SixtenKorkman on herrasmies suhteessa vallanpitäjiin,
puolueistakin hän osoittaa kritiikkinsä lähinnä oppositioon.
”Oppositiossa
kuulee vielä aika usein, ettei leikkauksia tarvita vielä, vaan
täsmätoimenpiteet riittävät. Tämä illuusio siitä, että
talouskasvu pelastaa meidät ahdingosta, täytyy särkeä. Näiden
ihmisten päähän täytyy saada taottua, että Suomi on todella
sellaisessa tilanteessa, että täytyy olla poliittista rohkeutta
asettaa kansakunnan etu ykkösijalle ja tehdä näitä tarvittavia
rakenteellisia toimenpiteitä, vaikka niitä ei ole aina helppo
perustella kansalle.” Väittäisin, että kansalaiset ovat jo
pitkään, ainakin jo 3 – 4 vuotta ymmärtäneet tilanteen ja
tuoneet esille huolensa esimerkiksi median keskustelupalstoilla ja
somessa. Samoin oppositio ja puolueetkin.
Olen
erityisesti arvostanut Sixten Korkmannin talouspoliittista osaamista.
Nyt hän kuitenkin haukkuu väärää puuta. Ongelmanamme ei ole sen
paremmin hallitus, oppositio kuin kansalaisetkaan, ongelmana on
meille kehittynyt puolueiden ja muiden etujärjestöjen demokratia -
politbyrokratia - , jossa kansalaisten edustajilleen antama valta on
siirtynyt puolueille. Ne taas ovat luovuttaneet osan vallastaan
muille etujärjestöille, erityisesti ”kolmikannan" työmarkkinajärjestöille, yhtä epädemokraattisia molemmat.
Demokraattisesti vaaleilla valitulta Tasavallan Presidentiltä ne sen
sijaan ovat vieneet kaiken vallan, jota juuri hän saattaisi tämän
kaltaisessa tilanteessa voida käyttää.
Puolueet
ovat luonteeltaan kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen
etujärjestö, joka pitää huolta jäsenistönsä - puolue-eliitin -
eduista. Kansalaisia ei päätöksenteossa enää edusta kukaan.
Puolue
joutuu hakemaan edustajikseen riittävästi valovoimaisia ehdokkaita
säilyttääkseen valtansa. Koska valovoimaisuus ei välttämättä
merkitse puolueen "ideologian" tai sen "politiikan"
sisäistämistä, puolueet ovat ottaneet itselleen oikeuden rajoittaa
kansan valitsemien edustajien äänivaltaa ryhmäpäätöksin. Ja
auta armias niitä, jotka siitä lipevät. Harvat niistä, jotka
uudelleen haluavat päästää kansaa edustamaan moiseen
uskaltautuvat. Hyvin harvat.
Puolueet
kilpailevat keskenään ja kilpailu on nollasumma – peliä.
Mikä minulta on pois se kilpailijalle siirtyy. Yhteisten asioittemme hoitaminen ei enää pitkään aikaan ole sitä ollut. Yksittäisen
puolueen intressit eivät läheskään aina kohtaa äänestäjien
intressejä, vielä harvemmin kansalaisten arkipäivää.
Intresseistä on tullut puolueiden kaupankäynnin, etujen vaihdon
väline. Ei sellainen järjestelmä voi tehdä kansalaisten kannalta
järkeviä päätöksiä kansalaisten keskeisistä asioista. Se
voi tehdä vain puolueiden kannalta järkeviä päätöksiä
puolueiden keskeistä asioista.
Tämä
ei tarkoita, että puolueita ei tarvittaisi tai, että ne olisivat
turhia. Ihminen on sosiaalinen eläin ja samanmieliset ovat aina
ryhmäytyneet ja tulevat aina ryhmäytymään. Sen sijaan tämä
tarkoittaa sitä, että nykyjärjestelmässä puolueiden valta
"omiin" kansanedustajiin on ylikorostunut suhteessa
kansalaisten valtaan.
Hyvin
karkeasti yleistäen voisi väittää, että puolueiden - kaikkien
niiden - kannalta on yhdentekevää missä jamassa maa makaa. Niiden
eliitin mielestä aate kyllä säilyy vaikka edustajat vaihtuvat. Ei
niiden tarvitse edes kantaa huolta siitä ", että täytyy olla
poliittista rohkeutta asettaa kansakunnan etu ykkössijalle ja tehdä
näitä tarvittavia rakenteellisia toimenpiteitä." Jos
kansakunnan ja puolueen etu ovat vastakkain, puolueen etu voittaa,
sillä kohta on taas vaalit.
Kyse
on järjestelmän systeemiongelmasta. Se on meidän keskeisin
rakenneongelmamme. On valitettavaa, että olemme antaneet tuon
ongelman jo kasvaa sellaisiin mittoihin, että systeemin sisältä se
ei enää ratkea.
Rohkeus
on ensisijassa yksilön, ei ryhmän ominaisuus.
28 kommenttia:
Niin mukavaa kuin kultapossukerhoa onkin syyttää kaikesta, nämä jyrkit ja juttat valitaan päättämään asioista vaaleilla ja he ovat hyvin suosittuja ennen kuin kannattajat tulevat siihen tulokseen, etteivät he kykenekään pitämään poskettomia lupauksiaan olemattomilla taidoillaan, mikä on vähänkin asioihin perehtyneille selvää alusta saakka.
Iso osa kansasta suhtautuu politiikkaan ja talouteen kuin penkkiurheilijat, jotka yrittävät arvailla Olympia-joukkueen mitalisaalista Iltalehden urheiluliitteestä saatujen tietojen perusteella.
Myös pärstäkerroin on suosittu kriteeri ehdokasta valitessa. Jyrki on söpö ja Jutta nätti, eli oivia henkilöitä edustamaan Suomea. Kyllä nyt ulkomaillakin nähtään, että suomalaiset ovat hyvännäköisiä.
Fiksuimmat kansanedustajat pääsääntöisesti eivät pääse sadan eniten ääniä saaneiden joukkoon, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa suurille kansanjoukoille.
Niinpä ääniharavat ovat mitä sattuu ja päätyvät helposti puoluejohtajiksi ja hallitukseen.
Se meillä on ongelmana ja kultapossukerho porskuttaa niin kauan kuin Lotto-kansa äänestää nykyisellä tyylillä.
Ps. Jos haluat leikkiä pääministeriä niin osta itsellesi joululahjaksi Democracy. Se on oikein hyvä peli ja irtoaa Huuto.netistä muutamalla eurolla.
Avain menestykseen tuntuu olevan hillitön velkaantuminen ja asevarustelu. Jos erehtyy tekemään jotain järkevää niin joutuu ääriliikkeen kaappaamaksi.
Satunnainen raportoija, long time no see.
Olen tuosta suomalaisten suhtautumisesta poliitikkoihin hiukan eri mieltä. Vertailukohta ei ole edes niin "jalo" kuin olympiaurheilijoiden seuraaminen. Kyllä nyt on jo siirrytty Tosi-Tv-aikaan. Selviytyjätkö, BB vai Suomen Masterchefit sittenkin parempi vertailukohta? Tosin erona se, että eliitistä ei ketään pihalle panna. Ei sitten millään syyllä.
Mitä taas äänien haravointiin tulee, Jykän valinnan hoisi Saulin äänet ja Jutan äänisaaliin taisi petata Don Eeron "menestys" ja "kunnianhimo" puolueensa puheenjohtajana?
Olen kanssasi samaa mieltä, että "Fiksuimmat kansanedustajat pääsääntöisesti eivät pääse sadan eniten ääniä saaneiden joukkoon", vaikka emme me siellä välttämättä fiksuja vaille ole. Olemme vailla päätösvaltaisia ihmisiä tekemään itsenäisiä päätöksiä.
Mutta saattaa tulla lähelle aika, jolloin kellokkaat on pakko valita muilla perusteilla kuin pelkän pärstäkertoimen ja tyhjien fraasien perusteella. Ikävää, että se aika taitaa olla liiankin lähellä.
Totta. Politiikka on pitkälti siirtynyt BB-aikaan, mutta talouspolitiikalta odotetaan silti enemmän kuin pelkkää viihdettä. Pitää saada tulonsiirtoja ja muuta kivaa.
Porukka on kuin lauma tyhjää hedelmäpeliä hakkaavia ääliöitä, joita edustavat ajattelijat yrittävät keksiä mullistavaa strategiaa, jolla siitä saataisiin ulos tosi paljon fyffeä, ja täyttävät sitä velkarahalla kun ääliöiden silmä vähän välttää.
Ketään ei kiinnosta mistä raha tulee vaan sitä on oltava kaikille paljon ja tuotannon alasajon voi selittää parhain päin höpisemällä jotain deindustrialisaatiosta, joka on niin hieno sana, että sen täytyy merkitä jotain tärkeää.
Toinen strategia on selittää, että selviäväthän jenkitkin vaikka velkataakka on hirvittävä, ja varmaan selviävät jatkossakin, koska ovat selvinneet kauan vallan mainiosti ilman vastaavaa velkataakkaa.
Eliittiä taas tarvitaan, koska se pystyy pyörittämään tätä sirkusta vakavalla naamalla, ilman että kukaan kilahtaa ja sanoo vaalikarjalle mitä todella ajattelee. Hyviä aikoja hiki otsalla ja väräjävällä äänellä povaava asiantuntijahahmo on palkkansa ansainnut.
Satunnainen raportoija
Näkemyksesi vaalikarjan ja meidän muiden ääliöiden käsityksistä ja kyvyistä on ..... mykistävä. ;-)
hakki
Meillä ei ole tuotantoa oikeaa talouskasvua varten eikä löysää rahaa talouskuplaa varten, mutta mutta silti porukka olettaa vakavissaan, että jossakin on iso yhteinen kakku, josta kaikkien on saatava iso siivu.
Olemme selvästi siirtymässä kreikkalaiseen talousjärjestelmään ja kaupanpäällisiksi saamme kai muutkin sikäläiset herkut, kuten mellakat ja sotilasdiktatuurit.
Satunnainen raportoija
Mutta hyvä ystävä! Etkö muista, että rahaa on velkaa ja sitähän meillä piisaa?
Että olemme Kreikan tiellä ei ole uutinen ollenkaan. Kepulaiset ovat sen eteen tehneet hartiavoimin töitä jo iät ajat. Mitä nyt demarit, kokikset ja ruåtsalaiset avittaneet parhaan kykynsä mukaan. Kaikessa kähminnän kiimssa heiltä kaikilta on jäänyt huomaamatta, että meillä ei ole kansallisessa määräysvallassa olevaa valuuttaa. Ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen.
Mellakkoja alkaa olla EUn alueella kohta maassa kuin maassa ja naapureissa vielä lisää. Ehkä niistä vielä kuoriutuu katujen parlamentti joka, kun vanhat merkit paikkansa pitävät huutaa ikioman Messiaansa vapahtajakseen? Mutta Suomessa ei siihen porukkaan sotilaat liity.
hakki
Meillä on aika nätti tilanne, missä velalliset elävät pilvilinnoissa ja haaveilevat talouskasvusta, eikä keskiluokka halua tajuta, ettei meillä ole enää varaa siihen. Työväenluokan eläkkeetkin ovat pitkälti uskon asia, joten suurin osa kansasta ei ole ollenkaan tilanteen tasalla.
Niinpä lopullinen romahdus aiheuttaa paniikkireaktion ja porukka järjestäytyy liian nopeasti. Ei ehditä miettiä mikä on tilanne ja mitä kannattaa tehdä tai valita johtajia edes yhtä huolettomasti kuin nykyisin.
Määrätietoisuus ja suuret puheet tulevat olemaan johtajavalinnoissa tärkeimmät kriteerit.
Niinpä tulevaisuus on aika lailla avoin, mutta nättiä loppuratkaisua tuskin tulee.
Hakki ja satunnainen raportoija,
+++ Niinpä tulevaisuus on aika lailla avoin, mutta nättiä loppuratkaisua tuskin tulee. +++
Mutta eikös tällä foorumilla ole päästy samanlaiseen tulokseen ennenkin? Nättiä loppuratkaisua tuskin tulee. Näinhän se menee sukkessiivisen muutoksen teorian mukaan.
Miksi vaivata päätään sellaisella, joka on välttämätöntä. Käsillä on "poteroiden" kaivuun aika.
tutkija Pohjanmaalta
Satunnainen raportoija
Meillä on omassa historiassamme aivan liian tuoreita kokemuksia siitä, mitä paniikkireaktio, liian nopea järjestäytyminen ja nopea Messiaan tai messiaiden valinta voi pahimmillaan saada aikaiseksi. Sadan vuoden selvittämättömät traumat, eikä vieläkään uskalleta asiasta edes kunnolla puhua.
Toivotaan, että moiseen ei sentään taas uudestaan jouduta. Vaikka vähän kyllä tuntuu siltä, että broilerit parastaan yrittävät.
PohjanPoika
Heräsitkö? ;-)
Onhan täälläkin samasta aiemmin puhuttu. Liiankin usein.
Oma maahan kaivettu valtamerikontti turvasatamana ja päällä iso vihannespelto ja perunaa ja porkkanaa ja vähän muutakin. Siinä hyvä poteroresepti?
Hakki,
kyllä minä hereillä olen ollut koko ajan, mutta kun ei ole ollut mitään kontribuutiota, niin olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta :-)
Ei tässä mihinkään maanalaiseen poteroon ole tarvetta, siksi koko poterosana lainausmerkeissä. Mutta varautuminen lähitulevaisuuden vaikeisiin aikoihin on tuota tarkoittamaani poteronkaivuuta. Ja siinä on aikaisemminkin mainitsemani "punainentupajaperunamaa" -strategia ehkä kaikkein kestävin.
Taloudellisesti siirrymme vastaavaan aikaan kuin mitä elettiin 50-luvulla. Ja silloinkin toimeen tultiin, kaupasta haettiin vain välttämättömin, elettiin osittaisessa luontaistaloudessa. Erotuksena kuitenkin, että meillä on käytettävissämme sähköisen viestinnän ja informaation uudet menetelmät sekä kotielektroniikan antamat mukavuudet.
Oikeastaan ihan odotan tuota aikaa, jolloin kaikenlaiselle älyttömälle säntäämiselle ja harrastehömpötykselle tulee loppu ja ruvetaan ihan aikuisten oikeasti elämään elämisen arvoista elämää, sellaista jossa elämän täyttää työn (niillä joila sitä on), arkiliikunnan ja kotonapuuhastelemisen meininki. Aikaansaadaan näin tasapainoisempi ihminen, jolla on runsaasti aikaa pysähtyä vaikkapa sosiaalisen rupattelun merkeissä.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Ovat saattaneet muistot lapsuuden tässä aikojen myötä vähän kultaantua? Mutta kuvailemaasi Onnelaa kohti ollaan kieltämättä menossa. Josko 50 -luvulle tai vain 70-luvulle, ei ole relevanttia. Taakse päin mennään. Ja siinäkin on puolensa.
Minun "punainentupajaperunamaa" -strategia on juuri tuo perunamaan alla oleva valtamerikontti. Siitä saattaa olla hyötyä myös silloin, jos ei palatakaan 50 vuotta vaan saman tien 100 vuotta taaksepäin. "Ellet ole meidän puolella, olet meitä vastaan" - henki ei säästä taaskaan muita kuin yes-miehiä. Eikä samanaikaisesti paikalle sattuville vastapuolille jää oikein mitään sanottavaa?
Muuten. Viimeinen kappale vahvistaa, että tavoittelemme samanlaisten arvojen täyttymystä.
Hakki
Kun sisällissodasta tuli puhe niin tilannehan on aika lupaava.
Ääriliikkeet järjestäytyvät Tor-verkon kautta ja poliitkot, virkamiehet ja asiantuntijat kohkaavat Facebookista, Twitteristä ja elektronisesta valvonnasta kun kerran muutkin, ilman sen kummempaa tietämystä koko tietotekniikasta.
Syyrian sota on olevinaan sisällissota, koska tilanne on kehityksestä jälkeen jääneelle tumpelle käsittämätön.
Terroristit ovat järjestäytyneet Tor-verkon kautta ja taistelijoita on 86 eri maasta. Tuoreen saksalaisarvion mukaan syyrialaisien osuus kapinallisista on noin 5%.
Jotta ei tarvitsisi opetella mitään uutta, leikitään, että suurin hallituksen joukkoja vastaan taisteleva tekijä on maltillinen oppositio, joka tosi asiassa pelästyi tilannetta ja siirtyi armeijan riveihin jo vuonna nakki ja sämpylä.
Jos tällaisella ymmärryksellä yritetään saada ääriliikkeitä aisoihin niin tilanne tuskin ainakaan paranee.
Ensin yritetään elektronista urkintaa, ja koska se ei tehoa Tor-verkkoon, koko Internet pannaan kiinni siinä vaiheessa kun ääriliikkeet ovat jo järjestäytyneet ja pärjäävät ilman nettiäkin.
Sitten ollaan pimeässä ja arvaillaan mitä on tekeillä, koska perinteinen tiedustelu on kaunonäköisesti ajettu alas ja urkkijoiden värvääminen ottaa oman aikansa.
Tällaisissa olosuhteissa on tavallisesti tehty suuria virheitä eikä ole mitään syytä olettaa, että niitä osattaisiin välttää nykyisin yhtään sen paremmin kuin ennen vanhaan.
Satunnainen raportoija
Ei pidä vannoa sellaisen nimeen, jota ehdottomasti kavahtaa. Tiedäthän, että Venäjääkin kutsutaan Idän Mesikämmeneksi?
Olen tässä miettynytkin, milloin meidän on syytä todella huolestua. Sinä annoit vastauksen. Silloin kun Suomen viranomaiset panee ulkomaan nettiyhteydet poikki, vaikkapa lapsipornon tai kukkaiskeijujen peerusteella. (Unohtavat kuitenkin, että ulkoinen vaara ei siinä vaiheessa ole suurin uhka ainakaan.
Hakki
Venäjän talous on vakaa, mutta heikossa kunnossa, niin että eiköhän siellä varauduta pitämään taloutensa kuralle keinotelleista Euroopasta ja Kiinasta tulevat pakolaiset rajojen ulkopuolella.
Borssikeittoa ei yksinkertaisesti riitä kaikille.
Sveitsissähän armeija harjoitteli vastikään torjumaan ranskalaisien nälkäpakolaisien vyöryä ja samanlaisia suunnitelmia on taatusti muillakin konkurssimaiden rajanaapureilla.
Satunnainen raportoija
Niin samanlaista kuin silloin 1930-luvun lopulla, kun kaikki maat kilvan sulkivat porttejaan Saksasta turvapaikkaa hakemaan lähteneille juutalaisille.
Niinhän se on; valtioilla ei ole ihmisyyden tunteita, ainoastaan intressejä. Ja nekin riippuvat kulloisestakin regiimistä.
Hakki
Nyt ei odoteta jotain syyrialaisia turvapaikanhakijoita, joita saattaa tulla Ruotsin kaltaiseen maailman kuuluun pakolaisien turvapaikkaan kuukaudessa jopa yli tuhat kuukaudessa, vaan valtavia laumoja nälkäisiä naapurimaiden asukkaita.
Sveitsi on ikävässä paikassa keskellä Eurooppaa. Rajanaapureista Italia on aika varmasti menossa maksukyvyttömäksi, Ranska on uppoamassa syvälle luottotappioihin ja Saksa jotain siltä väliltä. Ei sveitsiläisillä ole mitään mahdollisuuksia selviytyä pahimmasta skenaariosta, mikäli pakolaistulvaa ei jotenkin hillitä ja hallita.
Venäjällä taas on pitkästi yhteistä rajaa Kiinan kanssa, ja Kiinan poliittinen järjestelmä saattaa luhistua jollei länsimaissa keksitä kuinka tyhjästä pajatsosta saa rahaa Kiinassa valmistettujen tuotteiden ostamiseen.
Kaaoksen sattuessa Venäjä voi hukkua pakolaisiin, sillä vaikka maa on iso, venäläisiä on vain noin 140 miljoonaa ja kiinalaisia on yli miljardi.
Jos rytinä käy, länsimaissa on luovuttava fiineistä pakolaiskeskuksista ja siirryttävä Afrikan malliin, jossa pakolaisille annetaan tilkku joutomaata rajan pinnasta ja heille annetaan ruokaa ja jotain mistä voi rakentaa hökkeleitä, sillä järjestyksen ylläpito käy mahdottomaksi jos maassa harhailee satojatuhansia tai miljoonia nälkäpakolaisia, joilla ei ole asumusta taikka ruokaa.
Kyllähän olettekin maalanneet tulevat ajat vanhoilla pahalta haiskaltelevilta ”maaleilla”. Kysymyksessä on yleismaailmallinen muuttuminen. Sanomme sitä ilmastolliseksi muuttumiseksi, mutta kun kyse on ilmastollinen, niin miten aiotte selviytyä sellaisesta muuttumisesta jossa ”p.t.ja perunamaakin” on kyseenalaista? Ne, potutkin tarvitsevat määrätyn lukeman lämpöä ja valoa kasvaakseen ja ovat, loppuanalyysissä, samoista tekijöistä riippuvaisia kuin me ihmiset? ”Dinos” häipyi kuvista, kuoli sukupuuttoon, ja sellaisena kuin meille tapahtuma kerrotaan, suurten monstereiden sijaan syntyi pienempiä jäljennöksiä, paljon samannäköisiä kuin suuret versiot, mutta vain pienoiskoossa. Ehkä samanlainen mutaattio tulee välttämättömäksi myös ihmisen kohdalla, ja jollei ”sopu sijaa anna”, ainakin koko antaa mahdollisuuden meille ihmisille olla biljoonien sijasta triljoonia, sontiaisen kokoisia ja ehkäpä vielä siivin varustettuina, ”enkeleinä”.
Kuten olemme oppineet, ihminen on aivan uusi laji muihin eläinlajiin verrattuna ja on enemmänkin wilderbeastin kaltainen laumaeläin, mutta joka ei ole vielä oppinut elämään laumaeläimen tavalla. Elää villisti kylläkin toisiaan tuhoten, mitä muut eläinlajit harvoin jos koskaan tekevät omalle lajilleen, mutta eivät ole löytäneet luonnollista tasapainoa elintavoissaan sopeutuakseen vallitseviin olosuhteisiin ja sen mukaisesti ajautuu omaan ahneutensa ansaan. Jos evoluuttiokäsite otetaan lähitarkasteluun, josta kaikesta, evoluuttiosta, olemme osa, niin se mitä on tapahtumassa, onkin vain vähäinen vaihe ja kun emme oikastaan tiedä itse muuttumistapahtumasta paljoakaan, menemme tunturisopulien tapaisesti hukkuen ja nälkäkuolemaan.
Satunnainen raportoija
Pakolaiskeskusten fiinydestä ja toimenpiteistä tulijoiden sopeuttamiseksi yhteiskuntaan, voimme olla montaa mieltä. Jopa eri mieltä. Siitä sensijaan samaa mieltä siitä, että kyllä suomalainen malli varmaan afrikalaisen voittaa, vaikka PISAssa ja Transparencyssä takkiin tulikin.
Myönnettäköön, että vaikka rytinää todennäköisenä pidänkin, ajattelemasi on kertaluokaltaan aivan toista kokoa. Oman "visioni" aiheuttavat kyllä ihan kansalliset voimat, koska nykyvauhdilla, kun kansalaisten taloudellinen ja sen seurauksesena henkinen erityiminen kasvaa ja keskiluokka katoaa, jäljelle jäävät alkavat listimään toisiaan. Mutta saattaa sielä jossain luurata joku mamu mukana taistossa?
Meidän onnemme on syrjäinen sijaintimme ja se, että EUn mahdollistama vaurautemme nousu on poliitikkojemme toimesta hassattu suhteessa yhtä nopeasti kuin Nokian tähdenlennosta kuoriutunut supernova.
Karl
Ainakaan minä en puhu maailmanlopusta, en edes 7. maailmankauden lopusta. Kun ajan perspektiivi vaihtuu, vaihtuu myös tulevaisuudenkuvamme.
Hakki.
Mitäpä tässä ”maailmanlopusta” puhua. Siitähän ei meistä kukaan tiedä, mutta tiedämme kyllä muuttumisprosessista, ja juuri siitä on kysymys, muuttumisesta, ei lopusta. Muuttumista tapahtuu kaiken aikaa ja aivan silmiemme edessä, kun taas ”loput” ovat ajatuskuvia, uskomuksia ja mielipiteitä ja kuten tiedät, mielipiteet ja uskomukset asioista vääristelee itse asian todenperäisyyden, tehden itse prosessin näkemisen mahdottomaksi. Muuttumistapahtuma on hyvin mielenkiintoinen asia, eikä sitä kukaan voi pysäyttää, ihminen vähiten. Nähdäkseen enemmän, on ensin nähdä se, että ajatus on haluton muuttumaan ja mieluimmin jää painiskelemaan vanhojen käsitteiden ja mielipiteiden kanssa kuin että antaisi sijaa uudelle.
Karl
Kikki on suhteellista, erityisesti aika. Supernova on yhden elämän loppu ja toisten alku. Energian häviämättömyyden lain pohjalta on kyse kai vain näkökulmasta ja sananvalinnasta, haluammeko käyttää loppuminen tai muuttuminen?
Hakki.
”Energian häviämättömyyden lain pohjalta on kyse kai vain näkökulmasta ja sanan valinasta, haluammeko käyttää loppuminen tai muuttuminen”. Ehkä noinkin asia voidaan nähdä. Katsoisin ”loppumisen” olevan ilman jatkuvuutta ja muuttumisen sisältävän jatkumisen, tosin erilaisessa muodossa, mutta ainerakenteeltaan samoista aineista jotka eri kombinaattioissa voivat muuttua rajattomasti.
”Kaikki on suhteellista, eriyisesti aika”. Suhteellista, mihin? Emme tiedä mitä ”aika” on. Tiedämme kelloajan, härvelin jolla mittaamme aika käsitettämme, mutta tuskin tiedämme muuta kuin sanan jota kello mittaa. Tiedämme myöskin, että aika on liikettä, elämää, ja että liikkeen lakatessa, mikä on elämän lakkaamista, kutsumme sitä kuolleeksi tilaksi. Kaikki mitä on ja tapahtuu ”sillä välin”, on useinkin älytöntä, toisinaan kivaa, mutta useinkin päätöntä tavoittelua, kilpailua jossa tuhoamme, tai toisinaan jopa rakennamme yhdessä.
Antamalla rakentamallemamme ”arvoja” ja niiden arvojen mukaisesti pidämme jostakin, kuten ”omia” uskomuksiamme korkeammalla jalustalla kuin jonkun toisen käsittämistä samoista asioista, jostakin jota itsekään tuskin tunnemme muuta kuin, että ”se on” häviäävää abstraktia. Mielenkiintoista pohdittavaa meille molemmille, vai mitä arvelet?
Karl
Olen taas joutunut miettimään vastaustani johonkin, jota en oikein jaksa ymmärtää, mutta yritän vähän vaivautuneena kommentoida.
Supernova on tähden loppu ja jäänteet uusien tähtien rakennusaine.
Aika on suhteellista mihin vain.
Arvot ovat harvemmin absoluutteja muille kuin esittäjälleen.
Mutta minulle ei vieläkään ole selvinnyt, miten ne liittyvät Sixten Korkamaniin ja/tai poliittisen rohkeuden illuusioon.
Karl ja Hakki.
+++ ”Kaikki on suhteellista, eriyisesti aika”. Suhteellista, mihin? Emme tiedä mitä ”aika” on. +++
Juuri näin, emme todellakaan tiedä. Onko aika vain pelkkää harhaa? Menneisyys, nykyaika, tulevaisuus? Onko nykyaikaa olemassa, onko se vain menneisyyden ja tulevaisuuden polttopiste. Kun näin, mitä on menneisyys ja tulevaisuus?
Sellaisten käsitteiden kun aika ja tila, niiden kanssa täytyy olla äärettömän nöyrä. Pitää asettaa ihmisen käsityskyky asioista rajalliseksi. Ajan probleemi ei ole minulle lainkaan ratkennut. Tilaa ajattelen funktion y = 1/x funktion kautta (hyperbeli). Mitä jos annemme funktiolle arvot x ja y = ääretön, hyperbelin sakarat leikkaavat toisensa origo äärettömässä ja muodostunut tila on siten äärettömän suuruinen pallo. Mutta kummalla puolen palloa itse olemme, sen sisällä vako ulkopuolella? Tasogeometrian yhtälö muodostuu näillä arvoilla avaruusgeometrian funktioksi. Mihin tarvitaan avaruusgeometrian z-akselia? Onko se ehkä aika?
+++ Mutta minulle ei vieläkään ole selvinnyt, miten ne liittyvät Sixten Korkamaniin ja/tai poliittisen rohkeuden illuusioon. +++
Kyllä ne liittyvät; ne ovat kuin hyttysen pasca Saharan autiomaassa. Yhtä suuria ja merkityksettömiä.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki ja Tutkija Pohjanmaalta.
Asioita, kuten ”aika” jota yksikään meistä ei voi tuntea toista enemmän, on nähdäkseni asia josta emme voi päästä pitemmälle koteloimalla ”aikaa” omiimme tai toisten, tieteellisiin, tai ei-tietellisiin käsitteisiin. Olemme jokainen joskus kokeneet jotakin sellaista jota voisi nimittää ”ajattomaksi”, tila jossa aika, muistin muodossa, lakkaa olemasta. Ehkä vaikuttaisi hassutukselta, romanttiselta tunneleikiltä kun nimittäisin tuota tilaa rakkaudeksi, mutta siinä tilassa, if lucky, ei ole huolenkipinää missään muodossa, mutta - ne ”kipinät” tulevat takaisin siinä hetkessä kun takerrumme ajatuksin tuohon”ajattomaan hetkeen” ja haluamme omistaa sellaista jota ei voi omistaa. Ehkä voisimme sanoa, että mikä ei ole lähtöisin ajatuksesta ei myöskään voi olla jotakin mitä ajatus voisi pitää ”omanaan” ja siksi kaikki se konfuusio silloin kun joudumme palamaan ajatusmaailmaamme, tähän arkiseen sellaiseen. Toisin sanoen, on olemassa ajaton, tila jossa aika, sellaisena kuin aikakäsitteen tunnemme, muistina tapahtuneesta, lakkaa olemasta, ja missä tai mihin, ”unohtuneena”, on totaalinen vapaus tunnetusta. Jos tuosta pitäisi tehdä johtopäätelmiä, niin aika olisikin pelkkää tietoa ja kokemusta, illuusiota menneestä muistin muodossa, ja ”ajaton” olisi se mitä kutsumme todellisuudeksi, mutta jota emme muistin avulla voikaan tunnistaa.
”Sellaisten käsitteiden kuin aika ja tila, niiden kanssa täytyy olla äärettömän nöyrä. Pitää asettaa ihmisen käsityskyky rajalliseksi. Voisiko sanoa, että juuri näkemällä oman rajoittuneisuuden myöskin vapauttaa ajatuksen pyrkimyksen nähdä sellaista mikä ei ole ajatuksesta lähtöisin, ja siksi onkin rajaton? Nähdä jotakin ilman muistikuvaa on vaikeaa, sanoisin melkein mahdotonta, mutta jos voidaan oppia näkemään, että juuri muisti rakentelee omia rajoituksiaan, niin silloin, asiayhteydessä josta puhumme, muisti, ajatus, saisi mahdllisuuden vapautua sen itsensä rakentamista rajoituksista?
”Mutta kummalla puolen itse palloa olemme, sen sisällä vaiko ulkopuolella ?” Mieleen tuli kertomus tarinasta jossa kysyttiin, ”mitä eroa on olla vankilassa ja vapaudessa”, mihin vastattiin, että ”toiset ovat sisäpuolella ja toiset ulkopuolella”.
Aivan ilmeisestiolen kiusannut jumalia.:-) Olen pohteissani yhteiskunnasta ja sen tilasta, mielestäni asioiden juoksussa jo ihan riittävän käsitteellisiä asioita, ja sitten minua viedään kuin litran mittaa astraalifysiikkaan ja astronomian äärettömyyksiin. Ei käy. Tunnustan nyt kadonneeni aikahorisontin toisella puolen vaanivaan mustaan aukkoon ja jo siirtyneeni takaisin Linnunrata - nimisen galaxin yhden spiraalin reunalla sijaitsevaan mitättömän aurinkokunnan kolmannelle kivelle paikkaan jossa sää ei suosi, mutta sitä se harvoin tekee tähän aikaan vuodesta.
Jotenkin tuli taas turvallinen olo.
Lähetä kommentti