sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Putinin kolme ongelmaa? Suomi, Suomi, Suomi



Motiivi, tilaisuus, resurssit - kyllä ne kaikki löytyvät. 

Pitäisikö Jean-Claude Junckerin esittelemää ideaa, EU:n yhteisen armeijan perustamista vielä sittenkin tarkemmin miettiä?  Jos ei muusta syystä niin siksi, että kyseessä itse asiassa onkin, itse ehdotusta ripeästi kannattaneen Sauli Niinistön lempilapsi, johon hän on mahdollisesti EIB-aikanaan saanut hyvän ystävänsä Junckerin innostumaan? Mietitään sitten.

Suomen puolustus ei koskaan voi olla niin vahva, että se kestäisi innokkaan suurvallan yksin Suomea vastaan keskittämää hyökkäystä loputtomiin. Atomeihin turvautumalla pienempikin suurvalta saisi maamme polvilleen hyvin nopeasti. Jo uskottava uhkaus keskisuureltakin, jopa pieneltäkin, terrorijärjestöltäkin taitaisi riittää? Monesta suomalaisesta jo nämä kaksi seikkaa yksin riittäisivät varmaan syyksi hakea NATOn jäsenyyttä?

Pohjoismaista puolustusliittoa, tai kun siihen ei ole reaaleja mahdollisuuksia Pohjoismaista puolustusyhteistyötä tai paremman puutteessa puolustusyhteistyötä, tai edes puolustusvälineyhteistyötä Ruotsin kanssa haikailevat mahdollisesti vielä useammat? Ja sitten on joukossamme niitäkin, joiden mielestä Venäjä ei meille ole uhka ollenkaan; NATO on.

Kansalaisten selkeä enemmistö ei kannata NATOn jäsenyyttä, eikä liene koskaan kannattanutkaan. Jäsenyyttä kannattavien mielestä enemmistön lukuisissa kyselyissä ilmaisema kielteinen kanta on seurausta monivuotisesta ”aivopesusta”, vääristellyistä tiedoista jäsenyyden kustannuksista ja sitoumuksista sekä naivista toiveajattelusta Venäjän tarkoitusperien suhteen.

Kun ”kustannukset”, joista kai keskeisin on puolustusmenojen suositeltu 2%:n suuruus suhteessa BKThen eivät päätä voi huimata, ja ne joka tapauksessa käytetään kansakunnan oman puolustuksen kehittämiseen ja ylläpitoon, jää tosisasilliseksi syyksi ilmeisesti opittu itsesuojeluvaisto Venäjän naapurivaltiona. Venäjä nyt laajasti ottaen, sen kulloisestakin ilmiasusta riippumatta. Niistä NATOn ”jäsenmaksuista” kun ei pienuutensa johdosta kannata yöuniaan menettää.

Jäsenyyden vastustajista keskeisimmät pelot sitoumuksista liittyvät kai joutumiseen ”pakosta” mukaan USAn johtamiin sotilaallisiin seikkailuihin ja selkkauksiin eri puolella maailmaa ja vaatimuksesta luopua yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyä ammattiarmeijaan? Kun näitä kahta väitettä kriittisesti tarkastellaan, ne on todettavissa virheellisiksi, vääriksi ja valheellisiksi. Kumpikin. Teoriassa. Mutta ottaen huomioon meidän suomalaisten poliitikkojen taipumuksen, jopa halun miellyttää ulkolaisia ja varsinkin ”suuria ja mahtavia”, on ainakin ensinmainittua pidettävä ihan varteenotettavana vastaväitteenä. Jos poliitikko ei selkänojaksi saa enää kotiryssää Tehtaankadulta, sellainen hankitaan Brysselistä, Berliinistä tai vaikkapa Luxemburgista, onpa sen hintana melkein ihan mitä tahansa. Vai olisiko toive sittenkin vain paikasta lihapatojen ääressä?

On kuitenkin syytä pitää mielessä, että EUn puolustusulottuvuus ja sen antamat takeet ovat pitkälti samat kuin NATOn. Olennaisena erona, että EUn puolustuksella ei ole operatiivista toimeenpanoelintä. EUn 28 jäsenestä 22 on ratkaissut puolustuksensa olemalla samalla NATOn jäsen, johon lisäksi kuuluvat USA, Kanada ja Turkki. Vaikka on luultavaa, että nuo 22 eivät ole kiinnostuneita luopumaan USAn turvallisuussateenvarjostaan – ja siitähän NATOssa on kysymys – voisi asiasta toki käydä keskusteluja. Käytiinhän niistä keskusteluja aikoinaan WEUn roolistakin silloin, kun kai lähinnä Suomen ja Ruotsin haluttomuuden seurauksena siitä 2010 luopua päätettiin? Tosin on hyvin vaikeaa kuvitella, että nuo 22 haluaisivat vaihtaa USAn, Kanadan ja Turkin vaikkapa Suomeen, Ruotsiin ja esimerkiksi Itävaltaan?

NATO-jäsenyyden Venäjän hyökkäystä ennaltaehkäisevä vaikutus lienee varsin kiistaton? Onhan totta, että mikään valtio ei vielä koskaan ole hyökännyt yhtäkään NATO-maata vastaan. Tosin kaiken maailman muut järjestäytyneen terrorismin muodot ovat jo moneen kertaan ja monen NATOn jäsenmaan kimppuun käyneet. RAF, Hamas, Taleban, Al Qaida, OAF, ISIS ... ja mitä näitä yksittäisten valtioden tukemia ”likaisen työn tekijöitä” onkaan. Mutta pieniä ”neulanpistoja” ne vasta ovat olleet. Toisaalta, kansainvaellukset vanhenevaan vanhaan Eurooppaan ovat vasta alussa nekin.

Nykyinen kehitys tuntuu vievän yhä suuremman kaaoksen suuntaan, eikä tässä muutoksen maailmassa enää hämmästyttäisi ollenkaan, kun jonain päivän ne muodostaisivat kukin omat ”kalifaattinsa”. Mutta kuten jo monasti todettu; ainoa kerta kun NATOn peruskirjan 5 artikkeliin nojaten on toimittu ei syynä ollut sen paremmin puolustautuminen jonkun valtion hyökkäykseltä kuin pienen reunavaltion puolustaminenkaan. Eikä Euroopan ollenkaan.

Kun otetaan huomioon, millä tavalla EMUssa pienten valtioiden näkökannat on tosiasiallisesti otettu huomioon ja millä tavalla keskeisimmät valtiot ovat voineet tehdä ihan mitä tahansa, panee miettimään tilannetta, jossa EU yhteisen sotajoukon pitäisi ryhtyä puolustamaan yhtä sen reunimmaisista jäsenistä Venäjän hyökkäystä vastaan. Sitä, jolla on suurin yhteinen 1300 km:n raja juuri Venäjän kanssa.  Taitaisivat taistelijat jäädä aika vähiin? Tuskin edes pakotteita uskallettaisi miettiä?

Valitettavasti on kai hyväksyttävä, että usko EUn armeijan kyvystä ja halusta puolustaa Suomea tehokkaasti, perustuvat samaan perusteettomaan toiveajatteluun kuin ajatukset siitä, että Ruotsi, tai se yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa siirtyisivät jo ennen hyökkäystä itä-rajallemme puolustamaan maatamme Venäjän ei vielä toteutuneelta vaan vasta uhkaavalta hyökkäykseltä. Näinä Krimin ja Itä-Ukrainan todentamina hybridisodankäynnin kulta-aikoina.

Itsenäisen valtion perustavaa laatua olevana tehtävänä on halu ja kyky pitää huoli omasta ja kansalaistensa turvallisuudesta ja puolustuksesta. Näin Suomessa on menetelty vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen jälkeen. Vaihtelevalla menestyksellä. Ainoana todellisena uhkana meille on tänä aikana ollut Venäjä, Venäjä, Venäjä. Viimeistään II maailmansota opetti, että haluammepa sitä tai emme, Venäjällä on – ymmärrettäviä, ja sen kokemuksista lähtien varmaan jopa hyväksyttäviä - pohteita aluettamme ja sen hallintaa kohtaan. Siitä taas seuraa, että meidän on pidettävä huoli alueestamme, mistä tahansa ja millä perusteella tahansa tehtävää hyökkäystä torjuaksemme. Meidän intressissämme ja turvallisuutemme kannalta on keskeistä, että myös Venäjä voi tähän luottaa.

Olemmeko me sitten pitäneet huolta turvallisuudestamme ja puolustuksestamme? Edes riittävästi? Jos kannamme huolta NATOn 2% suosituksesta, tuskinpa. 

Ainakaan kun mediassa ja somessa keskustellaan puolustuksesta, ei  siitä jää käsitystä, että kansalaiset pitäisivät puolustustamme uskottavana. Vielä huolestuttavammaksi muodostuu käsitys, kun ainakin osa upseeristosta – ellei suuri tai jopa suurin osa – tuntuu olevan samaa mieltä. Kuitenkin puolueita edustavat poliitikkomme ja puolustusvoimien johto pitävät kiinni siitä, että uskottavuutta riittää. Mitä muuta voi ajatella, jos parlamentaarisen työryhmän loppuraportti edellyttää puolustusmäärärahojen nostoa vain 150 miljoonalla vuodessa?  Vain 150 miljoonalla tasolta 2.700 miljoonaa!Hienosäädöstä, omantunnon vaimentamisesta, ääntenkalastelusta tai itsepetoksen jatkamisesta moisessa ennemminkin on kyse.

Jos kriteerinä olisi pidetty tuota NATOn suosittamaa 2% olisi kasvattamisen tarve ollut luokkaa 600 – 700 miljoonaa vuodessa. Kun sitä ei vastuullisten poliitikkojen eikä edes puolustusvoimien ja puolustusministeriön virkavastuulla toimivien ammattimiesten mielestä ole pidetty tarpeellisena eikä välttämättömänä, eikä kukaan tästä ole isoa meteliäkään nostanut, on kai hyväksyttävä sen myös riittävän aina uskottavaan asti? Jopa tällaisina kasaantuvan epävarmuuden aikoina? Sotaharjoitusten lisääntyessä ja rajavaruskuntien aktivoimisesta huolimatta? Varmasti lisällekin käyttöä löytyisi, mutta jossain kai kustannus/hyöty- realisminkin on tultava otetuksi huomioon? Ehkä sitten tässä?

Ja onhan kyse kuitenkin paljosta muustakin kuin hallintoon, koulutukseen ja sotilaiden ”leluihin” käytettävän rahan määrästä. Johtajuus, organisointi ja erityisesti kansalaisten puolustustahto ja -kyky vaikuttavat suuresti mahdollisuuksiimme puolustautua, tuleepa hyökkäys miltä suunnalta tahansa. Kuten talvi- ja myös jatkosota osiltaan osoittivat, paljon enemmän kuin parhaankaan osaamisen ja ammattitaidon omaava asiantuntija uskookaan. Paljon löytyisi sillä saralla tehtävää ja olisi myös tehtävissä, jopa nykyistenkin määrärahojen puitteissa.

Halu ja kyky pitää huoli turvallisuudestaan ja puolustuksestaan voi toki toteutua myös liitoutumalla. Konkreettisin, ja ilmeisesti reaalisesti ajatellen ainoa mahdollisuus tällä hetkellä olisi, liittyminen täysijäseneksi NATOon. Kiistattomasti Venäjä vastustaa moista, eikä ole lainkaan varmaa, että se vain protesteja esittäen sen hyväksyisi. Enneminkin voisin kuvitella sen havainneen, että puolustusjärjestöä lähellä oleminen ei millään tavalla tarvitse vaikutaa sen provosoimiseen, häiritsemiseen tai valtaamiseen. Puhumattakaan siitä, miksi ihmeessä meidän pitäisi kuvitella kumartavamme länteen, kun itse asiassa vain pyllistäisimme itään? 

Jos me suomalaiset sen sijaan provosoitua haluamme, kyllä meillä riittävästi aiheita löytyy. Alkaen ilmatilaloukkauksista ja maanostoista herkiltä alueilta päätyen 40.000 tai 80.000 sotilaan harjoituksiin Jäämerellä ja rajamme lähistön varuskuntien vahvistamiseen ja niiden iskuvoiman kasvattamiseen. Vaan miksi pitäisi? Eihän meille kuulu se, mitä veli venäläinen alueellaan tekee. Ei aiunakaan niin kauan, kun ei joukkojaan hyökkäystä varten ryhmitä. Sitä paitsi emmehän me osaa etujamme omalla alueellammekaan riittävällä ponnella valvoa.

Liittoutumisella on kuitenkin aina myös isompi hintansa. Toimintavapaus ”totuuden hetkellä”, loppupeleissä on huomattavasti rajallisempi, kuin ilman liittolaista/liittolaisia. Pienelle Venäjän rajanaapurille liittolaisuus voi käydä hyvinkin kohtalokkaiksi. Sillä ainoat, joiden keskeisimpänä ellei jopa ainoana pohteena on, tai ainakin pitäisi olla Suomen itsenäisyyden säilyminen, ovat suomalaiset itse. Vain me. Muille olemme kaikesta huolimatta vain yksi monista EUn pienistä valtioista, jonka menetys ehkä hetken harmittaisi, mutta ohi moinen menisi. Ilman sitäkin aurinko EUssa vielä nousee.

Turhaa on olettaa, että tänne NATO-liittolaisten joukkoja sijoitettaisi Venäjän hyökkäystä odottelemaan. Kuka heidät kutsuisi, ja kuka uskaltaisi tänne poikiaan lähettää, kun Venäjä omaa maatakin jo uhkaisi? Ja milloin se tapahtuisi? Nykyaikaisessa sodassa kun rintamat, missä ne nyt sitten kulkevatkaan, muuttuvat vauhdikkaasti? Mikä olisi riittävän aikaisin? Ja kun ne joka tapauksessa tulevat vasta hyökkäyksen alettua, ne ovat auttamattomasti myöhässä. Nykyisellään, ennen kuin edes osataan todeta kuka nimettömissä ja merkittömissä univormuissa hyökkää ja kuka heidät on paikalle kutsunut kuluu vähintään päiviä, ellei peräti viikkoja.

Kumpi ompi tärkeämpi; pyrkiä estämään maamme joutuminen aktiiviseksi sodankäyntialueeksi kaikissa olosuhteissa ja puolustaa maata itse ja silloin yksin vai puolustaa maata osana Venäjän karsastamaa NATOa? Tarvittaessa vielä senkin jälkeen, kun Venäjä on maan vallannut? Haluaisin tässä lainata Mannerheimin kirjettä Hitlerille elokuussa 1944; ”Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisikaan aseillenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin nelimiljoonainen kansa sotilaallisesti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Sama vaikutus olisi suurella todennäköisyydellä maan miehityksellä ja viimeistään sen jälkeisellä NATOn johtamalla takaisinvaltaamisella.

Toki jossain vaiheessa meidänkin saattaa olla pakko valita. Ja jos niin pitkälle joudutaan, varmasti onkin. Eikö kuitenkin ole parempi valita vasta silloin kun ei muuta voi ja luottaa lähinnä vain suomalaisiin sitä päätöstä tehtäessä? Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin aikanaan pitkälti sen turvallisuutta lisäävillä elementeillä. Katosivatko ne WEUn kuoppaamisen myötä?

Ongelmat turvallisuuspolitiikassamme ovat samat kuin onglemamme talouspolitiikassamme. Poliittinen järjestelmämme perustuu puolueiden tasapäistävälle ja tyhmistävälle vaikutukselle ja niitä edustavien poliitikkojen toiveajattelulle miten varmistaa paikkansa seuraavissa vaaleissa. Kukaan ei uskalla niin kauan kun ei ole pakko. Ja sitten kun on pakko, onkin jo liian myöhäistä. 




36 kommenttia:

fun kirjoitti...

Tuo viimeinen ja vahvistettu lause paljastaa sen naivismin, joka tätä puolustuskeskustelua yllä pitää.
Mainitsit armeijan henkilökunnan mielipiteen NATO-asiassa. Se on liittymiseen myönteinen. Heillä jos keillä on tervettä itsesäilytysvaistoa tässä asiassa.
Politiikoista ylivoimainen enemmistö on myös NATO:n kannalla. Eivät vaan uskalla kantaansa sanoa kun pelkäävät, etteivät tule seuraavissa vaaleissa valituksi. Ainoa ratkaiseva taho, kansa-äänestäjät, on niukasti liittymistä vastaan. Hekin vain siksi, etteivät auktoriteetit uskalla sanoa omaa mielipidettään.

Samoja paskahousuja ovat päättäjät. Juuri näin tekivät myös ennen talvisotaa. Empivät, epäilivät, jaarittelivat ja antoivat kansalle aivan väärän kuvan tilanteesta. No, silloin tahrivat kyllä kätensä rintamasotilaitten vereen. Toivotaan, ettei niin käy kolmatta kertaa.

Turhaa jaarittelua Euroopan yhteisestä armeijasta kun se kerran on NATO. Ellemme halua kuulua yhteiseeenkään armeijaan niin ollaan sitten yksin. Silloin on kyllä turvallisinta luopua armeijasta kokonaan. Luopuminen takaisi, ettei teurastusta tule miltään taholta,-korkeitaan valtaus. Valtauksiin taas on historian saatossa totuttu. Ne eivät ole niin kovin kipeää tehneet. Varsinkin tämä viimeinen oli oma tahtomme.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Jos "Heillä jos keillä on tervettä itsesäilytysvaistoa tässä asiassa" on puolustusvoimien upseeriston näkemys roolistaan, olen kieltämättä ihmeissäni. Hehän tekevät töitään. Virkavastuulla.

Jos "Politiikoista ylivoimainen enemmistö on myös NATO:n kannalla" on todellista, ihmetyttää mihin me moisia poliitikkoja tarvitsemme? Mitä hyötyä moisista meille, sen paremmin kuin kenellekään meistä on?

Mutta se ei kieltämättä ihmetytä ollenkaan, että " Eivät vaan uskalla kantaansa sanoa kun pelkäävät, etteivät tule seuraavissa vaaleissa valituksi." Ihan oikeesti, mihin me näillä edellytyksillä äänitorvia yleenskääm valitsemme? Huuliaan heiluttelemaan?

Onko Euroopan yhteinen armeija todellakaan NATO? Vai olisiko sittenkin niin, että Euroopan surkean kyvyttömyyden seurauksena NATO on vain kaamea irvikuva Euroopan turvallisuuden ulkoistaminen?

Teurastaminen on kai lähinnä seurausta altavastaajan kyvyttömyydestä tunnistaa oma tilanteensa tai päälle kävijän typeryydestä ymmärtää oman ylivertaisuutensa todellinen merkitys?

En kuitenkaan, enkä missään tapaukseessa haluaisi olla osallisena jälleen yhdessä Venäjän valtauksessa. En, vaikka "ne eivät ole niin kovin kipeää tehneet."

Igor kirjoitti...

Esittämäsi ajatukset on mielenkiintoisia monella tavoin.

Mutta hiukan ihmettelin otsikkoa "Putinin kolme ongelmaa? Suomi, Suomi, Suomi". Toivottavasti et oikeasti usko, että Putinin ongelmat keskittyisivät Suomen ympärille? Ei me nyt niin hirveän tärkeitä pelaajia olla Venäjän ylimmälle johdolle.

Hakki kirjoitti...

Igor

Tämän maailman Putinien ja Putlereiden prioriteetit saattavat hetkessä muuttua. Kun ne tänään ovat Tsetsheniat, Georgiat, Transnistriata, Sotshit, Krimit tai Nova Rossiat saattavat huomenna olla vuorossa Ahvenanmaa, Hankoniemi, Vanha Suomi tai vaikkapa Pähkinäsaaren rauhan raja?

Tärkeitä emme ole ainakaan omasta mielestämme, kivi Putinin kengässä saatamme olla? Kummalla on mielestäsi enemmän merkitystä?

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Armeija käyttää parhaillaan sodan ajan varastoja, koska ammukset maksavat liikaa.

Parasta mihin tämä konkurssipesä pystyy Venäjää vastaan on hyvä antautumissopimus, mutta tuskin sitäkään osaamista hyödynnettäisiin, koska on näitä tärkeämpiäkin asioita, kuten politrukin ura ja penkkiurheiluhomon mielipide.

Igor kirjoitti...

Hakki, minä en viitsisi nimitellä naapurimaan päämiestä kaiken maailman putiniksi tai putleriksi vaikka en hänen tempuista pidäkään.

Enkä pidä Putinia mielipuolen ailahtelevaisena puolihullunakaan. Härski hän kieltämättä on mutta eiköhän noin korkealle kiivenneet aina ole enemmän tai vähemmän härskejä.

Sanot minusta hyvin osuvasti: "kivi Putinin kengässä". Sitä taidammme olla, mutta min esitänkin tyhän kysymyksen: Miksi teeme sitä jos jopa tiedämme ja ymmärrämme sen?

Minulla tulee Suomen nykyisestä käyttäytymisestä mieleen hiekkalaatikkokiusaminen. Pikkukaveri räkyttää isommalleen tämän ärsytyskynnystä hipoen (ja ehkä ymmärtääkin sen!) ja luottaa, että kaverit on kyllä hädän hetkellä sitten tukena.

Näkökulmasi on yleinen Suomessa ja erityisesti kokoomuksella aivan vallitseva nykyään. Ehkä minun ajatukseni edustavat meenneen Paasikivi-Kekkosen ajan aikansa eläneitä arvoja. Mutta paljon niilläkin tuntuu vielä olevan kannatttajia.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Olen pystymisestä valitettavan samaa mieltä, olivatpa johtavat poliitikot ja puolustushallinnon virkamiehet samaa mieltä tai eivät. Prioriteettinsa kullakin.

fun kirjoitti...

Joo, olen ehdottomasti sitä mieltä, että liittyminen Eur-Aasian liittoon laukaisisi tilanteen, eikä johtaisi mihinkään häkellyttävään.

Hakki kirjoitti...

Igor

Minä nimitän. Onneksi en ole poliitikko vaan peritavallinen tavis. Siitä huolimatta, että kyseessä on naapurimaan päämies lienee taviksenakin minullakin oikeus esittää tulkintani ja johtopäätökseni hänen sielunmaisemastaan? Sitä kuvaan yhdistelmänä "kaiken maailman Putinit ja Putlerit".

Meidän kannaltamme valitettavasti, tuo samainen naapurimaan päämies osoittautui viimeistään välittömästi Sotshin Olympialaisten jälkeen meidän kannaltamme ehkä jopa äärimmäisen vaaralliseksi. Tuskinpa kukaan häntä "mielipuolen ailahtelevaisena puolihullunakaan" pitää? En minä ainakaan. Ei pidetty Hitleriä, Stalinia tai Maoakaan ennen kuin paljon myöhemmin. Vai olisiko niin, että voitajat ovat näissäkin tapauksessa kirjoittaneet historian omanlaisekseen?

Mitä olemma mahtaneet tehdä? Ei harmainta aavistustakaan, emme käsittääkseni mitään. Mutta tuntemus kivestä on hänellä ei meillä. Ei edes Tavja liene hänen kravattiinsa ole koskenut?

Saulin, Stubbin ja Haglundin & kumppaneiden mahdollisesta räksyttämisestä en katso olevani vastuussa. Minun räksyttämisestä ei tähänkään mennessä ole ollut väliä.

Itse en muuten usko, luottamisesta puhumattakaan, että "kaverit on kyllä hädän hetkellä sitten tukena". Edellisestä porukasta en mene takeeseen. En kuitenkaan ole heiltäkään mitään asiatonta merkille pannut.

Paasikiven ajan arvoista ei liene kysymys, jos Kekkosen aikaa tarkoitat?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ saattavat huomenna olla vuorossa Ahvenanmaa, Hankoniemi +++

Näiden alueiden merkitys on muuttuneessa tilanteessa jätetty liian vähälle huomiolle. Sauli Niinistön sanontaa lainatakseni, "kasakka ottaa sen mikä on löyhästi kiinni". Hankoniemen puolustusta tulisi lisätä ja Ahvenanmaan demilitaritointi pitäisi lopettaa. Ahvenanmaa ilman puolustusta on kuin selällään makaava kilpikonna, enkä olisi ihmeissäni, jos Venäjän laivaston aktiviteetti Itämerellä olisi juuri tähdätty nopeaa Ahvenanmaan haltuunotton harjoittelemista varten. Ahvenanmaan sotilaallinen merkitys on nyt suurempi kuin toisen maailmansodan aikana, koska Venäjä on nyt ajettu ihan Suomenlahden perimäiseen perukkaan. Ja siellä on Pietari, yksi tärkeimmistä Venäläisistä eurooppalaisista kohteista. Suomalainen natomielisyys mukaanlukien stubbilainen venäjäräksytys vielä korostaa Ahvenanmaan Venäjälle tärkeää asemaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Tulisi. Pitäisi. Vaan kukapa voisi? Siis esimerkiksi lopettaa Ahvenanmaan demilitarisoinnin?

Vaikka olenkin samaa mieltä Ahvenanmaan merkityksestä ja pitkälti siitäkin, että Venäjän kannalta Ahvenanmaan miehittäminen olisi varmasti ensimmäinen ja järkevin isku, jos sellaista suunnittelevat, ei taida maailmasta löytyä muuta mahtia, joka Kansainliiton päättämän demilitarisaation voisi purkaa? Ja jos Putin sen purkaa, me olemme hukassa vaikka EU ja USA minkälaisista pakotteista tahansa päättäisivät.

Jos sitten vielä yhdistetään tähän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen elementit - Motiivi, tilaisuus, resurssit - hänellä on jo kaikki nuo elementit hallussaan. Sen lisäksi "sopivampaa" uutta avausta saa kyllä etsiä pitkään.

Anonyymi kirjoitti...

Suomihan ei ole Putinin ongelma. Suomen suurin ongelma on Suomi itse.

Paras tapa liennyttää Euroopan kärjistynyt tilanne olisi tosiaankin Eur-Aasian unioniin liittyminen. Mitäs pahaa siinä olisi jos vapaaseen kauppaan ja yhteistyöhön pyrittäisiin. EU on perustettu juuri rauhan asiaa ajamaan ja yhteistyöhän on parasta rauhan tukemista.

Igor kirjoitti...

Hakki, njoo en minä tarkoittanut ettetkö saisi Putinia nimitellä miten haluat. Asiatekstissä se laskee vain minun mielestäni tekstin painoarvoa.

Jos Putin on osoittautunut heti Sotshin olympialaisten jälkeen meille vaaralliseksi (niin - miten juuri meille erityisesti?) niin eikö se olisi syy ryhtyä varovaisemmaksi?

Kysymyksesi "mitä olemme mahtaneet tehdä?" hämmästyttää ainakin minua. Varsinkin kun seuraavassa kappaleessa implisiittisesti myönnät Saulin, Stubbin, Haglundin ym mahdollisesti räksyttäneen. Totta on tietenkin, että et sinä heidän sanomisistaan vastuussa ole ainakaan välittömästi.

Realismia osoittaa minusta näkemyksesi ettei kaveriapuun kannata suuremmin luottaa.

Ei Kekkonen omaa ulkopoliittista linjaansa itse keksinyt. Kyllä se oli Paasikiven ajatuksien perua. Eri asia oli siten ulkopolitiikkakortin käyttö oman valta-aseman pönkittämiseksi. Mutta pelkästään ulkopolitiikalle minä tuota Paasikivi-Kekkosen linja nimitystä tarkoitin, ei kaikelle mitä Kekkonen teki.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Kieltämättä; "Suomen suurin ongelma on Suomi itse."

Ei meille Eur-Aasian unioniin liittyminen ainakaan yhtä katastrofaalinen täystuho olisi kuin EMUssa roikkuminen.

Hakki kirjoitti...

Igor

Olet tietysti oikeassa mm. siinä, että asiatekstissä nimi"väännökset" laskevat asian painoarvoa. Mutta kirkastavat lukijalle myös aika hyvin kirjoittajan asennetta?

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä blogi paitsi kun aloitat tuon venäjä pelon lietsomisen ei ne sieltä tänne tule enkä ala asiasta vääntämään jos kaltaistesi mielenrauha säilyy natoon liittymisellä niin liitytään vaan samantien kunhan te pelkääjät myös maksatte sen lystin tässä talaoustilanteessa.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Ilmeisesti et ole aiempiin kirjoituksiini juurikaan tutustunut. Ja myönnän toki, että uhka-arviot ovat aina subjektiivisia. Pelko ei todellakaan ole ajatteluuni liittyvä tunne. Siihen ei meillä ole varaa. Eikä tässä kenelläkään vastuullisella pitäisi edes olla epäilystä siitä, mitä kello on lyönyt. Ehkä. Ja tuo ehkä riittää.

En usko, että kukaan haluaa todentaa sen tulevatko vaiko eivät? Puheet ovat puheita ja harjoitukset harjoituksia. Uhitella osaa meistä jokainen. Mutta huolemme aiheellisuutta saattaa lisätä, että emme ole yksin pohteissamme?

"Te pelkääjät" tai me pelkääjät maksoivat II maailmansodan aikana noin 90.000 suomalaisen hengen. On helppoa väittää, että meillä meni sentään Malli Cajanderilla paremmin kuin esimerkiksi eestiläisillä, joita vastaavassa ajassa tuhottiin vähintään kolminkertainen määrä. Eivätkä he edes panneet hanttiin.

Varsinkin pienessä valtiossa varat puolustukseen toimivat ennalta ehkäisevästi ja kuitenkin samoin kuin vakuutus. Tähän mennessä tekemiämme laiminlyöntejämme emme hetkessä korvaa. Jos yritämme, maksamme niistä tosi paljon. Ja pakon edessä, mehän maksamme. Ellemme sitten heittäydy selällemme ja anna tämän maailman Putlerien meitä mahasta rapsuttaa.

Toisaalta, juuri tässä taloustilanteessa panostus kaikkeen siihen, mikä kasvattaa uskoa kansakunnan kykyyn kohdata vaikeatkin ajat, on juuri sitä mitä tohtori määrää.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Olin spämmäävinäni tämän linkin tänne jo päivällä, mutta eipä näy tulleen. Mahtoikohan edes olla tämä triidi? Vaikea sanoa kun otin sen mikä kännykän selaimessa oli avoimessa ikkunassa.

Elikkäs Putinin katoamistempussa oli kyse siitä, että se kävi tekemässä integraatiosopimuksen Etelä-Ossetian kanssa.

http://m.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3346490/venaja-liitti-krimin-valtauksen-vuosipaivana-etela-ossetian-itseensa

Tietty tää ei ole yhtä vakavaa kuin Krimin tapaus, koska saksalaislla pankeilla ei ole saatavia Etelä-Ossetiasta eikä NATO kusekaan Georgian suuntaan sen taannoisen yllätyshyökkäyksen takia, mutta Itä-Euroopassa mielialat varmasti ovat nyt aiempaa kireämmällä.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Tuosta linkistä nousee esille "Etelä-Ossetian liittäminen Venäjään on tapahtunut vähitellen ja epävirallisesti. Se ja Krimin valtaus kertovat Venäjän ulkopolitiikasta, jossa maa puolustaa omia etujaan lähialueillaan piittaamatta muiden entisten neuvostotasavaltojen suvereniteetista." Kunhan pysyisi entisten neuvostotapahtumien puitteissa, eikä haikailisi tsaarinajan rajoja.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Tää on taas OT, mutta Ruotsin ulkoministeri on onnistunut pilaamaan välit Somaliankin kanssa.

https://pbs.twimg.com/media/CA64mdSW4AAFDBP.png

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Näihin tämmöisiin valtausyrityksiin puolustukseksi riittää se, ettei halua tulla vallatuksi.

Näin Kansallinen vastarintakin on turvassa Perussuomalaisilta.

http://www.patriootti.com/miksi-vastarintaliike-eika-perussuomalaiset/

On kyllä vaikea tajuta, mitä kukaan tekisi järjestöllä, jolla on noin 60 jäsentä ja ruotsalaisen rikollisen keksimä muunnos kansallissosialismista eikä juuri muuta toimintaa kuin tarrojen liimaaminen, monisteiden jakaminen, torilla puhuminen ja satunnaiset tappeltu anarkistien kanssa, mutta yritystä näköjään on jos siihen vain suodaan mahdollisuus.

fun kirjoitti...

Tänään uutisoitiin pres. Niinistön poisjäänti voitonpäivän juhlista Punaiselta torilta sinetöi Suomen ulkopoliittisen linjan. Niinistön linja tuntuu kiertävän yhä kauempaa Paasikiven linjan.
Suomi rakentaa tässäkin suhteessa omaa ongelmaansa.

Putinin johtamaa nykyistä ulkopoliittista linjaa ei toki kannata kukaan, mutta on diplomaattisesti arveluttavaa lähteä kärjistämään tilannetta jäämällä pois natsismista saadun voiton muistojuhlasta.

Suomella ei ole koskaan ollut omaa ulkopoliittista linjaa. Aina on hiihdetty perässä. Tietysti se on pienelle ja puolustuskyvyttömälle maalle järkevää, mutta ei viisasta.

Tuskinpa länsivallat olisivat kääntäneet meille selkänsä, jos olisimme olleet edustettuna Punaisella torilla.
Ei meitä tuomittaisi lännessä , jos liittyisimme EurAasian unioniin. Näitä toimenpiteitä EU ei kiellä.

Suomi on mainostanut itseään rauhanrakentamisen kärkimaana.
Tänään rauhaa rakennetaan samoin periaattein kuin ennenkin. Jos yhteistyötä Venäjän kanssa kutsutaan suomettuneisuudeksi niin siitä sitten vaan. Parempi sekin kuin oleminen lännen etuvariona itää vastaan.

Tästä itään mököttämisestä kärsii Suomi eniten kaikista EU-maista. Jos meillä on tähän varaa niin siitä sitten vaan, mutta tyhmää se on,-todella tyhmää!

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Tiedä häntä, mitä mieltä tuosta päätöksestä pitäisi olla. Ei se ainakaan Venäjän johdon luottamusta Suomen johtoon lisää. Se on varma. Ja mitä matalampaa profiilia asian osalta pidetään, sen parempi. Mielenosoituksena sitä kyllä siellä päin pidetään. Toisaalta, aika hyvä peruste kuitenkin pois jäämiselle. Varsinkin meidän kannalta.

Luulin, että heitit läppänä tuon idean liittymisestä EurAasian unioniin. Et kai todella ole tosissasi?

fun kirjoitti...

Totta kai tosissani. Liennytystähän Eurooppa vaatii Venäjän suuntaan. Pakotteet voidaan pitää yllä vaikka myötäkarvaan mentäisiinkin.
Niinistön ei pidä unohtaa Paasikiven oppeja. Enemmän meillä on menetettävää Venäjä-kuin Eurooppasuhteissamme.
Tuhma saa olla, mutta ei tyhmä!

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Täytyy myöntää, että tässä yksityiskohdassa "poisjäänti voitonpäivän juhlista Punaiselta torilta" minun on kovin vaikea päättää mitä pitäisi tehdä. Päättelen siis, että Sauli omaa tietoa, jonka mukaan pois jääminen on Suomen kokonaisedun kannalta vähiten huono vaihtoehto.

Olen valmis hyväksymään ajatuksen "Enemmän meillä on menetettävää Venäjä-kuin Eurooppasuhteissamme", meidän naapurimme kun eivät todellakaan ole sen paremmin Englanti, Saksa kuin USAkaan. Ja varmasti ns. läntinen Eurooppa voi ihan hyvin tulla toimeen ilman Suomen hännän heilautusta. Suomi taas ei voi tulla toimeen ilman vähintäinkin hyviä suhteita Venäjään. Ei ilman NATOa eikä sen kanssa.

Mutta saattaisiko suuremmassa kuviossa jollain, jossain elää ajatus Pohjois-Atlantin Yhdysvalloista?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Mutta saattaisiko suuremmassa kuviossa jollain, jossain elää ajatus Pohjois-Atlantin Yhdysvalloista? +++

Tuohon ei näköjään kukaan vielä tarttunut. Onko ajatusrakenne ehkä vielä liian etäinen. Eikä varmaankaan täällä Euroopassa ollenkaan läheinen, ajankohtainen.
Mutta minulta ei kyllä ole jäänyt huomaamatta, että USA:n tarkoitusperänä on kiilan lyöminen EU-Euroopan ja Venäjän välille. USA:lle ja sen vapaakauppapyrkimyksille EU:n kanssa olisi ollut myrkkyä hyvät kauppasunhteet Venäjän kanssa; EU:n tietotaito yhdistettynä Venäjän mittaamattomiin raaka-aineisiin olisi ollut lyömätön yhdistelmä ja siinä olisi USA helpolla jäänyt sivuosaan. Minulla on ajatus, että Kiovan tapahtumat runsas vuosi sitten ovat paljolti olleet USA:n junailemia päämääränä saattaa EU ja Venäjä etäämmälle toisistaan. EU toimi Maidanin mellakoissa ehkä hyvinkin vain USA:n puudelina ja loppuhuipennoksessa ei ole sanottua, mistä ne tappavat luodit loppujen lopuksi tulivat.

Venäjä pahis ja EU-USA hyvis -asetelma ei ole ehkä ollenkaan niin mustavalkoinen, kuin mitä meidän länsimainen ajattelutapa paljolti noudattaa. Ehkä taustalla on juuri tuo mainitsemasi ajatus Pohjois-Atlantin Yhdysvalloista.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Eipä ole tarttunut. Eipä. Mutta Pohjois-Atlantinen kulttuurin kohtalonyhteisö on kyllä kovastikin voimissaan, mukaan lukien koko kansainvälinen finanssijärjestelmä ja vaikkapa NATO. Ja kun Euroopan valtiorakenteet ja niiden historia käytännössä estävät maanosalta poliittisen johtajuuden, sellainen olisi tarjolla lätäkön toiselta puolelta, uuden ajan demokratian syntysijoilta?

Taitaa moinen globaali Machiallismi mennä tällaisen taviksen ajatuskyvyn rajojen tuolle puolen. Päänsäryn siitä vain saa.

fun kirjoitti...

Hakki
Ilman ehoja "jossakin itää ajatus Pohjoisatlantin Yhdysvalloista".
Kyllähän EU kasattiin juuri siksi.
NATO:n roolin on katsottu olevan tärkeä juuri "Yhdysvaltojen" kehitysvaiheessa. Oman puolustuksen luominen olisi vaatinut liikaa taloudellista keskittämistä ja kestänyt aivan liian kauan.

Tällä hetkellä EU on tilanteessa, jota ei pystytty annakkolaskelmissa ottamaan huomioon. Liitttovaltiokehitys on hidastunut oleellisesti ja on selvästi vaarassa pysähtyä kokonaan.

EU:nkin ongelma on Suomi. Olemme kyllä nöyrästi hiihtäneet Saksan perässä, mutta toteuttaneet sen tahtoa aivan liian laiskasti.
NATO:onhan meidän olisi pitänyt liittyä jo aikoja sitten ollaksemme riittävän vahva lenkki Unionin omassa puolustusstrategiassa.

Kyllähän Venäjä on uhkansa havainnut. Rauhan liittona markkinoitu EU on ollut silmiinpistävän laajentumishaluinen. Vielä tänään EU:n puolustus on NATO:n varassa ja se riittää Venäjän uhkaan.
Rauhattomuus Itä-Euroopassa saa aikaan EU:n liian aikaisen varustautumisen. Se ei ole kuulunut strategiaan vielä kymmeneen vuoteen.
Ensin piti luoda vauras ja yhtenäinen Eurooppa ja vasta sitten keskittyä voimapoliittisiin avauksiin.
Lukujärjestys menee uusiksi. Puolustuksellisia valmiuksia aikaistetaan ja senhän Venäjä on laskelmissaan ottanutkin huomioon.

Eurooppa elää keskellä valtavaa valtapoliittista peliä eikä Suomi ole vielä havainnut omaa rooliaan.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Mielenkiintoinen ajatuskulku; EU kasattiin, jotta Pohjous-Atlantin Yhdysvallat saataisi syntymään?

Olen vahvasti kyllä sitä mieltä, että Suomen suurin ongelma ovat suomalaiset, mutta että EUnkin? Samoin minua kyllä ihmetyttää ajatus siitä, että EU markkinoisi tätä Nobel-palkitua rauhanliittoa entisille Warsovan ja Neuvostoliiton valtioille. Olen kyllä ollut havaitsevinani näiden valtioiden ajoittain kovaakin tunkua jäseniksi. Ja ihan kumman vaan; EUn tai NATOn. Mieluiten molempien.

"Ensin piti luoda vauras ja yhtenäinen Eurooppa ja vasta sitten keskittyä voimapoliittisiin avauksiin." Kenen piti ja kuka suunnitteli?

fun kirjoitti...

Jaa-a, kuka teki ja kuka suunnitteli. Tuskin Monet, mutta mahdollisesti monet muut.
Suomi on ongelma EU:lle monessakin mielessä.
Suomi ei ole liittynyt NATO:oon vaikka Suomi vastaa EU:n pisimmästä maakohtaisesta toisen blokin vastaisesta maarajasta. Suomen puolustuskyky ei yksin riitä turvaamaan EU:n koillista rajaa.
Suomen kautta syntyy turvallisuusvaje koko EU:lle ja varsinkin Ruotsille ja Virolle.

Suomen taloudellinen tilanne on liukumassa kohti EU:n hyväksymää yksittäisen jäsenvaltion budjettivalvontaa. Suomesta on muodostumassa pieni ongelma myös EU:n taloudelle Kreikan tapaan.

Makuasia kutsutaanko EU:ta Pohjois Atlantin Yhdysvalloiksi vai Euroopan Yhdysvalloiksi. Päämäärähän on aivan sama.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Pohjois-Amerikan Yhdysvallat ja Euroopan Yhdysvallat eivät kai kuitenkaan ole sama juttu? Tuskinpa siis Pohjois Atlantin Yhdysvallat tai EUkaan? Vai onkahan minulta vain jäänyt jotain huomaamatta?

Suomen taloudellinen tila on käytännössä jo ohittanut viimeisen mahdollisen käännepisteen, Point of No Returnin. Siitä meillä ei varmaan erimielisyyttä vallitse? Kun kehittymisen mahdollisuuksina pidetään pelkästään leikkaamisia, eikä maan teollista pohjaa osata eikä ilmeisesti edes haluta kaiken yksityistämishöpsöttelyn jälkeen jälleenrakentaa seurauksena voi olla vain noutaja; EUlle, IMFlle tai molemmille. Tai miksipä ei myös Venäjälle? Eihän marginaaliyhteiskunta Suomella ole EUlle oleellista taloudellista painoarvoa. Eikä johdollamme kykya rakentaa Venäjän suhteistamme itsellemme ylivoimaista kilpailuetua.

"Suomi vastaa EU:n pisimmästä maakohtaisesta toisen blokin vastaisesta maarajasta."Ehkä tässä onkin keskeinen näkemyseromme. Ei Suomi vastaa muusta kuin oman alueensa koskemattomuudesta. Sikäli jos puolueemme antavat edes siihen mahdollisuuden. Mutta kun Sotestakin saadaan aikaiseksi vain sota, se tuskin on kovin luultavaa.


fun kirjoitti...

Pohjois-Amerikn Yhdysvallat ja Euroopan Yhdysvallat ovat vain osia Pohjois-Atlantin Yhdysvalloista.

Näkemyksesi siitä, että Suomi puolustaa ainoastaan omaa suvereniteettiaan on kliftuna,-vanhaa ymmärrystä. EU:ssa, Ruotsissa ja Virossa ollaan suomalaisia enemmän huolestuneita maamme puolustuskyvystä. Emme todellakaan ole puolustamassa enää itseämme vaan em alueita. Juuri tästä johtuu erilaiset käsitykset NATO-suhteesta. "Edessä länsi, takana itä...". vai oliko se toisinpäin. Rajamaa kaikesta huolimatta. Tästä dilemmasta puuttuu vielä se, että Suomea valmistellaan tatamiksi siltä varalta, että painiin on pakko jonain päivänä ruveta. Silloinhan ei ole väliä vaikka meillä ei olisi puolustusvoimia ollenkaan,-pikemminkin päinvastoin.

Kun Nyky-Suomesta puhutaan ei sovi unohtaa tätä vahvasti muuttunutta perspektiiviä. Suomi on niinkuin sanot,"marginaaliyhteiskunta" niissä kokonaisuuksissa, joissa olemma tevalla tai toisella mukana. Tärkeä ja ainutkertainen Suomi on vain meille suomalaisille, -jos kaikille meillekään?

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Ajatuskin siitä, että meidän tehtävämme olisi puolustaa Ruotsia, puhumattakaan Virosta on minulle tuntematonta sotilaspolitiikkaa. Ruotsia olemme sinänsä puolustaneet maantieteellisestä pakosta johtuen jo iät ja ajat, ja niin kauan kun omaa aluettamme suostumme puolustamamaan teemme sitä jatkossakin; haluammepa sitä tai emme. Miten voisimme Viroa puolustaa? Lähettämällä taas Suomi-poikia nimiksi marmoritauluihin? Miten mahdamme selvitä edes oman maan puolustamisesta? Kun vapausasteita ei ole sopimuksin rajoitettu riippuu johdosta, miten tilanteisiin suhtaudutaan ja vastataan.

Käsityksemme valtameren erottamasta liittovaltiosta poikkeavat toisistaan. Rajamaa olemme joka tapauksessa, mutta silloinkin vain valtioliiton rajamaa.

fun kirjoitti...

Niinpä, ei tarvitse kuin karttaan vilkasta kun huomaa, että Suomi joutuu olemaan lännen lukko. Kukahan sen meille korvaa?
Varmaa on, että em maat ja EU odottavat Suomen panevan kaiken peliin ja toimimaan tatamina, jos omat rahkeet eivät riitä. Kysyn vaan kuka tämän kaiken Suomelle korvaa??

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Ryhmänjohtajan ei pidä uskoa itsestään liian suuria; sitä varten on kenraaleita. Ts. Suomi ja suomalaiset puolustavat itseään ja omaa yhteiskuntaansa. Jos edes se osataan hoitaa itsenäisyys säilyttäen, voidaan olla ihan tyytyväisiä.

fun kirjoitti...

Enkö mä juuri sanonut, että Suomi ei puolusta ainoastaan itseään. Rajamaan rooli on puolustaa rajamaata ja kenen rajamaa meillä on puolustettavana?
Onhan se kummaa ajattelua, että rajamaan on puolustettava kaikkia takaisiaan intressejä.
Tällä logiikalla ei voi ymmärtää sitä, että Suomi suostuu yksin ja omalla kustannuksellaan olemaan lännen lukkona.
Miten se meitä liikuttaa, jos veli venäläinen haluaa valloittaa Pohjolan tai rynniä meidän kautta Viroon tai muualle unioniin. Meidän hommamme on pystyttää opasteet Tukholmaan , Osloon ja muualle Eurooppaan.
Todella subjektiivistä ajattelua puolustuspolitiikasta. Ikäänkuin Suomi olisi jonkinlainen tavoite jollekin.
Suomalaisia suorastaan kusetetaan kustantamaan sveduje, virujen ja eurooppalaisten turva Venäjää vastaan. Järjen köyhyyttä jakaa ilmaiseksi käypää turvallisuutta, kauppatavaraa,- turvallisuutta
muille.