Ja tapahtui näinä päivinä, että poliitikotkin saavat hävetä

Poliitikkojen sietääkin hävetä ammattiansa. Eipä silti, että kyseessä voisikaan olla varsinainen ammatti, varsinkaan nykyisin. Kun nykyisten poliitikkojen ainoa pätevöitymisreitti on opiskelijapolitiikka, joissa äänestyksiin osallistuu muutama kymmenen prosenttia äänioikeutetuista ja puoluepoliittisesti sitoutuneita tulee valituksi vain muutama. Esimerkki HYY: jaossa 60 paikkaa, poliittisesti sitoutuneita valittiin vain 20, kahdella äänikuninkaalla 94 ääntä, hekin puolueiden ulkopuolella. Jo tuosta esimerkikistä käy hyvin ilmi poliitikkojen ja heidän edustamiensa puolueiden osaamisen ja arvomaailman koko karmea kuva.

Meidän kansalaistenkin sietäisi hävetä poliitikkojemme tasoa. Ja olen aivan valmis myöntämään, että ainakin minä moista häpeän. Suunnattomasti. Juuri siksi olen vanhoilla päivilläni, monien vuosikymmenien kokemuksen ja vakaan harkinnan perusteella siirtynyt kaikissa puolueiden meille tarjoamissa vaaleissa kirjoittamaan äänestyslippuun JOKU MUU. Poikkeuksena Tasavallan Vallattoman Presidentin vaali. Vain siinä voin vielä vaikuttaa, edes toisella kierroksella.

Kun tarkkaan miettii on poliitikkojemme taso kokenut romahduksen nyt, kun ohjaisiin ovat päässeet peruskoulun kasvatit. Todella merkittävä tason alennus taisi tapahtua viimeistään sinä päivänä, kun siilinjärveläisestä Kataisen pojasta leivottiin valtionvarainministeri. Siitä lähtien kansakunnan tie on kulkenut vain yhteen suuntaan; huonosta vielä huonompaan. Ja ajatella, sen teki yksin mahdolliseksi Sauli Niinistö-ilmiö, ilmiö johon pojulla ei ollut vaikutusta ollenkaan. Sauli keräsi äänet ja vertailuluvut nostivat 3 - 4 tyhjänpäiväisyyttä Arkadianmäelle nappeja Jyrkin ohjeen mukaan painamaan. 

Lopullinen rimanalitus syntyi vuoden 2008 kesällä, kun kepulit ja kokikset jäivät kiinni vaalirahoituslahjomien vastaanottamisesta. Vaalilahjomiahan ne eivät antajansa kannalta välttämättä olleet, mutta poliitikkojen haluttomuus niistä ilmoittaa osoitti selvästi, minkälaisesta lahjasta he katsoivat olevan kyse. Heidän kanssaan samaa mieltä oli varmasti yli 90 % täysipäisistä kansalaisista. Poliitikot vielä kuvittelivat, että rahojen palauttaminen heidän kunniansa puhdistaisi, mutta mennyttä mikä mennyttä.

Viimeiset viisi vuotta onkin sitten oltu toimitusministeriöitten varassa. Poliittiset linjanvedot ja päätökset ovat loistaneet lähinnä puuttuen ja silloin kun päätöksiä on saatu aikaan, ne on sörssitty muuttamalla niitä heti miten uudestaan, päin vastaiseksi. Konkretiaa ei ole löytynyt kuin nimeksi, ja sekin vasta pitkän etsiskelyn jälkeen.

Vaikka itsensä vastuullisiksi nimesivätkin, vastuullisuus on heidän toimistaan kaukana. Kansalaisomaisuutta on myyty surutta, julkisen sektorin velka kaksinkertaistettu, rakennemuutokset jätetty tekemättä, vientiteollisuuden alasajoa katsottu toimettomana sivusta, julkisen sektorin ulkoistamista kiihdytetty...ja kasvatettu puolueiden ja poliitikkojen osuutta päätösvallasta - tasavallan presidentin, virkamiesten ja varsinkin kansalaisten kustannuksella. 

Nyt ollaan tilanteessa, jota professori Matti Wiberg kutsuu tämän päivän Pravdassa "vedetään luvut  hatusta" - valmisteluksi. Ja siitä huolimatta, että Savon Suuri Jouni, samaisen aviisin nettipainoksessa suosittaa Wibergille itsekritiikkiä en voi kuin yhtyä Wibergin tarkan huomiokyvyn tuloksiin. Itsekritiikkiin olisi sen sijaan korkea aika ryhtyä hallituksessa, sekä ministereiden että heidän edustamiensa puolueiden puitteissa. Vaan taitaa olla niin, että heille moinen, oman arvioinsa mukaan, ei vain kuulu?

Tämän viimeisen hallituksen ansiosta on aivan selvää, että ainakin pienet lapset, sairaat ja vanhukset hoidetaan paremmin kissojen ja koirien toimesta, kuin maksamiemme verojen avulla. Asiantuntijat kun on korvattu poliittisilla avustajilla, samoin nyt jo virkamiehet, ellei satu oikeaa jäsenkirjaa löytymään. Onneksi valtionvarainministeriksi on sentään osunut enkeleihin uskova sosialisti. Siitä on varmaan kohta hyötyä meille kaikille? Viimeistään 2015, kun budjettia laaditaan?