Kultarannan nöyristelijä?

Tosi kovilla kierroksilla käyvät monien nettikommentoijien Venäjän pelot, kun Tasavallan Presidentin kommentteja Kultarannan kokouksen ja Lavrovin vierailun yhteydessä arvostellaan nöyristelyksi, suomettumiseksi, rähmällään olemiseksi ja vaikka miksi. Itse olisin sitä mieltä, että Tasavallan Presidentti on esimerkillisen hyvin onnistunut toimimaan tasapainoittavana kansankunnan arvojohtajana nyt käsillä olevassa kriisissä.

Itsenäiselle kansakunnalle sotilaallinen liittoutumattomuus on toiminnan ja politiikan lähtökohta. Jokainen kansakunta vastaa ensisijassa vain itsestään ja erityisesti myös puolustuksestaan. Kovin moni nettikommentoija kantaa huolta siitä, että ilman liittoutumista Suomi jää yksin. Se lienee liittoutumattomuuden tavoitekin? Ystäviä voimme kai silti olla?

Suomella ei käsittääkseni myöskään ole vihollisia. Eikä millään ulkopuolisella taholla ole sen paremmin syytä kuin haluakaan itsenäisyttämme loukata, jos se vakuuttuu kyvystämme ja tahdostamme puolustaa sitä tarvittaessa vaikka asein. Puuttuupa meiltä sitten kumpi tahansa puolustautuminen vaikeutuu olennaisesti. 

Mikään liittolaisuus ei poista sitä, että rajamaitten itsenäisyydestä ovat aidosti kiinnostuneita vain niiden kansalaiset eikä sitä, liittolaisuudet helposti aiheuttavat myös sotia, koska ne sitovat päätöksentekijöiden toimintavapauksia todellisessa tilanteessa. Siitä esimerkkeinä molemmat maailmansodat. Ulkopuolisia takeita ei rauhan säilymestä yksinkertaisesti ole.

Tästä ja vähän muustakin olen viime aikoina muuallakin kommentoinut.

Kohteesta <http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Ymm%C3%A4rr%C3%A4n+miksi+Ven%C3%A4j%C3%A4+on+Suomeen+tyytym%C3%A4t%C3%B6n/a1402365992796>

Tasavallan Presidentti on esimerkillisen hyvin onnistunut toimimaan tasapainoittavana kansankunnan arvojohtajana nyt käsillä olevassa kriisissä.

Ymmärtäminen ei merkitse hyväksymistä, vielä vähemmän nöyristelyä. Tyhmyyttä sen sijaan on kuvitella, että juuri meidän tehtävänämme olisi saattaa Putler vastuuseen YKn peruskirjan vastaisista toimistaan.

Siitä ei liene erimielisyyttä, etteikö Venäjä ole oikeudettomasti vallannut Krimin. Sillä se on potkinut itseään nilkkaan. Itä-Ukrainan separatismin ruokkimisessa ja Ukrainan uhkailussa samoin.

Emmeköhän ole riittävän selväksi tehneet kuulumisemme arvojemme, kulttuurimme ja sopimustemmekin osalta ns. länsimaihin? En ole nähnyt sitä Moskovankaan arvostelleen.  Sen sijaan länsi eurooppalaisten valtioiden PUOLUSTUSjärjestöä siellä katsotaan karsaasti. Olisiko sen syynä tieto, nyt jo kuolleen ja kuopatun Varsovan liiton todellisesta luonteesta?

Kultarannan seurauksina on arvioitu, että puolustusvoimat ja Tasavallan Presidentti pitävät nykyistä puolustustamme uskottavana järjestelmän "ylläpitotasolla". Rahaa tarvitaan lisää lähinnä investointityyppisiin kalusto-, materiaali- ja järjestelmähankintoihin tulevaisuudessa vuosittain noin 100 - 150 miljoonaa vuodessa. Jos 50 miljardin vuositasolla pyörivästä valtion budjetista ei moista pikkurahaa löydy - noin 0,2 prosenttia - kyse on tahdosta, ei hinnan suuruudesta.

Eiköhän panosteta edelleen yhteistyöhön kaikkien naapuriemme kanssa ja pidetä täysin itsellämme päätöksentekomme edes sodan ja rauhan kysymyksissä? Ei rajamaasta kukaan muu kuin rajamaan asukkaat kuitenkaan ole aidosti kiinnostunut.

  

Kohteesta <http://www.hs.fi/ulkomaat/Varaulkoministeri+Titov+Ven%C3%A4j%C3%A4+vastaa+jos+Nato+tulee+rajoille/a1402312840831>

Kun se on jo housuissa, ei enää ole kiirettä mieltään osoittaa. Siltä lähtökohdalta nyt on ihan turhaa räksyttää nakkijonossa etuilevalle isoimmalle ja maistissaan öykkäröivälle karjulle.

Olemme tähän asti vannoneet liittoutumattoman ja itsenäisen puolustuksen nimiin. Nyt kun myrsky tuntuu nousevan huudetaan apuun liittolaisia. Sotilaallisesti liittoutumattomalla ei liittolaisia ole. Ja hyvä niin. Uskallan väittää, ettei meillä vihollisiakaan ole.

Titovin viestiä ei tarvitse nähdä Suomen uhkaamisena, eihän Suomessa ole edes tilapäisesti NATOn joukkoja. Sen sijaan niitä on tuotu erityisesti nyt Baltian maihin. Eiköhän viesti sinne ennemminkin ole tarkoitettukin? Pelotteeksi?

Nyt on ennemminkin nojattava siihen, että puolustuksemme on uskottava. Ellei se ole, on siinä jälleen yksi osoitus vastuullisen politikoinnin vastuuttomuudesta. Ellei se ole, on alettava tehdä siitä entistä uskottavampi nyt heti ja nopeasti.

Rajamaan itsenäisyydestä on oikeasti kiinnostunut vain sen kansa itse. Omaa päätöksentekoa ei kannata heittää pois vain siksi että vähän kylmää.

Kohteesta <http://tyhmyri.wordpress.com/2014/06/07/alexander-stubb-ja-talouspoliittiset-linjaukset-tietoisesti-kreikan-tielle/#comment-1979>

Valitettavasti lienee niin, että valitaanpa kokiksien puheenjohtajaksi kuka tahansa noista kolmesta, kukaan ei politiikkaa muuta. Ja miksi? Todennäköisimpänä pidän todella sitä, että yksikään heistä ei ymmärrä mikä Suomen ja suomalaisten edessä on EKPn nykyisellä rahapolitiikalla. Sitten kun ymmärtävät, he toteavat ykskantaan; ei meillä ollut vaihtoehtoa. Ja senkin jälkeen taitaa löytyä ihan riittävästi niitä kokoomusta äänestäneitä opettajia ja muita virkamiehiä, jotka heitä uskovat, kertovatpa heidän ilmeet, kun 40% palkkaleikkaukset ja irtisanomisaallot iskevät omalle kohdalle, ihan mitä tahansa.

Ilmeisesti valtamedia ei ole riittävän tehokkaasti välittänyt tietoa siitä, mitä Kreikassa, Portugalissa ja vaikkapa Irlannissa on kansalaisille tapahtunut sinä aikana, kun meillä Katainen ja kumppanit ovat ”elvyttäneet” suomalaiset epätietoisuuteen talouden realiteeteista? Kriisitietoisuus ei vieläkään ole edes sillä tasolla, mitä se oli vuonna 1993, kaksi – neljä vuotta edellisen laman alettua. Eikä Nokia nyt auta, tuskin lätkän maailmanmestaruuskaan.

  

Kohteesta <http://www.hs.fi/politiikka/Vapaavuori+kampanja-avauksessa+Luottamus+talouteen+on+elvytyst%C3%A4+t%C3%A4rke%C3%A4mp%C3%A4%C3%A4/a1401417703420

Teihin ja rakennuksiin satsattava elvytys valuu rajojen yli, lähinnä etelään ja itään.

Kun vuodesta 2008 jatkunut elvyttäminen (=julkisen sektorin velan kasvattaminen virkamiesten palkanmaksun turvaamiseksi) ei ole elvyttänyt muuta kuin vanhentuneitä rakenteita, kannattaako enää yrittää kaataa samaa vanhaan kaivoon vielä lisää? Ja millä rahalla? Jos ei Rinne ole vielä huomannut, jo ensi vuoden lainanotolle saattaa tulla katto sekä Brysselistä että markkinoilta.

Talouspolitiikan ongelmana on se, että se ei ole 6 viimeisetä vuotta johtanut muuhun kuin lisävelkaantumiseen. Luottamus siihen voidaan saada vain järjestämällä uudet vaalit heti. Vaikka kun jo tietää ettei poliitikkojen menossa mikään muutu, sekään tuskin enää auttaa.

Eiköhän sittenkin anneta mennä kuten nyt, pohjan kautta?

Kohteesta <http://www.hs.fi/sunnuntai/Brittien+salaiset+agentit+operoivat+Suomessa/a1400901531905>

Valtionhoitajana Mannerheim oli puoli vuotta 1918-1919. Siihen mennessä Neuvostoliitto ei oikeastaan ollut vielä kenenkään tunnustama, sen ajan Ukraina. Iso Britannia tunnusti NLn vasta 1924. Kun kaikki on auki, eivät ajassa aktiivisesti elävät jää odottamaan mitä tapahtuu, vaan yrittävät siihen vaikuttaa.

Jatkosota osoitti ainakin sen, että Suomi ei hyväksynyt Neuvostoliiton aloittamaan Talvisodan menetyksiä. Ei yhtäkään niistä. Muuten, kovin ovat pysyneet veli venäläisen sodan aloitustavat samanlaisina aikojen myötä.

Juutalaisbolsevikkejä tuskin ainakaan lähtivät tuhoamaan ne noin 400 juutalaista uskontoa tunnustavaa miestä ja naista, jotka 1939 - 1944 taistelivat sotilaallisissa tehtävissä Suomessa.

Kirjoitat "Neuvostoliitto oli siis aivan oikeutetusti huolissaan Leningradin sivustan turvaamisesta". Höpölöpö. Mikään ei historiassa viittaa moiseen. Kyseessä oli vainohullun vallanpitäjän nuoruudesta muistumana jääneestä päähänpiintymästä. Nyt hänen perässään tallustelee ilmeisesti toinen saman moinen.

Kohteesta <http://www.hs.fi/talous/Opetushallitus+aloittaa+yt-neuvottelut++jopa+viidennest%C3%A4+uhkaa+irtisanominen/a1400551926886>

Olisi vielä parempi luopua koko virastosta. Saataisi 300 konsultin yrittäjäjoukko yksityiselle sektorille palvelemaan kouluja. Maksua vastaa luonnollisesti. 

Kuinkakohan monelta ostettaisi?

Kohteesta <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/L%C3%A4ntinen+maailma+etsii+suuntaansa/a1400478183093>

Onkin toivottavaa, että etsimme. Etsiikö joku?

Venäjä, tarkemmin ilmaistuna Putler on suuntansa jo osin löytänyt. Sekä USAn että Euroopan osalta. Venäjä ilmeisesti panostaa yhtenäisen Pohjoisen Euraasian mantereen yhdysvaltojen synnyttämiseen. Sen rahkeet tuskin siihen riittävät, mutta halutessaan - ja siltä näyttää - se saa ainakin aikamoisen rähäkän aikaan.

Aivan samoin kuin puolinimikaimansa noin 80 vuotta sitten, hän on nyt Euroopan tilkkutäkin analysoinut ja substanssin riitaiseksi, nurkkakuntaiseksi ja itsekkääksi ja siten köykäiseksi todennut.

Olipa Wolf oikeassa tai väärässä, valitettavan suuria yhtäläisyyksiä löytyy myös kehityksestä II maailmansotaan.

Kohteesta <http://www.hs.fi/kotimaa/Joka+kolmas+suomalainen+kehitt%C3%A4isi+EUn+puolustusta+Naton+kanssa/a1400480883777>

EUn puolustuksen operatiivinen osa perustuu kansallisiin puolustusvoimiin ja valtion jäsenyyteen NATOssa. Sitä rakennelmaa ei Suomen eikä Ruotsinkaan vuoksi muuteta.

Suomi on valinnut kansallisen ja liittoutumattoman puolustuksen tien. Yhteistyö NATOn kanssa lienee varsin syvää, mutta täyteen jäsenyyteen asti ei ole uskallettu mennä. Syykin on selvä.

On tietysti hyvä, että edes nyt jäsenyydestä käydään, aiemmin aktiivisesti vaiennettua julkista keskustelua. Mutta ei se poista elämän realiteetteja. Ne löytyvät edelleen maantieteestä. Miksi meidän pitäisi hankkia iki-aikaisesta naapuristamme itsellemme aktiivinen vihollinen?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/05/nato-ei-pysty-huutoonsa-vastaamaan.html

Yhteistyön kaikenlainen kehittäminen puolustuksemme osalta on kaikkien ja erityisesti naapureittemme kanssa kannatettavaa ja toivottavaa. Meidänkin intresseissämme.  Haikailu jonkun muun valtion tai liittouman turvatakuista on itsepetosta, Suomen turvaamisesta ovat kiinnostuneet vain suomalaiset itse. Kaikille muille käymme tarvittaessa kaupankäynnin vaihtorahaksi.

Puolustuksen uskottavuus perustuu kiinnostuneen ulkovaltion arvioon kohteen puolustuskyvystä ja -halusta. Halua ei meillä aseteta kyseenalaiseksi, mutta sitä enemmän kyky. Kykyä lisätään investoimalla siihen. Nostamalla puolustuksen rahoitus NATOn 2% tavoitetasolle BKTstä se tarkoittaisi noin 1 lisämiljardia vuosittain.

Maksakaa olkaa hyvä. Betala var så god.

Kohteesta <http://tyhmyri.wordpress.com/2014/05/15/aanestaminen-ja-systeemin-vastustaminen-vallankumous-ja-lailliset-keinot/#comment-1920>

Ole hyvä ja huomaa: Kommenttisi on tarkistettavana.

Kuten kansanedustajamme ovat konkreettisesti osoittaneet, on olemassa muitakin tehokkaita tapoja kuin perinteinen vallankumous saada viestinsä demokratiassa perille. Ja todella toimia samalla demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/02/kumpi-voitti-sauli-niinisto-vai-joku.html

Vallankumoukset ovat arvaamatonta, hyvin sottaista ja veristä puuhaa, jonka todellisia lopputuloksia on vaikea edes arvata. Siksi en itse kannata niihin ryhtymistä. Toisaalta puolueemme ovat jo nyt sementoineet roolinsa sellaiseksi, että voittaapa ihan kuka tahansa, mikään ei muutu. Ja tarvetta muutokselle on.

Minun ehdokkaani on jo kauan ollut JOKU MUU, siis sama kuin tyhjä tai mitättömäksi tietoisesti tehty äänestyslippu.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/11/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa_4.html

Emme tarvitse uusia pelisääntöjä, vielä vähemmän uusia puolueita. Tarvitsemme nykyisten noudattamista.

  

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/analyysi+naihin+virheisiin+urpilainen+kaatui/a2247011>

Nyt Suomella on historiallisen muutoksen ikkuna hetken raollaan. Onko Rinteestä, tai taustajoukoista sitä kokonaan avaamaan onkin sitten ihan toinen juttu.

Nyt hallitus kumoon välittömästi on strategia joka voi pelastaa niin Suomen kuin demarit ja Rinteenkin. Uudet vaalit niin nopeasti kuin se on suinkin teknisesti mahdollista saattaa johtaa Antti-jytkyyn. Hidas hissuttaminen ja virheiden välttely johtaa vain puolueen näivettymiseen.

Nyt onni suosii rohkeaa. Vaan eppäilenpä. Eppäilen kovasti.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/05/urpiainen-lensi-pois.html

  

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/nakokulma+miksi+telakkajarjestelysta+kerrotaan+hetki+ennen+sdpn+johtajavalintaa/a2246863>

Mitä Paavo edellä, sitä Jutta perässä. 

  

Kohteesta <http://www.hs.fi/kotimaa/Nato-vastustuksen+ikoni+k%C3%A4%C3%A4nsi+takkinsa/a1399344127408>

Saahan sitä mielipidettään muuttaa. Mutta ajautuminen siihen porukkaan, jonka mielestä Suomi ja suomalaiset eivät voi itse vastata omasta tulevaisuudestaan on  jälleen yksi osoitus syvästä, lähes geneettisestä epävarmuudestamme. Ja alleviivaan, en ole NATO-vastainen, en edes kovin kriittinen. NATO on meille yksi turvallisuuspolitiikan elementti ja puolustuksen vaihtoehtoinen työkalu. Optiosta hokeminen sen sijaan on poliitikkojen tarkoituksellista valehtelua kansalaisille.

Jos suostuisimme käyttämään edes NATOn suosittelemat 2 % valtion budjetista puolustuksemme uskottavuuden ja puolustuskykymme vuotuiseen ylläpitämiseen, riittäisi se varsin hyvin. Emmekä joutuisi länteen kumartamalla pyllistämään itään.

Olen varsin vakuuttunut siitä, että Venäjällä ja siis Putlerilla on monia muita suurempia ongelmia ennen kuin hän Suomeen hyökkää. Ja miksi ihmeessä hyökätä Suomeen, me kun emme ole tunnetusti ole pitkällä aikavälillä niitä helposti alistettavia. Yhteistyö- ja kauppakumppanina olemme sen sijaan vieraskoreudessamme varsin hyödyllisiä.

Emmekä sitoisi käsiämme jo ennen mahdollista Totuuden hetkeä. Se on todettu kieltämättä kalliiksi, mutta tehokkaaksi strategiaksi jo muutaman kerran aiemminkin.

Kohteesta <http://www.hs.fi/politiikka/Suomi+ja+Ruotsi+harkitsevat+yhteisi%C3%A4+joukko-osastoja/a1399342193662>

Vaarallisen harhaanjohtava otsikko ja asian käsittely.

Kaikki mahdollinen yhteistyö on varmasti paikallaan, mutta toivottavasti myös eduskunnassa muistetaan, että tämä yhteistyö toimii vain rauhan aikana. Toivottavasti ei kukaan erehdy pitämään varsinaisena puolustusyhteistyönä.  Puolustusyhteistyö rauhan aikana, vaan ei sodan aikana on jo aika vaikeaa ymmärrettävää.

On nimittäin vaara, että suurin osa kansalaisista ja suuri osa kansanedustajia kuvittelee tämän jälkeen, että kyse todella on puolustusyhteistyöstä. Kyseessä näyttää kuitenkin olevan lähinnä yhteistyöstä rauhanajan materiaalihankintojen, logistiikan, kansainvälisten tehtävien ja mahdollisesti koulutuksen osalta.

Ilmeisesti on vain kirjattu mitä pikku hiljaa on kehitelty ja hyvä niin.

Jos puolustusministerit luulevat voivansa näin harhauttaa venäläisiä, he eivät ole tehtäviensä tasalla. Toivottavasti he harhauttavat vain itseään.

Kohteesta <http://www.hs.fi/ulkomaat/Puolan+p%C3%A4%C3%A4ministeri+haluaa+Eurooppaan+energiaunionin/a1398130635664>

Varmasti syytä perusteellisesti ainakin tutkia, jotta ei ainakaan ilmoille pääsisi ajatus Puolan hiilivarojen hyödyntämisen olevan keskeisin syy ehdotukseen.

Sitten tullaankin samanlaiseen ongelmaan, joka on tähän mennessä jo uhannut yhteistyökehityksen lopettaa; päätöksenteko. Enemmistöpäätös tuo päätöksentekijöiksi suurimmat EU-valtiot ja niiden näkemykset ja tarpeet. Reunavaltiot pärjätköön miten haluavat, Suomi ml.