Käsitteiden hässimisestä, vallasta, vastuusta ja vapaudesta, niistä kirjoitti Kumitonttu blogillaan A Smith and Wesson beats four aces
Minulle nuo käsite-analyysit ovat aina olleet vaikeita, niin tärkeitä ja keskeisiä kuin ne hankalista arvokysymyksistä keskusteltaessa tai muuten debatoitaessa ovatkin. Uskoisin, että näin aika monelle muullekin tavikselle? Ja mitä vähemmän tietoa vs. mitä enemmän luuloa, sitä hankalempia itse kullekin, mitä kauempana asiasta keskustelijat toisistaan ovat minkä tahansa ominaisuuden suhteen?
Riippumatta siitä, mitä joku käsite "oikeasti" jonkun mielestä tarkoittaa (olipa arvio ex ante tai ex post) (olipa kumpikin, ei kumpikaan tai molemmat minkä tahansa alan asiantuntijoita tai ei).... se (todennäköisesti) tarkoittaa yhtä "oikeasti" jotain muuta, jonkun muun tai joidenkin muiden tai ainakin riittävän monen muun mielestä?
Miksi ehdoin tahdoin sanoa jotain - tekemisestä tai osoittelemisesta puhumattakaan - , jonka tietää loukkaavan toista hänen vakaumustaan, uskoaan, perhettään.... vaikka oletkin itse vakuuttunut siitä, että sinulla on oikeus niin sanoa? Esimerkkinä; tuskin kannattaa tarkoituksellisesti haastaa riitaa palvelujärjestyksestä agressiivisesti käyttäytyvän "skinijoukon" kanssa yöllisessä nakkijonossa vain siksi, että olen vakuuttunut siitä, että itse olin paikalla ensin? On selvää, että oikeus on puolensa pitäjän puolella, mutta siinä voi käydä hassusti ennen kuin poliisi, tuomarista puhumattakaan, pääsee paikalle?
Toinen esimerkki; riippumatta siitä mitä laki, oikeus tai poliisi jalankulkijan ja auton kohtaamisesta suojatiellä sanovat, suosittelen kaikille kadunylittäjälle kyllä vanhaa ohjetta; "ensin katson oikealle, sitten katson vasemmalle, jos ei silloin vaaraa näy, suoraan poikki kadun käyn". Sitäkään eivät jalankulkijat kylläkään oman havaintoni mukaan tunnu enää kovasti arvostavan, joskus omaksi tappiokseen. Jokaisella meistä on kuitenkin vain yksi elämä ja harvemmin siinä autoilja henkeään menettää?
Länsimainen sananvapaus antoi Charlie Hebdon piirtäjille yksiselitteisesti oikeuden piirtää ja julkaista mediaansa juuri siinä muodossa kuin tapahtui. Ilmeisesti sharia antoi oikeuden tai ainakin murhaajien mielissä "Profeeten kunnian pelastamisen vaatimus" antoi heille oikeutuksen tappaa? Ja kuten sanot, "He (Charlie Hebdon) eivät olleet vastuussa siitä, että joku niille nauraa ja joku niistä verisesti (sic) loukkaantuu." Oikeassa olet.
Nyt "he" ovat kuolleita ja heidät murhanneet ovat kuolleita. Ja aika moni muukin. Tuskin maailma tästä ainakaan lyhyellä aikavälillä muuttuu yhtään oikeudenmukaisemmaksi, suvaitsevammaksi tai edes lakia kunnioittavammaksi? Missään päin maailmaa. Pienemmistäkin syistä on kehitelty ja saatu aikaan ristiretkiä? Ja varmaan mekin voisimme julistaa Sodan terrorismia vastaan?
Yhtä vähän kuin terrorismia voidaan voittaa sodalla terrorismia vastaan, yhtä vähän sitä voidaan voittaa riitaa haastamalla, omia oikeuksia kanonisoimalla ja muiden oikeuksia tai kuvittelemia oikeudenmukaisuuksia tappamalla.
Tämä on aika pieni pallo ja meitä on kovin moneksi. Kai meidän olisi syytä yrittää tapoja elää yhdessä? Rauhassa. Emme me "oikeassa olevat" voi jokaista "väärässä olevaa" täältä tappaakaan? Eivät hekään?
Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin. Tai jotain muuta yhtä "ylevää"?
27 kommenttia:
Benjamin Franklin valisti tähän tapaan vapaudesta:
Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety.
Mihin muslimit tyytyvät? Mihin vedämme rajan? Eikö myöntyväisyyspolitiikka ole historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi?
Esitit mielenkiintoisia näkemyksiä. Näkemyksiä, joihin minäkin voin yhtyä. Ei minustakaan ole mitään järkeä ollut ns kaiva verta omasta nenästä kokeilemalla loukkaavia pilakuvia. Ei sitä olisi tarvinnut tehdä vaikka Ranskan lain mukaan se olikin mahdollista.
Mutta ei se silti länsimaissa oikeuta murhatöihin.
Hyvä, mutta mitenkäs jos samaa periaatetta Paasikiven hengessä noudatettaisiin myös itänaapuriamme kohtaan? Vai onko kuitenkin käytäntö eri, että me vapaat ja itsenäiset suomalaiset puolustamme oikeuttamme sananvapauteen ja omaan mielipiteeseen ja sen julkaisemiseen? Me ei leikitä millään suomettumisilla. Me ollaan ryhdikkäitä ja seisomme omien mileipiteittemme takana avoimesti ja julkisesti oli naapuri mitä mieltä tahansa.
Otin tämän rinnastuksen esiin ihan vaan vertailukohdaksi. Jos me emme halua antautua suomettumiselle niin tässähän on ihan vastaava asetelma. Ehkä sillä erotuksellä, ettei itänaapuri ainakaan toistaiseksi ole alkanut meille aseen kanssa antaa nöyryysopetusta. Islamisteista taas ei oikein enää voi olla varmoja sen verran murhanhimoisesta porukasta tuntuu olevan kyse.
Hessu
Ben puhui täydestä sydämestä ja lissäksi vielä järkeä. Kunhan nuoret kuumakallet sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ymmärtäisivät. Säästyisimme paljolta.
Voimme olla eri mieltä siitä, onko toisen provosoiminen järkevää vaiko ei. Aika näyttää kumpi on oikeassa.
Otan esimerkin. Meillä yllytyksestä asepalveluksesta kieltäytymiseen sai vankeusrangaistuksen vielä 70-luvulla. Oliko sinusta järkevää protestoida tuolla tavalla, että yhteiskunnan enemmistö järkyttyi siinä määrin, että jakoi linnatuomion? Olisiko maailma nyt parempi paikka, jos Schüller olisi pitänyt turpansa tukossa?
Kaltaisesi ajattelutapa perustuu - minun mielessäni - sellaiselle logiikalle, että maailma muuttuu hyväksi paikaksi itsestään, ilman uhrauksia, ilman vastakkaisnasettelua ja sitä seuraavaa voimankäyttöä. Vapaa yhteiskunta ei tule ilmaiseksi, aina löytyy jostain porukka, joka on valmis ryöstämään toisia ylläpitääkseen omaa elintasoaan.
Igor
Ei se todellakaan oikeuta murhatöihin mielestäni yhtään missään. Murhaa ei tee kunnialliseksi mikään. Ei edes laki, joka sen jossain päin maailmaa ja valitettavan monessa paikassa kyllä oikeuttaa...
Suoraan sanomisen ja ryhdikyyden voi toki toteuttaa kovin monella tavoin. Kun raja siinä, mikä kutakin loukkaa vaihtelee vahvasti ja on joka tapauksessa vastaanottajan (potentiaalisen vastaanottajan) vastuulla, sanomisissa pitäisikin osata olla empaattinen, vaikkei aina voikaan olla sympaattinen.
Tästä meidän "veren kaivamisesta nenästä" taisimme joskus aikaa sitten päästä yhteisymmärrykseen? Suomettumisen käsitteenä voi halutessaan toki ymmärtää positiivisena, itsekkäänä jopa ryhdikäänä vaikka se yleensä kai liitetään nöyristelyyn ja mateluun vahvemman edessä Rajalinja kulkee kai sanojan motiiveissa ja toteutuksen tavoissa? Eikä turhalla julistamisella ja saarnaamalla muutenkaan paljoa positiivisia tunteita kukaan meistä kai herätä?
Vaarallisinta tässä sarjafilmissä "Charlie Hebdon ja musulmaanien kosto?" on sen kokonaisuuden kierre, johon se tuntuu kuuluvan ja yleistyksen taso johon se joidenkin ihmisten asenteet tuntuu johtavan. Kuten Kolmannessa valtakunnassa aikoinaan valitettavan nopeasti tapahtunut käsityksen muutos ensin kehitysvammaisten, sitten kommunistien, sitten mustalaisten, slaavien ja juutalaisten elämisen oikeutuksesta osana saksalaista yhteiskuntaa, tulevaisuuden Uutta Uljasta Eurooppaa lopulta jopa maailmassa.
Kumitonttu
Tärkeintä länsimaisuudessa lienee se, että saamme olla eri mieltä, ja kuvittelemme, ettei kukaan meitä sen vuoki listi. Jos sen vuoksi kuitenkin tapetaan saamme ehkä lohtua siitä, että tappaja saa tuomion? Tuskin meidän mielestämme riittävän, mutta ainakin sen puoli vuotta ehdonalaista? ;-)
Mielenkiintoista!
Kuka kaivoi "verta nenästään" tässä, tapauksessa. Pilapiirtäjät, ko. lehden toimituskunta, maahanmuutosta vastavat viranomaiset, ko. laista vastaavat lainlaatijat vai muinaiset uskontosuuntien luojat?
Suomessa kiellettiin vihapuheet. Pitäisiköhän kieltää myös pilapuheet ja -piirrokset? Entä kokka- ja ahteripuheet?
Mielestäni tällä vuosituhannella nenäänsä kaiveli Georg Bush julistaessaan hyökkäyksen Irakiin "ristiretkeksi". Näitä retkiä voidaan tehdä myös toiseen suuntaan niinkuin Länsi-Euroopassa tapahtuu.
Näitä muslimipuolikuuretkeläisiä on muuttanut "pakolaisina" kristittyihin länsimaihin sankoin joukon ja heidän joukossaan on tullut on pilvin pimein etabloitunut myös henkilöitä, jotka ovat valmiita panemaan henkensä likoon uskontonsa puolesta.
Voidaanko ajatella, että Suomessa on kaivanut "verta nenästään" Astrid Thordsin kaltaiset hyväuskoiset hupakot, joilla ei ole ollut sen paremmin ihmis,-kuin historiankaan tuntemusta.
Muslimit ovat varottaneet meitä kristittyjä kostosta. Sananvapauden nimissä on viitattu kintaalla uhkailuun.
Nyt korjaamme moukkamaisuuden satoa, joka voi olla runsaampi kuin moni ymmärtääkään.
Fun(deeraaja)
Kukin vuorollaan?
Tää on nyt vain sitä elävää monikulttuuria mitä Eurooppaan on ollut pakko saada. Iloitkaamme.
Illuusioiden särkyminen voi olla joillekin kova pala, mutta rähinäporukat kuitenkin tietävät mitä pitää tehdä.
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ranskalaispoliisi-teki-itsemurhan-oliko-terroriteon-uhrin-omaisten-tapaaminen-liikaa/4689742
Saksassa salafistit ovat jo löytäneet verivihollisia anarkistien suunnalta, joten pakonomainen äärioikeistosta huolestuminen vain haittaa kaaoksen estämistä, mutta tuskinpa sillä on lopputulokseen mainittavampaa vaikutusta.
Hei kaikki,
olemme nyt tekemisissä jo aikaisemmin maintsemani ilmiön, youth bulge - nuorisopullistuma - (Gunnar Heinsohn) kanssa. Nyt etenkin tämä ilmiö ruokkii radikaalia islamia ja tämä loiskiehunta käy nyt koko Euroopan yli, jonne on pilvin pimein haalittu siirtoväkeä muslimimaista.
http://muse.jhu.edu/journals/sais/summary/v031/31.2.austin.html
Tälle prosessille ei ole loppua näkyvissä, ei ennekuin tämä ongelma Lähi-Idässä saa sen surullisen loppunsa.
Täällä Saksasa Pegida -liike senkus voimistuu, siitäkin huolimatta, että valelehdistö (Lügenpresse) yrittää kääntää liikkeen ulkomaalaisvihamieliseksi ja/tai rasistiseksi, mitä se ei ole.
Poliittinen establishmentti on nyt cusessa tämän itseaiheutettamansa pääänsäryn kanssa. Maahanmuuttopolitiikka osoittautuu nyt viimeistään virheeliseksi, eikä näiden virheiden korjaamiseksi ole mukavaa ratkaisua. Kansallisuusaatteen noustessa, helpolla ratkaisuksi löytyy jonkun vuoden kuluttua ns. lopullinen ratkaisu, josta täällä Saksassa on ikävät kokemukset noin 75 vuotta sitten.
tutkija Pohjanmaalta
Hyvät Herrat.
Jos lähemmmin katsomme tilannetta, niin varmaankin voimme olla ”yhtämieltä” siitä, että kaikki tämänkin keskusteluaiheen ristiriita johtuu m i e l i piteitten, etenkin ns. uskonnollisten, peräksiantamattomien typeryyksien yli-pyhittämisestä, eikä suinkaan kuten ennen oli tapana saada leveämpää leipää ryöstämällä eekkereitä naapurilta. Mielipiteillä on yksi huonopuoli, niitä harvoin jos koskaan voi tai tarvitse ostaa, niistä olemme omavaraisia, ja ylituotannosta syntyy vain vainhengenvaarallisia ristiriitoja. Vain silloin kun pyrimme mielipiteillä tekemään voittoa joudumme käyttämään pakkoruokintaa. Ensin kristityt muslemeja vastaan ja nyt näyttäisi osat vaihtuvan ns. kristittyjen joutuessa ottamaan niitä samoja remedejä mitä he hyväntekijöinä antoivat muslemille 1000 – 1500 vuotta sitten.
Saanen lisätä tähän, jonkinlaisena yhteenvetona, että kaikki mielipiteet, joita käytämme abstraktisella, ei-aineellisella tasolla, ovat ainoat probleemat mitä meillä ihmisillä on ja voi olla. Muut proleemat, aineelliset, olemme ratkaisseet, ja, kuten tiede on havainnut ja osittain tehnytkin, vanha sanonta, vain taivas on raja, onkin jo tätänykyä havaittu rajatottomaksi. Mutta sekin, jos emme näe abstraktisen, uskonnon ja poliittisen mielipiteen rajallisuutta, tulee tyrehtymään pelkkien ”sanan vapauden” mielipiteitten alle.
Karl
Edellisen kerran, kun joku ihmisten mielipiteiden merkitykselle tuhahti, oli kyseessä lapsuudenystäväni, joskus 1960 -1970. Hän, jonkin sortin sosialisti siihen aikaan oli vahvasti sitä mieltä, että porukka päättää ja puolue kyllä tietää. (olemme muistaakseni asiasiasta jo vuosia sitten keskustelleetkin.)
Kun itse edustin silloin ja edelleenkin sitä, "että kun meillä ihmisillä ei muuta ole" yritetään - kukin meistä - käyttää sitä omaa päätä ja sydäntä. Vaarallisimmaksi tilanne kehittyy lajimme kannalta silloin, kun yksilöiden tyhmyys joukossa tiivistyy. Hyvin helposti mielipiteet kasvavat siitä edelleen dogmaksi, joita fanaattisimmat vielä edelleen kehittelevät ja ainoaksi oikeaksi totuudekseen kanonisoivat. Lopulta ollaankin tilanteessa, että olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan, ja Totuuden Hetkellä odottaa sitten joko kuula kalloon tai veitsi kurkkuun. Ja kaikki tuo edistyksen ja oikeassa olemisen nimissä.
Näin lajimme on tuhansia vuosia toiminut ja taitaa edelleen toimia. Kannattaisiko välillä kokeilla jotain uutta?
PohjanPoika
Youth bulgehan tässä. Kun liian useat nuoret (entisaikaan erityisesti nuoret miehet, nyt yhä enemmän kai myös tytöt) kokevat jäävänsä yhteiskunnassa heitteille, kouluttamattomiksi, työttömiksi ja syrjäytyneiksi, elämään toimeentukien ja muiden almujen varassa, aletaan etsiä syyllisiä. Eikä vain huvin vuoksi.
Ratkaisuja aletaan etsiä sieltä, mistä niitä helpoimmin tuntuvat löytyvän. Ja sitten keinoina ne samat vanhat. Ja ellemme suostu etsimään uusia tapoja ratkaista ongelmiamme, toituu ensin 1930-luku ja sitten jossain muodossa 1940-luku. Kuten lienemme aiemminkin todenneet?
Satumainen
Äärimielipiteet vahvistuvat totta kai, ei establishmentin poliitikoista kukaan uskalla enää - äänien menettämisen pelosta - puhua ja edistää kohtuutta. Se ei enää ole trendikästä. Ja kohta varmaan Jerusalemin Mufti tai hänen jälkeläisensä suoraan alenevassa polvessa palaa Berliiniin.
Kuin silloin ennen, kuin silloin ennen.....
Hessu
Vasta nyt huomasin kommenttisi toisen kappaleen. Valitan, mutta kun nyt istun täällä hyksissä kaiken maailman sydänkremppojen keskellä, ei aina huomaa mielenkiintoisempiin ja tärkeämpiin asioihin keskittyä.
Myöntyväisyyspolitiikan historia on historian saatossa osoittautunut vaikeaksi ja vaaralliseksi. En itse kannata sitä lainkaan, vaikka siltä saattaa tuntua.
Olennainen kysymys ei mielestäni ole "mihin muslimit tyytyvät" vaan "mihin me vedämme rajan" ja miten. Tuo jälkimmäinen kysymys lähinnä siksi, että tavoitteena ei voi olla yhdessä aiheutettu Länsimaiden perikato vaan siksi, että me (siis meidän edellisten vuosikymmenten, jopa vuosisatojen poliitiikka) on suurelta osin syypää tilanteeseen. Ihan tuosta vaan tapahtuva myöntyväisyyspolitiikan muuttaminen päin vastaiseksi (ilman kasvojen olennaista vaihtamista) voisi todella osoittautua tuhon siemeneksi.
Rajan vetämisen vaikeudestahan tässä on kyse. Ja kun sitä ei ole riittävän aikaisin vedetty, sen vetäminen nyt voi olla todella hankalaa., sekä vanhemmille että lapsille.
Kysymys ei kuiten
Ilmaisen myötätuntoni Sinulle sinne hyksiin. Minä viihdyin tyksissä aikanani. Näissä laitoksissa huomaa vanhenneensa ja samalla elämän rajallisuuden.
Tuossa muslimanien kostossa on aineellinenkin puoli. Pilakuvien julkaisemisen aikoihin äärimuslimien järjestöhän lupasi huomattavan suuren tapporahan piirtäjän ja kuvan julkaisijan teilaamisesta. No, nyt se tapahtui.
Ilmeisesti terroristien perheet elävät leveästi teilirahoilla.
Nämä verirahat pitäisi tietenkin ottaa Ranskan valtion haltuun rikollisuudella ansaittuna
Fun(deeraaja), kiitti vsan.
Tällä hetkellä pitkästyminen on suurin ongelma. Piti päästä pois jo tänään, mutta siirtyy ehkä huomiseen.
Moni on varmaan tapporahaa tarjonnut, mutta en oikein usko maksajia löytyvän. Edes musulmaniasta. Eivätköhän ne toimi taloudellisessa päätöksenteossaan aika läntisillä linjoilla? Ei mitään makseta ellei pakko ole.
Hakki,
tsemppiä vaan sillä Hyksin lakanoiden välissä
+++ Olennainen kysymys ei mielestäni ole "mihin muslimit tyytyvät" vaan "mihin me vedämme rajan" ja miten. Tuo jälkimmäinen kysymys lähinnä siksi, että tavoitteena ei voi olla yhdessä aiheutettu Länsimaiden perikato vaan siksi, että me (siis meidän edellisten vuosikymmenten, jopa vuosisatojen poliitiikka) on suurelta osin syypää tilanteeseen. +++
Mielestäni tässä on villakoiran ydin. Sopeutumaton radikaali Islam tarvitsee rajat siinä missä kuriton kakarakin. Tämä raja on nyt ylitetty ja Pegida onkin nähtävä Abendlandin ryhtiliikkeenä. Tuolle porukalle täytyy pystyä nyt näyttämään, että he ovat kaukana omalta maaltaan ja käyttäytykööt sen mukaisesti.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika, kiitti toivotuksista.
Kakrut tarvitsevat rajansa, niin myös musulmaanien kuin Pedigakin kakaaroiden. Jäitä toivoisi kaikkien hattuun.
Jään toimittamisessa tarvitaan kaikialla johtajuutta, jota sen paremmin EUssa kuin sen jäsenmaissa ei juurikaan ole näkynyt viime vuosina eikä vuosikymmeninä. Eipä kyllä musulmaanimaissakaan.
Hakki.
Sitähän me jokainen vain voimme käyttää, päätä. Kysymys on lähinnä siitä mitä siitä ”päästä” ja siinä olevassa informatiosta voimme käyttää rakentavasti, ilman kritisoivaa mielipidettä. Factat eivät ole syntyneet mielipiteistä....mielipiteet ovat alkuisin factojen omavaltaisista tulkinnoista, ja siksi ei itse asia, vaan mielipide jota sellaisena voimme käyttää, ehkä asiaan viittaavana työkaluna. Emme voi mennä pitemmälle asiassa, jollemme ota huomioon sitä tosiasiaa, että käytettävissämme oleva tieto ja kokemus ei voi olla erillinen siitä ympäristöstä joka on meidät muovaillut sellaisiksi mitä olemme tänään.
Ympäristön vaikutteet ovat tekijöitä siihen mitä ja kuinka esitämme, katsomme ja näemme asiat nykyhetkessä ja niiden tietojen ohjaamina toimimme kaikessa kanssakäymisessä. Ympäristön vaikutteet esiintyvät kaikissa toiminnoissamme ja on jokaisen oman ”idiosynkkäreiden” värittämää ”hyvä-paha” mielipidettä. Jos todellakin haluamme mennä syvemmälle asiassa, meidän on otettava vakavasti huomioon miksi toimimme määrätyllä tavalla, määrätynlaisilla arvoilla, määrätynlaisissa tilanteissa. Ilaman itsetuntemuksen apua kierrämme loputonta mahtotapojen ympyrää. Tämän ei pitäisi olla ketään loukkaava, Hakkia vähiten, vaan tulisi ottaa pelkästään ehdottavana asiakohteena keskustelussa.
Karl
Faktat eivät todellakaan lähtökohtaisesti synny mielipiteistä, ennemminkin kai päin vastoin. Siitä huolimatta, että nykyinen aika näyttää varsin usein toimivan tälläkin tavalla. Esimerkiksi politiikassa; "näin on jos siltä näyttää". Siihen taas saattaisi positiivisesti auttaa kriittinen suhtautuminen faktoina esitettyihin mielipiteisiin?
Uskaltaisin mennä vielä pari askelta pidemmällekin; mitä useampi meistä lakkaisi positiivisuuden autuudesta ja höpöttömästä positiivisen ajattelun vaatimuksesta - siis kaiken sen kritiikittömästä hyväksymisestä joita media, poliitikot, puolueet ja kanssa-ihmiset tuntuvat lisääntyvästi edellyttävän - ja alkaisivat itse ajatella ja toimia sen mukaan. Sillä vaikka ihminen sosiaalinen laumaeläin onkin ei meidän, lammaslaumaksi taantua todellakaan kannata. (Tai nykytilnteessa; kannattaisi ehkä palata takaisin itsenäisen tahdon alueelle.
Tästä onkin helppoa palata itse artikkeliin, jota tässä kommentoidaan; "Miksi ehdoin tahdoin sanoa jotain - tekemisestä tai osoittelemisesta puhumattakaan - , jonka tietää loukkaavan toista hänen vakaumustaan, uskoaan, perhettään.... vaikka oletkin itse vakuuttunut siitä, että sinulla on oikeus niin sanoa?" Sitä ainakin fanaattisesti asiaan suhtautuvat toivottomat ja syrjäytyneet nuoret miehet helposti pitävät vittuiluna. Eikä vittuilua siedetä.
Vihapuheet on maassamme kriminalisoitu..vittuilu kuuluu samaan kategoriaan. Onko ihme, että muslimaanitkin haluavat kriminalisoida heihin kohdistuneet vihapuheet v...lun? Heillä sattuu olemaan vähän ankarampi rankaisuasteikko kuin meillä.
Kiihkomuslimeille ei voi asettaa rajoja niin kuin lapsille asetamme. Lapsen raja tehdään ankarimmillaan tuottamalla kipua,.kriminalisoitu sekin.
Nämä kiihkot ovat valmiit kuolemaan asiansa puolesta.
Ainoa raja, jonka heille voi asettaa on sulkea heiltä valtakunnan raja.
Tunnen edellisen elämäni kokemuksella Schengen.sopimuksen.
Olen muutenkin saanut sisäasiainministeriön koulutusta, joten voin vakuttaa, etteivät rajavalvontaa tai poliisitointa käytännössä hoitavat ollet lainkaan valmiita hyväksymään kaikkia näitä meidän hupakoitten päättämiä vapaan liikkumisen doktriineja.
Fun(deeraaja)
Fanaatikoilla usein on ankarampi rangaistusasteikko, heillä kun on tunnetusti myös hallussaan Ainoa Oikea Totuus. Ja fanaatikoja, heitä on musulmaanesta todennäköisesti suhteessa yhtä monta kuin kaikissa muissakin uskontokunnissa (laajasti ottaen) keskimäärin. Siis hyvin vähän, mutta liian monta kumminkin.
Voisimme valtakunnan rajan lisäksi yrittää sulkea vähän muitakin rajoja. Yksi voisi olla Paratiisiin pääsyn raja. Siinä kyllä tarvitsisimme myös paikallisten uskonoppineiden apua. Erityisesti meidän olisi kai kuitenkin panostettava siihen, että nuorista miehistä ei niin kovin helposti tule fanaattisia, toivottomia ja siksi vihaisia nuoria miehiä? Väittäisin nimittäin, että olimme jo aika hyvästi sillä tielle ennen 9/11.
Rajojen sulkeminen taitaa olla teholtaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin terrorismin vastainen sota. Suurelta osin ongelman syyt eivät ehkä sittenkäänb ole uskonnollisia vaan taloudellisia. Varmaan parasta kaikkien kannalta olisi, jos lähtöpaineita ei ollenkaan syntyisi.
Lähtöpaineethan ongelman tuovat, mutta syyllinen lähtöpaineisiin ei ole suomalainen alemman sosiaaliluokan työtön tai duunari vaikka jouttukin näitten lähtöpaineitten maksumieheksi.
Noita fanaattisia tuntuu noissa lähtömaissa olevan muutaman armeijan verran. Kuinka paljon heitä loppupeleissä on keskuudessamme,sitä emme tiedä.
Fun(deeraaja)
Sinussahan on ilmeistä poliitikon vikaa: "syyllinen lähtöpaineisiin ei ole suomalainen alemman sosiaaliluokan työtön tai duunari vaikka joutuukin näitten lähtöpaineitten maksumieheksi." :-))
Ei varmaan olekaan, mutta kävisikö hällekin mielessä, kuinka etuoikeutettu hän sittenkin on? Ei tartte lähteä oman Eldoradonsa perään etsimään, jos halua tai kykyä ei ole. Kalliiksi tulee hänkin?
Tulee, tulee aivan tarpeeksi kalliiksi tulee ei siihen enää tarvittaisiin lisäkustannuksia. Toisaalta meidän työttömät ja köyhät ovat mahdollisesti, eikun toden näköisesti maksaneet veroja. Heidän vanhempansa ja isovanhempansakin, joten kai heillä on omassa maassaan oikeus olla työttöminä,- jopa köyhinäkin varsinkaan kun eivät yleensä ole omasta tahdostaan.
Minä olen varsin hyväsydäminen mies. Ottaisin kaikki maailman rasitetut Suomeen, jos se olisi mahdollista. Realisti olen myös ja juuri siksi aattelisin, että Suomi on aivan riittävän ankeutettu joillekin ihan vaan omasta takaa.
Mielestäni EU:ssa pitäisi olla direktiivi, jonka mukaan minkä tahansa alusmaaisännän entisestä siirtomaasta tulevat ihmiset olisi otettava entisen isännän hoiviin ja kustannettaviksi. Ovat aikoinaan imeneet rikkauksia alusmaistaan ja nyt olisi erinomainen tilaisuus kotouttaa korvaukseksi.
Fun(deeraaja)
Monimutkaisiin kysymyksiin löytyy harvoin yksinkertaisia vastauksia? Vastuunkantajia harvoin löytyy siitä porukasta, joka itselleen on kaikki edut onnistunut kuppaamaan ja itselleen hyvinvoinnin ja varallisuuden rohmuamaan.
Minä tuosta hyväsydämisyydestä niin piittaa, mutta väittäisin, että omaa etuamme meidän ajatella pitäisi. Eikä siihenkään löydy yksinkertaisia vastauksia, sen jälkeen kun vähintään kahdeksan vuotta on hassattu ja rikasta ja kurinalaista EUssa esitetty ja sillä ylvästelty. Samalla viis veisattu kotimaan asioista ja asukkaista.
On turhaa edes leikkiä ajatuksella, että me voisimme vastuullisten puolesta päättää heidän vastuitteittensa rajoista. Näin merkityksettömällä pikkukansakunnalla isojen ja vahvojen joukossa on kyse kokonaisarvioinnista. Vaikka tuskin kykenemme edes osasten vaikutuksia itsellemme hahmotella.
Lähetä kommentti