tiistai 9. joulukuuta 2014

Suomi tienhaarassa - kasva tai kuole




Luovan Tuhon vaikutuksia Euroopassa ja Suomessa odotellessamme voi hyvin miettiä, mitä kaikkea meiltä kultakin mutta varsinkin valitsemiltamme, nyt puolueitaan edustavilta kansanedustajilta on jäänyt tekemättä. Jatkuvaan kasvuun perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme nikottelee ja pahasti. Globaalit ja kansalliset rakenteet ryskyvät, tulo- ja varallisuuserot kasvavat. Ne luovat hedelmällisen pohjan tuholle. Toivottavasti siitä taas kasvaa uutta ja uljasta. 

Mutta seitsemän vuoden aikana kehitettyä, nyt jo vakiintunutta suuntaa ei muuteta. Samoja lääkkeitä, jotka aiemminkaan eivät ole tehonneet, eivätkä kriisiä ratkaisseet, mutta suuremmassa määrin. Tempputyöllistämisestä on jo päädytty uudelle, Eurooppalaiselle tasolla. Muutamassa viikossa on ehdotuksia jo kasassa 1,3 biljoonan euron arvosta tässä satumaisessa uudessa Vivutus Showssa.

Toivottavasti uudet innovaatiot ja erityisesti innovaatiot muussa kuin pelkkää turhaa kulutusta lisäävässä tavaratuotannossa mahdollistavat henkisen kasvun, jota ilmeisesti lajina tarvitsemme. Innovaatiot tavoissa joilla ajattelemme, joilla vahvistamme yhteisöjemme toimintaa, joilla toimimme yhdessä. Lisäämällä luttamusta. Edes selvitäksemme. 




Robert Gordon: The death of innovation, the end of growth




Eipä näistäkään, alla olevista kommenteista valtamedian sivuilla ole ollut edes paperin kulutuksen lisääjäksi.



Eihän tämä voi olla yllätys. Saksa pakottaa EKPn noudattamaan rahapolitiikkaa, joka antaa sille - ja vain sille - ylivoimaisen kilpailuedun muihin EMU-maihin nähden. Eikä se edes riitä. Samalla se pystyy ajamaan kaikkien muiden EMU-valtioiden kilpailijat perikatoon, minkä seuraukset näkyvät hyvin selvinä myös jo Suomessa.

Kun maamme poliitikot, sen paremmin kuin muidenkaan EMU-maiden kollegansa eivät huolehdi siitä, että EKP noudattaisi koko EMU alueen kannalta tasapainoista rahapolitiikkaa on seuraus selvä. Siinä vaiheessa kun Saksa EMUn ja EUn rahoittamiseen kyllästyy ja siitä irtaantuu - ja sen se myös taatusti tekee ellei maan sisäpolitiikka ratkaisevasti muutu - ainakin kaikkien muitten pienten reunavaltioiden taloudet ovat raunioina. 

On peruuttamattoman vaarallista itsepetosta muuhun lopputulemaan enää 7 vuoden kokemusten jälkeen uskoa.




Ilmeisesti kansalais-, tai tässä tapauksessa kauppiastottelemattomuus ja lisätty julkisuus ovat ainoa tapa taistella sääntöSuomen kaiken kehityksen tappavan otetta vastaan.




Saattaa olla, että pohjoisen pallonpuoliskon ulkopuolella todella " hyvin vähän maita, jotka haluaisivat osallistua minkäänlaiseen kylmään sotaan." Meidän pallonpuoliskomme on kuitenkin juuri tuo pohjoinen. Täällä se kylmä sotakin oli aktiivisimmillaan.

Ehkä Erkin olisi korkea aika laskeutua arkipäivän realismin tasolle, kun jo vajaan vuoden Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on kehittynyt jatkuvasti vain huonosta vielä huonompaan? Sillä mitä mieltä Erkki on pakotteiden tavoitteesta on loppupeleissä olennaisesti vähemmän merkitystä kuin sillä, miten ne Moskovassa nähdään. 

Kun pakotteista alkaa aiheutua Putinin regiimin silmissä pysyvää haittaa Venäjälle, alenee samalla sen kynnys riskinottoon. Sotilaallisesti sitoutumattoman Suomen intresseissä ei kai ainakaan ole taas hankkia itselleen uutta vihamiestä läheltä?

Luontevimpina ja samalla riskittömimpinä kohteina Venäjän aktiivisille toimille ovat Transnistria ja Suomi.




Ei tänne suuria, ei edes keskisuuria yrityksiä synny tuosta noin vaan, yks´kaks´ yllättäen. Niiden syntyminen on monivuotisen ahkeran työn takana. Siinäkin mielessä näiden osaamisensa osoittaneiden henkilöiden näkemyksiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. 

Jos haluamme ylläpitää elämisen mahdollisuudet Suomessa jatkossa, se edellyttää, että täällä oleville on olemassa riittävästi työtä ja lisäarvoista tekemistä. Siinä onnistumiseen tarvitaan kaikkia suomalaisia toimijoita mukaan lukien etujärjestöjään edustavia poliitikkoja. Asian kiteytti hyvin

Tek­no­lo­gia­teol­li­suus ry:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Jor­ma Tu­ru­nen mielipidekirjoituksessaan tämän päivän Hesarissa:

"Paa­vo Rau­tio kir­joit­ti ko­lum­nis­saan (HS 4. 12.), et­tä po­li­tii­kal­la on vain vä­häi­nen ky­ky edis­tää vien­tiä.

Kil­pai­lu­ky­ky ja­kau­tuu kah­teen osaan: yri­tyk­set it­se vas­taa­vat omas­ta ky­vys­tään tuot­taa asiak­kail­leen li­säar­voa, mut­ta toi­min­ta­ym­pä­ris­tön kil­pai­lu­ky­vys­tä vas­taa­vat po­lii­ti­kot.

Ko­ti­mai­sel­la po­li­tii­kal­la ei to­siaan voi­da luo­da vien­ti­ky­syn­tää, mut­ta ku­ten Sak­san ja Ruot­sin vien­nin toi­pu­mi­nen osoit­taa, ky­syn­tää on ole­mas­sa. Ky­se on kil­pai­lu­ky­vys­tä. Yri­tys­ten toi­min­ta­ym­pä­ris­tö vai­kut­taa suo­raan yri­tys­ten kil­pai­lu­ky­kyyn.

Suo­men vien­ti­teol­li­suu­den toi­min­ta­ym­pä­ris­töä voi­daan pa­ran­taa mo­nel­la ta­val­la. Esi­mer­kik­si yri­tys­ve­ro­tuk­sel­la voi­daan kan­nus­taa in­ves­toin­tei­hin ja kas­vuun. Su­ku­pol­ven­vaih­dos­ti­lan­teis­sa voi­daan ke­hit­tää yri­tys­tä, jos ve­ro­tus an­taa sii­hen mah­dol­li­suu­den. Lo­gis­tiik­ka- ja ener­gia­kus­tan­nuk­set riip­pu­vat po­liit­ti­sis­ta pää­tök­sis­tä. Tar­peet­to­man sää­te­lyn pur­ka­mi­nen voi­daan aloit­taa, jos niin pää­te­tään.

Vien­ti­teol­li­suus tar­vit­see osaa­jia. Po­li­tii­kal­la voi­daan var­mis­taa, et­tä kou­lu­tus vas­taa yri­tys­ten tar­pei­ta.

Po­lii­ti­koil­la on lu­kui­sia kei­no­ja pa­ran­taa vien­ti­teol­li­suu­den kil­pai­lu­ky­kyä ja edis­tää vien­tiä. Työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen vas­tuul­la on pi­tää työ­voi­ma­kus­tan­nuk­set ai­sois­sa ja an­taa työ­pai­koil­le li­sää pe­li­ti­laa, jot­ta yri­tyk­set voi­vat me­nes­tyä."

Juuri tämä sektori, julkisen ja etujärjestösektorin päättävät poliitikot ja virkamiehet ovat avainasemassa kilpailun edellytysten rakentajina. Ja samalla se sektori, jonka vähintään seitsenvuotinen toimeton Ruususen uni on eniten kilpailukykymme edellytyksiä rapauttanut.

Tähän tarvitsemme jälleen isänmaallisesti motivoituneita osaajia, kuten artikkelin kohteena olevia nuoria. 



” Kaikki tämä siksi, että poliittinen koneisto on nykyisin ura, jossa Brysselin lihapadat ovat uran täyttymys ja oman maan asioiden ajaminen on alisteista pääsylle noiden lihapatojen ääreen. Hyvänä esimerkkinä Katainen, jonka kannalta EU ja euro ovat olleet menestystarinoita vailla vertaa.” Olet niin valitettavan oikeassa.
Meillä vain ei enää ole sitä pientä poikaa, jota uskottaisi kun hän sanoo :”Mutta eihän kuninkaalla ole vaatteita.”
Draghi on valitettavasti osoittautunut mieheksi ilman ensimmäistäkään vastuuntuntoa. Newspeak ja doubletalk eivät kanna mannerlaattojen muutoksessa.
Eiköhän vain anneta Schumpeterin Luovan Tuhon tehdä tehtävänsä? Turha sitä on tutkainta vastaan potkia.




Suomessa tarvittaisi nyt luovaa hulluutta. Sitäkin enemmän vimmaista tekemistä. 

Edellisen tuntuvat aivan liian monelta estävän pienen yhteiskunnan dilemma; erehtyminen on osoitus idean huonoudesta, toteutuksen heikkoudesta ja inhimillisestä epäonnistumisesta. Eikä tässä yhteiskunnassa luusereille riitä tukea, tarvetta eikä edes käyttöä. 

Jälkimmäisen estää pitkälti vastuuton johtaminen, etujärjestöjen (puolueet ml.) ylivertaisuus terveen järjen soveltamisvaatimuksiin ja kaiken mahdollisen verottaminen usein ennen kuin tulo on edes konkretisoitunut. 

Kun vielä onnistuttaisi kääntämään yksilöiden yksinomainen kiinnostus, jopa ahneus rahan tulon nopeasta maksimoinnista työhön ja sen tulosten maksimointiin, oltaisi jo aika hyvällä tiellä Suomi Oyjn pelastamisessa.




Päätösten haittavaikutusten ja ratkaisujen potentiaalisten ongelmien tarkastelu ennen lopullista päätöstä, ei tunnetusti ole suomalaisen päätöksenteon tehokkaimpia ja menestyksellisimpiä puolia. Valitettavan usein hienoina hehkutetut päätökset johtavat ojasta allikkoon. 

Toivottavasti vuosien aikana on jotain opittu. Muuten saattaa mennä suomalainen omistus sekä Fortumissa että Fennovoimassa. Taisinpa mahdollisuutta jo perustellakin.





Saattaisi olla turvallisinta puhua Fortumin Fennovoima osakkuudesta vielä konditionaalissa sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Vaikka suopeus moiseen lyhyellä aikavälillä olisi Venäjällä miten korkealla tahansa, riittää yksi poliittinen hallayö ja hallinnollinen päätös siirtämään kaiken Fortumin omistuksen osaksi Rosatomia. Eihän siihen tarvita kuin toteamus sopivalta taholta, että suunnitelmallaan Suomi, eli Fortum, on itse asiassa ollut jälleen rakentamassa SuurSuomea. Ja ensi askeleet siihen Itä-Karjalassa.

Lopputuloksena Fortum on vaarassa menettää kaikki sijoituksensa Venäjällä ja lisäksi Fennovoiman, josta samalla tulee venäläinen yhtiö. Eikä siinä vanhoista IVOn raunioistakaan sen jälkeen suomalaiseen omistukseen jää. Ja parhaassa tapauksessa olemme itse luoneet uuden, Petsamon Nikkeliin 1940 verrattavissa olevan jäätyneen konfliktialueen.




Oreck on tasan oikeassa. Kilpailukykymme heikentyminen on ollut täysin omissa käsissämme, olemme lainsäädännöllä, viranomaismääräyksin ja työehtosopimuksilla luoneet oman kilpailukyvyttömyytemme. Eikä korjausta ole luvassa.

Kun meillä on lähtökohtaisesti muutos on koettu uhkaksi ja ongelmaksi ja sen seurauksen ollut käytössä kaiken kieltävä tapa tarkastella muuttumista, ei päin vastaista kehitystä saa aikaan, täsmentäminen ja kiristäminen on luonnollisempaa.

Nyt pitäisi kieltämisen sijasta alkaa ajatella vanhojen määräyksien karsimista ja entistä suurempia vapausasteita kansalaisille ja elinkeinoelämälle. Sen aikaansaaminen taas edellyttää kokonaisnäkemystä tarvittavasta suunnasta mihin toistensa kanssa kilpailevat puolueet tai muutkaan etujärjestöt eivät helposti taivu. Saavutettu etu kun on niiden mielestä pyhä ja osa-optimointi ainoa keino sitä kehittää.

Tabula rasaa, puhdasta pöytää on vaikeaa luoda ilman edeltä käyvää tuhoa 100 vuotiaassa demokratiassa, jossa jokainen on viime vuosikymmenenä haluttu opettaa pitämään huolta vain itsestään.




Niin, täytynee Vladimirille jonkinlainen selitys Mistralien viivyttämisestä antaa. Hollande lukeutunee samaan suomettuneeseen EUn poliitikkojoukkoon, kuin maamme kansanedustajien valtaosa. Ei ihme, että Putler uskaltaa jatkuvasti vetää välistä.




Ihan hyvä ja realistinen ohjelma. Nyt sitten toteuttamaan. Vaikka pakolla.




Kun Putler pitää Krimiä ja Itä-Ukrainan alueita Venäjän pyhinä paikkoina, saattaa Euroopan kannalta ongelmaksi muodostua, että hän intoutuu ne vielä sieltä hakemaan.




Sillä varmaan säästetään, että ajokorttien myöntäminen siirtyisi Trafilla jolla "ei ole alueorganisaatiota, joten se hoitaisi lupatehtävät käyttämällä palveluntuottajia. Nämä ottaisivat vastaan hakemuksia, veisivät asiakirjat rekisteriin ja toimisivat muutenkin asiakaspalvelussa."?? Varmaan palveluntuottajat osaavat hinnoitella tuotteensa kilpailukykyisiksi, kuten katsastustoimistot aikoinaan?

Eiköhän järkevämpi ja nykypäivään sopivampi olisi poistaa mopojen ja henkilöautojen opetuskriteerit kokonaan ja korvata ne esimerkiksi kaikille avoimin viranomaisten vastaanottamin liikennesääntöjä ja -merkkejä sekä ajotaitoa testaavin näyttökokein? Tarvittavan opetuksen ensisijaksi määriteltäisi ns. opetusluvalla tapahtuva vertaistuki, peruskoulun ylä-aste ja tarvittaessa erillinen autokoulu.

Ja kuinkakohan kauan ajokortissa saa roikkua yhdellä ja samalla kuvalla ja nimikirjoitusnäytteellä?




Suomessa ajokorttilainsäädäntö on tehty ihan ikiomilla päätöksillä päättömäksi ja käytännön elämälle vieraaksi. Ilmeisesti Arkadianmäen ja Trafin kukkahattutädit osaavat ainoastaan kiristää säännöksiä ja tehdä kansalaisten elämän siten sietämättömäksi. Jatkuvana kannustajana, lobbarina ja edunsaajina on Suomen Autokoulunopettajien liitto, kuten vuosi sitten saimme havaita.

Samalla nuo kukkahatut panevat nuoret 15 vuotiaat ajamaan kalliilla mopo-autoiksi kutsutuilla kuolemanloukuilla muun paitsi moottoriteiden liikennevilinässä. Miksi ihmeessä mopoautoja ei korvata kokonaan nopeusrajoitetuilla pikkuautoilla? Lastemme liikenneturvallisuus paranisi olennaisesti. Mopoauto edellyttää täsmälleen yhtä suurta osaamista ja liikenteen tuntemusta kuin esimerkiksi C1, 107, Aygo - kokoluokan auto.


2 kommenttia:

fun kirjoitti...

Suomi on tienhaarassa.
Kuvaavaa on, että työväenpuolueet hyväksyvät sellaisia työllistämisuudistuksia, joista eivät halunneet edes kuulla vielä 1970-luvulla.
Kotitalousvähennys, jota kutsutaan myös "renki- ja piikavähennykseksi" ja oli varsinkin demareitten inholistalla on saanut rinnalleen "talotalkkarisysteemin". Siinä työtön hoitaa omakotiasukkaille kaikenlaisia isännän- ja emännän töitä, joitten tekeminen on ollut osa asumisen elämää ja moraalista velvollisuutta. Talotalkkarille maksetaan 7,50 e/h+korotettu työttömyyskorvaus.

Nämä kaksi järjestelmää kuvaavat sitä yhteiskunnallista näköalattomuutta, jonka työväenpuolueetkin ovat hyväksyneet.

Kun persut haluaisivat maksattaa armeliaille ja halukkaille kehitysavun niin työväenpuolueet ovat valmiit siirtämään työllistämisen maksukykyisten kansalaisten hyvään tahtoon perustuvaksi tehtäväksi.

Samaan aikaan SAK:laisten keskuudessa tehdyn mielipidetiedustelun tuloksena yli puolet haastatelluista halusi enemmän työtä ja liksaa vapaa-ajan kustannuksella.
Missä ovat työväestön ja heitä edustavien järjestöjen arvot?
Näinkö tähän maahan rakennetaan kasvavaa paarialuokkaa työväenluokan myötävaikutuksella?

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Varsinkin sisäisellä devalvaatiolla, jota kannattavat ainakin demarit, kokikset, kepulit, ruåtsalaiset, viherpeipot ja kristikansa pidetään huoli siitä, että paarialuokka syntyy.

Jättämättä tekemättä ne lainsäädäntömuutokset, joilla yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä voitais edistää ja vakaalla uskolla EKPn harjoittamaan tuhoisaan rahapolitiikkaan pidetään lisäksi huolta siitä, että Suomen kilpailukyky ei pääse nousuun EU-alueella.

Palveluyhteiskuntakehityksellä, jonka varaan on laskettu jo kauan pidetään huolta siitä, että aiempi naapuriapu ja talkootyö tulevat ammattimaistumaan ja saaadaan verotuksen piiriin. Ja kun lisäarvoinen vientiteollisuus - olipa kyseessä sitten tavaratuotanto tai palvelut - vähenee entisestään, suurin osa kansalaisista sinne paarialuokkaan pakosta solahtavat. Se koskee myös julkista ja kolmatta sektoria, joka muutenkin elää täysin verojen varassa.

Valitettavasti ns. omakotitalkkareiden ja muiden puliveivauspalvelutuotteiden kautta ei synny kuitenkaan riittävästi verotuloa pitämään maatamme hapessa. Pitkällä aikavälillä mahdollisuutemme perustuvat innovaatioihin ja niiden hyödyntämiseen sekä julkisen sektorin kustannusten leikkaamiseen. Järjestyksellä ei niin väliä, kun kummankaan aikaansaaminen ei tässä järjestelmässä kovinknaan todennäköistä ole.

Näköalattomuus on itse luotua pelkoa äänestäjien reaktiosta.