maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suomalaista demokratiaa rapauttavat niin poliitikot, puolueet kuin mediakin

HS-analyysissä otsikolla Voiko äänestysvilkkauteen vaikuttaa, Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Piia Elonen kysyy "Mitä poliitikot ja toimittajat voisivat tehdä, jotta ihmiset voisivat ymmärtää politiikkaa paremmin,"

Kommentoin asiaa seuraavasti: 

"Kansalaiset tarvitsevat aidon syyn äänestää.

Tällä hetkellä taitaa olla vallalla näkemys, että valinta on vain siitä ketkä poliittisen eliitin rakkikoirat valtuutetaan nostamaan palkka ja palkkioita yhteisistä varoista. Jää käsitys: kansalaisen arjelle valinnan tuloksella ei ole lainkaan merkitystä. Tee mitä teet, kusess olet kumminkin. Miksi siis vaivautua äänestämään?

Samalla unohdetaan ja tietoisesti väheksytään mitätöitävän, siis tyhjän äänen merkitystä. Sen vaikutus tuli kuitenkin selville viimeistään Sauli Niinistöä Eduskunnan puhemieheksi valittaessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/02/kumpi-voitti-sauli-niinisto-vai-joku-muu.html

Jos vaikkapa nyt, äänestämättä jättävät kävisivät sujauttamassa uurnaan taatusti mitätöitävän äänestyslipun, ei median johtopäätöksesi enää kelpaa toimittajan "ihmiset ovat vain jotenkin laiskoja ja tyhmiä." Laiska ja tyhmä kun ei lähde äänestämään vaihtoehtoa, jonka ainoa viesti on "teidän hiekkalaatikkoleikkinne ei ole ääneni arvoinen."

Kuten näissä asioissa aika usein, kommenttiani ei julkaistu. Ei julkaistu siitä huolimatta, että sekä äänestämättä jättäminen että mitätöitävän äänen jättäminen ovat täysin laillisia ja vastuullisia tapoja osallistua äänestyksiin. (Vertaa linkkiä edellä.) Ja siitäkin huolimatta, että mitätöitävän tai tyhjän äänen jättäminen samalla nostaa äänestysaktiivisuutta.

Toimittaja ja Hesari näyttävät olettavan, että alhaisen äänestysvilkkauden syy on, että kansalaiset eivät ymmärrä politiikkaa, siis tapaamme hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme demokratiassa.

Voisiko ennemminkin olla niin, että toimittaja itse tai media yleensäkään eivät ymmärrä kansalaisia? Heidän arkeaan. Siis toimivat ihan kuten puolueet, siis puolue-eliitit ovat toimineet jo kauan. Viis kansalaisista ja heidän pohteistaan, kunhan ääniä ja valtaa saadaan?

Voisiko olla niin, että kansalaiset kyllä ymmärtävät politiikkaa, mutta vuosien ja vuosikymmenien kokemuksista, lähinnä pettymyksistä viisastuneena eivät enää yksinkertaisesti halua osallistua moiseen pelleilyyn? Se, että he tällöin eivät menettele rationaalisesti eivätkä edes oman etunsa mukaisesti on toinen asia.

Joka tapauksessa Hesarin halukkuus avata keskustelua yhdestä poliittisen järjestelmämme keskeisimmistä pohteista asettuu hyvin kummaan valoon, kun tavanomaiseen ajatteluun ehkä kriittisesti suhtautuvaa kommenttia ei julkaista. (Turhaa on vedota kommentissa olevaan täysin asiaan kuuluvaan linkkiin. Sen moderoija saa halutessaan pois, on saanut ennenkin.)

Halu avata keskustelua on samaa tasoa kuin Ben Zyskoviczin huoli persujen rasismista ja toivomus Sebastian Tynkkysen palauttamisesta BB-taloon. Kokiksillakin on aina mahdollisuus kieltäytyä hallitusyhteistyöstä minkä tahansa puolueen kanssa, rasistit mukaan lukien.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

ekaks: tervetuloa takaisin

tokaks: +++ Voisiko ennemminkin olla niin, että toimittaja itse tai media yleensäkään eivät ymmärrä kansalaisia? Heidän arkeaan. Siis toimivat ihan kuten puolueet, siis puolue-eliitit ovat toimineet jo kauan. Viis kansalaisista ja heidän pohteistaan, kunhan ääniä ja valtaa saadaan? +++

Näin se juuri on. Puolue-establishmentit ovat eriytyneet äänestäjistään jo kauan sitten ja jos kansa ajattelee toisin kun tuo establishmentti, se leimataan oitis populismiksi (itse määritteen sisältöä tarkemmin ajattelematta). Ennen Brexitiä tämä establishmentti ja sitä nuoleskeleva media pitivät äänestettyä tulosta aivan mahdottomana. Ne eivät nähneet sitä birittiläisen taviksen hätää, johon globalisaatio oli heidät saattanut. Ja aivan sama tulee loppusyksystä tapahtumaan KUN Trump voittaa USA:n presidentinvaalit. Selvää on, että "väärin äänestäminen" ei tule tuomaan kaikkea sitä hyvää mitä äänestäjille luvataan. Mutta se on ehkä ainoa toivo paremmasta tulevaisuudesta kun poliittinen järjestelmä on heidät kokonaan unohtanut.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Pohjan poika

Kiitti vaan toivotuksista. En kyllä tiedä kuinka pitkään viitsin, mutta on kiva havaita, että joku välittää.

Toivotaan ihmeessä, että olet USAn tulevan presidentin suhteen väärässä. Trumpin valinta kun johtaa siihen, että maailman keskeisimpien sotilasmahtien johtajat, oligarkeja kumpikin olisivat kuin paita ja peppu. (Ainakin siihen asti, että Euraasian läntinen niemimaa saadaan hävitettyä.) Siinä ei häviäisi yksin ns. euroopalainen kulttuuri. Kaupan päälle saadaan tänne - ja sinne Saksaankin - ihan uusi komento.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Trumpin valinta kun johtaa siihen, että maailman keskeisimpien sotilasmahtien johtajat, oligarkeja kumpikin olisivat kuin paita ja peppu. +++

Näin minäkin asian näen ja Trump mahdollisesti Euroopan rauhoittaakseen tekisi Putinin kanssa ribbentrobit, panisi uusiksi Euroopan alueellisen etupiirijaon. Tässä skenaariossa ehkä rauha säilyisi, elettäisiin jonkinlaista uussuomettumisen aikaa. Toisessa vaihtoehdossa - jos Clinton valittaisiin - Suomen ja Ruotsin lähentyminen saavuttaisi loppupisteensä, jolloin Nato olisi kokonaisuudessaan aivan Pietarin porteilla. Vähäinenkin tilanteiden kiristyminen voisi johtaa Ahvenanmaan ja Gottlannin venäläismiehitykseen, ehkä Latviankin haltuunottoon, josta voisi olla seurauksena paikallinen Venjän puolustusdoktriinin mukainen ydinsota. Kysymys kuuluu, kumpi on parempi: hieman uussuomettunut Suomi (josta meillä on jo kokemusta) vaiko ydinsodan savuava taistelutanner? Minä näen Trumpin valinnan Pohjolan rauhan kannalta parempana vaihtoehtona siitäkin huolimatta, että se vetäisi Suomea hieman etäämmäksi Nato -komennosta. Rauha näillä seuduilla säilyisi rauha ehkä pitempään.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Mielenkiintoinen tuo näkökulmasi: "Toisessa vaihtoehdossa - jos Clinton valittaisiin - Suomen ja Ruotsin lähentyminen saavuttaisi loppupisteensä, jolloin Nato olisi kokonaisuudessaan aivan Pietarin porteilla." Mielestäni näin ei, ei ainakaan välttämättä, tapahtuisi.

Euroopan kannalta - siis sen osan, joka ei jo nyt ole osa Venäjää - Trumpin valinta johtaa tilanteeseen, josta Eurooppa ei enää nouse. (Pitäisikö on jo ihan oma kysymyksensä.) Pääsemme suoraan Orwellin vuoteen 1984. En toivo meidän olevan pakotettuja luopumaan sielustamme vain siksi, että joku jenkki-super-kakara saa kicksit.

Rauha - terminä - menettää nykyisen sisältönsä.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Euroopan kannalta - siis sen osan, joka ei jo nyt ole osa Venäjää - Trumpin valinta johtaa tilanteeseen, josta Eurooppa ei enää nouse. +++

Trumpin valinta merkitsisi minusta sitä, että Nato vähitellen "sulaisi" kun amerikkaisten joukkojen rooli Euroopassa heikentyisi. Brexit on jo tämän prosessin alkua kun sotilaallisesti voimakkain natomaa vetäytyy EU:sta pois. Ei Eurooppa vajoa Venäjän uhkasta mihinkään nousemattomuuden tilaan. Siellä on sellainen valtio kuin Saksa, joka nyt vain historiallisista syistä on antanut armeijansa valua alennustilaan. Mutta Saksalla on olemassa kaikki se osaaminen ja varallisuus sekä kunnianhimo, jota tarvitaan iskukykyisen armeijan rakentamiseen muutamassa vuodessa, tarvittaessa ehkä nopeamminkin. Itse asiassa, se että Eurooppa (Saksa etunenässä) on tuudittautunut Naton puolustukseen, sitä pitäisin poikkeustilana josta tulisi päästä eroon. Tämä asetelma on relikti 70 vuoden takaa.

EU natisee nyt liitoksistaan, osittain siitä syystä, että kansallisvaltiolla sittenkin on oma tahto, eikä Euroopan liittovaltiota tule. Hajoavasta EU:sta ehkä syntyy Saksa -johtoinen uusi Hansaliitto, jossa jäseninä olisivat Hollanti, Saksa, Itävalta sekä Pohjoismaat. Tämä uusi ryhmittymä voisi hoitaa yhteisesti puolustuksen, mitä ei välttämättä Venäjällä koettaisi sellaisena vaarana kuin nykyistä Natoa. Ja mitä talouteen tulee, tämä uusi "hansaliitto" ja Venäjä yhdessä voisivat muodostaa maailman johtavimman talouskaksikon saksalaisen osaamisen ja venäläisen raaka-aineen varaan. Ehkä mennyt atlanttinen politiikka on ollut suurimpana esteenä kyseisenlaisen yhteistyön syntymiselle.

Minulla on sellainen perstuntuma, että Merkel kaikessa hiljaisuudessaan tietyillä äänenpainoillaan miettii tämänkaltaista saksajohtoista eurooppalaista tulevaisuutta, varsinaisten argumenttien ollessa vielä kuitenkin päinvastaisia.

Trumpin valinta voisi olla tämän kehitysvaiheen alku. Tältä pohjalta toivon, että Trump on USA:n seuraava presidentti.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Koko Eurooppa, Suomi mukaan lukien on "tuudittautunut" NATOn puolustukseen. Eikä se voi olla tuleva "normaali". Euroopan kansallisvaltioiden on vähitellen syytä alkaa itse kantaa vastuu omasta turvallisuudestaan.

Ongelmana on, että se nyt ei yksinkertaisesti vaan riitä. Pitäisi osata kantaa vastuu myös kokonaisuudesta nimeltä Eurooppa. Ja sitähän me emme halua; emme halua instituutiota, joka kertoo meille, ja vaatii meiltä panoksia siihen miten meidän pitää turvallisuudestamme huolehtia. Ehkä siksi, kun Schumanin julistuksen jälkeen olemme saaneet tottua siihen, ettei Saksan ja Ranskan välinen kissanhännän veto ei ole syöksemässä maanosaamme sotaan parin vuosikymmenen väliajoin?

Minullakin on moinen perstuntuma. "Merkel kaikessa hiljaisuudessaan tietyillä äänenpainoillaan miettii tämänkaltaista saksajohtoista eurooppalaista tulevaisuutta, varsinaisten argumenttien ollessa vielä kuitenkin päinvastaisia." Ollut jo pitkään. Ja viimeisen sadan vuoden - ja oman kasvatukseni/koulutukseni perusteella - se tässä kaikista huolestuttavinta onkin. Me täällä Suomessa siihen hyvin istumme. Olrmme sopeutuneet jo 1918 ja osin 1944 sekä, olisiko se 1995. Siis ennenkuin elämän realiteetteihin heräämme.

Miten saisimme kansalaiset kesittymään sanoihin Suomenlinnan Kuninkaanportin kulmalla? Sanoihin, joita ei meille oltu edes tarkoitettu, mutta totta ovat siitä huolimatta?