Väärin sammutettu Mario?

Väärin sammutettu Mario? Toivottavasti ei kuten niin usein ennen; liian myöhään ja liian vähan.

Noin 5 - 6 vuotta on odotettu, että EKP alkaisi itsenäisesti vastata siitä mandaatista, josta se markkinataloudessa vastaa; rahapolitiikasta. Ei talouspolitiikasta, ei finanssipolitiikasta vaan rahapolitiikasta. Itsenäisesti. Turhaan olemme odottaneet. Paljon puhetta, lupauksia ja toiveita. Vähän näyttöä tuloksista.

Näiden vuosien aikana keskeisimmät maamme talouspolitiikan tietäjistä; valtionvarainministeriöt, valtionvarainministerit ja Suomen Pankki - pääjohtajansa johdolla - ovat yhdestä suusta vakuuttaneet, että EKP elvyttää, että rahapolitiika on keveää, että kaikki on hyvin, että euro on terve......että kyllä se siitä. Odotetaan vaan rauhassa, sisäinen devalvaatio tulee kunhan vain maltetaan. Odoteltaessa voidaan tervehdyttää, säästää, tehostaa, leikata valtion kuluja, kuntia, kilpailukykyä, ulkoistaa teollisuutemme ja yksityistää luonnonvaramme. Ilmaiseksi tai pilkkahinnoin.

Tähän rinnalle voidaan hyvin panna muut asiantuntijamme, nuo eturivi professorit ja muut ekonomistit; meidän Vartiaiset, Korkmannit, Kianderit ja Holmit, tiedemiehemme Patomäet, Puttoset ja muut vastaavat. Siis tämä porukka, joka on sisäistänyt tavan, jolla asiantuntijat pienen konsesus-maan eliittiin nousevat. Mitä helvettiä varten media marssittaa näitä Pellejä  toteamaan, että kaikki on hyvin, tehdyt päätökset oikean suuntaisia ja fantastia, kyllä kohta hyvin menee.  Mistä me näille päivystäville asiantuntijoille maksamme? Näille kowasti oppineille kolmannen sektorin kolmannen luokan asiantuntijoille? Tomma tunnor bullrar mest!

Tähän rinnalle on sen sijaan aivan turhaa panna maan eturivin poliitikoista ensimmäistäkään. Takarivin poliitikot, jotka Arkadian Aivan ilmeisesti he eivät ymmärrä eivätkä välitäkään muusta kuin tarpeestaan tulla valituksi seuraavissa vaaleissa. Tikkua ei ristiin panna, että hoidettaisi niitä asioita, jota varten meidät tavikset neljästi vuodessa hypetetään vetämään sen symboolisen punaisen viivan.

Ja miksi? Että voidaan mediassa todeta "ei koske Suomea" ja muuta roskaa ja vakuuttaa vastuullisuuttaan kaikelle kansalle?

Tai että tarvitsemme takuutuksia Kreikan vuoksi, kuten totesi Täti Tiukkaakin Tiukempi Brysselin yössä.

Suomi ei suostu neuvottelemaan Kreikan veloista kertoi Tumppi yhtenä päivänäi. Ja kahta päivää myöhemmin neuvotteluvalmiutta sitten löytyi, tai ei oikeestaan. Kunhan nyt kerrotaan, että Suomi on valmis huojentamaan Kreikan velkoja.

Kun yksi rassukka ei osaa vastata mikä nyt muuttuu kun Täti Verkkosukka ei enää valtionvarainministeriksi kelpaa, tulee tyhjentävä vastaus kuin pyssyn suusta; porukka päättää. Kun vielä vähän aikaa sitten setelirahoituksen sallimisestä ei sopinut edes puhua ääneen, nyt ollaan tyytyväisiä tehtyyn 1.000 miljardin paketista sitä mieltä, että kyseessä on oikeansuuntainen joskin riittämätön toimenpide. Tarvitaan kuulemma vielä Kataisen vipuvarsivarat 330 miljardia.

Pätkäpääministerit vaalikauden loppuajaksi valitaan nyt jo säännönmukaisesti puoluekokouksissa, "eihän mikään kuitenkaan muutu", ja hallituksen lopun ajan prioriteeteiksi nousevat kuka ministereistä mistäkin itselleen pelastavan kultaisen oksan löytää ja

Ja nyt yks´kaks´yllättäen kansakunta on huolissaan Marion luomasta jakovarasta ja miten siitä riittää meille. Rinne kehuu Marion ratkaisuja ja demaripuolue ja aikoo säästää(=irtisanoa) ja sopeuttaa (=irtisanoa) muutaman miljardin vuodessa lisäämällä verotusta. Siis tehdä juuri sitä, minkä Mario yrittää estää!

Näinhän tästä saadaan väännettyä lopullinen soppa. Ja syylliseksi Mario. Ja on se vaan niin hyvä, että meillä näitä talousviisaita riittää. PISAn seurausta varmaan?

Olennaisinta olisi, miten Marion nyt esille taikomat varat saadaan jakautumaan yhteiskuntaan, kulutuksen kasvattamiseen ja nimenomaan niiden arkeen, jotka joutuvat lisäeuroistaan ainakin suurimman osan panemaan suoraan kulutukseen.

Tässä tulee kyllä käymään juuri päin vastoin, kuin pitäisi. Valtio lisää kulujaan, mutta irtisanoo väkeään. Investoinneissa säästetään ja rahat ohjataan puolueiden tuhlailtavaksi. Tuottavaan turhuuteen?

Deflaatio on massojen psykologiaa. Ja massat siitä eniten myös kärsivät. Ennemmin tai myöhemmin se iskee takaisin. Eikä heillä, eikä meillä sitten ole jäljellä enää muuta kuin uusi Bretton Woods.