Suomi on nyt yksin energiahuollossa. Ja ilmeisesti kaikessa muussakin.

Turun Sanomien artikkeli Suomi jää yksin energiapolitiikassa pani miettimään. Monitasoisesti miettimään. Vaikkapa oliko Putlerin päätös Venäjän puu hinnan verottamisesta ja myynnin rajoittamisesta aikanaan vain ensimmäinen varoitus siitä, mitä tuleman pitää? Suomen keskeisin teollisuuden ala ja vientitulojen tuoja, energian käyttäjä ja energian luoja kun aikoinaan oli juuri metsäteollisuus. Ja energiaa on Putlerin politiikan strategista keskiötä. 

Kun hallituksemme viimeksi alkoivat pelailla energiapolitiikan kanssa oli vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kohti ollaan etenemässä. Kaikkien suomalaisten siltarumpujen kuningaspoliitikko Mauri Pekkarinen rakensi energiapaketin, joka kumarsi omille taustajoukoille ja jätti ilmeisimmät operoijat ilman. Keskeisimmäksi toimijaksi valikoitui saksalainen Eon.

En väitä, että nyt tietäisin tai edes ymmärtäisin hänen ruokohelpiset, tuulivoiman syöttötariffiset ja turvehehkuiset ajatusten kansalliset lähtökohdat tai niistä paremmin, mutta ihmettelin niitä kyllä. En ihmettele enää. Nyt olemme jättämässä energiamme täysin riippuvaiseksi Kremlin päätöksistä. Ja energian merkityksestä johtuen jäämässä yksin kaikessa muussakin, sanovatpa poliitikkomme ihan mitä tahansa EU-puolustuksesta ja NATO-optioista.

Lähtökohta kai energiapolitiikalla oli, tai piti olla että maahan tarvitaan lisää ydinvoimaa ja että riippuvuuttamme Venäjän energiasta, erityisesti sähköstä, maakaasusta ja öljystä tulee vähentää?

Viimeistään Fukushiman seurauksen Saksa luopui ydinvoimasta. Viimeistään myös silloin kai Eon Fennovoimasta? Fennovoimassa osakkuus mahdollistettiin laitetoimittajalle, Rosatomille, joka kaiken muun hyvän lisäksi kaavailee siitä itselleen kansainvälistä referenssikohdetta. Sitten, ja mielestäni ainakin retrospektisesti arvioiden aika ymmärrettävästi, Putlerin porukka teki siitä strategisen ja hyvien naapuruussuhteiden kannalta kriittisen luottamuskysymyksen.

Samaan aikaan Siperiassa Fortumin 4 – 5 miljardin investoinnit alkoivat ilmeisesti kiinnostaa paikallisia oligarkkeja millä tahansa ja kaikilla kansallisilla tasoilla. Tunnetusti Venäjällä oikeus ei nojaa lakiin vaan Kremliin. Fortumin Tapio Kuula yritti harjoittaa meilläkin niin tuttua koplausta ja saada haltuunsa Karjalan vesivoiman lupautumalla siinä tapauksessa osakkaaksi Fennovoimaan.

Ongelmaksi alkoi muodostua kynnykseksi asetettu 60% osakeomistuksen kotimaisuusvaatimus. Hädässä loihdittiin esiin Migrit, jonka jäljet johtivat suoraan Moskovaan. Mutta ongelman ratkaisuaikaa saatiin tällä tavalla ainakin luotua muutama viikko lisää. Ja niinhän siinä kävi, että veli venäläinen katsoi pelaajien eli Fortumin ja Suomen Valtion kortit.

Sen jälkeen Fortum osallistuu Fennovoimaan, ei saanut ensimmäistäkään Karjalan vesivoimalaa eikä kyllä vakuutta muunkaan Venäjällä sijaitsevan voimalatoimintansa omistukseen. Kokkilan Ilpon SRV saatiin - tavalla tai toisella - kiinteiden Venäjä-suhteittensa seurauksena samalla rakennusteknisen urakan suorittajaksi ja Fennovoiman osakkaaksi. Lopuksi Suomen hallitus saatiin myöntämään lupa voimalan rakentamiselle.

Lopputuloksena on, että Fennovoima on Suomen Valtion kunnallisilla toimijoilla vahvistettu yhteisyritys Venäjän Valtion kanssa. Samalla Suomi on entistä enemmän riippuvainen Venäjän energiasta.

Tämän taisi myös vahvistaa nyt tuo edellä mainittu Gasumin tekemä päätös luopua Suomeen rakennettavista LNG-terminaaleista? Viron LNG - putkella ei ainakaan energiariippuvuuttamme Venäjästä vähennetä.

Tulevaisuutemme kannalta olen aiemmin ilmaissut huoleni Fennovoiman vaikutuksesta venäjänsuhteisiimme ja verrannut sitä välirauhan ajan, siis vuosien 1940 – 1941 Petsamo Nikkeliin nyt toki sotilaallisesti arvioiden kriittisimmällä kohdallamme Pohjanlahden pohjukassa länsirajallamme ja esittänyt kysymyksen Joko nyt on totuuden hetki? Nyt kasvaa huoleni entisestään. Olen sitä mieltä, että ellei Totuuden Hetki ole jo mennyt, se on viimeistään nyt.

Ilman energiaa ei nykyaikainen yhteiskunta näillä leveyksillä menestyksellä toimi. Veli venäläinen yleisesti ottaen ja Putler erityisesti osaa halutessaan kyllä "vääntää munista". Sen he ovat opettaneet kansainväliselle yhteisölle esimerkkeinään Tshetshenia, Georgia, Moldovia, Ukraina ja nyt viimeksi Syyria. 

Ainakin tämän jälkeen meidän irtaantumisemme sen talutusnuorasta silloin, kun se on meidän suomalaisten kannalta välttämätöntä on entistäkin vaikeampaa. Ellei peräti mahdotonta. Olemmeko siis nyt hyväksyneet energiariippuvuutemme Venäjästä tästä ikuisuuteen? Olemmeko luovuttaneet päätöksenteon itsenäisyydestämmekin jo Kremlille?