Elämä opettaa. Kovin paljon se maksaa. Osaammeko ottaa opiksemme?
Nokia on sitten myynyt kännykkäliiketoimintansa Microsoftille. Meille suomalaisille Nokian myynti naurettavaan hintaan on hyvä muistutus maailman kovuudesta. Toivottavasti oppimme vastaa maksamiamme oppirahoja?
Kansallisella omistuksella on merkitystä niin kauan, kun busineksella on arvoa. Yhden Nokian saaminen ”myyntikuntoon” vaati sukupolvien työn ja osaamisen, hyvän onnen lisäksi. Se arvo on nopeasti tärvättävissä globaalilla ahneudella ja muutamilla hyvin valituilla, korkeimman johdon julkisilla mielipiteillä ja niitä tukevilla päätöksillä. Ja Nokian tapauksessa mahdollisesti perusteellisella suunnittelulla?
Ainoat, jotka ilmeisesti ”osaavat” suhtautua menetykseen viileästi ovat poliittiset broilerimme, esimerkkeinä nyt Jungner ja Stubb. Heillä kun ei aivan ilmeisesti ole historiallista perspektiiviä niihin uhrauksiin ja siihen työhön mikä parhaimmillaan kai yli 100.000 ihmistä työllistäneen yrityksen synnyttäminen ja kasvattaminen lahtipöytään on vaatinut? Ja nämä viisaat sitten johtavat maatamme.
Onko tämäkin päätös vielä luettavissa Jorma Ollilan päätökseksi? Todennäköisesti, sen verran selviä ovat tapahtumat Kallasvuon kukistumisen jälkeen. Ainakin se lienee hyvä osoitus siitä, mihin merkittävä ulkomaalaisomistus pienen maan suuressa yrityksessä johtaa? Juuri tähän. Omistuksen kotimaalla on väliä. Jos ei pääoman niin ainakin työn osalta.
Monen mielestä tätä ”myyntiä” voisi hyvin verrata Sammon ryöstöön. Viimeistään helmikuusta 2011 oli selvää, mitä tulee tapahtumaan, aikataulu vain jäi arvoitukseksi.
Myyntiä kannattasi yritys- ja
omistamispoliittisesti analysoida Suomessa ja muuallakin Euroopassa tarkasti. Kansallisella omistuksella on merkitystä. Ratkaisevaa merkitystä.
FIAT-järjestelmän virtuaaliraha on paisuttanut maailman suurimmat omistukset
tasolle, jolla kansallisista "kruununjalokivistä" voidaan tehdä tarjous, josta varsinkaan
ulkomaalaisomistaja ei halua kieltäytyä. Pienille reunamaille se on yhtä vakava
viesti kuin Saksan poltetun maan politiikka EKPn rahapolitiikan
ohjenuorana.
Varmasti kannattaa kiinnittää huomio samalla myös Metson omistajuudesta käydyssä kisassa kohdattuun takaiskuun. Oliko todella vasta eilen, kun selvisi että Suomen valtio on enää toiseksi suurin omistaja? Christer Gardellin sijoitusyhtiöllä Cevian Capitalilla on nyt hallussaan yhteensä 13,1 prosenttia Metson osakkeista. Hän tulee taatusti ainakin pilkkomaan yhtiön. Niistäkö osista sitten seuraavat maastamuuttajat?
Mitä jää vielä jäljelle? Myytäväksi. Pelifirmat ja muut startupit eivät näitä työn menetyksiä paikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti