Tosi kovilla kierroksilla käyvät monien nettikommentoijien Venäjän pelot, kun Tasavallan Presidentin kommentteja Kultarannan kokouksen ja Lavrovin vierailun yhteydessä arvostellaan nöyristelyksi, suomettumiseksi, rähmällään olemiseksi ja vaikka miksi. Itse olisin sitä mieltä, että Tasavallan Presidentti on esimerkillisen hyvin onnistunut toimimaan tasapainoittavana kansankunnan arvojohtajana nyt käsillä olevassa kriisissä.
Itsenäiselle kansakunnalle sotilaallinen liittoutumattomuus on toiminnan ja politiikan lähtökohta. Jokainen kansakunta vastaa ensisijassa vain itsestään ja erityisesti myös puolustuksestaan. Kovin moni nettikommentoija kantaa huolta siitä, että ilman liittoutumista Suomi jää yksin. Se lienee liittoutumattomuuden tavoitekin? Ystäviä voimme kai silti olla?
Suomella ei käsittääkseni myöskään ole vihollisia. Eikä millään ulkopuolisella taholla ole sen paremmin syytä kuin haluakaan itsenäisyttämme loukata, jos se vakuuttuu kyvystämme ja tahdostamme puolustaa sitä tarvittaessa vaikka asein. Puuttuupa meiltä sitten kumpi tahansa puolustautuminen vaikeutuu olennaisesti.
Mikään liittolaisuus ei poista sitä, että rajamaitten itsenäisyydestä ovat aidosti kiinnostuneita vain niiden kansalaiset eikä sitä, liittolaisuudet helposti aiheuttavat myös sotia, koska ne sitovat päätöksentekijöiden toimintavapauksia todellisessa tilanteessa. Siitä esimerkkeinä molemmat maailmansodat. Ulkopuolisia takeita ei rauhan säilymestä yksinkertaisesti ole.
Tästä ja vähän muustakin olen viime aikoina muuallakin kommentoinut.
Tasavallan
Presidentti on esimerkillisen hyvin onnistunut toimimaan tasapainoittavana
kansankunnan arvojohtajana nyt käsillä olevassa kriisissä.
Ymmärtäminen ei
merkitse hyväksymistä, vielä vähemmän nöyristelyä. Tyhmyyttä sen sijaan on
kuvitella, että juuri meidän tehtävänämme olisi saattaa Putler vastuuseen YKn
peruskirjan vastaisista toimistaan.
Siitä ei liene
erimielisyyttä, etteikö Venäjä ole oikeudettomasti vallannut Krimin. Sillä se
on potkinut itseään nilkkaan. Itä-Ukrainan separatismin ruokkimisessa ja
Ukrainan uhkailussa samoin.
Emmeköhän ole
riittävän selväksi tehneet kuulumisemme arvojemme, kulttuurimme ja
sopimustemmekin osalta ns. länsimaihin? En ole nähnyt sitä Moskovankaan
arvostelleen. Sen sijaan länsi
eurooppalaisten valtioiden PUOLUSTUSjärjestöä siellä katsotaan karsaasti.
Olisiko sen syynä tieto, nyt jo kuolleen ja kuopatun Varsovan liiton
todellisesta luonteesta?
Kultarannan
seurauksina on arvioitu, että puolustusvoimat ja Tasavallan Presidentti pitävät
nykyistä puolustustamme uskottavana järjestelmän "ylläpitotasolla".
Rahaa tarvitaan lisää lähinnä investointityyppisiin kalusto-, materiaali- ja
järjestelmähankintoihin tulevaisuudessa vuosittain noin 100 - 150 miljoonaa
vuodessa. Jos 50 miljardin vuositasolla pyörivästä valtion budjetista ei moista
pikkurahaa löydy - noin 0,2 prosenttia - kyse on tahdosta, ei hinnan
suuruudesta.
Eiköhän panosteta
edelleen yhteistyöhön kaikkien naapuriemme kanssa ja pidetä täysin itsellämme
päätöksentekomme edes sodan ja rauhan kysymyksissä? Ei rajamaasta kukaan muu
kuin rajamaan asukkaat kuitenkaan ole aidosti kiinnostunut.
Kun se on jo
housuissa, ei enää ole kiirettä mieltään osoittaa. Siltä lähtökohdalta nyt on
ihan turhaa räksyttää nakkijonossa etuilevalle isoimmalle ja maistissaan
öykkäröivälle karjulle.
Olemme tähän asti
vannoneet liittoutumattoman ja itsenäisen puolustuksen nimiin. Nyt kun myrsky
tuntuu nousevan huudetaan apuun liittolaisia. Sotilaallisesti
liittoutumattomalla ei liittolaisia ole. Ja hyvä niin. Uskallan väittää, ettei
meillä vihollisiakaan ole.
Titovin viestiä ei
tarvitse nähdä Suomen uhkaamisena, eihän Suomessa ole edes tilapäisesti NATOn
joukkoja. Sen sijaan niitä on tuotu erityisesti nyt Baltian maihin. Eiköhän
viesti sinne ennemminkin ole tarkoitettukin? Pelotteeksi?
Nyt on ennemminkin
nojattava siihen, että puolustuksemme on uskottava. Ellei se ole, on siinä
jälleen yksi osoitus vastuullisen politikoinnin vastuuttomuudesta. Ellei se
ole, on alettava tehdä siitä entistä uskottavampi nyt heti ja nopeasti.
Rajamaan
itsenäisyydestä on oikeasti kiinnostunut vain sen kansa itse. Omaa
päätöksentekoa ei kannata heittää pois vain siksi että vähän kylmää.
Valitettavasti
lienee niin, että valitaanpa kokiksien puheenjohtajaksi kuka tahansa noista
kolmesta, kukaan ei politiikkaa muuta. Ja miksi? Todennäköisimpänä pidän
todella sitä, että yksikään heistä ei ymmärrä mikä Suomen ja suomalaisten
edessä on EKPn nykyisellä rahapolitiikalla. Sitten kun ymmärtävät, he toteavat
ykskantaan; ei meillä ollut vaihtoehtoa. Ja senkin jälkeen taitaa löytyä ihan
riittävästi niitä kokoomusta äänestäneitä opettajia ja muita virkamiehiä, jotka
heitä uskovat, kertovatpa heidän ilmeet, kun 40% palkkaleikkaukset ja
irtisanomisaallot iskevät omalle kohdalle, ihan mitä tahansa.
Ilmeisesti
valtamedia ei ole riittävän tehokkaasti välittänyt tietoa siitä, mitä
Kreikassa, Portugalissa ja vaikkapa Irlannissa on kansalaisille tapahtunut sinä
aikana, kun meillä Katainen ja kumppanit ovat ”elvyttäneet” suomalaiset
epätietoisuuteen talouden realiteeteista? Kriisitietoisuus ei vieläkään ole
edes sillä tasolla, mitä se oli vuonna 1993, kaksi – neljä vuotta edellisen
laman alettua. Eikä Nokia nyt auta, tuskin lätkän maailmanmestaruuskaan.
Teihin ja
rakennuksiin satsattava elvytys valuu rajojen yli, lähinnä etelään ja itään.
Kun vuodesta 2008
jatkunut elvyttäminen (=julkisen sektorin velan kasvattaminen virkamiesten
palkanmaksun turvaamiseksi) ei ole elvyttänyt muuta kuin vanhentuneitä
rakenteita, kannattaako enää yrittää kaataa samaa vanhaan kaivoon vielä lisää?
Ja millä rahalla? Jos ei Rinne ole vielä huomannut, jo ensi vuoden lainanotolle
saattaa tulla katto sekä Brysselistä että markkinoilta.
Talouspolitiikan
ongelmana on se, että se ei ole 6 viimeisetä vuotta johtanut muuhun kuin
lisävelkaantumiseen. Luottamus siihen voidaan saada vain järjestämällä uudet
vaalit heti. Vaikka kun jo tietää ettei poliitikkojen menossa mikään muutu,
sekään tuskin enää auttaa.
Eiköhän sittenkin
anneta mennä kuten nyt, pohjan kautta?
Valtionhoitajana
Mannerheim oli puoli vuotta 1918-1919. Siihen mennessä Neuvostoliitto ei
oikeastaan ollut vielä kenenkään tunnustama, sen ajan Ukraina. Iso Britannia
tunnusti NLn vasta 1924. Kun kaikki on auki, eivät ajassa aktiivisesti elävät
jää odottamaan mitä tapahtuu, vaan yrittävät siihen vaikuttaa.
Jatkosota osoitti
ainakin sen, että Suomi ei hyväksynyt Neuvostoliiton aloittamaan Talvisodan
menetyksiä. Ei yhtäkään niistä. Muuten, kovin ovat pysyneet veli venäläisen
sodan aloitustavat samanlaisina aikojen myötä.
Juutalaisbolsevikkejä
tuskin ainakaan lähtivät tuhoamaan ne noin 400 juutalaista uskontoa tunnustavaa
miestä ja naista, jotka 1939 - 1944 taistelivat sotilaallisissa tehtävissä
Suomessa.
Kirjoitat
"Neuvostoliitto oli siis aivan oikeutetusti huolissaan Leningradin
sivustan turvaamisesta". Höpölöpö. Mikään ei historiassa viittaa moiseen.
Kyseessä oli vainohullun vallanpitäjän nuoruudesta muistumana jääneestä
päähänpiintymästä. Nyt hänen perässään tallustelee ilmeisesti toinen saman
moinen.
Olisi vielä parempi
luopua koko virastosta. Saataisi 300 konsultin yrittäjäjoukko yksityiselle
sektorille palvelemaan kouluja. Maksua vastaa luonnollisesti.
Kuinkakohan monelta
ostettaisi?
Onkin toivottavaa,
että etsimme. Etsiikö joku?
Venäjä, tarkemmin
ilmaistuna Putler on suuntansa jo osin löytänyt. Sekä USAn että Euroopan
osalta. Venäjä ilmeisesti panostaa yhtenäisen Pohjoisen Euraasian mantereen
yhdysvaltojen synnyttämiseen. Sen rahkeet tuskin siihen riittävät, mutta
halutessaan - ja siltä näyttää - se saa ainakin aikamoisen rähäkän aikaan.
Aivan samoin kuin
puolinimikaimansa noin 80 vuotta sitten, hän on nyt Euroopan tilkkutäkin
analysoinut ja substanssin riitaiseksi, nurkkakuntaiseksi ja itsekkääksi ja
siten köykäiseksi todennut.
Olipa Wolf oikeassa
tai väärässä, valitettavan suuria yhtäläisyyksiä löytyy myös kehityksestä II
maailmansotaan.
Kohteesta
<http://www.hs.fi/kotimaa/Joka+kolmas+suomalainen+kehitt%C3%A4isi+EUn+puolustusta+Naton+kanssa/a1400480883777>
EUn puolustuksen
operatiivinen osa perustuu kansallisiin puolustusvoimiin ja valtion jäsenyyteen
NATOssa. Sitä rakennelmaa ei Suomen eikä Ruotsinkaan vuoksi muuteta.
Suomi on valinnut
kansallisen ja liittoutumattoman puolustuksen tien. Yhteistyö NATOn kanssa
lienee varsin syvää, mutta täyteen jäsenyyteen asti ei ole uskallettu mennä.
Syykin on selvä.
On tietysti hyvä,
että edes nyt jäsenyydestä käydään, aiemmin aktiivisesti vaiennettua julkista
keskustelua. Mutta ei se poista elämän realiteetteja. Ne löytyvät edelleen
maantieteestä. Miksi meidän pitäisi hankkia iki-aikaisesta naapuristamme
itsellemme aktiivinen vihollinen?
Yhteistyön
kaikenlainen kehittäminen puolustuksemme osalta on kaikkien ja erityisesti
naapureittemme kanssa kannatettavaa ja toivottavaa. Meidänkin
intresseissämme. Haikailu jonkun muun
valtion tai liittouman turvatakuista on itsepetosta, Suomen turvaamisesta ovat
kiinnostuneet vain suomalaiset itse. Kaikille muille käymme tarvittaessa
kaupankäynnin vaihtorahaksi.
Puolustuksen
uskottavuus perustuu kiinnostuneen ulkovaltion arvioon kohteen puolustuskyvystä
ja -halusta. Halua ei meillä aseteta kyseenalaiseksi, mutta sitä enemmän kyky.
Kykyä lisätään investoimalla siihen. Nostamalla puolustuksen rahoitus NATOn 2%
tavoitetasolle BKTstä se tarkoittaisi noin 1 lisämiljardia vuosittain.
Maksakaa olkaa hyvä.
Betala var så god.
Ole hyvä ja huomaa: Kommenttisi on tarkistettavana.
Kuten kansanedustajamme ovat konkreettisesti osoittaneet, on
olemassa muitakin tehokkaita tapoja kuin perinteinen vallankumous saada
viestinsä demokratiassa perille. Ja todella toimia samalla demokratian
pelisääntöjen mukaisesti.
Vallankumoukset ovat arvaamatonta, hyvin sottaista ja veristä
puuhaa, jonka todellisia lopputuloksia on vaikea edes arvata. Siksi en itse
kannata niihin ryhtymistä. Toisaalta puolueemme ovat jo nyt sementoineet
roolinsa sellaiseksi, että voittaapa ihan kuka tahansa, mikään ei muutu. Ja
tarvetta muutokselle on.
Minun ehdokkaani on jo kauan ollut JOKU MUU, siis sama kuin tyhjä tai mitättömäksi tietoisesti tehty
äänestyslippu.
Emme tarvitse uusia pelisääntöjä, vielä vähemmän uusia
puolueita. Tarvitsemme nykyisten noudattamista.
Nyt Suomella on
historiallisen muutoksen ikkuna hetken raollaan. Onko Rinteestä, tai
taustajoukoista sitä kokonaan avaamaan onkin sitten ihan toinen juttu.
Nyt hallitus kumoon välittömästi on strategia joka voi
pelastaa niin Suomen kuin demarit ja Rinteenkin. Uudet vaalit niin nopeasti
kuin se on suinkin teknisesti mahdollista saattaa johtaa Antti-jytkyyn. Hidas
hissuttaminen ja virheiden välttely johtaa vain puolueen näivettymiseen.
Nyt onni suosii
rohkeaa. Vaan eppäilenpä. Eppäilen kovasti.
Mitä Paavo edellä,
sitä Jutta perässä.
Kohteesta <http://www.hs.fi/kotimaa/Nato-vastustuksen+ikoni+k%C3%A4%C3%A4nsi+takkinsa/a1399344127408>
Saahan sitä
mielipidettään muuttaa. Mutta ajautuminen siihen porukkaan, jonka mielestä
Suomi ja suomalaiset eivät voi itse vastata omasta tulevaisuudestaan on jälleen yksi osoitus syvästä, lähes
geneettisestä epävarmuudestamme. Ja alleviivaan, en ole NATO-vastainen, en edes
kovin kriittinen. NATO on meille yksi turvallisuuspolitiikan elementti ja
puolustuksen vaihtoehtoinen työkalu. Optiosta hokeminen sen sijaan on
poliitikkojen tarkoituksellista valehtelua kansalaisille.
Jos suostuisimme
käyttämään edes NATOn suosittelemat 2 % valtion budjetista puolustuksemme
uskottavuuden ja puolustuskykymme vuotuiseen ylläpitämiseen, riittäisi se
varsin hyvin. Emmekä joutuisi länteen kumartamalla pyllistämään itään.
Olen varsin
vakuuttunut siitä, että Venäjällä ja siis Putlerilla on monia muita suurempia
ongelmia ennen kuin hän Suomeen hyökkää. Ja miksi ihmeessä hyökätä Suomeen, me
kun emme ole tunnetusti ole pitkällä aikavälillä niitä helposti alistettavia.
Yhteistyö- ja kauppakumppanina olemme sen sijaan vieraskoreudessamme varsin
hyödyllisiä.
Emmekä sitoisi
käsiämme jo ennen mahdollista Totuuden hetkeä. Se on todettu kieltämättä
kalliiksi, mutta tehokkaaksi strategiaksi jo muutaman kerran aiemminkin.
Kohteesta <http://www.hs.fi/politiikka/Suomi+ja+Ruotsi+harkitsevat+yhteisi%C3%A4+joukko-osastoja/a1399342193662>
Vaarallisen
harhaanjohtava otsikko ja asian käsittely.
Kaikki mahdollinen
yhteistyö on varmasti paikallaan, mutta toivottavasti myös eduskunnassa
muistetaan, että tämä yhteistyö toimii vain rauhan aikana. Toivottavasti ei
kukaan erehdy pitämään varsinaisena puolustusyhteistyönä. Puolustusyhteistyö rauhan aikana, vaan ei
sodan aikana on jo aika vaikeaa ymmärrettävää.
On nimittäin vaara,
että suurin osa kansalaisista ja suuri osa kansanedustajia kuvittelee tämän
jälkeen, että kyse todella on puolustusyhteistyöstä. Kyseessä näyttää kuitenkin
olevan lähinnä yhteistyöstä rauhanajan materiaalihankintojen, logistiikan, kansainvälisten
tehtävien ja mahdollisesti koulutuksen osalta.
Ilmeisesti on vain
kirjattu mitä pikku hiljaa on kehitelty ja hyvä niin.
Jos
puolustusministerit luulevat voivansa näin harhauttaa venäläisiä, he eivät ole
tehtäviensä tasalla. Toivottavasti he harhauttavat vain itseään.
Kohteesta <http://www.hs.fi/ulkomaat/Puolan+p%C3%A4%C3%A4ministeri+haluaa+Eurooppaan+energiaunionin/a1398130635664>
Varmasti syytä
perusteellisesti ainakin tutkia, jotta ei ainakaan ilmoille pääsisi ajatus
Puolan hiilivarojen hyödyntämisen olevan keskeisin syy ehdotukseen.
Sitten tullaankin
samanlaiseen ongelmaan, joka on tähän mennessä jo uhannut yhteistyökehityksen
lopettaa; päätöksenteko. Enemmistöpäätös tuo päätöksentekijöiksi suurimmat
EU-valtiot ja niiden näkemykset ja tarpeet. Reunavaltiot pärjätköön miten
haluavat, Suomi ml.
14 kommenttia:
Olet tosiaan aito paasikiviläinen. Olen vierastanut Paasikiven tokaisua suomalaisten tyhmyydestä geopoliittisissa kysymyksissä. Mutta kun kuuntelee joskus joitain Nato-kiimaisia (Sarasvuon termi!) tunnelatauksia niin tekee mieli nyökytellä Paasikivi-vainaalle. Ehkä suomalaiset tarvitsivat Paasikiven jälkeen Kekkosen kaltaista yksinvaltiasta paimentamaan itseään. Ikävä sanoa mutta siltä' alkaa tuntua. Onneksi tuolla Kultarannassa sentään tuntui jotkut puheenvuorot sentään olleen tolkullisia etten ainakaan minä ihan menettänyt toivoani. Ja aika taitava tuntuu tasavallan presidentti olevan Nato-asiassa. Ehkä se virka on tuonut vielä lisää viisautta ja ymmärrystä, vaikka en ole sen puutetta Niinistöltä koskaan epäillyt.
Jos et ole nähnyt Shutter Islandia niin katso se.
Sen jälkeen kuvittele, että sen päähenkilön ongelma on raskas velkataakka. Se on otettu luottaen siihen, että talous kasvaa rajattomasti eikä asuntojen hintojen nousulla ole ylärajaa. 10 vuotta on jo lusittu, mutta 20 vuotta on vielä jäljellä.
Päähenkilö ei halua kuulla, että talousjärjestelmämme on paskana, tai että suurten ikäluokkien poistuminen asuntomarkkinoilta laskee asuntojen hintoja, jotka ovat liian korkeita. Hän suuttuu jos sellaista menee sanomaan, sillä hän ei halua tiedostaa sellaista. Parhaassakin tapauksessa se merkitsisi 20 vuoden kovaa stressiä.
Hän uskoo lujasti, että maahanmuutto johdattaa Euroopan suurenmoiseen nousuun, sillä maahanmuuttajat löytävät työtä itselleen ja lisäävät asuntojen kysyntää. Kun tänne ei muuta terpeeksi väkeä työn perässä, hän uskoo pakolaisien ajavan saman asian. Hän ei halua kuulla, ettei työhaluinen pakolainen ihan ensimmäiseksi ajattele muuttavansa suurtyöttömyyden keskelle maanosaan, joka on siirtämässä työpaikkoja halvempiin maihin, eikä 20 kebab-pizzeriaa jokaisessa kaupungissa pelasta yhtään mitään.
Hän omistaa vähän osakkeita ja odottaa niiltä paljon. Työpaikkojen ulkoistaminen ja tuotekehityksen lakkauttaminen antaa hänelle mahdollisuuden tienata pari tonnia myymällä osakkeet, joten sitä hän haluaa. Hän ei halua kuulla, ettei parin tonnin pikavoitto ole mitään verrattuna siihen, millaiset tappiot hän voi kärsiä kun talous romahtaa hänen kaltaisiensa takia.
Vaaleissa hän äänestää feikkiä tai ääliötä, joka vakuuttaa kaiken olevan hyvin ja syytävät rahaa kriisimaihin huolettomasti, aivan kuin meillä olisi siihen varaa.
Euroopassa on näitä tyyppejä kymmeniä ellei satoja miljoonia. Ilmapiiri alkaa olla kireä kun he uppotuvat peloissaan mielikuvitusmaailmoihinsa eivätkä halua kuulla missä todella mennään.
Venäläisiäkin pelottaa, sillä he ovat katselleet tätä touhua vuosia ulkopuolisen silmin ja miettineet, kuinka pahasti eurooppalaiset sekoavat kun tukilainoihin ei enää ole varaa ja valtion taloudet alkavat kaatua.
Viime kerralla eurooppalaiset vetivät heidät mukaan kahteen maailmansotaan, joten pelko on hyvin todellinen.
Peloissaan he ovat kehitelleet suunnitelmia Venäjän pelastamiseksi pahimmassakin mahdollisessa tilanteessa, mutta vuosien stressin takia hekin ovat kehittäneet mukavan mielikuvitusmaailman, jossa sellainen on helpompaa kuin todellisuudessa.
Ties vaikka he olisivat valinneet preussin tien ja kehittäneet nerokkaan suunnitelman, jossa he pelastavat isänmaan laajenemalla ennen kuin muut ehtivät hyökätä. Preussilaisilla oli 1910-luvulla tällainen suunnitelma laskettuna hyvin tarkkaan virheitä ja virheiden virheitä myöten, mutta koska he halusivat siltä liikaa turvallisuuden tunnetta, se ei ollut realistinen ja sen täytäntöön pano johti maailmansodan keksimiseen.
Myös USA ja Kiina ovat talousvaikeuksiensa takia pelkkiä suuria Shutter Islandeja, joissa harhailee miljoonittain otteen todellisuuteen menettäneitä kiukkuisia ihmisiä, jotka yrittävät todistaa harhaluulonsa todellisuudeksi ja punovat pahan päivän varalle suunnitelmia, jotka eivät toimi käytännössä.
Tilanne alkaa olla mielenkiintoinen, etten sanoisi.
Verkko-Uudessa Suomessa oli mielenkiintoinen artikkeli
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/69710-venajan-tuntija-uusi-ikava-aika-alkoi-2952014
Uusi ikävä vaihe alkoi ....
Siinä Janne Pohjolan mielenkiintoinen kommentti: "Eihän USA koskaan lopettanut kylmää sotaa, vaan on jatkanut pala palalta Venäjän näivettämistä. USA näkee tilanteen niin että Eurooppa on joko USA:n kuppani tai Venäjän kumppani. Liian läheiset suhteet venäjään eivät sovi USA:lle.
Näistä syistä Venäjä on pidetty ulkona EU:sta, vaikka kaikkein järkevintä olisi ollut ottaa se yhtä avoimesti mukaan kun kerran Ukrainakin kelpaa. USA:lle tämä ei tietenkään sovi koska EU:sta tulisi suurempi kokonaisuus kuin USA:sta. USA ei halua että sen oma asema horjuu.
Tässä tulee käymään niin että Venäjä, Kiina, Intia ja Euraasian unionin maat, tulevat muodostamaan maailman suurimman talousalueen ja EU:lle jää luu käteen ja se jää USA:n banaanivaltioksi ja pitkäaikaisen taantuman alueeksi."
Olisin kallistumassa tämän näkemyksen kannalle. Ei tämä ole ollenkaan "Länsi" - Ukraina - Venäjä välinen konflikti, vaan kaiken takana on USA:n sairaalloinen tarve näivettää Venäjä. Se on nyt saanut EU:n ajamaan tätä agendaa. Samaa tarkoitusperää ajaisi Suomen liittyminen Natoon, jolloin USA olisi vielä enemmän Venäjän "iholla". Minusta tämä ei palvele Suomen etua, mahdollisesti seuraava maailmansota, ehkä ydinsota, käytäisiin tällöin myös Suomen maaperällä.
Suomen olisi tässä tilanteessa hyvä pysyä koko asetelmasta hieman loitommalla. EU ei nyt ole ihan oikea viiteryhmä Suomelle kun se USA:n puudelina ajaa entistä enemmän oman edun sijaan USA:n etua. Perinteiselle suomalaiselle puolueettomuuspolitiikalle olisi nyt kysyntää, eikä se tarkoita suomettumista.
tutkija Pohjanmaalta
Igor
Kyllä Paasikivi maanmiehensä tunsi ja venäläisten mielenlaadun lähtökohdat pitkällisen kokemuksen kautta, vaikka muuten yhdenlainen ketku olikin. Parasta kuitenkin sanat patsaan juuressa siitä riippumatta, kuka ne on ensin lausunut.
On mahdotonta jälkikäteen sanoa miten olisi käynyt jos Kekkosta ei olisi ollut. Itse uskon, että kehityksemme olisi mennyt vähintään yhtä hyvin/huonosti, todennäköisesti paremmin.
Satumainen raportoija
Enpä ole nähnyt Shutter Islandia ja tuskin sitä katsonkaan. On tämä dokumenttien arkirealismi ihan riittävän täynnä mielenkiintoista koettavaa ja ihmeteltävää. Kuvaamasi juoni on jo ihan riittävän todellinen ja mielenkiintoinen.
Jos kuvaamiesi henkilöiden "Ilmapiiri alkaa olla kireä kun he uppotuvat peloissaan mielikuvitusmaailmoihinsa eivätkä halua kuulla missä todella mennään" taas kerran purkautuu osoittaa se vain, että ihminen ei edelleenkään ole muuttunut.
Jotain on pahasti vialla. Toisaalta Euroopassa, toisaalta sen suhteissa Venäjään ja USAan. Varmaan näkyvissä olevat demografiamuutokset pakottavat meidät miettimään asemaamme tulevaisuudessa hyvin tarkasti. Kun USAn väestön valtaosa ei enää polveudu Euroopasta tulleista siirtolaisista ja Venäjällä valtaväestöksi muodostuvat musulmaanit - jopa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen - alkaa meidän loppulaskumme.
On se vaan hyvä, että mielenkiintoa riittää.
PohjanPoika
Sanot: "Perinteiselle suomalaiselle puolueettomuuspolitiikalle olisi nyt kysyntää" ja saatat olla ihan oikeassa. Sen on kuitenkin tapahduttava niiden sääntöjen mukaan, jotka EU-jäsenyys meille määrää. (Päätellen siitä, millälailla esimerkiksi Saksa, Ranska ja Iso Britannia sääntöjä taarpeensa mukaan tulkitsevat ja kunnioittavat, niillä rajoilla ei ole väliä.)
Olen kyllä vähän eri mieltä Janne Pohjolan analyysin istuvuudesta. Kun Neuvostoliitto hävisi loppui myös Kylmä Sota. Sen sijaan ei loppunut USAn itselleen ottama rooli maailmanpoliisina. En usko, että USA näkee EUta Venäjän mahdollisena kumppanina, joka toimisi USAa vastaan, siihen historialliset-, kulttuuri- ja demografiset siteet ovat ainakin pitkään vielä aivan liian tiukat.
Enkä usko USAn saaneen EUn suuria jäsenmaita ajamaan sen agendaa suhteissaan Venäjään. Kyllä me itse aiheutamme sille enemmän pohdintaa, kun emme saa mantereemme yhteistyötä toimimaan. Jo yksin Venäjän arvaamattomuus pitää huolen siitä, että valtaosa eurooppalaisista ei pysty näkemään itseään osana Venäjää. Eikä venäläinen eliitti pysty kokemaan Venäjää vain osana EUta.
Jenkeillä oli ja on edelleen kova kiire keskittää huomionsa Tyynen Valtameren alueelle, niin taoudellisista kuin sotilaallisistakin syistä. Olivat jo itse asiassa strategiansa julkaisseet. Ja "jäähyväisetkin jo jättäneet". http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/06/historia-ei-toista-itseaan-eihan_11.html
Mutta jälleen kerran Eurooppa halusi apua.
Hakki
On turha kiduttaa itseään elämällä ilman viihdettä, sillä terve suhtautumistapa tähän tuhoon tuomittuun jäteläjään on Ukrainan armeijan palvelusmotivaatio. Jos muut ovatkin päättäneet tehdä joukkoitsemurhan niin ei siihen tarvitse osallistua.
Näin muuten tuossa ensiapukurssilla vanhan videon, joka selitti miksi Katainen on vaikuttanut tutulta jostain muusta yhteydestä. Yksi huonosti kirjoitettu roolihahmo nimittäin on kuin parran kasvattanut Jygä.
Näyttelijöitähän meidän päättäjämme alkavat olla melkein kaikki ja käsikirjoituksetkin ovat huonoja, joten nyt voisi väsätä ajankohtaisohjelmista opetusvideoita tuleville polville, jotta ainakin ne oppisivat mitä ei kannata äänestää.
Sitä ennen joudutaan kai näkemään johtajana joku Hitlerin kaltainen näyttelijä, joka pakottaa bulkkirahvaan katsomaan vaihteeksi todellisuutta tuhoamalla tämän nykyisen ilveilyn kulissit.
Satumainen raportoija
Jotkut tykkää äidistä, toiset tyttärestä.
Miksi tyytyä viihteeksi tehtyyn, kun todellisuus jo ihan riittävästi viihdyttä?
Sitä paitsi juuri nyt edustamasi perustelut ovat syy siihen, miksi ainoa oikea totuus/ehdokas ei löydy kaurapuurosta vaan ehdokkaasta JOKU MUU.
Japani on kanssa silmällä pidon arvoinen maa.
Niillähän on paitsi talousongelmia, myös Fukushima.
Tokio olisi oikeastaan pitänyt evakuoida onnettomuuden jälkeen, mutta se jätettiin väliin ja leikittiin, että puheet korkeista säteilyarvoista olivat vain hörhöjen juttuja.
Kun hörhöjen jutut alkavat näkyä kunnolla syöpätilastoissa, usko yhteiskuntaan laskee ja porukka alkaa katsella uutta aatetta.
Talousongelmien takia se on luultavasti jotain mikä tarjoaa ilmaista rahaa ja sitten mennään eikä meinata.
Satumainen raportoija
Taitaa maailmassa olla aika monta yhteiskuntaa ja suurempaa yhteisöä kiehumassa tällä hetkellä, joissa sinänsä eri tekijät saattavat posauttaa painekattilan yks´kaks´yllättäen? Japani, euro-EU, USA, Kiina, Lähi-Itä, Venäjä, Venezuela, Argentina...
Eiköhän niistä joku, tai sitten joku muu ole ensimmäinen?
Hakki
Tässä joutuu kai vielä moni etsimään turvapaikkaa jostain Mongoliasta.
Intia on kai suht vakaa maa eikä sillä ole muita merkittäviä vihollisia kuin Pakistan. Ammattitaitoiselle työvoimallekin löytyy varmasti käyttöä.
Satumainen raportoija
Mongoliassa on riskinsä, vielä suuremmat Intiassa.
Ehdotan Kergueleniä. Sinne ei taatusti kukaan muu vaivaudu.
Pitäisiköhän jonkun tiedemiehen tutkia, mitä yhtymäkohtia aurinkosäteilyllä tai planeettojen asennoilla on tuonne 1900-luvun alkuvuosille.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että jonkinlainen kuohunta ihmiskunnassa ja -mielissä on saanut jostain vakavan itsetuhoisen tartunnan.
A no nymouss, kiitti kommentista.
Miksi rajoittaa tarkastelu tuonne 1900-luvun alkuun? Ainahan me olemme toisiamme vastaan tapelleen.
Itse kuvittelen sen pitkälti johtuneen Euroopan väestön yhä laajemmasta irtaantumisesta maataloudesta, teknologian kiihtyvästä kehityksestä ja sen viestimisen osalta ja massojen tietoisuuden kasvusta ja tyytymättömyydestä toteutuneeseen tulon- ja varallisuuden jakautumiseen.
Lähetä kommentti