Jutan mukaan Sdp otti kesällä johtajuuden Suomen kestävyysvajetalkoissa. Missä maailmassa tämä opettaja oikein elää? Kun Jyrki-boy edes myöntää, että Jos uudistukset eivät riitä, niitä tehdään lisää Jutta revittää täysin rinnoin puolueensa ja omaa johtajuuttaan talkoissaan. Ja jos edes aiheesta, mikäs siinä. Mutta näin tavallisen tossuntallaajan silmin mitään ei ole saatu aikaiseksi.
Kun yllämainitut lomilta palasivat heräsi hetkeksi toive, että odottamisen aika olisi ohi. Mutta jo ensimmäiset konkreettisiksi tarkoitetut harjoitukset osoittivat, että mikään ei ollut muuttunut. Heurekasta ei syntynyt lasta, ei paskaa ja syksyn rakenneuudistuksista syntyi tuluskukkaro, jos sitäkään. Sama kaiku askelissa jatkui, paljon puhetta ja hypetystä, villoja ei nimeksikään.
Huolestuttavinta tässä on, että tyttö aivan ilmeisesti itse uskoo siihen mitä sanoo? Osoittaa varmaan selvästi peruskoulun ja PISAn vaikutuksen jo hänen edustamansa sukupolven ymmärrykseen ja osaamiseen? Miten mahtaa olla johtamansa puolueen ja sen äänestäjäkunnan laita? Olettaisi, että heihinkin pätee "you can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time, but not all of the people all of the time".
On ilmeistä, että valtion talous on poliittisen johtajuuden osalta tuuliajolla. Virkamiehet yrittänevät pitää kurssia sen minkä voivat. Kansakunnan johtajuuden tila ei valitettavasti ole edes mainittavasti paremmalla tolalla. Pysähtyneisyys on toki alkanut ennen Juttaa, mahdollisesti jopa ennen Jyrkin ministeriyttä. Mutta kuuden vuoden, tai Jutan osalta kahden vuoden aikana olisi sentään jotain positiivistakin pitänyt saada aikaan. Vaan kun ei.
Sateenkaaren juurelta löytyy kuulemma padallinen kultaa. Sateenkaaren fysikaaliset ominaisuudet taas johtavat siihen, että se pata jää aina löytymättä. Tämän sateenkaarihallituksen osalta luonnonlait pitävät tarkasti paikkansa. Hypetyksellä pyritään peittämään se, että sitä pataa jota hallitus etsii, ei sen toimesta tulla koskaan löytämäänkään. Eikä mitään muutakaan.
Kun hallitukselta puuttuu yhteinen visio, eikä se rakenteensa vuoksi voi sellaista löytää muuta kuin hallinnoimalla vanhaa ja vakiintunutta, mitään ratkaisevasti uutta ei siltä edes kannata odottaa. MOT. Kun tosiasia on kuitenkin se, että maailma ei Suomen hallituksen päätöksiä jää odottelemaan on otsikko mielestäni valitettavan aiheellinen.
Tähän loppuun vielä yhteiskuntamme tilaa koskeva vanha viisaus:
Pane lapsi asialle, juokse itse perässä.
PS.
Otsikko perustuu Tommi Ushanovin tämänpäiväisen HS - kolumnin herättämiin ajatuksiin.
PPS.
Osallistumisestani kansalaiskeskusteluun otsikon ja muistakin aiheista alla:
Työeläkeyhtiöitten
todellisena edunsaajina ovat etujärjestöt ja puolueet.
Kansalaiset saavat
mitä ovat työelämänsä aikana ansainneet. Hallituksissa ja
hallintoneuvostoissa/neuvottelukunnissa tai hallituksen valiokunnissa istuvat
eliitin edustajat saavat edellisen lisäksi ansion mittään tekemättömästä
tehtävästään.
Sampsa Katajan
ehdotus on syytä analysoida tarkoin. Kun lainsäädäntö määrää kaikille yhtiöille
samat pelisäännöt erot tuloksessa voivat tulla lähinnä sijoitustoiminnan
onnistumisesta. Sen hallinnoinnissa etujärjestöjen edustajista on enemmän
haittaa kuin hyötyä. Toisaalta useammassa sijoitusyhtiössä, kun kaikki tuskin
totaalisti samanaikaisesti epäonnistuvat riskit on helpommin hallittavissa, kun
yksi niistä joutuu maksukyvyttömäksi. (Olettaen, että valtio joutuu joka
tapauksessa ottamaan vastuun sellaisessa tilanteessa.)
Jos uskotaan
markkinatalouden kilpailun lisäävän järjestelmän tuottoja olisi korkea aika
purkaa kartelli. Se taas saattaisi olla tehtävissä yksinkertaisesti siten, että
yksittäinen vakuutettu saa valita mihinkä työeläkemaksu maksetaan.
Mutta kun
sijoitusten maksimointi ei ole työeläkevakuutusyhtiöitten ensisijainen tavoite
- varat on sijoitettavat turvaavasti ja tuottavasti, joista turvaava on
ensisijainen - herää kysymys millä edellytyksillä markkinatalous yleensä voisi
tällä alalla tehokkaasti toimia?
Ilaskiven ajattelu
vastaa hyvin ainakin omaa ajatteluani. Itselleni yllättävästi kylläkin on
vastannut jo iät ajat. Kumitontun mainitsema mulkku hän oli silloin aikoinaan
lähinnä niiden mielestä, jotka eivät hänen suoraan ja kärkevästikin ilmaisuista
tosiasioista/mielipiteistä pitäneet. Silloisessa Kekkoslovakian ilmastossa ne
eivät hedelmää voineetkaan kantaa.
Olemme varmaan
kaikki halunneet rakentaa kansalaisten Suomen. Olemme kuitenkin onnistuneet
rakentamaan etujärjestöjen Suomen, puolueet etunenässä. Olisi korkea aika
yrittää kääntää kehitys kansalaisten Suomen suuntaan, siis siihen suuntaan jota
ns. 60 - lukulaisten "hiljainen" enemmistö tavoitteli.
Kansalaisten Suomi
tai vahva kansallistunne, vahva brandi on Euroopan pienen pohjoisen reunamaan
selviytymisen välttämätön edellytys. Näistä nykyisistä päättäjistä ei ole sitä
aikaan saamaan. Eikä puolueista, yhdestäkään ei uusistakaan enää löydy tarvittavaa
dynamiikkaa moiseen, niiden koneisto/järjestelmä ei siihen yksinkertaisesti
taivu.
Jos Suomen
tulevaisuus on tämän nykyisen päättämättömän ja visiottoman nuorisobroilereiden
lauman harteilla, sitä ei ole. Saattaa siis olla, että maan tulevaisuus on
sittenkin eläkeläisissä.
Kohteesta
On kuin väistämätön
lähtölaskenta. Seuraavasta ei enää ole epäselvyyttä? Voi sitä
"vastuullisten puolueiden" parkua - "Ei meillä ollut muuta
vaihtoehtoa".
Onneksi he ovat
puolestamme voineet päättää maksumiehestä. He heittävät meille pelastusrenkaan.
Jos Mario saisi
päättää valuutan arvoa varmaan laskettaisikin. Mutta Angela ei moisesta tykkää,
ja muiden euromaiden johtajat ovat munattomia vätyksiä, jotka osaavat
ilmeisesti vain vaikenemisen ja vastustajan miellyttämisen.
Kohteesta
<http://www.talouselama.fi/uutiset/draghin+mielesta+euro+ei+saa+olla+liian+vahva/a2218528>
Jotain selvittävää
jättää sentään Kevan case.
"Viime päivinä
on taas keskusteltu siitä, onko oikein, että eläkevakuutusyhtiöiden johtajat
istuvat muiden yhtiöiden hallituksessa." Tästä olisi äärimmäisen hyvä
aloittaa. Istumisessa kun ei ole mitään järkeä.
Jos tavoitteena on
työeläkeyhtiön intressi, paremmin se hoituu toimimalla vaikka pörssin kautta,
eivät edes sisäpiiri- ja hyvä-veli-verkko-epäilyt pääse nousemaan. Jos
tavoitteena taas on pörssiyhtiön intressi herää kysymys, mitä se tekee oikeasti
tekee työeläkeosaamisella yli sen mitä työeläkeyhtiön palvelutaso osoittaa.
Eivätkä tässäkään tapauksessa sisäpiiri- ja hyvä-veli-verkko-epäilyt pääse
nousemaan.
Työeläkeyhtiöitten
"palvelukilpailu" toteutuu parhaiten tavoilla, josta lahjonta -
mitattuna miten tahansa - ei koskaan ole kaukana. Kun palkanansaitsijat on
pakotettu kuulumaan työnantajan määräämään työeläkejärjestelmään, eivät
ainakaan palkanansaitsijat kuulu mahdollisten lahjottavien joukkoon, heidän
ammattiliittonsa kylläkin. He taas eivät halua hoitaa hallituksissa sen
paremmin valtion kuin palkanansaitsijain asioita, minkä hyvin todistaa sekä
Riku Aallon ulostulo toimitusjohtajien palkkapäätösten osalta, vaikka itse on
palkoista Varmassa päättämässä tai vaikkapa Jouko Ahonen puolustaessaan Matti
Vuorian palkankorotusta vuonna 2010.
Etujärjestösatraappien
oleminen hallitusten jäseninä työeläkeyhtiöissä on palkanansaitsijain kannalta
aivan yhtä hyödytöntä kuin poliitikkojen jäsenyys KEVAn hallituksessa., Tästä
erinomaisina esimerkkeinä ovat juuri sekä Sampsa Kataja että Laura Räty, joille
vastuu on joko hetken mielijohde tai uralla harmittava takaisku.
Keskustelun
polttopisteeseen olisi saatava kaikki poliittiset virkanimitykset. Ne kun
todella ovat tätä päivää ja varmaankin suurin yksittäinen syy julkisen sektorin
tehottomuuteen ja kalleuteen. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/poliittiset-virkanimitykset-ovat.html
Syitä rukata
järjestelmää on monia muitakin, joista auttamatta tulevat mieleen ylimmän
johdon tolkuton palkkaus ja heidän oman sijoitustoimintansa läpinäkyvyys ja
vertailtavuus muiden finanssialan johtajien kanssa. Asia, josta olisi korkea
aika jo saada avoin ja kansalaisten etua palveleva lainsäädäntö.
Halvalla selvisivät
ensimmäisen kierroksen.
Otsikon voi
luonnollisesti panna toiveajattelun tiliin. On erittäin epätodennäköistä, olipa
tarve ja toive ihan mikä tahansa, että näkyvissä olevassa tulevaisuudessakaan
puhuttaisi tuhansista työllistetyistä näissä yrityksissä. Mutta ilman näitä
meillä ei niitäkään työpaikkoja olisi.
Nyt niitämme
pitkäaikaisen yritys- ja yrittäjyysvastaisuutemme, aika-ajoin jopa
vihamielisyytemme satoa. Eikä nykytilanne hetkessä korjaannu, vaikka poliitikot
ja virkamiehet kuinka yrittäjyyttä puheissaan hehkuttaisivat.
Mielenkiintoinen
tutkimus. Vaan missä tiedot siitä, miten Suomessa? Vai onko moinen tieto
jostain syystä julistettu salaiseksi? Tutkittu ilmeisesti on, kun EUhun
kuulumme. Ilman Suomen tietoja aika
turha uutinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti