NOKIA - viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi

Yön yli nukuttuna.

On kai aika selvää, että sen paremmin Ballmerin kuin Elopin ei välttämättä kannata eksyä yksin pimeälle kujalle jossa ex-nokialaisia liikkuu? Ja aika moni meistä suomalaisista katsoo varmasti kuuluvansa ex-nokialaisiin, vaikkemme ensimmäistäkään päivää ole yhtiössä töitä tehneet.

Luottamus näiden herrojen osalta on siirtynyt pitkälle negatiivisen puolelle. Ja luottamus voidaan meillä menettää vain kerran. Sen luotettavuuden piikkiin menee kaikki se, mitä nämä herrat ovat aiemmin tai nyt luvanneet tai sanoneet. Jos asiaa ei ole monin erilaisin, toisiaan täydentävin tavoin kirjallisesti sovittu ja reaalivakuuksin vielä varmistettu, siihen on syytä viimeistään nyt suhtautua mitä suurimmalla varauksella.

Tästä ajatuksesta lähtien käy tavallaan sääliksi niitä suomalaisia, jotka myytiin Microsoftille. NSNään, HEREen, Advsnced Technologies -yksikköön, tukipalveluihin ja hallintoon NOKIAlle jäävillä taitaa sittenkin olla turvallisempi tulevaisuus? Ballmer lähtee vasta vajaan vuoden kuluttua ja korvaajaksikin saattaa vielä nousta tuo Eloppi.

Suomen kannalta huolestuttavinta on, että viimeistään nyt myös koko suomalainen ICT – teollisuus on – ainakin hetkeksi – kokenut suuren menetyksen. Eikä meillä nykyisessä globaalitaloudellisessa ja Saksan määräämän rahapolitiikan ympäristössä olisi varaa enää joutua kirjaamaan ensimmäistäkään menetystä. 

Niistä suurin ei pidemmällä aikavälillä suinkaan  ole kännybisneksen myynti vaan uhka osaamisen katoamisesta ja tulevaisuususkon häviämisestä Suomesta. Siis käänteisesti sama, minkä avulla Nokia osaltaan Suomen 1990-luvun lamasta nosti.

Kuten päivän lehdet aivan oikein kertovat, Nokia oli toissapäivänä mikä oli ja tästä eteenpäin on uusi ”streamline”ttu, ”lean and mean” NOKIA, joka on ostanut itselleen uuden tulevaisuuden. Toivottavasti Siilasmäen johtaman hallituksen tekemän päätöksen takana on muukin konkreettinen visio ja strategia, kuin keskittyminen menneen kunnian muisteluun NOKIAn perinneyhdistyksen tupailloissa.

Kuten muistaakseni joku Wallenberg jossain joskus sattuvasti totesi ”miljoonen är också pengar”, voivat nokialaiset nyt hetken hengähtää helpommin. Mutta todella vain hetken. 5 500 miljoonalla voi rakentaa aika paljon. 

Suunnan valitseminen on nykyisin entistä vaikeampaa ja sen on perustuttava realistisiin arvioihin, selkeään visioon ja määrätietoiseen – ellei peräti häikäilemättömään mutta joustavaan – toteutukseen. Ja sa avainsana on toteutus, tekeminen. Nyt ei sovi jäädä makoilemaan. 

On varmaan hyväksyttävä, että kännystä ei enää tule NOKIAn kivijalkaa? Ei Jollan kanssa eikä ilman sitä. Tuskinpa enää tässä vaiheessa edes kannattaa lähteä tablettien, älykellojen ja muiden niitä vastaavien kilkattimien perään? Ne junat saattavat jo olla liian pitkällä? Vaan mihin sitten?

Toivottavasti Suomeen ja vielä siten, että se tai ne suunnat tuovat maahan mahdollisimman paljon kannattavaa työtä. Toivottavasti jotain, joka käyttää hyödyksi kansallisia voimavarojamme ja vahvuuksiamme. Jotain, jonka varaan myös yhtiön tulevaisuutta voi jatkossakin rakentaa. 

Kun on lähes varmaa, että yhtä kiistatonta uutta kivijalkaa ei heti löydy, miten olisi kokeilla monia? Samanaikaisesti? 

Pientä ja erilaista, mahdollisesti toisiaan tukevaa ja jo osattuun pohjaavaa mutta lukumääräisesti paljon. Monia.  Kun uutta suuntaa haetaan lukumäärä on laatua. Jokaisella uudella iduilla tuotteeseensa, sen tarpeeseen ja tulevaisuuteen komittoituneita "tulisieluja" joiden menestystä arvioidaan lähinnä niiden kyvyllä luoda kannattavaa uutta liiketoimintaa, uutta kivijalkaa? Eikä mikään estä ostamasta jo kehityksessä vähän pidemmällä olevia yrityksiä maailmalta. 

Kuten Suomi maailmalla on Nokiakin nyt taas "pieni". Olisiko pienessä myös Nokian turva?