Luovan Tuhon vaikutuksia Euroopassa ja Suomessa odotellessamme voi hyvin miettiä, mitä kaikkea meiltä kultakin mutta varsinkin valitsemiltamme, nyt puolueitaan edustavilta kansanedustajilta on jäänyt tekemättä. Jatkuvaan kasvuun perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme nikottelee ja pahasti. Globaalit ja kansalliset rakenteet ryskyvät, tulo- ja varallisuuserot kasvavat. Ne luovat hedelmällisen pohjan tuholle. Toivottavasti siitä taas kasvaa uutta ja uljasta.
Mutta seitsemän vuoden aikana kehitettyä, nyt jo vakiintunutta suuntaa ei muuteta. Samoja lääkkeitä, jotka aiemminkaan eivät ole tehonneet, eivätkä kriisiä ratkaisseet, mutta suuremmassa määrin. Tempputyöllistämisestä on jo päädytty uudelle, Eurooppalaiselle tasolla. Muutamassa viikossa on ehdotuksia jo kasassa 1,3 biljoonan euron arvosta tässä satumaisessa uudessa Vivutus Showssa.
Toivottavasti uudet innovaatiot ja erityisesti innovaatiot muussa kuin pelkkää turhaa kulutusta lisäävässä tavaratuotannossa mahdollistavat henkisen kasvun, jota ilmeisesti lajina tarvitsemme. Innovaatiot tavoissa joilla ajattelemme, joilla vahvistamme yhteisöjemme toimintaa, joilla toimimme yhdessä. Lisäämällä luttamusta. Edes selvitäksemme.
Robert Gordon: The death of innovation, the end of growth
Eipä näistäkään, alla olevista kommenteista valtamedian sivuilla ole ollut edes paperin kulutuksen lisääjäksi.
Eihän tämä voi olla
yllätys. Saksa pakottaa EKPn noudattamaan rahapolitiikkaa, joka antaa sille -
ja vain sille - ylivoimaisen kilpailuedun muihin EMU-maihin nähden. Eikä se
edes riitä. Samalla se pystyy ajamaan kaikkien muiden EMU-valtioiden
kilpailijat perikatoon, minkä seuraukset näkyvät hyvin selvinä myös jo
Suomessa.
Kun maamme
poliitikot, sen paremmin kuin muidenkaan EMU-maiden kollegansa eivät huolehdi
siitä, että EKP noudattaisi koko EMU alueen kannalta tasapainoista
rahapolitiikkaa on seuraus selvä. Siinä vaiheessa kun Saksa EMUn ja EUn
rahoittamiseen kyllästyy ja siitä irtaantuu - ja sen se myös taatusti tekee
ellei maan sisäpolitiikka ratkaisevasti muutu - ainakin kaikkien muitten
pienten reunavaltioiden taloudet ovat raunioina.
On peruuttamattoman
vaarallista itsepetosta muuhun lopputulemaan enää 7 vuoden kokemusten jälkeen
uskoa.
Kohteesta
<http://www.talouselama.fi/uutiset/saksan+kauppataseen+ylijaama+paisui+200+kertaa+suomea+suuremmaksi/a2281970>
Ilmeisesti
kansalais-, tai tässä tapauksessa kauppiastottelemattomuus ja lisätty julkisuus
ovat ainoa tapa taistella sääntöSuomen kaiken kehityksen tappavan otetta
vastaan.
Saattaa olla, että
pohjoisen pallonpuoliskon ulkopuolella todella " hyvin vähän maita, jotka
haluaisivat osallistua minkäänlaiseen kylmään sotaan." Meidän
pallonpuoliskomme on kuitenkin juuri tuo pohjoinen. Täällä se kylmä sotakin oli
aktiivisimmillaan.
Ehkä Erkin olisi
korkea aika laskeutua arkipäivän realismin tasolle, kun jo vajaan vuoden
Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on kehittynyt jatkuvasti vain huonosta
vielä huonompaan? Sillä mitä mieltä Erkki on pakotteiden tavoitteesta on
loppupeleissä olennaisesti vähemmän merkitystä kuin sillä, miten ne Moskovassa
nähdään.
Kun pakotteista
alkaa aiheutua Putinin regiimin silmissä pysyvää haittaa Venäjälle, alenee
samalla sen kynnys riskinottoon. Sotilaallisesti sitoutumattoman Suomen
intresseissä ei kai ainakaan ole taas hankkia itselleen uutta vihamiestä
läheltä?
Luontevimpina ja
samalla riskittömimpinä kohteina Venäjän aktiivisille toimille ovat
Transnistria ja Suomi.
Ei tänne suuria, ei
edes keskisuuria yrityksiä synny tuosta noin vaan, yks´kaks´ yllättäen. Niiden
syntyminen on monivuotisen ahkeran työn takana. Siinäkin mielessä näiden
osaamisensa osoittaneiden henkilöiden näkemyksiä kannattaa kuunnella tarkalla
korvalla.
Jos haluamme
ylläpitää elämisen mahdollisuudet Suomessa jatkossa, se edellyttää, että täällä
oleville on olemassa riittävästi työtä ja lisäarvoista tekemistä. Siinä
onnistumiseen tarvitaan kaikkia suomalaisia toimijoita mukaan lukien
etujärjestöjään edustavia poliitikkoja. Asian kiteytti hyvin
Teknologiateollisuus
ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen mielipidekirjoituksessaan
tämän päivän Hesarissa:
"Paavo Rautio
kirjoitti kolumnissaan (HS 4. 12.), että politiikalla on vain
vähäinen kyky edistää vientiä.
Kilpailukyky
jakautuu kahteen osaan: yritykset itse vastaavat omasta kyvystään
tuottaa asiakkailleen lisäarvoa, mutta toimintaympäristön
kilpailukyvystä vastaavat poliitikot.
Kotimaisella
politiikalla ei tosiaan voida luoda vientikysyntää, mutta kuten
Saksan ja Ruotsin viennin toipuminen osoittaa, kysyntää on olemassa.
Kyse on kilpailukyvystä. Yritysten toimintaympäristö vaikuttaa
suoraan yritysten kilpailukykyyn.
Suomen
vientiteollisuuden toimintaympäristöä voidaan parantaa monella
tavalla. Esimerkiksi yritysverotuksella voidaan kannustaa
investointeihin ja kasvuun. Sukupolvenvaihdostilanteissa voidaan
kehittää yritystä, jos verotus antaa siihen mahdollisuuden.
Logistiikka- ja energiakustannukset riippuvat poliittisista
päätöksistä. Tarpeettoman säätelyn purkaminen voidaan aloittaa,
jos niin päätetään.
Vientiteollisuus
tarvitsee osaajia. Politiikalla voidaan varmistaa, että koulutus
vastaa yritysten tarpeita.
Poliitikoilla on
lukuisia keinoja parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä ja
edistää vientiä. Työmarkkinajärjestöjen vastuulla on pitää
työvoimakustannukset aisoissa ja antaa työpaikoille lisää
pelitilaa, jotta yritykset voivat menestyä."
Juuri tämä sektori,
julkisen ja etujärjestösektorin päättävät poliitikot ja virkamiehet ovat
avainasemassa kilpailun edellytysten rakentajina. Ja samalla se sektori, jonka
vähintään seitsenvuotinen toimeton Ruususen uni on eniten kilpailukykymme
edellytyksiä rapauttanut.
Tähän tarvitsemme
jälleen isänmaallisesti motivoituneita osaajia, kuten artikkelin kohteena
olevia nuoria.
” Kaikki tämä
siksi, että poliittinen koneisto on nykyisin ura, jossa Brysselin lihapadat
ovat uran täyttymys ja oman maan asioiden ajaminen on alisteista pääsylle
noiden lihapatojen ääreen. Hyvänä esimerkkinä Katainen, jonka kannalta EU ja
euro ovat olleet menestystarinoita vailla vertaa.” Olet niin valitettavan
oikeassa.
Meillä vain ei
enää ole sitä pientä poikaa, jota uskottaisi kun hän sanoo :”Mutta eihän
kuninkaalla ole vaatteita.”
Draghi on
valitettavasti osoittautunut mieheksi ilman ensimmäistäkään vastuuntuntoa.
Newspeak ja doubletalk eivät kanna mannerlaattojen muutoksessa.
Eiköhän vain
anneta Schumpeterin Luovan Tuhon tehdä tehtävänsä? Turha sitä on tutkainta
vastaan potkia.
Suomessa tarvittaisi
nyt luovaa hulluutta. Sitäkin enemmän vimmaista tekemistä.
Edellisen tuntuvat
aivan liian monelta estävän pienen yhteiskunnan dilemma; erehtyminen on osoitus
idean huonoudesta, toteutuksen heikkoudesta ja inhimillisestä
epäonnistumisesta. Eikä tässä yhteiskunnassa luusereille riitä tukea, tarvetta
eikä edes käyttöä.
Jälkimmäisen estää
pitkälti vastuuton johtaminen, etujärjestöjen (puolueet ml.) ylivertaisuus
terveen järjen soveltamisvaatimuksiin ja kaiken mahdollisen verottaminen usein
ennen kuin tulo on edes konkretisoitunut.
Kun vielä
onnistuttaisi kääntämään yksilöiden yksinomainen kiinnostus, jopa ahneus rahan
tulon nopeasta maksimoinnista työhön ja sen tulosten maksimointiin, oltaisi jo
aika hyvällä tiellä Suomi Oyjn pelastamisessa.
Kohteesta
<http://www.talouselama.fi/kumppaniblogit/tieto/suomi+oyj+tarvitsee+luovaa+hulluutta/a2280913>
Päätösten
haittavaikutusten ja ratkaisujen potentiaalisten ongelmien tarkastelu ennen
lopullista päätöstä, ei tunnetusti ole suomalaisen päätöksenteon tehokkaimpia
ja menestyksellisimpiä puolia. Valitettavan usein hienoina hehkutetut päätökset
johtavat ojasta allikkoon.
Toivottavasti
vuosien aikana on jotain opittu. Muuten saattaa mennä suomalainen omistus sekä
Fortumissa että Fennovoimassa. Taisinpa mahdollisuutta jo perustellakin.
Saattaisi olla
turvallisinta puhua Fortumin Fennovoima osakkuudesta vielä konditionaalissa
sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Vaikka suopeus moiseen lyhyellä
aikavälillä olisi Venäjällä miten korkealla tahansa, riittää yksi poliittinen
hallayö ja hallinnollinen päätös siirtämään kaiken Fortumin omistuksen osaksi
Rosatomia. Eihän siihen tarvita kuin toteamus sopivalta taholta, että
suunnitelmallaan Suomi, eli Fortum, on itse asiassa ollut jälleen rakentamassa
SuurSuomea. Ja ensi askeleet siihen Itä-Karjalassa.
Lopputuloksena
Fortum on vaarassa menettää kaikki sijoituksensa Venäjällä ja lisäksi
Fennovoiman, josta samalla tulee venäläinen yhtiö. Eikä siinä vanhoista IVOn
raunioistakaan sen jälkeen suomalaiseen omistukseen jää. Ja parhaassa
tapauksessa olemme itse luoneet uuden, Petsamon Nikkeliin 1940 verrattavissa
olevan jäätyneen konfliktialueen.
Kohteesta
<http://www.talouselama.fi/uutiset/fortum+lisaa+paukkuja+venajalla++kenelle+jaa+mustapekka/a2280955>
Oreck on tasan
oikeassa. Kilpailukykymme heikentyminen on ollut täysin omissa käsissämme,
olemme lainsäädännöllä, viranomaismääräyksin ja työehtosopimuksilla luoneet
oman kilpailukyvyttömyytemme. Eikä korjausta ole luvassa.
Kun meillä on
lähtökohtaisesti muutos on koettu uhkaksi ja ongelmaksi ja sen seurauksen ollut
käytössä kaiken kieltävä tapa tarkastella muuttumista, ei päin vastaista
kehitystä saa aikaan, täsmentäminen ja kiristäminen on luonnollisempaa.
Nyt pitäisi
kieltämisen sijasta alkaa ajatella vanhojen määräyksien karsimista ja entistä
suurempia vapausasteita kansalaisille ja elinkeinoelämälle. Sen aikaansaaminen
taas edellyttää kokonaisnäkemystä tarvittavasta suunnasta mihin toistensa
kanssa kilpailevat puolueet tai muutkaan etujärjestöt eivät helposti taivu.
Saavutettu etu kun on niiden mielestä pyhä ja osa-optimointi ainoa keino sitä
kehittää.
Tabula rasaa,
puhdasta pöytää on vaikeaa luoda ilman edeltä käyvää tuhoa 100 vuotiaassa
demokratiassa, jossa jokainen on viime vuosikymmenenä haluttu opettaa pitämään
huolta vain itsestään.
Niin, täytynee
Vladimirille jonkinlainen selitys Mistralien viivyttämisestä antaa. Hollande
lukeutunee samaan suomettuneeseen EUn poliitikkojoukkoon, kuin maamme
kansanedustajien valtaosa. Ei ihme, että Putler uskaltaa jatkuvasti vetää
välistä.
Kohteesta
<http://www.talouselama.fi/venaja/ranskan+presidentti+hollande+tapaa+yllattaen+putinin+venajalla/a2281537>
Ihan hyvä ja
realistinen ohjelma. Nyt sitten toteuttamaan. Vaikka pakolla.
Kohteesta
<http://www.hs.fi/kaupunki/a1305904386532>
Kun Putler pitää
Krimiä ja Itä-Ukrainan alueita Venäjän pyhinä paikkoina, saattaa Euroopan
kannalta ongelmaksi muodostua, että hän intoutuu ne vielä sieltä hakemaan.
Sillä varmaan
säästetään, että ajokorttien myöntäminen siirtyisi Trafilla jolla "ei ole
alueorganisaatiota, joten se hoitaisi lupatehtävät käyttämällä
palveluntuottajia. Nämä ottaisivat vastaan hakemuksia, veisivät asiakirjat
rekisteriin ja toimisivat muutenkin asiakaspalvelussa."?? Varmaan
palveluntuottajat osaavat hinnoitella tuotteensa kilpailukykyisiksi, kuten
katsastustoimistot aikoinaan?
Eiköhän järkevämpi
ja nykypäivään sopivampi olisi poistaa mopojen ja henkilöautojen
opetuskriteerit kokonaan ja korvata ne esimerkiksi kaikille avoimin
viranomaisten vastaanottamin liikennesääntöjä ja -merkkejä sekä ajotaitoa
testaavin näyttökokein? Tarvittavan opetuksen ensisijaksi määriteltäisi ns.
opetusluvalla tapahtuva vertaistuki, peruskoulun ylä-aste ja tarvittaessa
erillinen autokoulu.
Ja kuinkakohan kauan
ajokortissa saa roikkua yhdellä ja samalla kuvalla ja nimikirjoitusnäytteellä?
Suomessa
ajokorttilainsäädäntö on tehty ihan ikiomilla päätöksillä päättömäksi ja
käytännön elämälle vieraaksi. Ilmeisesti Arkadianmäen ja Trafin kukkahattutädit
osaavat ainoastaan kiristää säännöksiä ja tehdä kansalaisten elämän siten
sietämättömäksi. Jatkuvana kannustajana, lobbarina ja edunsaajina on Suomen
Autokoulunopettajien liitto, kuten vuosi sitten saimme havaita.
Samalla nuo
kukkahatut panevat nuoret 15 vuotiaat ajamaan kalliilla mopo-autoiksi
kutsutuilla kuolemanloukuilla muun paitsi moottoriteiden liikennevilinässä.
Miksi ihmeessä mopoautoja ei korvata kokonaan nopeusrajoitetuilla
pikkuautoilla? Lastemme liikenneturvallisuus paranisi olennaisesti. Mopoauto
edellyttää täsmälleen yhtä suurta osaamista ja liikenteen tuntemusta kuin
esimerkiksi C1, 107, Aygo - kokoluokan auto.
3 kommenttia:
Suomi on tienhaarassa.
Kuvaavaa on, että työväenpuolueet hyväksyvät sellaisia työllistämisuudistuksia, joista eivät halunneet edes kuulla vielä 1970-luvulla.
Kotitalousvähennys, jota kutsutaan myös "renki- ja piikavähennykseksi" ja oli varsinkin demareitten inholistalla on saanut rinnalleen "talotalkkarisysteemin". Siinä työtön hoitaa omakotiasukkaille kaikenlaisia isännän- ja emännän töitä, joitten tekeminen on ollut osa asumisen elämää ja moraalista velvollisuutta. Talotalkkarille maksetaan 7,50 e/h+korotettu työttömyyskorvaus.
Nämä kaksi järjestelmää kuvaavat sitä yhteiskunnallista näköalattomuutta, jonka työväenpuolueetkin ovat hyväksyneet.
Kun persut haluaisivat maksattaa armeliaille ja halukkaille kehitysavun niin työväenpuolueet ovat valmiit siirtämään työllistämisen maksukykyisten kansalaisten hyvään tahtoon perustuvaksi tehtäväksi.
Samaan aikaan SAK:laisten keskuudessa tehdyn mielipidetiedustelun tuloksena yli puolet haastatelluista halusi enemmän työtä ja liksaa vapaa-ajan kustannuksella.
Missä ovat työväestön ja heitä edustavien järjestöjen arvot?
Näinkö tähän maahan rakennetaan kasvavaa paarialuokkaa työväenluokan myötävaikutuksella?
Fun(deeraaja)
Varsinkin sisäisellä devalvaatiolla, jota kannattavat ainakin demarit, kokikset, kepulit, ruåtsalaiset, viherpeipot ja kristikansa pidetään huoli siitä, että paarialuokka syntyy.
Jättämättä tekemättä ne lainsäädäntömuutokset, joilla yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä voitais edistää ja vakaalla uskolla EKPn harjoittamaan tuhoisaan rahapolitiikkaan pidetään lisäksi huolta siitä, että Suomen kilpailukyky ei pääse nousuun EU-alueella.
Palveluyhteiskuntakehityksellä, jonka varaan on laskettu jo kauan pidetään huolta siitä, että aiempi naapuriapu ja talkootyö tulevat ammattimaistumaan ja saaadaan verotuksen piiriin. Ja kun lisäarvoinen vientiteollisuus - olipa kyseessä sitten tavaratuotanto tai palvelut - vähenee entisestään, suurin osa kansalaisista sinne paarialuokkaan pakosta solahtavat. Se koskee myös julkista ja kolmatta sektoria, joka muutenkin elää täysin verojen varassa.
Valitettavasti ns. omakotitalkkareiden ja muiden puliveivauspalvelutuotteiden kautta ei synny kuitenkaan riittävästi verotuloa pitämään maatamme hapessa. Pitkällä aikavälillä mahdollisuutemme perustuvat innovaatioihin ja niiden hyödyntämiseen sekä julkisen sektorin kustannusten leikkaamiseen. Järjestyksellä ei niin väliä, kun kummankaan aikaansaaminen ei tässä järjestelmässä kovinknaan todennäköistä ole.
Näköalattomuus on itse luotua pelkoa äänestäjien reaktiosta.
Kannattaa selata näitä hakki47 nimisen vanhan miehen blogger sivujen viesti ketjuja niistä löytyy paljon asiattomia kommentteja joku saatanan tai helvetin trolli on pilannut blogit näin suoraan sanottuna vihaisena
Lähetä kommentti