

Vaatiminen ja vastuu on palautettava yhteiskunnan toiminnan ohjenuoraksi. Ei nautinta ja oikeudet. Tasapäisyydestä luopuminen ja erilaisuuden kannustaminen ei saa olla sen paremmin opetuksessa kuin koulutuksessakaan kansalaisten ihmisoikeuksien erilaistamista. Sen tulisi olla kaikkien kansalaisten erilaisten lahjojen ja osaamisten kehittämistä ja hyödyntämistä täydestä arvostaan. Ihmisarvo ja -oikeus on jokaisella ja sen täytyy jokaisella olla sama.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2008/05/demokratiasta-kannattaa-maksaa.html


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sailas on liian hyvä mies ollakseen totta.
Meille on tullut kummallinen maan tapa perustella saadulla koulutuksella omaa tärkeyttä.Markkinataloudessa oma tärkeys olisi syytä tarkistaa markkinoilla ainoastaan kysynnän ja tarjonnan kautta.10 vuotta sitten koulutettiinesim. informaatikkoja tuhansittain, koska oli omituinen visio valtavasta sisällön tuottajien tarpeesta. Nyt nämä korkeakoulutetut informaatikot ovat puhelinmyyjinä kouluja käymättömien seassa. Vuodet kuluivat hukkaan ja vastuuta ei ota kukaan. Olisi aika puhua totta. Sailas puhuu ja siksi kannattaa kuunnella tarkasti. Jos joku haluaa artesaaniksi niin menköön, mutta ennen opiskelua olisi hyvä allekirjoittaa paperi missä todistaa ymmärtäneensä, ettei koskaan alalle työllisty tai, että sillä ei elä. Jos kansalaiset eläisivät kuten isänsä aikoinaan ei mitään ongelmia olisi. Siis 40 vuotta töitä ja sitten eläkkeelle.30 vuotiaana alkava työura päättyy siis 70 vuotiaana ja se on reilua vastuunkantoa se.

Hakki kirjoitti...

Anonymous

Annetun koulutuksen hyödyllisyydestä sanot naulan kantaan. Hukkaan heitettyjä toiveita, katteettomia lupauksia. Suurelta, aivan liian suurelta osin sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta ajan ja rahan tuhlausta. Keskeisin syy taitaa olla se, että koulutuspolitiikasta tuli viimeistään 1970-luvulla osa aluepolitiikkaa.

Tiivistät erittäin osuvasti; "Markkinataloudessa oma tärkeys olisi syytä tarkistaa markkinoilla ainoastaan kysynnän ja tarjonnan kautta." Julkista sektoria lukuun ottamatta olisi varmasti syytä myös tarkistaa saadun koulutuksen merkitys säännöllisesti. Markkinoilla kun ei papereista ole paljoakaan apua.

Kyllä 40 vuoden työrupeaman pitäisi ahnaimmalle poliitikollekin riittää. Mutta aiemmin se pitäisi saada alkamaan kuin 30 vuotiaan.