Rauhanliitto tiedottaa tänään YKn päivänä, että maailmassa käytettiin asevarusteluun viime vuonna 1.620 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta pelkästään Yhdysvaltojen varusteluun käyttämä summa oli 791 miljardia. Euroopassa summa oli 382 miljardia. Uutiseen liittämäni kommentin lisäksi herätti tietämättömyyteni pari muutakin kysymystä.
Muistan Suomen aikoinaan joutuneen ostamaan Hornetit USAn laivastolta, jonka siis jossain vaiheessa on täytynyt ostaa ne valmistajalta, silloiselta McDonnell Douglassilta tai nykyiseltä Boingilta. Sisältyivätkö suomalaisten Hornetien hinta USAn vuosittaisiin varustelumenoihin? Asia ei muuten kovasti kiinnostaisi, mutta kun USA tuntuu varustavan puoli maailmaa. Siis kirjautuvatko summat kahteen kertaan, sekä USAssa että Suomessa? Siis samalla tavalla kuin esimerkiksi japanilaiset autot Suomen tilastoissa Venäjän kauttakulkuviennissä?
Toinen liittyi pelkoon, tuohon yleisinhimilliseen tunteeseen yleensä. Ovikello kun soi aamusella klo 9. Reipas nuorimies, lukitusalan yrittäjä, tarjosi lisäturvaa ulko-oveen. Ostaisitko sinä? Minä en. Ja yksilöinpä vielä miksi en.
Asun kerrostalossa, jossa ensimmäisessä kerroksessa asuu "historiallinen jäänne" - talonmies. Ulko-ovi on lukittu joka päivä klo 20 - 07. Edellisen asukkaan jäljiltä oman asuntomme ulko-ovi on varustettu ovisilmällä, erillisellä turvalukolla, sisäpuolisella turvaketjulla ja sisäpuolisen avaajan ympärillä olevalla turva"kupilla". Saranoiden tappeja ei saa avattua eikä ovea saranapuolelta muutenkaan avattua, sen estävien tappien vuoksi. Oven aukeavan puolen ulkopuolella on murtamisen estävä noin 50 cm turvalevy ja samoin vahvistettu oven kamana. Katson siis henkemme ja omaisuutemme olevan riittävän hyvin turvattu. Erotessamme hän ystävällisesti ojensi korttinsa ja totesi "... voitte sitten ottaa yhteyttä, sen jälkeen kun teille on murtauduttu."
Talossamme asuu useita minuakin vanhempia ihmisiä ja useimpien ovivarustus on omamme kaltainen. Työn äänet kuitenkin kertoivat yrittäjän myyntityön jälleen onnistuneen. Myöhemmin hänet ohittaessani totesin hänelle "... otin korttisi mukaani, joten jos nyt poissa ollessani huoneistomme tyhjennetään, tiedän minne poliisin ohjaan."
Pelko on mahtava (myynti)argumentti?
10 kommenttia:
Sivusin aihetta nelisen vuotta sitten:
'Olen lueskellut mielenkiintoista kirjaa: Bruce Schneier, Beyond Fear, ISBN 0-387-02620-7. Kirja käsittelee kaikenlaista turvallisuutta ja hyvin analyyttisesti. Käsittelyssä on lentoturvallisuus, turvallisuus New Yorkin syyskuun 11. tapahtumien valossa yms. Kaikki nuo on analysoitu kuin kirurgin veitsen tarkkuudella. Kerrassaan kiehtovaa luettavaa.
Pikku herkkupaloja takakannesta minkälaisia asioita kirja käsittelee:
Does arming pilots make flying safer?
Will computerized voting machines make election results more accurate?
Is online shopping with credit cards especially risky?
Will a national id card better protect us from terrorism?'
Kirja kuvasi hyvin miten turvatoimien lisääminen ei usein parannakaan turvallisuutta. Mutta turvattomuus myy hyvin.
Hakki
Kertomastasi tuli mieleen, vertauksellisessa muodossa, omani ”turvallisuus” vaatimukset. Jäätyäni eläkkeelle noin 25 vuotta sitten, olin jo aikaisemmin ostanut pienen maatilan partnerini kanssa, noin 30 km Tamworth nimisestä pikku kaupungista täällä NSW osavaltiossa. Tässä maassa on paljon tilaa, eikä etäisyys ole probleema, jos haluaisi elää vaikka vain muusta tohinasta eristäytyneenä, tilaa on riittämiin - toistaiseksi. Mutta, ilman pelkoakin, olosuhteet ovat muuttumassa täälläkin monien muiden ulkopuolelta tulevien, muiden kansojen ja ihmisten peloista johtuen. Nousevat merivedet ja poliittiset riidat pakottavat ihmisiä etsimään turvaa Austraaliasta ja tulevat tänne suurin joukoin jo nyt. Ennenmin tai myöhemmin emme pysty niitä estämään edes aseillakaan.
”Pelon hinta” on aina kallis, varsinkin jos sen joutuu ostamaan paikassa kuten Helsingissä. Muutenhan sitä ei voi saada, ei ainakaan sellaisena kuin sen haluaisi. Olipa kysymys henkilökohtaisesta tai kollektiivisestä turvallisuudesta siitä joutuu aina maksamaan kalliisti ja kumminkin, tekipä mitä tahansa, turvallisuus on asia jota todellisuudessa ei ole edes olemassakaan - on vain pelkoa. Pelkoahan me turvallisuusvaatimuksen alaisina pyrimme pitelemään ”ovan takana” tehden itsestämme pelon vankeja. Mitä suurempi pelon taakka sitä enemmän siitä maksamme, päätyen ääritapauksissa maksumiehinä itsekin - köyden vapaaehtoisena jatkona.
IsoIgor
"turvatoimien lisääminen ei usein parannakaan turvallisuutta." Varustelukierteestä, jatkuvasti yhä hintavammaksi muuttuvasta "henkisestä" varustelukierteestä siinä on kyse. Eikä sille edes loppua näy, ei ainakaan ilman, että yhteisö/henkilö tekee analyyttisen tutkinnan jälkeen tietoisen päätöksen siitä riskitasosta, jonka on valmis hyväksymään. Ja ihminen kun on, hän siitä huolimatta aika-ajoin sortuu heräteostoihin.
Karl
First things first; miten hankit ääkköset?
Turvallisuudentunteessa lienee kysymys lähinnä vain omasta asenteesta? Asenteesta, jota joku ulkopuolinen voi pitää kohtalonuskona tai vaikkapa vastuuttomuutena?
Mutta en ainakaan minä halua lasteni ja heidän lastensa kasvavan sen paremmin yhteisössä kuin ilmapiirissäkään, jossa he jatkuvasti joutuvat elämään pelossa, varsinkaan pelkäämään kanssaihmisiä. Ja vaikken ajatustani ole ihan sinne asti vienyt, että jättäisin ulko-oven lukitsematta, lukkojen ja muiden haitakkeiden määrällä on kyllä selvä raja. Ja jos joku päättää sisään murtautua, ei sellaista haitaketta löydykään, joka moisen estäisi.
Ns. lutkamarssijan logiikalla jo turvallisuusuhkasta varoittaminen katsotaan pahaksi. Onhan rikollisuus kriminalisoitu ! Eihän uhria pidä syyllistää siitä, että joku on roisto !
Se, että rikollisuutta joutuu henkilökohtaisesti torjumaan, on tietysti järjestyneessä yhteiskunnassa kuten Suomessa kiusallista.
Amerikoissa pitää kantaa pyssyä mukanaan, meillä riittää toistaiseksi vähempi.
Näyttävät kuitenkin globalisaatio ja Schengen tasoittavan puntteja.
Suomessakin kehitys kehittyy ! :-(
Vox
Mielipiteeni lutkamarssista muistanet? When a woman is under 16 she is protected by law. When she´s 60, she´s protected by nature. But in between she´s fair game. Ja pojat on poikia. Aina yrittämässä, minkä geneettisen perustan lääkärinä varmaan tunnet minua paremmin.
Peruspalveluministeri tiettävästi on jo valmistelemassa lakia, joka kieltää lain rikkomisen.
Hakki
Kannatan ehdottomasti lain rikkomisen kieltämistä !
Olisihan siinä sikspäkillä jotakin, mitä osoittaa jälkipolville ! :-)
Vox
Taitaa tämä mäyräkoiraa jäädä historian lehdille vähän muilla "ansioilla"?
Hakki
”Fitst things first”, ei miten hankit, vaan mitä tarkoitat ääkkösillä? Onko kysymyksessa tarkoituksellisesti vääristynyt muoto aakkosista, vai ehkä vain viittaus johonkin jota kutsuisin profound? Jos tämä jälkimmäinen on oikea johtopäätös, mitä arvelisin Sinun tarkoittavan, niin asiasta voidaan käydä eteenpäin.
Puhuimme turvallisuudesta. En sanoisi, että kysymys olisi vain ”omasta asenteesta”. Sitä voidaan nimittää asenteeksi, tai havainnoksi, niin sisäisesti kuin ulkonaisestikin, mutta en väittäisi asennoitumisen olevan muuta kuin henkilökohtainen tulkinta ulkopuolisesta. Sisäpuolista ei tarvitse tulkinnoilla, omilla tai muiden, muunnella joksikin mitä se ei ole, vaan nahdä mitä ”sisäpuolinen” on. Se, sisäpuolinen on ja voi olla vain oman taustansa heijastumaa, ympäristöstä tulleita impressioida, niistä leivottuja mielipiteitä. Eikä se, tausta, voi nähdä tilanteita itseään samaistamatta ympärillään olevaan, vaan on ja voidaan nähdä pelkästään oman sisältönsä siivilöinnin mukaisena. Sitä voidaan kutsua, se voidaan nähdä ”kohtalonuskona” tai ”vastuuttomuutena”, mutta sanat rajoittavat sen mitä on. Ilman johtopäätelmiä asiassa voi käydä pitemmälle. Elämä on liikettä jota ei voi pysähdyttää tahtoperäisesti, joskin aina voi hypätä ”kärryiltä” pois ja jäädä tarkkailijan asemaan.
Pelko on sanaistettu kuva epävarmuudesta ihmisen olemuksessa. Sillä, pelolla, kuten hyvin tiedät, on tuhansia ilmentymismuotoja, mutta on vain yksi pelko, tila jossa jokainen elämme ajatuksellisesti aika-ajoin, eikä tuohon tilaan tarvitse, tai voi kuulua aktuaalinen, itse tapahtuman hetki, vaan on muistikuva jo tapahtuneesta. Edelleen, jos asiaa katsotaan ilman pelkokuvaa, tilanne näyttää kokonaan erilaiselta ja saa, ilman pelon värittämää emotionaalisuutta, oikean mittasuhteen todelliseen, olevaan nähden. Ajatus rakentaa muistikuvista pelon, heijastamalla tapahtuneen tulevaan. Ennakoiva asennoituminen, muistikuviin rakentuneena, kieltää mahdollisuuden nähdä mitä todellisuudessa on. Ihmisten keskeinen todellisuus on hirmuvaltaa kaikilla tasoilla olemassaoloa, se on liiankin selvää. Sen kanssa on opittava elämään, tai astua sivuun. Ulkopuolisena voi nähdä missä toiset tekevät ”virheitä” ja nähdessään samankaltaisuutensa, avaa uusia ovia itselleen. Niitä, uusia ovia, ei voi avata toiselle ja jos niin pyrkii tekemään - voi ”saada turpiinsa”.
Karl
Sorry. En muistanut kymmeniä vuosiasi Australiassa. Suomalaisessa käyttökielessä ääkköset ovat skandinäppäimistöllä varustetun tietokoneen jälki. Olet muistaakseni nimittäin aiemmin aina käyttänyt aakkosia, et ä:tä etkä ö:tä.
Huh, huh. Taas pyyhkii filosofia niin totaalisti taviksen pienen pään yli, että ihan hirvittää. Pari ajatusta tuolta kuitenkin nappasin; en ole ainakaan vielä sen paremin siinä iässä kuin mielentilassakaan, että haluaisin "hypätä kärryiltä pois ja jäädä tarkkailijan asemaan." Elämä on edelleen elämistä, ei vain tarkkailemista varten.
Kaikessa uudessa on elementit sekä uhista että mahdollisuuksista. On paljolti ihmisestä itsestään kiinni, kumpien varaan elämänsä yrittää rakentaa?
Lähetä kommentti