Those brave 200

4.6.2008 10.30 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Poliittiset puolueet

Ei ole poliitikkojen asia päättää minkälaisia lakeja Suomeen säädetään. Se on kansanedustajain tehtävä. Kaiken maailman poliitikkoja tämä maa on täynnänsä. Virkamiehinä kunnilla ja valtiolla, erilaisissa etujärjestöissä, ay-liikkeen toimistoissa, kunnanvaltuustoissa, kuntayhtymissä ja -laitoksissa, puolueiden toimistoissa jne. jne.

Kansanedustajia on 200. Me valitsemme heidät. He vastaavat meille. Heidän ei pitäisi ottaa toimintaohjeitaan muilta poliitikoilta tai virkamiehiltä tai puolueen toimitsijoilta. He ja vain he säätävät lait. Näin siis pitäisi olla. Mutta näin ei ole.

Nyt olemme yhden tien risteyksessä. Jos me sallimme nykyisen järjestelmän, joka on kehittynyt yhä kauemmaksi ja kauemmaksi demokratiasta, mikään ei muutu. Niin inhottavaa kuin se onkin myöntää, sitä puolueittemme johto ilmaisi haluavansa, viimeksi kosmeettisella pikapäätöksellään vaalirahasotkuista. Tehdyllä “lattia katto ratkaisulla” ei ole muuta tarkoitusta kuin rauhoittaa ja tyynnytellä niitä kansalaisia, jotka eivät asiasta joko kauheasti välitä tai tiedä. Ja toivoa, että kansalaisten oikeutettu pöyristys lopahtaa. Kun kesäkin niin kivasti on tulossa.

He jatkoivat sitä, kun demarit käytännössä nyt ilmaisivat, että heille riittäisi ruumiiksi Vanhanen. Varmaan ottaisivat kaupanpäälliseksi Korhosen jos voisivat. Yrittävät nyt sitten samaa kuin Jäätteenmäen savustuksessa. Kolmella suurella puolueella on yksinkertaisesti liikaa menetettävää, jos tämä rähinä jatkuu. Eliitin kannalta yksi mies on halpa hinta. Onnistuukohan se toistamiseen?

Ainoa järjellinen ratkaisu lähtee sekä vaalirahoituksen että puoluerahoituksen läpinäkyvyydestä. Sen toteuttaminen on äärimmäisen helppoa. Mutta samalla se lisää politiikkaan elementtejä, joita puolueet ja puolueaateli eivät halua. He eivät halua joutua vastaamaan ikäviin kysymyksiin pussissaan olevien jauhojen väristä. Ja yleensä he ovat saaneet tahtonsa perille.

Ja tämä kaikki on sen seurausta, että meille on onnistuneesti myyty ajatus siitä, että poliitikointi on jonkinlainen ura tai ammatti. Siihen tavallaan americano viittasi kirjoittaessaan: “Tai sitten vaalirahoitukseen on tehtävä selkeät pelisäännöt. Millaiset, sen saavat poliitikot päättää itse. Ne niitä lakeja säätävät.” Ei politiikka ole ammatti ensinkään. Kansanedustajuus varsinkin on enintään luottamustehtävä, projekti- tai pätkätyö. Sen varaan ei uraa pitäisi voida rakentaa.

Jos aikoo edustaa kansaa, pitäisi oikeasti osata jotain. Muutakin kuin politikoida.

Ainoa järjellinen ratkaisu lähtee sekä vaalirahoituksen että puoluerahoituksen läpinäkyvyydestä. Sen toteuttaminen on äärimmäisen helppoa. Samalla loppuvat turhat keskustelut rahojen alkuperästä ja likaisuudesta ja moraalittomuudesta.

Mutta tuskinpa siat nytkään oppivat lentämään. Ja mehän sen maksamme.

Kirjoitettu 3.6.2008 klo 16.00

PS.

Oli epähuomiossa unohtunut linkki amerocanon sivuun. Valitan.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »