Olisiko aika sanoa PO, ja ottaa sivuhyppy terrorismin vastaisesta sodasta?

Kauan sitten, siis joskus 1970/1980 – lukujen taitteessa osallistuin silloisen ”lateraalisen ajattelun” gurun Edward DeBonon seminaariin Saint Tropezissä, Ranskassa.

Tiedä häntä miten se tuli mieleeni lukiessani uutisista Ranskassa nyt tapahtuneista "Charlie Hebdo" - terroriteoista. Tai oikeastaan, tiedänkin.

Olen muistavinani, että syksyllä 2001 USAn presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan? Mielestäni aika ymmärrettävästi, olihan Osama Bin Ladenin porukka onnistunut viemään uskontonsa mukaisen, joskin erityisen konkreettisen Fatwan Pahan valtakunnan keskuksiin. Mielestään islamin, koraanin ja profeetan kaikkien nöyryytysten syyhyn ja ainakin symbooleihin; World Trade Center, Pentagon ja joko Valkoinen Talo tai Capitol, tai ne kaikki taisivat olla tulilinjalla?

9/11 ei hevin unohdu sen paremmin jenkeissä, Natossa kuin maailmassa yleensäkään. Pienemmistäkin syistä on maailmansotia ja ”vääräuskoisten” massateurastuksia aloitettu. Kenen toimesta milloinkin. Mutta siitä lähtien ovat tapahtumat maailmassamme edenneet vain yhteen suuntaan; huonosta vielä huonompaan. Geometrisesti kiihtyvässä sarjassa.

Mieleeni ei tule ajankohtaa jolloin läntisten demokratioiden pyrkimystä oikeudenmukaiseen, avoimeen, tasa-arvoiseen ja inhimilliseen kansalaisyhteisöön olisi suitsittu, rajoitettu ja rikottu räikeämmin kuin George W. Bushin ja hänen uskonveljiensä sodassa terrorismia vastaan. Waterboarding, Al Ghraib, CIAn vankien lentokuljetukset ja pieniin liittolaismaihin piiloitetut ja ulkoistetut kuulustelu-/kidutuskeskukset, Guatanamo, oman maan ihmisten kansalaisoikeuksien massiivinen rajoittaminen ja liittolaisilta saman edellyttäminen …. kaikki tuo rapautti läntisen demokratian ideologista pohjaa ja oikeutusta.

Ja yhä edelleen jo vuonna 1948 itsenäistyneen Israelin valtion palestinalaiset maastamuuttajat vaativat oikeuksiaan. Niin kyllä Israelin juutalaisetkin. Edelleen Gazan aluetta yritetään pommittaa kivikauteen. Kuka nyt milloinkin. Nyt ISIS on perustanut kalifaattinsa, eikä näytä olevan kovinkaan paljoa, minkä voisimme tehdä ahdasmielisen suvaitsemattomuuden ja murhaamisen estämiseksi. Edelleen Saudi Arabian kohtalonyhteys USAan säilyy vahvana. Edelleen energia, öljy ja maakaasu säilyvät keskeisimpinä kansainvälisen talouden kiristysruuveina. Arabikevät on johtanut yhteiskuntien, ideoiden ja kansalaisten kuolemaan; Libyassa, Syyriassa, Jemenissä ja ties missä. Olisiko tässä myös yksi keskeisitä syitä maailman nykyiseen tilaan? Ja Charlie Hebdoon pöyristyttävyyksiin? 

Yhä kiihkeämpinä, päättäväisempinä ja toivottomampina ja nämä syrjäytyneet nuoret vihaiset miehet kiihdyttävät raivoaan. Pariisissa, Ukrainassa, Libyassa, Gazassa; Pohjois-Afrikassa, Arabiassa, Lähi-idässä ja siitä itään. Ja elleivät ruoki toistensa fanaattista raivoa, ruokkivat ehkä kaloja Välimeren pohjassa epäonnistuttuaan matkassaan Luvattuun maahan?

Ainakin itselleni on jäänyt elämään vahvana käsitys, että 1900-luvun lopulla läntiset demokratiat olivat vähitellen löytämässä yhteisen sävelen terrorismin syiden poistamisessa. Hyväksymällä ajatuksen, että terrorismia ei maailmasta sotimalla poisteta. Se voidaan, tosin vain vähitellen mutta tehokkaasti poistaa vain poistamalla siihen johtavia syitä. Mieluiten ne kaikki. Mutta ei sekään tapahdu suoraviivaisesti, eikä hetkessä.

Niin tuosta Saint Tropezin Hotelli Byblosin kokouksesta vuoden 1980 tammikuun ensi päivien talvimyrskystä tuli mieleeni sana. Tarkoituksellinen syrjähyppy sivuluisu, tuumatalkoo silloin, kun perinteisen rationaalisen ajattelun avulla ei kiperää ongelmaa saada ratkaistua. Po, se se oli. Hetkellinen sivuhyppy todellisuuden ketjusta johonkin aivan uuteen ja ennen testaamattomaan, asiaan jopa kuulumattomaan.

Pitäisikö meidän nyt ottaa tuo sivuhyppy? Eihän tästä tappamisesta ja keskinäisestä kyräilystä ja vihanpidosta näinkään hyvää seuraa. Kenellekään. 

Lisäys klo 7.30

Yhä kiihkeämpinä, päättäväisempinä ja toivottomampina ja nämä syrjäytyneet nuoret vihaiset miehet kiihdyttävät raivoaan. Pariisissa, Ukrainassa, Libyassa, Gazassa; Pohjois-Afrikassa, Arabiassa, Lähi-idässä ja siitä itään. Ja elleivät ruoki toistensa fanaattista raivoa, ruokkivat ehkä kaloja Välimeren pohjassa epäonnistuttuaan matkassaan Luvattuun maahan?