Eagles fly singly
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Hyvä Suomi! Me voitiin.
Kovin on kummallinen maa tämä Suomi. Itsenäisiä on oltu kohta 100 vuotta, toisten mukaan yli 200.
Sisällissodasta on selvitty, joskin sen historia taitaa vieläkin olla kipuna monella rinnassa.
Talvi- Jatko- ja Lapin sodat on taisteltu, joskin kaksi ensimmäistä hävitty. Mutta kolmas sentään voitettiin. Ja suomettumisesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ainakin muodollisesti itsenäisyys säilyi.
Euroopan takapajulasta ja sen köyhimmästä ja varmaan yhdestä maatalousvaltaisimmasta yhteiskunnasta ovat edelliset sukupolvet onnistuneet yhteisin ponnisteluin (suojatullein, kartellein, osuuskunnin) ensin vireän teollisuusvaltion. Sitten kehittämään siitä tupoillen ja maltilla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan; yhden rikkaimmista ja varakkaimmista. Mitä nyt viime vuosina lainaa on otettu niin, että ranteet rutisee.
Kahdesta lamastakin selvitty, hyvällä onnella kumpaisestakin. Eikä hyvin taida taloudessa mennä edelleenkään?
Mutta taitaa olla ainakin yksi asia, joka ei vuosien, vuosikymmenten tai -satojenkaan aikana meillä muutu. Meillä ei johto, ei sivistyneistö, ei poliitikot eivätkä kansan syvät rivitkään uskalla uskoa itseensä. Aina on kumarrettava johonkin ilmansuuntaan. Mihin milloinkin. Ellei Tukholmaan, sitten Pietariin. Ellei Berliiniin sitten Moskovaan. Ellei Brysseliin sitten taas Berliiniin. Nyt viimeksi katseet tuntuvat vahvasti kääntyvän Washingtoniin, vaikka se viimeistään nyt on laskevan auringon suunnassa. Ja unohdetaan, että aina samalla pyllistetään muualle.
Kaikki tämä tuli mieleen kun tänään paikallinen Pravda julkaisi kirja-arvostelun tapahtumista sadan vuoden takaa Tarina saksalaisesta Suomesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Mun mielestä suomalaiset uskovat itseensä turhan paljon, koska ne eivät koskaan opi mitään. Johtajiksi valitaan huijareita, joiden toivotaan keksivän miten saadaan helppoa rahaa, ja paremmat huijarit sitten viilaavat niitä linssiin. Mikään ei koskaan muutu.
Toinen luonnonvakio on, että tärkein henkilö on ulkomainen julkkis ja varsinkin viihdyttäjä. Aina syntyy hirveä hälinä kun näyttelijä tai muusikko vaivautuu tulemaan tännekin. Porukan keskittymiskyky vain katoaa eikä tärkeitä asioita viitsitä seurata senkään vertaa kuin tavallisesti.
Seuraava kohokohta näkyy olevan se, että Nina Hartley on tulossa käymään, ja on jännää, koska se on puuhannut kameran edessä sitä mitä muut tämän sarjan merkkihenkilöt kulissien takana.
Urheilu kiinnostaa myös kovasti ja koko maa on suunnilleen kiinni tärkeiden kisojen aikaan.
Vajaa kymmenen vuotta takaperin Neste Oililla siirrettiin yksi jalostamonjohtaja muihin hommiin, koska se halusi kieltää television tuijottamisen työaikana vain sen takia, että koko henkilöstö on kuin koomassa kun televisiosta tulee urheilua. Tavaraa voi vuotaa luontoon kaikessa rauhassa, koska kukaan ei viitsi edes vilkaista monitoreja. Jos suuronnettomuus sattuu päällekkäin vaikka Olympialaisien kanssa, niin siitä tulee jännä tilanne varsinkin siinä vaiheessa kun vastuuta yritetään jakaa oikeille henkilöille.
Mä en itse asiassa luota tähän kansaan ollenkaan ja se johtuu ihan vain siitä, että mä olen katsellut sitä aika paljon monelta eri suunnalta. Mihin vain katsoo, siellä on tyhjäpäistä porukkaa silmän kantamattomiin.
Mä opin kilpilahdessa, miksei teollisuus viihdy Suomessa, ja se johtuu suomalaisista. Siellä pyörii tarpeettoman paljon tärkeän oloista porukkaa, joka ei tajua ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki pyrkivät olemaan tällaisia isoista herroista rasvanahkoihin.
Remonttien aikaan siellä on aika kuka vei kuparikaapelit -sirkus ja tähänastinen ennätys on, että valvomo pimeni eikä syyllisiä saatu selville, vaikka alue on täynnä valvontakameroita.
Nesteen kuhnureilla on sellainen käsitys, että Itä-Euroopan miehet vievät niitä, koska muutama kymppi on jollain tavalla iso raha urakkapalkan päälle, mutta mitä mä olen asiasta kuullut, niin asialla ovat yleensä anarkistit jostain Tampereen suunnalta. Ehkä perinne on levinnyt muuallekin, mutta kotoperäisenä kiusantekona se alkoi.
Yrittäjille samanlainen harrastus on ylilaskuttaminen ja voittaja on se, joka onnistuu saamaan eniten raha tyhjästä. Laskun allekirjoittaa yleensä joku, joka ei ymmärrä mitään erittelypuolesta ja joiltakin saa allekirjoituksen vielä toiseenkin laskuun samasta urakasta. Pelkästään jokun pöydän nikkaroimisesta voidaan maksaa tuhansia euroja ja tää on ihan varma tieto, koska mä olin vuosia aliurakoitsijoiden hommissa.
Varmaan sekin teollisuusalue jossan välissä lakkautetaan ja toiminta siirretään korkeamman työmoraalin maihin, koska ei se toimi käytännössä, että muita valvova porukka tarvitsisi jonkun pitämään itsensä hereillä, mutta se ei sitten passaa ollenkaan ay-liikkeelle.
Edellä mainittu jalostamonjohtaja oli aika tyypillinen suuruudenhullu, jolla ei ole selvää käsitystä mistään, ja se kävi muiten hommiensa ohella ottamassa anniskelulupia pois lähiseudun ruokapaikoilta, mutta varsinainen vika siinä oli pyrkimys rajoittaa urheilun tuijottamista. Siihen reagoitiin voimalla.
Jos mä nyt vielä jatkan tästä Suomen teollisuudesta kun kerran tuli aloitettua.
Mä en ole ollut Kilpilahdessa muutamaan vuoteen, mutta kantapeikkoja tulee nähtyä kumminkin muualla. Yksi on pilvessä suunnilleen aina kun sen näkee. Se ei ole silleen niin kuin nämä yleensä, eli vähän sekava ja siinä uskossa, ettei kukaan huomaa, vaan välillä ihan seis ja puhuu itsekseen jossain marketin einesaltaan vieressä. Se on varmaan insinööri kun se on tavannut käyttää työpaikalla valkoista kypärää, mutta ei kuitenkaan kulje rähjäämässä muille.
Tässä ei sinänsä ole mitään kummallista, koska Kilpilahdessa ongelmatapaukset pannaan vahtimaan muita.
Yksi valvoja on kova ahdistelemaan ruokalan tyttöjä ja mitä nuorempi sen parempi. ISS etsi aikoinaan tavaraa kuljettamaan parimetrisen äijän, joka näytti siltä kuin se söisi pervoja elävältä, ja siitä oli varmasti apua, koska tämän alan harrastajia on siellä paljon.
Muista valvojista olen kuullut sellaisia raportteja, että niitä istuu arkisinkin pubissa suunnilleen valomerkkiin asti ja välillä näitä on näkynyt retuuttamassa mäyräkoiraa marketista kotia kohti keskellä viikkoa. Alkosta en tiedä, koska sen liepeillä tulee oleiltua vähemmän, mutta varmaan sielläkin tärppäisi.
Kilpilahdessa ollaan kovasti huolissaan aliurakoitsijoiden päihdeharrastuksista, mutta omaa väkeä varoitetaan puhalluttamisesta etukäteen, että kännikalat tietävät tulla toista kautta. Aika harvoin saadaan ketään kiinni, vaikka vapaa-aikaa ei näköjään osata viettää selvin päin.
Mä olen ihan varma, että jos pääkaupunkiseudulla tiedettäisiin, mitä siellä oikeasti tapahtuu, se olisi ajettu alas jo kauan sitten, koska on liian vaarallinen ja liian lähellä. Sopivalla tuulella myrkkypilvi olisi äkkiä Helsingissä asti.
2005 seisokki oli ensimmäinen tätä uutta tyyppiä, missä kaikki tehdään hirveällä kiireellä, ettei löpöä tarvitsisi varastoida mahdottoman paljon.
Nesteen omalla väellä oli niin kova kiire vahtia muita, että joku operaattori pääsi unohtamaan omat tehtävänsä kokonaan ilman, että kukaan muu huomasi. Sen olisi varmaan pitänyt vääntää paria venttiiliä ja poistaa joku sokea, mutta tällaiset pikkujututkin olivat tärkeitä, koska koko jalostamo simahti kun sitä alettiin ajaa ylös.
Mä käväisin siellä viikon päästä eikä kenelläkään ollut vieläkään tarkkaa käsitystä siitä, miten sen saisi toimimaan.
Mun pitäisi oikeastaan kirjoittaa näitä muistoja ajan kanssa ylös, koska materiaali ei lopu ihan heti kesken.
Neste Oilin henkilöstön mentaliteetti tulee parhaiten ilmi siinä, että se on hyvin ylpeä siitä, että jalostamo on poikkeuksellisen siisti. Puhtaanapito on ulkoistettu, joten sen eteen ei tarvitse itse tehdä mitään, mutta kunnia kyllä kelpaa.
Tämäkään ei ole käytännössä ihan näin, koska siellä on poikkeuksellisen siistiä vain sen reitin varrella, millä jalostamoa esitellään tärkeille vieraille. Ehkä sielläkin on ongelmajätteitä putkien alla ruopattavaksi asti, mutta se ei näy, niin että mitä väliä.
Reitin ulkopuolella on aivan toinen maailma, jossa kaatunut aita saa ruostua pois kaikessa rauhassa. On myös paljon jotain ruosteista, mikä on joskus pantu syrjään ja jätetty siihen.
Muutama vuosi ei ole pitkä aika näissä asioissa, mutta kun jotain pitää muistaa, niin muutama kuukausikin on hyvin pitkä aika.
Jos jotain rikkoutuu ja korjaukseksi keksitään tilapäisratkaisu, sekin usein ehtii rikkoutua ennen kuin se taas muistetaan.
Jalostamolle tilataan ennen seisokkia pöytiä ruokailun järjestämistä varten ja seisokin jälkeen ne viedään syrjään seuraavaa seisokkia varten. Ne kumminkin unohtuvat siihen mennessä ja niitä alkoi olla yhdessä vaiheessa aika paljon siellä syrjässä, koska väki ei ulkoile niin paljon, että se olisi tietoinen tällaisista seikoista. Kaikki mahdollinen teetetään aliurakoitsijoilla ja oma osuus rajoittuu möhlimiseen.
Jätevesilaitoksella piti yhteen aikaan käydä vähän väliä panemassa silikonimassaa tiivisteeksi johonkin rakoon, koska työvalvoja oli ilmeisesti saanut vähän kokemusta jostain vessaremontista ja eli siinä uskossa, että märissä paikoissa pitää käyttää tiivisteenä silikonimassaa. Tämä sattui vain olemaan kohtuullisen lämpöinen tila, niin että eihän se kauan paikoillaan pysynyt.
Työnvalvoja on kumminkin aina oikeassa, koska se voi kerätä kulkulupia pois oman mielensä mukaan, ja järkevä reaktio tällaiseen on hakeutua muihin hommiin. Tilalle varmaan löydetään joku juoppo, joka osaa asennoitua tehtäviin oikein, eli ei välitä seurauksista ollenkaan kun virheet tehdään jonkun muun vastuulla.
Aliurakoitsijoiden työnjohtajat pitävät vastuukysymyksistä yleensä tarkkaa lukua, koska muuten oma firma löydettäisiin maksajaksi kun tarvetta ilmenee.
Joskus joku pumppu meni pilalle sen takia, että aliurakoitsijat olivat peittäneet sen asianmukaisesti palosuojakankaalla ennen töihin ryhtymistä, mutta rasvari ei kierrokseellaan viitsinyt tulla autosta ulos tarkistaakseen sen öljytasoja ja se kävi sitten yöllä kuivana kunnes leikkasi kiinni. Hintaa kämmille tuli muistaakseni jotain 60 000 euroa, mutta ei hätää, syylliseksi löydettiin aliurakoitsijat ja sen jälkeen palosuojakankaat on pitänyt asettaa siten, ettei rasvarin tarvitse nostaa persettään auton penkiltä.
Ohjeistuksen mukaan palosuojakankaiden asettaminen olisi Nesteen oman väen tehtävä, jotta mitään tällaista ei pääsisi tapahtumaan, mutta se on salaisuus, koska Nesteen oma väki ei ole kiinostunut velvollisuuksista.
Yksi työnvalvoja kaiveli tällaisia asioita kun pipo alkoi kiristää kunnolla ja isoin kohina tuli operaattoreiden palkoista, koska jotkut saivat kohtuullisen paljon perskärpäsen lisää. Se pani palkkatiedot näkyviin firman omaan tietoverkkoon, mikä oli mun mielestä miehen työ, vaikka ei se ehkä uran kannalta fiksu ratkaisu ollut.
Operaattorit ovat samaa tasoa kuin rasvaritkin ja niitä pitää joskus käydä muistuttamassa, että niiden piti vilkuilla välillä monitoria edes sen verran, että rekka tai mikä lie pääsee puomista läpi, mutta ne ovat kuitenkin parasta mahdollista materiaalia tehtäviinsä, koska ne on testattu ja todettu, että niillä on parempi reaktiokyky kuin suunnilleen kenelläkään muulla. Sitä varten tarvitsee pinnistellä keskittymiskykyä pari vuorokautta valvotuissa olosuhteissa, mutta sen jälkeen voi taas palautua normaaliksi reikäpääksi.
Nesteellä ongelmatilanteissa tärkeintä tuppaa olemaan salailu. Vuotoja yritettiin pitää salassa kauan, vaikka ne paljastuivat melkein aina ja se teki ne vain nolommiksi
Mä en muista tarkkaan milloin tähän tuli muutos, mutta mä seurailin silloin jo sun blogiasi Kauppalehdessä.
Ensimmäinen isompi vuoto sen sattui seitsemän jälkeen aamulla ja siitä kerrottiin radiossa jo yhdeksän uutisissa. Satamassa oli vähän vuotanut ja se oli saatu hallintaan ja lässyn lässyn.
Mä olin silloin sopivasti putken toisessa päässä säiliöalueella ja siellä homma eteni näin:
Aliurakoitsijan työntekijät kuulivat vuodosta radiosta yhdeksän kahvitauolla ja joskus kymmentä yli väkeä alkoi valua tupakkahuoneeseen. Vähän aikaa oli hiljaista ja sitten Nesteen väkeä tuli kiireellä ulos, koska niille ei oltu muistettu kertoa vuodosta mitään.
Mä en osaa sanoa kuinka kauan sellaisen vuodon hallintaan saamiseen menee, mutta kahtakymmentä yli yhdeksän alkaa kuulostaa realistiselta.
Nesteen insinööreille on tärkeä hengailla tupakkatauolla metallihommia tekevien alamaisien kanssa, koska niille tulee siitä sellainen olo, että ne ymmärtävät metallihommista joitan. Sitten tihrustellaan hitsaussaumoja asiantuntevan näköisenä, ja koska siitä ei mitään tule, niiden tarkastaminen on ulkoistettu ja Polariksen mies tarkistaa ne oikeasti jahka ehtii.
Mä olen kuullut asentajilta juttuja siitä miten saumat on ennen tarkastettu ja logiikka on ollut sellainen, että mitä tärkeämpi paikka, sen nätimmät saumat. Ydinvoimaloiden alkuperäisissä putkissa nättiys oli viety pisimmälle ja saumat olivat sen mukaiset. Jos edes läpi oli saatu palamaan, niin sekin oli jo jotain.
Tää varmaan tökkii siinä uudessakin ydinvoimalassa, koska ranskalainen ei välttämättä ymmärrä, että Suomessa ei kannata luottaa varsinkaan tärkeän näköisenä patsastelevaan insinööriin.
Meillä ollaan nyt hyvin ylpeitä hitsauksen laatuvaatimuksista, vaikka tavoitteet asetettiin korkealle jo kauan sitten ja viimeksi ammattitaitoa kohennettiin poistamalla arvosanat. Hitsariksi joko valmistuu tai sitten ei ja valmistuneiden tasosta on turha etsiä merkkejä koulun papereista.
Muualla maailmassa on jo sellaisiakin laatuluokkia, joista meillä ei pätevyyttää edes saa. Täydellisen sauman vieressä saa meillä olla vähän vajoamaa, vaikka muualla niitä on tasoiteltu TIG:llä jo kauan ja Venäjällä on jo ihan normaalia, että koko sauma hiotaan pois. Ensin tasaiseksi, sitten vähän pehmeämmällä ja viimeiseksi suunnilleen karkealla rätillä, että naarmut saadaan nanometriluokaan eikä murtuman alkua ole.
Käytännössä me ollaan vielä kuitenkin aika hyvällä sijalla Itä-Euroopan sarjassa, jos Venäjään ei oteta lukuun, mutta eiköhän se siitä kun jäädään taas paikoilleen leikkimään maailman parasta maata.
Satunnainen
Hienoa, että Suomessa osataan hitsata. Tällä Suomi nousuun :-)
tutkija Pohjanmaalta
Kun mä tuota kriittisesti arvioin, niin siitä löytyy ainoastaan yksi selvä virhe. Jalostamolle ei hommata uusia pöytiä aina ennen seisokkia vaan portaita jotain parakkeja varten.
Pöytiin liittyi jotain muuta, mutta se oli kuulopuhetta enkä mä muista sitä, koska päälle tunkee se tarina jonkun veijarin tekemästä pöydästä, joka maksoi lopulta tuhansia.
Oikeastaan pitäisi ehkä keskittyä vain omiin kokemuksiin, ettei tulisi näitä virheitä. Niitäkin kyllä riittää.
Voi ristus.
Lähetä kommentti