Jotain varmaan tarttis kuitenkin tehdä herra pääministeri?

Pääministeri Sipilä myöntää ettei tuntenut lomarahan kattavuutta tehdessään päätöstä ylityökorvausten ja lisien leikkaamisesta pakottavalla lainsäädännöllä. Pitäisikö nyt todeta, että siinäpä meillä rehellinen pääministeri? Vai pitäisikö ihmetellä Suomen hallituksen kykyä - siis kyvyttömyyttä - käyttää asiantuntijoita päätösten valmistelussa? Ilmeisesti Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Sipilän perääntymisestä huolimatta meidän ongelmamme eivät siitä poistu. Eikä meillä ole varaa taas tuhlata seuraavaa nelivuotiskautta odottaen seuraavia vaaleja. 

Kansakunnan olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla kuitenkaan saada motivoitua. Kun jälleen yksi pääministeri on uskottavuutensa kadottanut herää kysymys, mistä meillä löytyy muutoksen toimeenpaneva johtajuus? 

Tässä vielä kerran vaihtoehtoisen ohjelman sellaisia lähtökohtia, joiden vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset. Uudet ja vanhat. Nykyiset ja tulevat.

1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
6. Puoluerahoituksen yksityistäminen

Kun maan johto jo nyt on täysin pihalla kannattaa pitää ihmetellä millä tasolla paikallishallinnon johto on. Eikä tilanne todellakaan ole paranemassa uusia organisaatiotasoja rakentelemalla.